Media ja viihde ›

Rahkonen: Mass Effect 2
 
Tätä oli tullut odotettua vesi kielellä Me1:sen läpipeluun jälkeen. Ensimmäisen osassa eeppinen juoni, persoonalliset hahmot ja loistava ääninäyttely imaisi mukaansa, mutta pelin bugisuus ja latausajat verottivat uudelleenpeluuarvoa.
 
ME2 kolahti heti ensisekunnista lähtien todella lujaa, bugisuus on tiessään, grafiikka entistä komeampaa ja meno on entistä elokuvamaisempaa. Aiemman osan valinnat siirtyvät hienosti ja pelissä on alusta saakka kuin kotonaan. Taistelu on sulavampaa ja toimintapainotteisempaa, rope-elementtien vähentyminen on meikäläiselle vain hyvä asia.
 
Juoni ja hahmot ovat parasta tasoa mitä videopeleissä on nähty. Koskaan pelatessa ei ole muodostunut näin vahvaa tunnesidettä pelihahmoihin, ensimmäisen osan hahmojen kohtaaminen tuntuu aidosti ilahduttavalta ja etenkin tuttujen hahmojen kuoleminen todella pahalta, joten pelissä tehtäviin valinnat ovat oikeasti vaikeita. Etenkin kun ajattelee pelin tarinaa kolmatta osaa ajatellen.
 
Ensimmäisellä läpipeluu kerralla, melko vähän sivutehtäviä pelanneena homma oli äkkiä ohi, mutta ensimmäine kertahan on Mass Effectin kohdalla vasta lämmittelyä!
 
Ei voi kuin ihmetellä miten paljon koko maailman ja erityisesti hahmojen luontiin on nähty vaivaa, joten arvosanaksi on pakko antaa 10/10.
 
Pelaamaan--->
 
Tämä oli loistava peli kyllä. Melkein kaikki asiat, mitkä ykkösosassa itseäni ärsyttivät (esim. vähän tylsähkö taistelu, itseään toistavat sivutehtävät, hissiajelut), olivat kakkososaan mennessä korjattu. Pääjuoni ei tosin ollut ykkösosan tasoa, mutta pääpaino tuntuikin olevan mielestäni ykkösosan parhaassa osa-alueessa, eli pelaajan tiimiin värvättävissä hahmoissa kohti, joita onkin ykköseen verrattuna tuplamäärä. Ainoastaan Jacob kävi ärsyttämään geneerisyydessään, mutta muuten hahmot ovat omaperäisyydessään ja uskottavuudessaan lähes samalla tasolla ikisuosikkini Planescape: Tormentin tasolla. Pelimaailmakin on häkellyttävän laaja ja yksityiskohtainen, tosin siihen kunnolla kiinni päästäkseen on luettava pelin etenemisen mukaan hiljalleen päivittyvää koodeksia. Musiikkikin on pelissä kerrassaan ihastuttavaa: synasaundeja avaruuspelissä=timangia. Harmitti vain, kun ensimmäisen Mass Effectin omistan Xboxille, mutta kakkosen päätin ostaa PC:lle. Olisi ollut kyllä vähintäänkin hienoa pelata kakkonen läpi ykkösestä tuodulla hahmolla ja nähdä, miten edellisessä osassa tehdyt valinnat vaikuttavat.
 
10-/10

The Saboteur (PS3)
 
Tuli läpäistyä tämäkin tuossa joku aika sitten. Vaikka pelin bugit ja jumitukset saivat verenpaineen nousemaan muutamaan otteeseen, ei arvosanaksi voi antaa kasia vähempää. Ja läpäisyn jälkeenkin riittää vielä puuhailtavaa moniksi moniksi tunneiksi. Ois kyllä ollut mahtavaa nähdä pelille jatkoa, mutta sitä kai ei koskaan ole tulossa kun studiolle kävi niinkuin kävi.
 
