Keskustelua raskaammasta musiikista ›

villasukat: Onko muuten kaikissa punaisissa kukoissa nuo videot toimimattomia ja onko toi viiides vuoidenaikakin joku rajoitettu painos? Äxän sivuilla sitä ei ainakaan näyttäs olevan ollenkaan.
 
Videot ei toimi muistaakseni missään Punainen Kukko-EP:ssä, Viides Vuodenaika on rajoitettu painos. Jälkimmäistä saattaa löytyä satunnaisesti jostain levyaleista yksittäiskappaleina.
 
E: Mitä helvettiä? Nää uudet biisithän on aivan jäätävän kovaa settiä varsinkin, jos verrataan edelliseen levyyn.

Huhhuh, Turhuuksien turhuus onkin jo melkoisen kova ralli. Toivottavasti levy ei suo kuulijalleen paljon hengähdystaukoja, rauhallisemmat biisit kun ovat mielestäni Mokoman heikoin lenkki.

Meadow: Huhhuh, Turhuuksien turhuus onkin jo melkoisen kova ralli. Toivottavasti levy ei suo kuulijalleen paljon hengähdystaukoja, rauhallisemmat biisit kun ovat mielestäni Mokoman heikoin lenkki.
 
Juu, tosin koko ajan ei tarvitse olla sata lasissa (vrt. Mieli sydäntä syyttää), kunhan intensiteetti säilyy. Vissiin siellä jotain slovarin tynkää on tulossa, mutta katsotaan nyt ensin.

Ei oikein oo Mokoma koskaan mulle kolahtanu. Mä en yhtää tykkää niiden tavasta leikata keskialue skittasaundeista pois, ja Annalan örinä ei vakuuta. Mutta, saatan silti ostaa levyn, koska Sakaralla on niin paljon hyviä bändejä, niin haluan toki tukea Sakaran toimintaa.
 
Edit. on toki huonompiakin biisejä kuultu kuin nää näytteet. Ei siis sillä.

Tänään tilasin ennakkoon vinyylinä uutukaisen...Saa nähä millanen lätty tuloo!

Taitaappi olla levy enskarissa Radio Rockilla puolilta öin. Pittääpä muutama karhu kainalossa vetästä luurit korviin.

Johtui sitten osittain Radio Rockin streamin äänenlaadusta tai pelkästään koko levystä, vaikutti Sydänjuuret ensimmäisen kuuntelun perusteella vielä väsyneemmältä kuin pelkäsin. Levystä ei jäänyt ekalla kuuntelulla oikeastaan mitään käteen. Tämä voisi olla ihan hyvä merkki, jos se olisi herättänyt edes nälkää kuunnella levyä lisää ja se paljastuisi vain hitaasti aukeavaksi, mutta ei vain sytyttänyt yhtään.
 
Oikeastaan ainoa biisi joka toimi edes jollain tasolla kokonaisuutena, oli tuo jo joidenkin ennakkoon kuuntelema 'Turhuuksien turhuus'. Noin muuten vastaan tuli lähinnä pienillä variaatioilla niin perusperusperus Mokomaa, että ei voi kuin ihmetellä puheita bändin parhaasta ja monipuolisimmasta levystä. Jos nyt jokin aallonpohja pitää löytää, niin ehkä "se onnettomalla Ensiferum-jämäriffillä varustettu biisi" oli sellainen, mikä sen nimi sitten olikaan.
 
Kuunnellaan vielä pariin otteeseen kunnon laadulla, mutta näin ensimmäisen kuuleman perusteella levy oli lähinnä väsynyt, Annalan puhtaat laulut eivät tuntuneet istuvan pakettiin mitenkään ja riffeissä kuultiin vain sitä jälkeä mitä oli aikoinaan vain Mokoman levyjen turhimmissa kappaleissa.
 
Tulipas negailua. Kuunnellaan kuitenkin vielä pari kertaa ennen lopullisia teilauksia.

Levy kuunneltavissa kokonaisuudessaan myös Levykauppa Äxän sivuilla:
 
http://www.levykauppax.fi/artist/mokoma/sydanjuuret/

Tuohan kuulostaa aivan joltain huumoriprojektilta, kyllä nyt on tullut Mokoman aika laittaa hanskat naulaan. Selkeästi Mokoman huonoin levy, vaikken pitänyt edellisestäkään.
 
