Etno, proge, latin ›

antnis: Tullin 25th Anniversary Box Setillä on muuten Carnegie Hallissa 1970 nauhoitettu keikka, jolta myös löytyy tuosta hieno versio. Muutenkin ihan loistava keikka, ehkä jopa parasta Jethroa ikinä. Hyvätasoinen nauhoitus äänenlaadullisestikin.
 
Kyllä! Siinä on jopa sellaista hillitöntä Live at Leeds-energiaa. Ainoat miinukset tulevat With You There to Help Men leikatusta pianosoolosta ja Dharma for Onen puuttumisesta.
 
Ja Martin Barren kitarasoolo on huonoimpia ikinä kuulemiani.

Nyt iski kyllä jethro ja lujaa!

Lauantaina tulee YLE Teemalta Rock Masters: Jethro Tull 1977 kello 00:40
 
"Lontoon Hippodromella helmikuussa -77 kuvatussa konsertissa soivat mm. Hunting Girl ja Songs From the Wood."
 
Ite en oo ainakaa nähny, pitää koittaa muistaa.

Nazareth: Lauantaina tulee YLE Teemalta Rock Masters: Jethro Tull 1977 kello 00:40
 
"Lontoon Hippodromella helmikuussa -77 kuvatussa konsertissa soivat mm. Hunting Girl ja Songs From the Wood."
 
Ite en oo ainakaa nähny, pitää koittaa muistaa.
 
Kiitos tiedosta! Tuo on Jethroa parhaimmillaan!

Sama pätkä tulee uusintana lauantaiaamuna 10:55 mikäli ei jaksa valvoa.

Eikös tää tullut Teemalta joku tovi sitten? Erittäin tulinen keikka kyllä, Andersonilla on vieläpä komea asu päällään!

kepe-5: Eikös tää tullut Teemalta joku tovi sitten? Erittäin tulinen keikka kyllä, Andersonilla on vieläpä komea asu päällään!
 
Samainen esitys. Ainoa miinus tulee siitä että jostain tuntemattomasta syystä BBC leikkasi Wind Up/Locomotive Breath-medleyn loppuhuipennuksena olleen Land of Hope & Gloryn pois.

Jethro Tull kolahti... ja kovasti...ja vasta nyt (höh?)..
 
Pitkä ketju tämä (joten ei ole tullut kaikkea luettua) ja nyt pitäisi nopeasti hankkia joku tosi asiallinen Jethro Tull levy, kun ei ole tullut tutustuttua. Olisiko huippu valinta esim. "Living in the past" tai "This was" , kun blues diggarina tykkäisin että 'Song For Jeremy' ainakin pitäisi olla mukana + muuta asiallista Tullia?

Jos tuo vanhempi Tull tuntuu maistuvan, niin suosittelisin ehdottomasti Benfit-albumia, täyttä timanttia alusta loppuun.

Kannattaa ottaa vielä huomioon että tuo Living in the Past on kokoelma B-puolia sun muita (hyvää kamaa yhtä kaikki) ja This Was lähinnä paketti folkahtavaa bluesrokkia. Silloinen kitaristi Mick Abrahams oli kovasti bluesmiehiä, mikä sekin kuuluu. Tämän jälkeenhän Tull lähti toisenlaiseen suuntaan mutta voisi sanoa että se bändin yleissoundi ja meininki pysyy aika samanlaisena joten varmaan myöhempikin tuotanto aukeaa.

Hohhoijaa: Kannattaa ottaa vielä huomioon että tuo Living in the Past on kokoelma B-puolia sun muita (hyvää kamaa yhtä kaikki) ja This Was lähinnä paketti folkahtavaa bluesrokkia. Silloinen kitaristi Mick Abrahams oli kovasti bluesmiehiä, mikä sekin kuuluu. Tämän jälkeenhän Tull lähti toisenlaiseen suuntaan mutta voisi sanoa että se bändin yleissoundi ja meininki pysyy aika samanlaisena joten varmaan myöhempikin tuotanto aukeaa.
 
Kiitos informaatiosta. Eihän tässä sitten muuta kuin levy ostoksille :)

Jumaleisön, että kolisi Thick as a brick. Aivan uskomattoman törkeän hieno teos. Seuraavaksi käyn hakemassa A Passion playn. En tiedä milloin tämä Tullivillitys saa loppunsa, mutta helkkarin hyvälle tuntuu hurahtaa johonkin niinkuin pikkuteineillä on tapana. A Passion play tulee seuraavaksi hyllyyn ja sen jälkeen voisi tutustua ihan alkupään tuotantoon. Stand Upin olen jo kuunnellut.