8/10

Mass Effect 2 (X360)

Vuosi on vasta aluillaan, mutta jo saatiin kova ehdokas vuoden peliksi. Lähes kaikki ykkösen mokat on korjattu, mitä nyt pientä bugailua sekä nykimistä on vieläkin havaittavissa ja perinteiden mukaan lopputekstitkin rykivät :) Tarinassa keskitytään enemmän henkilöiden suhteisiin ja tarinoihin pääjuonen jäädessä hieman sivuosaan. Tämä ei toisaalta haittaa koska tarina on kirjoitettu hyvin ja miehistön jäsenten kohtaloista alkaa melkein oikeasti välittää.

Toimintakohdat on pistetty remonttiin ja taistelut ovatkin ykköseen verrattuna paljon parempia. Aseita pitää latailla ja suojautuminen toimii paremmin. Itse pelasin Vanguardilla tämän ensimmäisen kerran ja oli kyllä mahtavaa. Kudeista kun tuntuu välillä olevan pulaa niin voimia käyttävä hahmo tuntui mielekkäältä valinnalta. Galaksissa seikkailu tapahtuu lähes samaan tapaan kuin ykkösessä mutta nyt pitää huolehtia myös Normandyn bensoista. Planeettoja skannaamalla kerätään resursseja joilla muokataan aseita, suojia sun muuta. Keskustelusysteemi on säilynyt lähes ennallaan ja onkin parasta A-ryhmää.

Inventaariota jäin hieman kaipaamaan, sitä kun ei ole enää ollenkaan. Muutenkin kakkonen tuntuu enemmän peliltä, latausruutuja tuijotellaan ja siellä olemisen tunnetta pätkitään muillakin tavoin. Erityisesti tehtävien jälkeen tuleva yhteenveto tuntuu lähes typerälle ratkaisulle. Toisaalta huonoja puolia on vähemmän kuin ykkösessä joten plussan puolella jäädään ja reilusti. Ehkei ME2 iskenyt aivan samalla voimalla kuin ykkönen aikoinaan, mutta pirun kova peli tämä on ja lienee paikallaan aloittaa toinen pelikerta vaikka samantien. Läpäisyyn meni semmoiset 36 tuntia, mikä on nykypelille kunnioitettava kesto. Arveluttaa vain, että luuhasin paikat liiankin tarkkaan läpi eikä toiselle pelikerralle jäänyt mitään uutta nähtävää, mutta pelko lienee turha.

9/10

Alone in the dark: the new nightmare (PS1) meni äsken carnbyllä läpite. Meikäläiselle toimii tämmöset resident evilien tapaset vanhemmat pelit. Peli oli tunnelmaltaan oikein hyvä (tosin ei lopun loppumattomien örkkien tappaminen) ja painostava musiikki tuki tätä hyvin. Residentteihin verrattuna tämä on pulmiltaan jonkin verran vaikeampi, sillä peli ei vihjaa millään lailla jos jotain on jäänyt huomaamatta, ja joitan salaluukkuja yms voi olla hyvinkin vaikea hoksata. Ymmärrän hyvin miksen tätä päässyt läpi silloin kun tämä tuli ostettua. Ohjaus on aika kankea nykypeleihin verrattuna mutta se vain lisää tunnelmaa. Pitää huomenna alottaa toisella hahmolla pelaaminen.
8/10 (onneksi ostin lisää tätä herkkua huutonetistä dino crisisin ja ekan residentin muodossa)

hey mikäs olis olis joku mukava autopeli pleikkari kolmoselle? myös joku räiskinta/hiippailu tyyliin rainbow sixit aikoinaan
 
Autopelissä pitää tietty olla hienoja autoja ja hyvää, sopivan arcademaista ajotuntumaa, jota on helppo pelata ihan ohjaimella ja saa aivot nollattua ilman sen kummempia ponnisteluja

masterhat:
Autopelissä pitää tietty olla hienoja autoja ja hyvää, sopivan arcademaista ajotuntumaa, jota on helppo pelata ihan ohjaimella ja saa aivot nollattua ilman sen kummempia ponnisteluja
 
Gran Turismo

cldron: Gran Turismo
 
Tämähän ilmestyy... ens vuonna? En kyllä Gran Turismoa muutenkaan missään nimessä suosittelisi arcade-ajeluun, on vähän liian simulaattorirunkkareiden peli. Ja ei sitä kukaan ohjaimella ohjaa. Ite kokeilin demoa ratilla ja on vissiin liian halpis ratti tuollainen muutaman vuoden vanha Gran Turismo-rattikin, kun ei toimi silläkään kunnolla.
 
