Yleistä keskustelua musiikista ›

Kyllä levynkannet on tärkeä juttu. Jos on nähty aikaa ja vaivaa, tulee fiilis että nyt sai todellakin rahoillensa vastinetta. Kansilla on myös suuri osuutensa siihen, miksi vinyyleihin hurahdin niin pahasti. Fyysisten albumien nimeen olen aina vannonut, mutta ensi kerran kun sain käsiini vinyylin jossa oli upeat avattavat kannet ja vielä selailtava iso bookletti...voe! Ei paluuta tästä, sain melkeinpä levyn,kirjan ja taulun samassa paketissa.

JJoo, oli kyllä erittäin hyvin tehty kysely. Oli mukava täyttää. Tärkeä aihe.

Vastasin kyselyyn. Hyvä aihe.

Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Hyviä kysymyksiä taas ehdotettu:
 
Mikä on tärkein osa-alue levynkansissa?
Kuvitus
Kuvat bändistä
Sanoitukset
Levytyksen tiedot
Joku muu, mikä?

krapp_: Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Hyviä kysymyksiä taas ehdotettu:
 
Mikä on tärkein osa-alue levynkansissa?
Kuvitus
Kuvat bändistä
Sanoitukset
Levytyksen tiedot
Joku muu, mikä?
 
Kuva ehkä tärkein, kun se saattaa johtaa ihan satunnaiseen heräteostokseen, tai sit tyrkyttää albumia luotaan. Levytyksen tiedot kyllä kiinnostaa aina ja sanat on plussaa, mut niiden pitää sit olla selkeellä fontilla. Ärsyttää jos sanat on jotenkin tosi huonosti luettavissa.

Yksi asia, mitä kansivihkoon kaipaan, on joku muukin tekstitäky kuin vain sanoitukset. Vanhoissa jazz-levyissä, sen verran kun niitä omistan, tuntuu melkein aina olevan pitkätkin stoorit itse levystä ja biiseistä, mutta rock-puolella minkäänlainen tekstiekstra tuntuu erittäin harvinaiselta. Remasterit nyt tietenkin erikseen, siellä luettavaa kiitettävän usein piisaa. Lapkon Young Desire on ainoa nyt mieleen tuleva esimerkki, siellä riitti tarinaa levyn tunnelmaa tukemaan.

krapp_: Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Hyviä kysymyksiä taas ehdotettu:
 
Mikä on tärkein osa-alue levynkansissa?
Kuvitus
Kuvat bändistä
Sanoitukset
Levytyksen tiedot
Joku muu, mikä?
 
Kaikki nuo tärkeitä, mutta ehkä minulle kaikkein tärkein on koko värimaailma joka siinä on. Se tavallaan antaa värin myös sille musiikille. Josku olen miettinyt miksi jonkun bändin joku piisi tuo mieleen keltaisen ja joku taas mustan. Sitten olen hoksannut että se johtuu taustaväristä jolle sanoitukset on painettu.

krapp_: Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Vastattu. Mielenkiintoinen aihe ja kerrankin hyvin suunniteltu lomake.
Mulle tärkein osa-alue kansissa on kuvitus, varsinkin vinyylilevyissä. Myös levytyksen tiedot jostain syystä kiinnostaa, julkaisuvuoden puuttuminen ärsyttää aina suuresti. Lisäksi nuo lähinnä kokoelmilta ja uudelleenjulkaisuilta löytyvät tarinat ja biisien selitykset on aina plussaa.

krapp_: Levytyksen tiedot
 
Ei nyt ehkä varsinaisesti tärkein tieto, mutta olisihan se nyt diskografiarunkkausta helpottava asia, jos kaikki nauhoituspäivät yms. olisivat noinkin helposti saatavilla.

Hyvä kysely :)

Tuli vastattua. Toivottavasti muut tekevät samoin :)

krapp_: Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Hyviä kysymyksiä taas ehdotettu:
 
Mikä on tärkein osa-alue levynkansissa?
Kuvitus
Kuvat bändistä
Sanoitukset
Levytyksen tiedot
Joku muu, mikä?
 
Itse olen sellainen tekstiniilo, että minulle on aina suunnaton pettymys, jos kansivihkosesta ei löydy sanoja. Tunnen silloin itseni suorastaan huijatuksi. Joo, olen kuullut uudesta keksinnöstä "internet", jossa on kaikki laulujen sanat, mutta ei se vaan ole sama asia. Sitä paitsi kansivihkoset ovat hyvää vessalukemista, läppäri ei. Muuten oikeastaan ihan sama mitä siellä kansivihkosessa on.

Kyllähän nuo kansivihkoset on mullekin tärkeitä. Yleensä uuteen levyyn tutustuminen alkaa sillä että varaa itsellensä ja sille levylle aikaa ainakin tunnin, istahtaa rauhassa alas ja laittaa musiikin soimaan ja samalla selailee kansilehtistä. Sanotukset on paras seurata kansilehtisessä, internetsanoitusket kun tuppaavat olemaan melko usein virheellisiä (asia koskee tosin lähinnä ulkomaankielistä musaa jota ylivoimaisesti eniten kuuntelen). Ja onhan se aina plussaa jos kansilehtisessä on jotain kuvitusta, kokee pääsevänsä tavallaan enemmän sisälle siihen levyn henkeen.

