Kitarat: soittaminen ›

Tonski: Nimenomaan.. Ja eiks nää about kaikki diatoniset asteikot kuiteskin voi ajatella sointuina--
 
Joo voi, tsekkaapa edellinen viesti, editoin vastauksen vähän kattavammaksi. Käytännössä mä suosittelen lähtemän vaan duurin asteista. Sitten kun ne on kaikki hyvin hallussa, niin harmonisen mollin eka ja viides on seuraavaksi yleisimmät popmusassa. Harmoninen mollihan on keinotekoinen asteikko eikä ole olemassa biisiä joka menisi kokonaan harmonisesta mollista, eikä sen muihin sointuasteisiin juuri törmätä, muuta kuin ekaa ja viidettä lainataan välillä luonnolliseen molliin. Melodisen mollin eka (eli melodinen molli), neljäs (overtone) ja seitsemäs (alt) on ehdottomasti yleisimmät, ja noi jos ottaa perus duuriasteikon lisäksi haltuun, niin pärjää 95% ajasta perus poprockhevi-musassa, ja jos ei, niin ainakin voi uskottavasti fuulata. Myöskin jos noi on oikeasti hyvin treenattu ja hallussa, niin loput tuleekin jo paljon paljon pienemmällä vaivalla, jos ne katsoo tarpeelliseksi treenata.
 
Ihannehan olisi se, että noi jutut olisi niin hyvin selkäragassa ettei niitä tarvitse miettiä. Mutta kun treenaa, niin sointujen funtsiminen ja niihin reagointi on yksi hedelmällisimmistä jutuista. Kun niihin kiinnittää huomiota treenatessaan, niin ne alkaa tulla kyllä ihan käytännön soittotilainteissakin näppeihin koko ajan pienemmällä ja pienemmällä ajatusmäärällä.

tender.insanity: Mulle on aivan sama missä vireessä kitara on. Ajattelen vireen ihan standardi e:ssä, niin kauan kuin kielten suhde on sama. EADGBE, EbAbDbGbBbEb, DGCFAD jne. Eipä se syntikallakaan ole kummempaa, kun klikkaa vain transposea.
 
Mitäs sitten jos pitää soittaa ihan oikean pianon tai ylipäätään mikään ei-sähköisen soittimen kanssa? Niissä ei mitään transpose-nappeja ole.

kimurantti1: Mitäs sitten jos pitää soittaa ihan oikean pianon tai ylipäätään mikään ei-sähköisen soittimen kanssa? Niissä ei mitään transpose-nappeja ole.
 
Myös akustisissa soittimissa on transponoivia soittimia - esimerkiksi monet puhaltimet - eikä tämä tuo käytännössä ongelmia kun pitää ne suhteet mielessä. Näkisin tässäkin tapauksessa ihan järkeväksi vaihtoehdoksi käsitellä kitaraa transponoivana soittimena, koska standardivire on kuitenkin standardivire, minkä vuoksi on hyödyllisempää osata löytää sävelet otelaudalta siinä vireessä kuin vaikkapa Ab-vireessä. Ja toisaalta jos soittelee eri vireissä niin kuitenkin aina käyttää jotain viritystä referenssinä - miksei käyttäisi standardivirettä niin kommunikointi toisten soittajien kanssa pysyy yksinkertaisena. Tietty tämä vaatii vähän sitä transponoimistaitoa ja sen tiedostamista, että soi eri vireestä.

kimurantti1: Mitäs sitten jos pitää soittaa ihan oikean pianon tai ylipäätään mikään ei-sähköisen soittimen kanssa? Niissä ei mitään transpose-nappeja ole.
 
Niin, ja mitäs sitten jos pää juuttuu sirkkelin terään juuri ennen esitystä?

Mä en mitään erikoisempia (avoimet ym) virityksiä käytä, koska se sekoittaisi lopullisesti pään. Kerran aloitin opettelemaan Andy McKeen Rylynniä, mutta huomasin että aivan perseestä treenata tommosia biisejä joissa on joku ihmevire/capo osalla kielistä. Menee vaan nuppi lopullisesti sekaisin, kun mulle tuottaa sooloillessa jo vaikeuksia se normaalivireessä, että kaksi ohuinta kieltä on puoli sävelaskelta "liian alhaalla".
 
