Rock, pop, alternative ›

Olen nähnyt rockin tulevaisuuden ja sen nimi on Sir Mr Taf. http://www.youtube.com/watch?v=58fm … 1&playnext_from=PL&index=26

tämäpäs: http://www.youtube.com/watch?v=lp_PIjc2ga4

rkellu: tämäpäs: http://www.youtube.com/watch?v=lp_PIjc2ga4
 
Joo, tämä on ehdottomasti tulevaisuutta. :) Avaruusajan rokkia, vielä ei ole ihmiskunta valmis hyppäämään näin huimaan kehitykseen ja galaktiseen musiikkiin. Tuo videokin on todella hieno ennen näkemättömine tehosteineen...
 
Joo, mutta asiaan: Sain musiikkipiiirien inside-suhteillani hankittua rock-materiaalia vuodelta 2029. Nauhoitus on tuolle ajalle tyypillisestä rock-konsertista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=Ay8oxrELSHQ
 
Saas nähdä vieläkö sitä itse jaksaisi käydä ihmettelemässä moista menoa about 20 vuoden päästä. Olen silloin jo yli 50 ja varmasti musamaku kehittynyt jazziksi! ;) Ja maailmassa sekä ihmiskunnassa tapahtuneet ikävät vaikutukset ja tapahtumatkin varmaan vähän latistavat fiilistä. Tuo rokkikin kun on noin psykedeelistä ja melankolista, ehkä jopa transsimaisen ahdistavaa. Mutta ei hätää, ainakin tuolla yleisöllä näkyy olevan lääkitys kunnossa ja hauskaa on.

Pakko kertoa tänne omaa mielipidettänikin :D Eli kyllä mielestäni nykyrockmusiikki ei ole sitä rock n rollia mitä kaipaa moni. Ei nykyään tule enää AC/DC:n, Scorpionsin, Zz Topin (no okei tää ei ole rock n rollia) ja muiden samantyylisten bändien kaltaista musaa vaan netit ja radiot hehkuttavat silmät kiiluen kuinka "kova" tämä uusi bändi on ja kuinka hienoa musaa se tekee. Nykyajan rock-musiikista puuttuu se jokin. Ainoana toivona rockille ovat säilyneet nämä vanhat kunnon bändit jotka keikkailevat ja julkaisevat levyjä vieläkin, tosin hieman "muodin perässä"-meiningillä nekin. Ja eiväthän nämäkään veteraanit ikuisesti jaksa musiikkialalla olla esimerkkinä Scorpions joka lopettelee jo tohujaan pikkuhiljaa.
 
Mutta onneksi kuitenkin välillä kuulee sitten sellaistakin kamaa vielä mikä kolahtaa ja missä on sellainen kasarimeininki ja kitarariffit ja laulu kuulostavatkin oikealle rockille. Mutta näin yleiskatsauksena rockin tulevaisuus näyttää aika huolestuttavalta. Tai sitten olen itse liian ahdasmielinen musiikin suhteen =D Mutta tämä on minun oma mielipiteeni vain.

Kyllä tänäkin päivänä isosti rokataan, ja kyllä siellä brittien tavastialla ,wembleyllä, parit rokki bändit käy settinsä huitasemassa eli ei se rokki varmaan kuolemassa sielläkään.
 
Tämän päivän rock-suuruuksia, vaikkapa Foo Fighterssien tai Nicklebackin (joo joo, on se niin paska pändi) ei ehkä pidetä VIELÄ kovin myyttisinä tai legendaarisina, mutta aikamoinen shitload hittejä jää elämään myös tästäkin hetkestä rokin aikakautta. Vertaukset klassisiin rockbändeihin on jotenkin kiusallisia, koska maailmassa on älytön määrä tälläkin hetkellä muusikoita&bändejä jotka haluavat kuulostaa / kuulostavat juuri samalta kuin zeppelin tai aerosmith jne...mut harvemmasta plagiaatista kukaan koskaan kuulee, paitsi lähipubissa. Ehkä juuri siksi vaikkapa tuo Foo Fighters soittaa isoissa paikoissa, koska se ei yritä olla niin vitun retro, mutta rokkaa silti.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Rock on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä jazz ei ole. Rock on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Jazz on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään...
 
Tähän asti ainakin se toimi toisinpäinkin. Jättäisit tuollaiset järjettömät höpinät ja yleistykset pois. Yrität vaan sanoa että "minun mielestä jazz on parempi".

