Kitarat: kitarakamat ›

Renkaat ovat toki tärkeä osa liikenneturvallisuutta. Huonoa autoa ei kuitenkaan saa renkailla hyväksi, siinä kai tämän analogian juju :)
 
Mutta auton kun auton saa aina paremmaksi kun siihen vaihtaa paremmat renkaat. Kitaraa ei välttämättä "paremmilla" mikeillä. Jatkakaa taas. :)

Voisin kompata tuota ensimmäistä viestiäni. Voi meinaan käydä niinkin, että uusilla mikeillä puhdas saundi ei ole enää hyvä.
 
Mikit ovat kokonaisuuden kannalta melkoisen vähän särön laatuun vaikuttava tekijä. Jos puhdas saundi olisi sukka, niin sitten voisi harkita mikkien vaihtoa. Tässä tapauksessa puhdas saundi on hyvä ja särö on sukka. Koska särö on sukka, kannattaa syyllistä etsiä siitä laitoksesta joka säröä tuottaa, eli vahvistimesta. Mutta koska vahvistimesta löytyy kuitenkin hyvä puhdas saundi, eli perusta on niin sanotusti kunnossa, kannattaa ratkaisua hakea vippaskonstein. Vippaskonstit tarkoittavat useimmiten lisälaitteita, kitaristin tapauksessa pedaaleja.
 
Mutta kukin tyylillään.
 
Jos mikeissä ei hönkä riitä, niin sen sijaan, että pistää toista sataa euroa uusiin mikkeihin, voisi laittaa muutaman kympin hyvään esivahvistimeen - ajaa saman asian.
 
Mutta hyvä että saadaan lisää mikkejä käytetyn tavaran markkinoille.

jostain syystä jotkut luulevat että
 
yksikelainen = pieni output
humbucker = suuri output
 
ja että niiden välillä ei olisi mitään muuta eroa. mielestäni nämä kaksi mikkityyppiä eroavat saundeiltaan erittäin suuresti, ja se output on sitten ihan toissijainen asia. Viestiketjun aloittaja hakee AC/DC-tyyppistä säröä ja sitä ei minkään pedaalien kanssa kyllä saa yksikelaisilla mikeillä, etenkin kun AC/DC:n kitaroissa ei ole paljoa säröä.

jostain syystä jotkut luulevat että
 
yksikelainen = pieni output
humbucker = suuri output
 
Jotkut tosiaan luulevat näin. Itse väitän, että suurin osa uusia mikkejä ostavista teineistä luulee näin ja myös samaisella perusteella uudet mikit ostaa. Ainakin m.nettiä lukemalla saa asiasta sellaisen, valitettavan, kuvan.
 
...ja että niiden välillä ei olisi mitään muuta eroa. mielestäni nämä kaksi mikkityyppiä eroavat saundeiltaan erittäin suuresti, ja se output on sitten ihan toissijainen asia.Viestiketjun aloittaja hakee AC/DC-tyyppistä säröä ja sitä ei minkään pedaalien kanssa kyllä saa yksikelaisilla mikeillä, etenkin kun AC/DC:n kitaroissa ei ole paljoa säröä.
 
Kitaroissa itsessään harvemmin on säröä... Jos lukee viestiketjun avaajan kaikki viestit putkeen, niin saa helposti sellaisen kuvan, että hän on aika pitkälle päätöksen tehnyt: uudet mikit ovat listalla, vahvistimeen ei ole varaa; pedaaleihin ei viitsisi panostaa; Epin humppareilla lähti hyvät säröt; sama se olisi kaiketi uusia kaikki mikit. Pähkäily m.netin palstoilla on tässä tapauksessa enemmänkin vahvistuksen hakua esitehdylle päätökselle. Ja te tarjositte vahvistuksen, päätös tuli varmasti helpommaksi.
 
Toisekseen. Kaulamikki ja särö ovat yhdistelmänä mielestäni maailmankaikkeuden haastavimipia asioita. Lähes yhdentekevää on, onko kaulamikkinä humppari vaiko yksikelainen. Toki toiset mikit ovat erottelukyvyltään parempia kuin toiset, mutta mikistä ja sen "hyvyydestä" huolimatta saundi menee helposti puuroksi. Ratkaisu ongelmaan löytyy, jos on löytyäkseen, helpommin äänensävynsäätimistä kuin uudesta mikrofonista. Lisäksi on niin, että humppari tuskin on ominaissaundiltaan yhtään vähemmän puuroutuva kuin yksikelainen. Väittäisin jopa, että humpparilla puuroa saa varmemmin aikaan.
 
Tallamikkinä humpparin ja yksikelaisen saundillinen ero taasen on huomattavasti pienempi kuin kaulamikkinä. Jos äänenvoimakkuudessa ei olisi merkittävää eroa, ja saundi on kevyesti rosoinen, niin sokkotestissä ei moni maalikko kuulisi eroa humpparin ja yksikelaisen välillä.
 
ed. muuten komppaan askomikoa ja shaftia: mikit ovat hienosäätöä. Niillä ei muuta paskaa konvehdeiksi. Ei sitä tee speduillakaan, mutta tulos on todennäköisesti edes vähän parempi.

Mä pidän yksikelaisten särösoundeista. Suurimmat erot yksikelaisten ja humbuckerien välillä hirmuisilla hi-gain soundeilla väännettäessä tulee häiriönsiedossa. Ja asiallisella häiriönpoistolla ero pysyy aika siedettävänä.
 
Edit: Siis asiallisilla mikeillä.

Ei, ei se mikeillä muutu! Säästä ihmeessä uuteen vahvistimeen, mikit ovat todellakin pelkkää hienosäätöä (kaikuuko täällä?).

Ratkaisu ongelmaan löytyy, jos on löytyäkseen, helpommin äänensävynsäätimistä kuin uudesta mikrofonista.
 
Tuo ratkaisu pätee mielestäni aika moneen ongelmaan, tuntuu vain että hyvin yleinen käsitys on, että hyvää soundia ei voi saada jos kaikki nupit ei oo "kympilllä" ja kymmenen "matolaatikkoa" kitaran ja vahvistimen välissä.

onkohan minulla sitten pahasti päässä vikaa kun mielestäni yksikelaisissa on huomattavasti ohuempi saundi. esim. voimasointuja soittaessa tuntuu että yksikelaisella soi ne yksittäiset sävelet, mutta humbuckerin kanssa siitä vasta tulee paketti, voimasointu.
 
Yleistys yksikelaisten ohuesta saundista on noin yleisesti ottaen sitä mitä Hotakainen kirjoittaa yleistyksistä Klassikossa. Vähän sorkit sävynsäätimiä ja saat puuroisen pakettisi, josta yksittäiset savelet eivät erotu.
 
Ohutta telesaundia:
http://www.seymourduncan.com/website/SDToneWizard/Tele/Track18.mp3
 
Mehevää humpparia:
http://www.seymourduncan.com/website/SDToneWizard/Hummer/Track16.mp3
 
Kumpainenkin klippi edustaa aikalailla standardia. Ts. hakemalla en hakenut tarkoitustani palvelvia esimerkkejä. Kumpaisessakin on alnico2 magneetit ja molemmat ovat tone wizardin suosituksia kun etsitään leppärunkoiseen, ruusupuuotelautaiseen kitaraan poppiin ja rokkiin kelvollista tallamikkiä.
 
Onhan noissa klipeissa huomattavakin ero, mutta mielestäni ne kuitenkin todistavat, että mikkien vaihto ei ole oikea ratkaisu, jos tavoitteena on päästä paskasta säröstä eroon.
 
Hienosäätöä...