Taidan nyt ensin yrittää opetella niin että ajattelee kaiken stankkuvireen pohjalta, soitin sitten E- tai Ö-vireessä. Intervalleina ajatteleminen tuntuu kauheen vaikealta ajatuksena, nopeita lurituksia kun yrittää soittaa improten niin mulle ainakin ainoa keino on ajatella noita kuvioita.

tender.insanity: Niin, ja mitäs sitten jos pää juuttuu sirkkelin terään juuri ennen esitystä?
 
Hajosin. Plussaa.

tender.insanity: Niin, ja mitäs sitten jos pää juuttuu sirkkelin terään juuri ennen esitystä?
 
Toi sun ehdottamasi skenaario ei onneksi ole ihan yhtä yleinen kun se, että tosiaan soitetaan ei-sähköisten soitinten kanssa. Siispä, mitä teet jos ei olekaan sähköistä syntikkaa ja transpose-namiskaa?

kimurantti1: Toi sun ehdottamasi skenaario ei onneksi ole ihan yhtä yleinen kun se, että tosiaan soitetaan ei-sähköisten soitinten kanssa. Siispä, mitä teet jos ei olekaan sähköistä syntikkaa ja transpose-namiskaa?
 
Sehän riippuu täysin siitä, millasta kamaa pitää soittaa ja miten hyvä on.. Paha ois jos klasaripianistille menis joku sanoo ennen keikkaa et vedäpä toi Beethovenin Rage over a lost penny toisesta kohtaa jookos. Toinen juttu on, jos sä handlaat kaikki duurit ja mollit pianolla, niin eikus transponoit vaan lennosta, helpompaa vielä jos ei satu olemaan soolo-osuuksia/pidempiä melodiaosuuksia. Jos et osaa, mokaat, itket, ja pistät sen pään sinne sirkkeliin.

Schnowotski: Myös akustisissa soittimissa on transponoivia soittimia--
 
Tähän olin tulossa.
 
Eli Aalautur, on olemassa transponoivia instrumentteja, kuten esimerkiksi altto saksofoni. He hahmottavat instrumenttins ihan normaalisti, mutta niille kirjoitettaessa pitää ottaa huomioon, että altto fonille kirjoitettu C onkin soiva Eb. Eli se transponoi suuren sekstin alaspäin. Altto fonistit siis eivät suinkaan koko ajan transponoi kaikkea päässään suurta sekstiä ylöspäin. Jos altto fonille kirjoitetaan kamaa, niin joko siis kirjoittajan pitää ottaa huomioon transponointi (eli jos kirjoittaja haluaa sen soivan Eb:n, niin alttofonille kirjoitetaan C) tai sitten fonistin pitää osata trasponoida lennosta. Yleensä ensin mainittu vaihtoehto on parempi.
 
Siispä mä suosittelen samaa metodia. Eli että ajattelee soittavansa ihan normaalivireisellä instrumentilla, mutta kommunikoidessa muistaa tehdä selväksi, että ollaan puoli sävelaskelta alempana, ellei itse pysty transponoimaan esim. sointuja. Puoli sävelaskelta tai sävelaskel suuntaan tai toiseen on vielä kuitenkin helppoa. Musta siinä, että opettelisi esim. E-, Eb-, ja D-vireissä kaikissa äänten sijainnit otelaudalla, on vaan aivan liikaa turhaa duunia. Ja jos kirjoitetaan nuoteille kamaa, niin kirjoitetaan se kuitenin soivaan vireeseen, niin että E-duurissa menevä kipale kirjoitetaan kiipparistille Eb-duuriin (ellei se sitten halua käyttää sitä jo ehdotettua transpose-toimintoa), mutta sä kuitenkin ajattelet E-duuria.
 
Tonski: Sehän riippuu täysin siitä, millasta kamaa pitää soittaa ja miten hyvä on.. Paha ois jos klasaripianistille menis joku sanoo ennen keikkaa et vedäpä toi Beethovenin Rage over a lost penny toisesta kohtaa jookos.
 