Dirt 2 on ittelle ollut mieluisin PS3:n autopeleistä. Pelaan kyl pelkästään ratilla, mutta kai sitä ohjaimellakin suht iisi on vääntää.

Bioshock
 
Tuli pelattua tämä melkoisesti kehuja herättänyt räiskintä läpi. Tuoreen kakkososankin voisi joskus katsastaa. System Shock 2 voisi myös olla ihan mielenkiintoinen, kun sen henkisenä jatko-osana tätä tunnutaan melko yleisesti pidettävän.
 
Plussaa
 
- Melko omaperäinen ja mielenkiintoinen miljöö, idea ja juoni
- Pituus aika sopiva (eräässä käänteessä olin aivan varma, että peli loppuu jo siihen, mutta juonesta olikin vielä noin kolmasosa jäljellä)
- Tunnelma hyvin tiivis ja synkkä lähes koko ajan
- Plasmideilla ja gene toniceilla leikkiminen jännää
- Aseistus melko perinteistä, mutta kuitenkin monipuolista. Lähes kaikilla aseilla kolme erilaista ammusta.
- Ei nyt ihan niin putki kuin ajattelin
 
Miinusta
 
- Erilaisia vihollisia vähän verrattuna moneen muuhun räiskintään. Melkein kaikki splicerit aseistusta lukuunottamatta aikalailla samanlaisia, ja big daddyjakin vain kaksi variaatiota.
- Hakkerointi aluksi jännää, mutta kiinnostus ei jaksa oikein riittää mitä pidemmällä on. Loppua kohden autohackia tulikin käytettyä oikeastaan aina.
(- Oletuksena pelaajaa holhotaan ainakin vielä medium-tasolla enemmän, kuin little sistereitä. Esim. suuntanuoli, jatkuvat kehotukset ladata ase, hankkimaan first aid-pakkauksia tai eveä, tai katsomaan vihjeitä. Sai näistä ainakin melkein kaikki sentään pois päältäkin.)
 
8,5 / 10

HEAVY RAIN

Ei sisällä spoilereita.

Taisipa olla ensimmäinen konsolipeli, joka tuli kolmessa illassa pelattua läpi. Harmittavasti piti sunnuntailta jättää ratkaisunhetket eiliselle, mutta oli tuota onneksi jäljellä vielä pidemmästi kuin kuvittelin. Tavallisesti pelien kohdalla muutaman päivän tauot eivät haittaa, mutta HR oli huomattavasti herkempi tapaus tauoille. Jouduin sunnuntaina kelailemaan pari chapteria taaksepäin perjantain jäljiltä, jotta varmasti pysyin kärryillä.

Jumituksia ei onneksi täällä näkynyt. Toki ne pienetkin bugit häiritsivät tässä pelissä enemmän kuin muissa; ilmassa leijuvat puhelinluurit ja toistensa läpi kävelevät hahmot särkevät fiilistä enemmän kuin "normipeleissä". Jossain kohdissa ruutu repeili myös aivan järkyttävästi.

Vaikeustaso ihmetytti eniten. Tavallisesti se normaali vaikeustaso on peleissä itselleni passeli, mutta tässä piti kesken pelin vaihtaa vaikeimpaan. Silti kaikki tilanteet tuntuivat liiankin helpoilta ja ehkä se ihan viimeinen paniikkifiilis jäi saavuttamatta sen takia, että painallustilanteissa harvoin syntyi varsinaista paniikkia. Toisaalta esim. eräskin kohtaus Madisonilla sai pulssin nousemaan ja äännähtelemäänkin tuosta huolimatta. Tunnelma pelissä oli kyllä kohdallaan.

Ehkäpä Heavy Rain oli kuitenkin loppujenlopuksi lähempänä sitä Dragon's Lairia kuin uskoinkaan. Toisaalta sitä ei "pelatessa" edes ajatellut, koska se vei niin täysin mukanaan. Vasta pelisession jälkeen alkoi miettimään, että kuinkas paljon tuossa nyt varsinaista tekemistä olikaan. Vähän lisää ongelmanratkontaa olisin silti kaivannut, nyt kaikki ojennettiin hieman liian helposti suoraan käteen.

