Aihe: Mike Stern - Mistä aloittaa? | |
---|
|
Törmäsin kaverin kautta Mike Stern - nimiseen heppuun youtubessa ja varsin hyvältä musisoinnilta kuulostaa. Nyt kysyisin teiltä arvoisat m.nettiläiset, mistä levystä kannattaisi aloittaa tutustuminen? Stupid Flanders... |
gorgonoidi 26.08.2007 16:20:02 (muokattu 27.08.2007 16:34:17) | |
|
Keitele jazz toimi loistavana aloitus paikkana ainakin itselleni, loisto show. Ostin levyn Upside Downsiden joka on aika kivaa fuusiota kasari saundeilla, toimiva levy. Taitaa olla Sternin toinen levy siis. Debyytti on kuulema hyvä ja uusin Who Let the Cats Out myöskin. Enempää en tiedä... Edit: Ainiin ja onhan minulla tuo loistava live We Want Miles! jossa Sterni soittaa hyvin. |
|
Ostin levyn Upside Downsiden joka on aika kivaa fuusiota kasari saundeilla, toimiva levy. Taitaa olla Sternin toinen levy siis.. Nimikkobiisissä on aika kipee rytmitys! |
|
Miles Davis, The Man With A Horn, taisi tuoda Sternin suuren yleisön tietoisuuteen. |
|
Nimikkobiisissä on aika kipee rytmitys! Kyllä! Muutenkin mielestäni loistava aloitus kipale. |
man9 28.08.2007 00:58:51 | |
|
Time In Placella on myös paljon tarttuvia tsibaleita, hommaa se vaikka heti Upsiden jälkeen. |
|
Minä tykkään Is What It Is -levystä. Hipness is not a state of mind, it's a fact of life! |
|
Miken ensimmäiset levyt ovat mielestäni jollain tapaa hyvin samankaltaisia. Upside Downside (1986) on varmasti turvallinen valinta, ja siitä saa hyvän kuvan miehen alkupään tuotannosta. Between the Lines (1996) erottuu jo selkeästi joukosta. Kyseinen levy edustaa monelle Miken parasta tuotantoa. Se on beat-pohjaisine rytmeineen helposti lähestyttävä levy myöskin (rummuissa: Dave Weckl). Give and Take (1997) on minulle henkilökohtaisesti tärkein levy. Rytmipohja on jo selkeästi kelluvampi (rummuissa: Jack DeJohnette ja bassossa: John Patitucci) ja sävellykset ovat "hienostuneempia". Mike on pysynyt soundilleen uskollisena. Chorustettu kitarasoundi tuo monelle mieleen 80-luvun, ja että Mike olisi "jämähtänyt ko vuosikymmenelle". Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. Miehen sävellystaidoissa ja tyylitajussa on selkeästi nähtävissä nousujohteinen kaari. |
|
Between the Lines (1996) erottuu jo selkeästi joukosta. Kyseinen levy edustaa monelle Miken parasta tuotantoa. Se on beat-pohjaisine rytmeineen helposti lähestyttävä levy myöskin (rummuissa: Dave Weckl). Between the Lines -levy sai minut aikoinaan innostumaan jazzmusiikista :) Hipness is not a state of mind, it's a fact of life! |
|
Upside Downside -levyllä on mukavan mehevää ja erittäin hankala-rytmistä fuusiota. Eli siis parasta fuusiota :) Levyltä löytyy mm. Scuffle, joka on ikäänkuin mollipentatonista fuusio-jaskaa. Saundit on valitettavasti todella kasarit, eli omasta mielestani aika hirveää kuraa Yövieraat on päivälle vieraat... |
|
Mike Stern - Live (the Paris Concert) -dvd on tutustumisen arvoinen. Intiimi ja tyylikäs klubi ja todella maukkaasti kuvattu. Bändi on vakuuttava: Richard Bona bassossa, Dennis Chambers rummuissa ja Bob Franceschini tenorissa. Bändi soittaa hyvin yhteen ja soundit ovat kunnossa. Itse nautin todella Bonan ja Chambersin panoksesta, timmi funk-groove saadaan vaivatta kokoon. Suosittelen Antero "Tänään hän soittaa saksofonia ja huomenna hän pettää isänmaansa" |