Eb-tuning:Tai sitten olen itse liian ahdasmielinen musiikin suhteen
 
Näin taitaa olla. Kannattaisi tosiaan yrittää jotain muutakin kuin 30 vuotta sitten huipulla olleita hard rock-pökäleitä.

Music_Fighter: Rock on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä jazz ei ole. Rock on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Jazz on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään...
 
Tähän asti ainakin se toimi toisinpäinkin. Jättäisit tuollaiset järjettömät höpinät ja yleistykset pois. Yrität vaan sanoa että "minun mielestä jazz on parempi".
 
ei se kyllä toimi toisinpäin ainakaan ihan kaikissa suhteissa. Etenkin tuo egoisimi on paljon korostuneempaa rock musassa kuin jazzissa. Jazzissa musiikki yksinään on suuremmassa määrin keskeistä kun taas rock/pop musassa tarvitaan musan lisäksi myös se juttu sen musan ympärille. Toki jazzissakin on ne omat hahmonsa, mutta semmoinen esittäjää korostava meininki on nimenomaan rock musiikille ominaista ja on sitä aina ollut Elviksestä, Bowien kautta Lordiin...

Mun rockmusiikin tulevaisuus löytyy menneisyydestä. Koko ajan tulee vaan enemmän ja enemmän kuunneltua 60-70-80-lukujen musaa. Hienoja löytöjä tulee tehtyä erityisesti Spotifyn avulla.
 
Varmasti nykypäivänäkin tehdään hyvää musaa, mutta ongelma on se, että joka paikasta tulee uusia bändejä, levyjä, myspace-sivuja ym. Ei yksinkertaisesti jaksa ottaa selvää, vaan tulee "matkustettua menneisyyteen".

Eiköhän se Rock sieltä taas esiin pullahda kun seuraava sukupolvi alkaa vetää rajaa vanhempiinsa. Meinaan jossain vaiheessahan sekin tapahtuu. Kaikki uudet tyylit ovat tulleet suureen suosioon osaksi juuri siksi että ne eroavat siitä mitä aiempi sukupolvi piti arvossaan.
 
Tapsa Rautavaara -> Rock 'n roll -> Beatles -> Led Zeppelin -> Genesis -> Sex Pistols -> Iron Maiden -> Nirvana -> Euro Dance -> 50 Cent -> ???
 
Vähän karrikoitua mutta on tuossa kai joku jyvä. Eli en näe yhtään kummallisena että jossain vaiheessa tuo nykyinen meininki alkaa kyllästyttämään ja joku raikkaampi juttu iskee siihen saumaan. Ei välttämättä rock mutta jokin. Toivottavasti ainakin alkaa taas nousta arvostus sille että artistit väsäävät itse kappaleensa ilman levylafkojen palkkaamien tuotantotiimien räätälöimiä biisejä.

PJS: ei se kyllä toimi toisinpäin ainakaan ihan kaikissa suhteissa. Etenkin tuo egoisimi on paljon korostuneempaa rock musassa kuin jazzissa. Jazzissa musiikki yksinään on suuremmassa määrin keskeistä kun taas rock/pop musassa tarvitaan musan lisäksi myös se juttu sen musan ympärille. Toki jazzissakin on ne omat hahmonsa, mutta semmoinen esittäjää korostava meininki on nimenomaan rock musiikille ominaista ja on sitä aina ollut Elviksestä, Bowien kautta Lordiin...
 
Ilmaisit asian paremmin. Voin myöntyä siihen että se egoismi on yleensä korostuneempaa rock-esityksessä, mutta silloin kannattaa määritellä mikä on esitystä ja mikä ei. Ei sitä välttämättä egoa varten sitä musiikkia kuitenkaan tee. Yhtä hyvin voisin sanoa, että monet jazz-muusikot vaikuttavat olevan niin itserakkautta täynnä että halveksuvat rock-muusikoita koska ovat itse niin "mahtavia muusikkoja". Siinäpä vasta egoismia.
 
Siis pointtini oli, että tasavertaista on ihmisen egoilu ja vinoilu. Sitä ei kannatta lähteä rajaamaan musiikkityylin mukaan. Ja myös rock-musiikki lähtee sydämestä, yhtä paljon/vähän kuin jazz.
 
Yleistäminen on pahan juuri.