Icy-Sun: Jumaleisön, että kolisi Thick as a brick. Aivan uskomattoman törkeän hieno teos. Seuraavaksi käyn hakemassa A Passion playn. En tiedä milloin tämä Tullivillitys saa loppunsa, mutta helkkarin hyvälle tuntuu hurahtaa johonkin niinkuin pikkuteineillä on tapana. A Passion play tulee seuraavaksi hyllyyn ja sen jälkeen voisi tutustua ihan alkupään tuotantoon. Stand Upin olen jo kuunnellut.
 
Thick as a Brick on kyllä miun mielestä noista koko levyn käsittävistä teoksista ihan yleensä ottaen paras. A Passion Play on kanssa järkyttävän hyvä vaikka on tunnelmaltaan mun mielestä vähän hämärämpi tavallaan. Molemmat sellasia että "joka sekunti on juhlaa", sanoisin, mun mielestä ainakin.

Nazareth: Thick as a Brick on kyllä miun mielestä noista koko levyn käsittävistä teoksista ihan yleensä ottaen paras. A Passion Play on kanssa järkyttävän hyvä vaikka on tunnelmaltaan mun mielestä vähän hämärämpi tavallaan. Molemmat sellasia että "joka sekunti on juhlaa", sanoisin, mun mielestä ainakin.
 
Thick as a Brickin Jumaluus on jotain aivan käsittämätöntä. Saan levystä joka kerta yhtä suuret kiksit. Ei pelkästään kaikkien aikojen paras konseptialbumi, vaan myös kaikkien aikojen paras progelevy!
 
A Passion Play kuulostaa joka kerta helvetin hyvältä kun sitä kuuntelee, B-puolen runonlausunta tosin latistaa tunnelmaa, ei ole vielä iskenyt. Täytyy kuunnella enemmän, jotta tottuisi.

Bald Anus: Thick as a Brickin Jumaluus on jotain aivan käsittämätöntä. Saan levystä joka kerta yhtä suuret kiksit. Ei pelkästään kaikkien aikojen paras konseptialbumi, vaan myös kaikkien aikojen paras progelevy!
 
A Passion Play kuulostaa joka kerta helvetin hyvältä kun sitä kuuntelee, B-puolen runonlausunta tosin latistaa tunnelmaa, ei ole vielä iskenyt. Täytyy kuunnella enemmän, jotta tottuisi.
 
Vaikka lainasitkin mun kirjotusta niin tuo kirjoittamasi oli mielessäni mutta en osannut pukea sitä sanoiksi. Itellekin se runonlausunta on vähän outoa mutta se ei oo menoa haitannu.
 
Molemmat progelevyjen Rolls Royceja, sanoisin.

Nazareth: Itellekin se runonlausunta on vähän outoa mutta se ei oo menoa haitannu.
 
Mitäs kummaa? Tämähän on yksi huippukohdista mun mielestöm. Mutta makujahan riittää... Koen kuitenkin hienoksi, että jengi arvostaa APP:ta myös. Omasta mielestä jäänyt liian vähälle huomiolle...

Huh huh. Kuuntelinpa tässä pari päivää sitten Aqualungia ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen, ja koko lätty kuulosti paremmalta kuin koskaan aiemmin. Koko yhtyeen paras tai toiseksi paras levy heti Thick As A Brickin jälkeen, sanoisin.

Mitä mieltä olette kappaleista Beltaine ja Paradise and stekhouse kumpi on parempi ja millä levyillä kappaleet ovat?

beltaine: Mitä mieltä olette kappaleista Beltaine ja Paradise and stekhouse kumpi on parempi ja millä levyillä kappaleet ovat?
 
Beltane on Songs From The Woodin vuoden 2003 remasterin bonuksena; Paradise Steakhouse sen sijaan on vuoden 1994 Nightcap-hämykokoelmalla ja käsittääkseni myöskin jonkin remasterin bonuksena. Molemmat ovat sinänsä mainioita kappaleita mutta sanoisin siitäkin huolimatta, että Beltane on pienessä liiallisessa pituudessaankin parempi.
 
Jos tuosta Paradise Steakhouse -tyylin Tullista tykkää enemmänkin niin Nightcap on todellakin katsastamisen arvoinen levy, vaikka kyse onkin erinäisistä syistä sinkkujulkaisuilta ja pitkäsoitoilta poissaksituista kappaleista. Omat suosikkini Nightcapilta ovat pessimistinen I Don't Want To Be Me ja The Curse, joka toimii diskovivahteineenkin.