|
Kuulemma Stern soittaa tulevalla Yellowjacketsin levyllä. Arvelisin, että mielenkiintoista tavaraa on luvassa.. |
Dirk 14.04.2008 22:25:49 | |
|
Kuulemma Stern soittaa tulevalla Yellowjacketsin levyllä. Arvelisin, että mielenkiintoista tavaraa on luvassa.. Kannattaa tsekata onko tulossa suomeen lähiaikoina, soittaa peruspoppoonsa kanssa Malmössä 6.5. Ostin juuri liput Robben Fordin keikalle, niin ikään malmössä 8.5. |
|
Upside Downside-levyn kaikki biisit on mielestäni "Stern-klassikoita". Se levy kannattaa mielestäni omistaa, sekä Sternin yheteistyö Milesin "alaisena" on mielenkiintoista kuultavaa miehen uran alkupuolelta. Pidän myös Voices-levystä Sternin vivahderikkaan sävellystyön ja Richard Bonan laulun takia. Olisi mielenkiintoista kuulla mitä muut on mieltä Sternin soolosoitosta. Mielestäni hän tekee hienoja sävellyksiä, mutta soolot toistaa niin paljon itseään, että olen oikeasti joutunut lykkäämään hänen levyt sivuun. Soolokaava alkaa melkein aina bluesasteikosta 4 sävelen pitkien äänien hinkkauksella, jonka jälkeen seuraa fuusio-osuus nopeita atl -ja dimiasteikko-fraaseja. Toki siellä on paljon muutakin, mutta niin paljon on samaa, että joskus joutuu miettimään etteikö sieltä muuta tule. No, tämä saattaa olla kommentti minkä takia mut poltettaisiin roviolla, mutta kertokaa ihmeessä mielipiteenne asiasta. |
|
Miles Davis, The Man With A Horn, taisi tuoda Sternin suuren yleisön tietoisuuteen. Man With The Horn, 1981 Star People, 1983 (Come Get It :-) ja näköjään soolo-CD "Play", 1999 näköjään löytyy... John Scofield messissä, kuten Star Peoplelta. Paska kitaristi: en osaa soittaa ketään suohon. |
|
Kuuntelin Sterin stankkulevyä tässä taasen. Erinomaisen hieno levy, kannattaa tutustua. |
|
Sternin molemmat stankkulevyt, Upside Downside, sekä nyt nämä uudemmat (Voices, these times, who let the cats out...) on ihan jes. Sternin kaikki ysärilevyt (Play, Jigsaw, mitähän siellä oli...) eivät ole ihan kuuminta hottia, mies tuntuu paikoitellen olemaan tautologinen sekä soitto- että sävellyspuolella... "Joskus annoin. Voi jumalauta sitä pieremistä"-Noir.
Bustard #1 |
|
Epämuusikko: ... Upside Downside ... Tulipa hiljattain puolivahingossa hommatuksi tuo Upside Downside... argh, miksei aikaisemmin?!? Nyt kolmatta-neljättä kertaa pyörii taustalla putkeen ja toimii! Paska kitaristi: en osaa soittaa ketään suohon. |
JC 26.03.2010 22:18:02 | |
|
Jurtsa: Man With The Horn, 1981 Fat Time -biisillä Stern heittää yhden parhaista sooloistaan. http://www.youtube.com/watch?v=TxDq65Wjua8 |
|
Jukkis Uotila Band - Live ja Miles Davisin We Want Miles. Tahdit ääriään myöten täyteen onomatopoeettisesti honottaen: "Taa-gaa-uus-vaa-veer-hoo-jeen, taa-gaa-maii-teen-mee-rii-een, taa-gaa-vuo-tiin (miksi "vuotiin" eikä "vuotten"?) mai-teen-mii-rii-en". Tällaisiako nämä laulajat nykyään ovat? |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | |
---|