Pelin loppumisen jälkeen olin kuitenkin ymmyrkäisenä. Parit kerrat nimittäin lipsautin väärää painiketta juuri ratkaisevassa kohdassa (ehkä se vaikeustason valinta näkyikin vasta lopussa) ja erinomaisesti sujunut peli saikin salamaniskusta traagisen lopun. Tykkään kyllä tavallisesti elokuvista, jotka loppuvat hieman onnettomasti, mutta nyt olin kuin pölkyllä päähän lyöty. Tuntui kuin olisin epäonnistunut ihmisenä! Ja kun kaikki sujui kuin rasvattu viime metreille. Koetin vielä skipata viimeiset kappaleet taaksepäin ja pelastaa lopun, mutta ei se tuntunut enää samalta. Minun Heavy Rain sai karmaisevan päätöksen.

Puutteistaan huolimatta peli, joka kärventää sielua noin vahvasti ei ansaitse vähempää kuin täydet pisteet. Pelillä on 18 erilaista loppua, joten eiköhän tuota tule uudestaankin kokeiltua ja testattua erilaisia ratkaisuja.

Evil Dead (PS2)
 
Harrastan käytettyjen PS2-pelien hankkimista ja tämä osui käteeni. Huono grafiikka, paljon tappamista, vähän noituutta ja mukavasti onelinereita. Bruce Campbell on äänenä mukana. Peli oli ihan hauska retki b-luokan pelien maailmaan. Tuli mieleen jotkut PS1-pelit. En varmaan toistamiseen pelaa läpi, mutta näin oli hauska vetää Deaditeseja moottorisahalla halki poikki ja pinoon:)

Bioshock 2

Kymmenen vuotta ykkösosan jälkeen Rapturessa sähistään taas menemään. Tällä kertaa astutaan normaalia enemmän aivosoluja käyttävän Big Daddyn saappaisiin, jolla sitten lähdetään pelastamaan tämän tytärtä. Tykkäsin ykkösosasta aivan tajuttomasti kaikista vioistaan huolimatta mutta tässä ei vikoja juurikaan ollut. En taida ykköseen enää koskeakaan koska se varmaan vaikuttaisi melko jöötiltä tämän jälkeen. Ravaamista ei ollut ollenkaan ja ärsyttävä hakkerointikin oli korjattu kivemmaksi. Toiminta on helvetin hauskaa kun molempia käsiä voi nyt käyttää yhtä aikaa. Plasmiditkin kehittyvät erilaisiksi eri tasoilla eivätkä pelkästään vahvistu. Juonta olen kuullut parjattavan mutta itselle kolisi tuollainen henkilökohtaisempi ja yksinkertaisempi setti paljon paremmin kuin ykkösen juonitwistit. Lopussa ihan herkistyi. Ja oli mukavaa, ettei ykkösosan juttuihin enää palailtu vaan kerrottiin ihan uusi tarina Rapturen asukeista. Mitä nyt Sofia Lamb oli vähän hatusta vedetty hahmo mutta sen antoi anteeksi. Kannattaa tsekata vaikkei ykkösosasta olisi pitänytkään. Ja pora oli kiva.

9/10

Mäkrö: Evil Dead (PS2)
 
Harrastan käytettyjen PS2-pelien hankkimista ja tämä osui käteeni. Huono grafiikka, paljon tappamista, vähän noituutta ja mukavasti onelinereita. Bruce Campbell on äänenä mukana. Peli oli ihan hauska retki b-luokan pelien maailmaan. Tuli mieleen jotkut PS1-pelit. En varmaan toistamiseen pelaa läpi, mutta näin oli hauska vetää Deaditeseja moottorisahalla halki poikki ja pinoon:)
 
Oliko tämä kumpi niistä?
Evil Dead: A Fistful of Boomstick http://www.youtube.com/watch?v=dGTsbLcoZZc&feature=related
Evil Dead: Regeneration http://www.youtube.com/watch?v=-OiTOS1JHk0
 