Onneksi tää ei ole klasaripuolen ongelma juurikaan, koska siellä ei moista tehdä ikinä. On tietty itsestään selvää, että jos on joku osio jonka soittaminen vaatii pelkästään soittotekniseltä kantilta vaikka viikkojen tai kuukausien treenausta, niin sellaisia juttuja ei tarvitse kenenkään pystyä transponoimaan lennosta. Klasaribiisit vedetään siitä sävellajista johon ne on alunperinkin kirjoitettu. Jos ei irtoa niin vaihtuu soittaja, näin yksinkertaista se siellä puolella on.

tender.insanity: Niin, ja mitäs sitten jos pää juuttuu sirkkelin terään juuri ennen esitystä?
 
WASPin Blackiella oli krooninen ongelma, että sillä juuttuu _aina_ sirkkelinterä haaroväliin just ennen keikkaa. Tää on tosi.
 
Itse asiaan, Kimurantin kuvaama lähestymistapa
 
"Eihän skaalojen osaamisesta ole mitään iloa ellei niitä osaa yhdistää sointuihin. Kaikki skaalan äänet ei ole saman arvoisia suhteessa sointuun, esimerkiksi C-duurisoinnun päälle siitä C-duuriasteikosta F on aika riitaisen kuuloinen. Sen takia asteikot kannattaa ajatella ennemmin sointuina, koska ne ovat sama asia."
 
suhteessa
 
"Siinä esim. harmoninen molli, tota kuviota vaan ajattelen kun tiluttelen, sormet tommoseen muotoon ja sitten sahaamaan. Siis perusajatus näin."
 
lähestymistapaan on molemmat yhtä hyviä tapoja tuottaa musiikkia. Molemmilla on käyttäjänsä ja ymmärtäjänsä. Musikaalisuuden kehittämisen (ja jos haaveilee monitoimimuusikon urasta) kannalta suosisin Kimuranttia. Punkissa jokainen voi soittaa, ja siksi tämä "soitan, mutta en oikeastaan tiedä mitä soitan" tapa on aivan yhtä hyvä ja arvokas.
 
Kun mulle tuli kimppatilausmandoliini, niin kyllähän on merkittävää hyötyä siitä, että osaa soinnut myös muutenkin kuin kuvioina otelaudalla.
 
Ei mulla näköjään asiaa ollu.

Mä en muuten tajua miks se kvartti on duurisoinnussa niin "riitaisen" kuulonen.. Eikö se oo siitä kiinni mihin sitä vie ja mitä se konteksti tuo tullessaan, elikkä minnekä päin sitä johdattaa? Voithan sä soittaa siihen vaikka fissää jos haluut lyydistä soundia, eikä se varmaan paskemmalta kuulosta jos sen osaa ympäröidä oikein, vai..?

Tonski: Mä en muuten tajua miks se kvartti on duurisoinnussa niin "riitaisen" kuulonen.. Eikö se oo siitä kiinni mihin sitä vie ja mitä se konteksti tuo tullessaan, elikkä minnekä päin sitä johdattaa? Voithan sä soittaa siihen vaikka fissää jos haluut lyydistä soundia, eikä se varmaan paskemmalta kuulosta jos sen osaa ympäröidä oikein, vai..?
 
''Hirveen'' kuulosetki soinnut sopii välillä hyvin ,kun ne luo kontrastia ja johdatusta seuraavaan ''sopivaan soituun''.

Tonski: Mä en muuten tajua miks se kvartti on duurisoinnussa niin "riitaisen" kuulonen..
 
Aika usein se pieni nooni kuulostaa ilkeältä jos sellainen tulee soinnun väliäänten välille, mutta eihän se meinaa sitä etteikö sitä voisi käyttää, tai ettäkö sitä puhdasta kvarttia pitäisi vältellä duurisoinnun päällä kuin ruttoa. Ihan hyvältähän se kuulostaa kunhan siihen ei vaan jää makoilemaan, vaan purkaa sen johonkin. Tai eihän sitä tarvi purkaakaan, jos se on se soundi mikä oikeasti halutaan. Toisekseen kun pieni nooni on se ongelma, niin moisenhan voi hyvin kiertää soittamalla soinnussa kvartin terssin alapuolelle, jolloin se intervalli muuttuukin suureksi seiskaksi.
 
Eli näin:
 
4
5
4
7
x
0
 
...ja kas meillä on jooninen tai miksolyydinen modaalinen soundi, jossa se puhdas kvarttikin on merkattu. Ei kuulosta läheskään yhtä riitaiselta kuin hajotus, jossa kvartti on soitettu terssin yläpuolelle.