Hivenen on keskustelu laajentunut avauksestani! Täällä keskustellaan Rockin ja Jazzin paremmuuksista, kun alun perin pelkäsin Rockin kuolevan kokonaan modernin "dance-musiikin" jalkoihin.
 
Jatkakaa toki ihmeessä! :)

Ei se rokki mitään kuole. Älkää pelätkö.

velipesonen: Ei kai se kuole, tai ei varmasti kuole, mutta jotenkin tilanne nyt on ollut vähän samanlainen taas kuin ennen Beatlesin tuloa aivan 60-luvun alussa. Tuntuu niin kuin tuommoinen innovatiivisempi housekin olisi pullahtanut pois hittilistoilta vajaat kymmenen vuotta sitten.
 
Kyllä minä uskon että jostain tulee pian joku rokkari joka korjaa potin. Sitten tulee perässähiihtäjien armeija. Jos olen väärässä niin harmaaltapa näyttää!
 
Ei se rock kuole, mutta nykyään on kyllä huono tilanne kun isot levy-yhtiöt suosivat tietynlaista musiikkia, ja rock sen perinteisissä muodoissa ei kuulu tähän musiikkiin. Rockin vanhat tekijät kyllä jatkaa hautaan asti, mutta tarvittaisiin uutta energiaa hommaan. Mutta eiköhän tässä nähdä vielä rockin toinen tuleminen. Ei kukaan arvannut alunperinkään että rockista tulisi sellainen maailmanlaajuinen ilmiö kun se on.

Kari tietää mistä kana pissii ja kukko kiekuu : http://www.youtube.com/watch?v=QRSw1kfQSIY
 
Vaikea on kuvitella sellaista aikaa missä rockmusiikki on kokonaan kuollut ja kuopattu. Toki se menee jatkossakin enemmän marginaaliin ja joissakin ikäryhmissä rock alkaa jo olemaan ihan sama asia kun tango ja humppa.
 
En usko että taivaalta tipahtaa rockmusiikin pelastajaa mutta rokkia voi suodattaa monella tavalla ja se sopii moneen sellaiseenkin asiaan millä ei ole rokin kanssa mitään tekemistä. On myös niin että länsimaissa rockmusiikista on tullut osa kultuuria ja todella fanaattiselle rockmusiikin vihaajalle suosittelen erämaamökkiä ilman sähköisiä mukavuuksia, silloinkin kannattaa varmuuden vuoksi laittaa tulpat korviin ja laput silmiin.

JIRPPI: Ei se rokki mitään kuole. Älkää pelätkö.
 
Amen tälle.

Kun tarkemmin miettii, niin kyllä sekä jazz että rock taitavat olla niin pahasti kuolleita että millä niitä enää herätät? Sen sijaan bluesin kuolema näyttää lähiaikoina epätodennäköiseltä. Ehkä bluesista nousee vielä uusi musiikinlaji joka saa yhtä suuren huomion kuin jazz ja rock aikoinaan.
 
Blues kesti monen vuosisadan orjuushelvetin niin kai se nyt tällaisen paskajalkarämpyttäjien määrittelemän puleeratun musiikkibisneksen idioottitodellisuuden kestää.

velipesonen: Kun tarkemmin miettii, niin kyllä sekä jazz että rock taitavat olla niin pahasti kuolleita että millä niitä enää herätät? Sen sijaan bluesin kuolema näyttää lähiaikoina epätodennäköiseltä. Ehkä bluesista nousee vielä uusi musiikinlaji joka saa yhtä suuren huomion kuin jazz ja rock aikoinaan.
 
Blues kesti monen vuosisadan orjuushelvetin niin kai se nyt tällaisen paskajalkarämpyttäjien määrittelemän puleeratun musiikkibisneksen idioottitodellisuuden kestää.
 
Mitä helvettiä :D Mahtavaa.

velipesonen: Kun tarkemmin miettii, niin kyllä sekä jazz että rock taitavat olla niin pahasti kuolleita että millä niitä enää herätät? Sen sijaan bluesin kuolema näyttää lähiaikoina epätodennäköiseltä. Ehkä bluesista nousee vielä uusi musiikinlaji joka saa yhtä suuren huomion kuin jazz ja rock aikoinaan.
 
Blues kesti monen vuosisadan orjuushelvetin niin kai se nyt tällaisen paskajalkarämpyttäjien määrittelemän puleeratun musiikkibisneksen idioottitodellisuuden kestää.
 
Nyt sitten takaisin sinne sillan alle, kiitos.