StJerky: Oli vaikea vastata, kun tavoissani on tapahtumassa muutos. Vielä äskettäin koin fyysisen levyn kansineen tärkeäksi, mutta nykyään ostelen levyjä hyvin vähän. Jos levy löytyy Spotifysta, niin en osta sitä jos se ei ole minulle todella merkittävä levy.
 
Vähän sama juttu itsellä. Tuntuu menevän niin, että eteen tulevat kiinnostavat bändit/levyt etsin ekaksi Spotifystä ja jos sieltä ei sitä löydy niin sitten ostan sen kaupasta. Musiikin kuuntelu on kyllä lisääntynyt huomattavasti, tyyli on ollut että iltaisin etsin Spotifystä kolme-neljä kiinnostavaa levyä, lataan ne puhelimeen ja kuuntelen seuraavana päivänä ne työpäivän aikana kerran kaksi läpi, kunnes lataan illalla taas uudet levyt. Paljon hyviä levyjä/bändejä on löytynyt ja jossain vaiheessa nekin myös omaan levyhyllyyn tiensä löytävät. Koska uskon että edelleen tulevaisuudessakin haluan levyni fyysisesti käteeni ja hyllyyni kuten ennenkin. Pidän Spotifyä itselleni tyyliltään vähän kuin kirjastoa. Etsin, kuuntelen ja palautan. Kiinnostavimmat niistä ostan itselleni.

StJerky: Oli vaikea vastata, kun tavoissani on tapahtumassa muutos. Vielä äskettäin koin fyysisen levyn kansineen tärkeäksi, mutta nykyään ostelen levyjä hyvin vähän. Jos levy löytyy Spotifysta, niin en osta sitä jos se ei ole minulle todella merkittävä levy.
 
Vastailin. Ja mulla on kans sama homma. En ole keräilijä vaan ostan vinyylinä ne levyt joita oikeasti kuuntelen. Muut waretan tai kuuntelen Spotifystä. Itseasiassa vein vähän aikaa sitten kaikki CD-levyt divariin, jotka sinne huolittiin, koska en ole kuunnellut niitä kertaakaan ostamisen jälkeen.

Topa-: Itseasiassa vein vähän aikaa sitten kaikki CD-levyt divariin, jotka sinne huolittiin, koska en ole kuunnellut niitä kertaakaan ostamisen jälkeen.
 
Heh, tulee vaikutelma, että CD-levyt alkaa olla ongelmajätettä...

Topa-: Itseasiassa vein vähän aikaa sitten kaikki CD-levyt divariin, jotka sinne huolittiin, koska en ole kuunnellut niitä kertaakaan ostamisen jälkeen.
 
Tää pistää kyllä ajattelemaan. Et ole koskaan kuunnellut yhtäkään ostamaasi CD-levyä. Sait jotenkin divarissa vakuutettua, että et tosiaan ole niitä kuunnellut, jolloin divari ne suostui ostamaan. Siiskö ei olisi huolinut, jos olisit kuunnellut? Miten CD-levy muuttuu kun sen kuuntelee? Ilmeisesti kaikki levyt oli avaamattomissa sinetöidyissä muovikuorissa, jolloin tuo kuuntelemattomuusvakuutus meni läpi? Myyköhän divari ne uusina?

nirzin: Tää pistää kyllä ajattelemaan. Et ole koskaan kuunnellut yhtäkään ostamaasi CD-levyä. Sait jotenkin divarissa vakuutettua, että et tosiaan ole niitä kuunnellut, jolloin divari ne suostui ostamaan. Siiskö ei olisi huolinut, jos olisit kuunnellut? Miten CD-levy muuttuu kun sen kuuntelee? Ilmeisesti kaikki levyt oli avaamattomissa sinetöidyissä muovikuorissa, jolloin tuo kuuntelemattomuusvakuutus meni läpi? Myyköhän divari ne uusina?
 
Joo, väsyneenä tullu kirjotettua aika sekavaa tekstiä... Tarkoitin että en ole kuunnellut levyjä kuin kerran ostamisen jälkeen ja sitten ripannut ne koneelle. Divari kyllä huoli levyt vaikka ne oli käytettyjä, sensijaan esim. bodomin levyjä eivät huolineet, koska niitä heillä löyty hyllystä jo ihan tarpeeksi.

krapp_: Kiitos kaikille jo vastanneille!
 
Hyviä kysymyksiä taas ehdotettu:
 
Mikä on tärkein osa-alue levynkansissa?
Kuvitus
Kuvat bändistä
Sanoitukset
Levytyksen tiedot
Joku muu, mikä?
 
heräteostoksilla musatyyliä kuvaavat kannet on tärkeät; yleensä hyvästä kannesta näkee heti, että onko reggaeta, heviä vai jazzia, jne. Lisäksi, jos takakanteen tai muualle näkyvälle paikalle on laitettu tekijöiden ja tuottajan nimet, yms. perustietoa, niin se nopeuttaa valintaa.