Kurimus ja TMRH potkivat aikanaan aivan vitusti.

http://www.youtube.com/user/SakaraRecordsCom#p/a/u/0/zJzxwyo4jBA
 
Hauska meininki kyllä videossa.

blaah, ei kyl sit toiminut yhtään..aika vaisulta kuulosti, noh onneks kuuli ennakkoon, eikä käynyt stam1noita että ei kuuntele mitään ennakkoon ja saa sitten pettyä..

ekan kuuntelun jälkeen tuntuis olevan aika perus mokomaa. Hei hei heinäkuu ja sydänjuuret näin ensialkuun parhaimpina. Monta muutakin hyvää biisiä mutta niitä paskojakin taas tuttuun tapaan mukana.

http://www.youtube.com/watch?v=zJzxwyo4jBA
 
Aiheutti oksennusrefleksin. Siis hyi saatana. Mokoman huonoin biisi, myös Valu-ajat mukaanluettuna.
 
Sydänjuuret ja muutama muu biisi kuitenkin kuulosti sen verran hyvältä Radio Rockilta että pitää käydä levy nappaamassa. Mutta tuo oli kyllä oikeasti pohjanoteeraus. Ei yhtä levyä paskatta (biisiä).

Ensimmäistä kertaa Annalan laulusovitukset tökkii! Dödisbiisi Kalmannäkijä oli myös pettymys. On levyllä pari muutakin melko mitäänsanomatonta rallia, kuten Vääräleuka ja Älä anna sille nimeä. Vähän on kyllä nyt päässyt Mokomien terä tylsymään, vaikka aiemmat levyt ovat toimineet kaikki ihan helvetin hyvin. Tai sit niitä on tullu vaan kuunneltua niin paljon, että odotukset oli päässyt kasvamaan hieman liian suuriksi.
 
Kyllä tätä kuitenkin kuuntelee mielummin kuin selkäänsä ottaa...

Eivvv...nyt on Marko röytäny ihan mukavasti. Kirjaversio: "Sanat Kalmannäkijään syntyivät lokakuussa 2010"

Nää kaksi ennakkoon tullutta biisiä, eli Sydänjuuret ja Turhuuksien turhuus, nosti odotuksia. Muutaman pyörityksen jälleen ei kuitenkaan levy ole samanlaista rautaa vaikka omasta mielestä menee paremmaksi levyksi kuin pari edellistä.
Katsotaan mitä pidemmällä ajalla kuulostaa. Missään nimessä huono levy tää ei ole.

Kyllä tämä ensikuuntelun perusteella on täysin napakka levy, parempi kuin edellinen, mutta ei aivan varmasti parempi kuin KLK. Olihan tuolla muutama ankeampikin biisi joukossa, mutta kyllä tässä voiton puolelle jäädään. Ja tuo Ei kahta sanaakin kuuluu omasta mielestäni tämän levyn parhaimmistoon.

Hyviä oivalluksia oli tällä kertaa löytyntyt sanoituksen puolelta, paitsi alkupuolen biiseissä oli turhan paljon toistoa ja tämä ärsytti itseäni. Kristuksen ruumis ja pedon pää on todella hyvää sanoitusta, hei hei heinäkuukin oli kiva.Soolot olivat kovaa kamaa ja paljon oli hyvää. Ei kahta sanaa (ilman kolmatta) on nyt ekan kuuntelukerran jälkeen parhaalta kuulostava biisi. Toivon että levy kuulostaisi paremmalta kun vielä jonkun aikaa kuuntelee
 
E:koitin tehdä lauserakenteistani järkeviä

Muutaman pyörityksen jälkeen aika kaksijakoiset tunnelmat. Parin etukäteen kuullun biisin pohjalta Sydänjuuret ei lunasta sille asetettuja odotuksia, sillä materiaali ei paikka piakoin kanna koko albumin mittaa. Ei kahta sanaa (ilman kolmatta) ja Hei hei heinäkuu eivät biiseinä allekirjoittanutta lämmitä, ja tuo jo edellisellä levyllä esitelty kevyempi ilmaisu ei vain lähde toimimaan.
Paikka paikoin varsinkin kitaraosastolla väläytellään hyviä sovitusideoita tai kieroa huumorintajua (päällimäisenä jäi mieleen Vastavirran kimalaisriffi ja Stam1nalta lainattu kertsi). Laiskimmissakin täytebiiseissä voi kuitenkin luottaa, että Hyrkäs pitää rumpusettinsä takana homman kasassa, sillä ukon paukuttelu on kautta linjan todella vakuuttavaa. Annalan laulu tökkii paikka paikoin vähän, mutta mies osaa aika hyvin peitellä heikkouksiaan fraseerauksellaan ja kiistämättömillä örisijän lahjoillaan.
 
Mitenkähän tämän nyt summaisi. Hyviä biisejä, huonoja biisejä, mutta ennen kaikkea liikaa täytebiisejä.
Kyllä Mokoma on parhaimmillaan vetäessään veren maku suussa, eikä fiilistellessään kepeämmissä tunnelmissa.