Ekalle pleikallekin ilmestyi joskus Evil Dead-peli. Olen kyllä harkinnut tuon Regenerationin ostamista, kunhan tietäis että toimii myös PS3:ssa.

bedlam: Oliko tämä kumpi niistä?
Evil Dead: A Fistful of Boomstick http://www.youtube.com/watch?v=dGTsbLcoZZc&feature=related
Evil Dead: Regeneration http://www.youtube.com/watch?v=-OiTOS1JHk0
 
Ekalle pleikallekin ilmestyi joskus Evil Dead-peli. Olen kyllä harkinnut tuon Regenerationin ostamista, kunhan tietäis että toimii myös PS3:ssa.
 
Oli tosiaan toi Fistful of Boomstick.

Heavy Rain
 
Piristävää vaihtelua, hieno stoori, paljon vaihtoehtoja. Oma peli meni kahden päivän aikana läpi ja jäi lyhyehkö fiilis, mutta valinnat vaikuttaa näköjään pituuteen. Synkkä lopetus oli omassa ensimmäisessä suorituksessa. Pitää pelata uudestaan läpi.
 
4/5

Final Fantasy XIII, X360

Mitäköhän tästä nyt pitäisi olla mieltä. Tuntuu, ettei peli ottanut tuulta siipiensä alle missään vaiheessa. Lähtöasetelmasta olisi varmasti saanut mehukkaampiakin juonenkäänteitä. Pahikset olivat täysin särmättömiä ja hahmoista Sazh ärsytti vähiten. Klaustrofobisesta putkijuoksusta pääsi ulos vasta 20h jälkeen. Free roam -alue on naurettavan pieni, eikä pelissä ole minkäänlaista overworldia. Puhumattakaan kaupungeista, saati minkäänlaisesta kommunikoinnista NPC:eiden kanssa. Side questit ovat vain ja ainostaan XII-tyylistä mörköhunttia. Helppokin oli, haastavinta olivat Eidolon-taistelut. Vika pomokin oli pelkkä vitsi.

Ei sillä että peli kaikesta valittamisesta huolimatta huono olisi, mutta ei tällä Final Fantasyn kanssa ole mitään tekemistä. Tuskin tulee pelattua toistamiseen, mutta nyt mörköjahtiin.

Eli "ihan jees".

PS3 Bad company battlefield. tuli yllättäen maha hirmukipeeks, ni jouduin perumaan muutaman iltavuoron, joten kävin sit anttilan alelaarin kautta hakees 15€ sotapelin kun sellasia huomasin kaupassakäydessäni.
 
oon pelannu ehkä 2 tuntii ja nyt jo alkaa maistua puulta. enemmän hiiviskelyä ja snaippausta, vähemmän rymistelyä, koska ei tol pleikkari ohjeimel pysty kunnolla tähtäilee nopeessa ajassa jos vertaa hiireen.
 
niin, jahka jaksan tän nyt hakata sit läpi ni pistän vähän laadukkaampaa arviota, mutta aika turhuudelta peli kyllä tuntuu.
 
ja ISO miinus seuraavista
 
-energiat voi täyttää milloin vain
-Pelissä ei päse tetsaamaan, anoastaan kyykkyyn, vittuako se nyt hyödyttää
-oon jo paris tunnis kyllästyn tähän, vaikka kokoajan menee peli eteenpäin
 
olis pitänny ostaa vain se THIEF 1 + 2 +3 -boksi läppärille, vaikka kaks ekaa niistä onkin hakattu aikoinaan läpi, ni noissa peleissä on sentään tunnelmat kohillaan. parhaita pelejä tyyliin mitä on ikinä tehty, ainakin tunnelmallisimpia ja melko pelottaviakin
 
verkossa en o viel kokeillu bad company battlefieldiä, mut ei kyl kauheesti voi ainakaan kehua tätä yksin pelin perusteel

ruusteri: No moninpelihän Battlefieldin suola on aina ollut. Yksinpeli on vain harjoittelua. :)
 
no joo, kai tässä vois iskee ton verkkoon kiinni ja rykästä kevyen tunnin mittasen kuntopyöräilyn samalla inhimillisillä sykkeillä, vaikka mahakipu vaivasikin päivemmällä. Mut oon kyl paska näis ohjaimil pelattavis FPS peleis ja only tetsaus + snaippaus kiinnostaa :DD
 
E: no olipas setti, ihan kivaahan toi oli verkossa, joskin tunnelma ei mikään paras ollutkaan. mut ihan jees aivojen nollausta/kuntopyöräily-tekemistä

Metal Gear Solid 3 - Snake Eater
 
Tulipas vetästyä tämä viimein läpi. Pakko sanoa, et kokemus oli todella virkistävä köyhän Solid kakkosen jälkeen. Kaikki vain toimi, juonesta, pelattavuudesta, hahmoista ja grafiikoista lähtien. Maiseman- ja aikajakson vaihtaminen teki myös terää ja peli tuntui myös tuoreelta(taino, vaikka oikeastaan olikin "paluu juurille").
 
Kamerasta ja tutkan puuttumisesta tosin miinuksia, tällaisenaan melko hankala yhdistelmä. Huvittaisi kokeilla päivitettyä versiota pelistä jossa muunmuassa kameraongelma on ratkaistu, mutta esimerkiksi Play.comin 160 euron hinta yhdestä pelistä hirvittää.
 
Jos tämän asian unohtaa, niin kokemus oli mainio ja hienoja hetkiä paljon. Överiksi vedetty, korni agenttileffatyyli 60-luvun henkeen oli myös todella hienoa vaihtelua aikaisempien mukasynkkään ja vakavaan tunnelmaan verrattuna. Ilolla tämän pelasi läpi, ja varmaan tulee vedettyä vielä uudestaankin. Melko suoraan mätkytin läpi kummempia salaisuuksia etsimättä, joten paljon jäi varmaan näkemättä ja kokematta. Lopussa pelikello näytti pari minuuttia yli 27 tuntia, joten pituuttakin kiitettävästi, mutta siltä se ei kyllä tuntunut. Rytmitys siis toimi toiminta- ja suvantokohtien välillä. Välivideoita oli myös huomattavasti vähemmän kakkoseen verrattuna, mikä sekin positiivista.
 
Erinomainen peli siis, pohjalla on sitä samaa vanhaa Solid Snakea, mutta sekaan on nakattu uusia, tuoreita ominaisuuksia jotka saivat pelaamisen tuntumaan uudelta. Ensimmäistä Solidia tämä ei kuitenkaan hakkaa.
 
9/10

Mirror's Edge
http://www.youtube.com/watch?v=2N1TJP1cxmo
 
Olisin niin kovasti halunnut rakastaa tätä peliä, mutta se kävi lopulta mahdottomaksi. Nostalgia on tietyssä mielessä jo tälle iälle mukava asia peleissä, mutta 80-luvulta ja C64-ajoilta EN missään nimessä ole kaivannut tasohyppelyiden vaikeustasoa ja millintarkkuutta.
 
Pelin ajatus ja toteutus muuten on ihan huippu, mutta kun olet viidennentoista kerran painanut samassa kohdassa nappia kymmenesosasekunnin väärässä kohdassa, syöksynyt kuolemaasi ja palaat taas sinne kilometrin päähän alkaa oikeasti savu nousta korvista. Ja kaikkein eniten kyrsii se, että olet saattanut ensimmäisellä kerralla päästä samasta kohdasta ihan vaivattomasti, mutta kuollut jossain vähän matkan päässä ja palautunut takaisin. Ja jostain hemmetin syystä ei sitten loikka tai kärrynpyörä tuossa samassa kohdassa sujukaan niinkuin ekalla kerralla.
 
Tämän pelin idis olisi se sujuva ja soljuva liikehdintä ja eteneminen, mutta aina kun hetkeksi alkaa sujumaan niin joku kenkkukohta tulee eteen. Vaikeustasokaan ei vaikuta kuin vihollisten luotien tehokkuuteen. Viitoskentän jälkeen päätin pelaamiseni, kolme olisi vielä ollut jäljellä. Ehkä palaan joskus, ehkä en. Toivottavasti jatko-osassa olisi joku idiootti-vaikeusaste, joka toimisi kuin edellinen Prince of Persia-peli.
 
5/10