Lyriikka ›

Tein korjauksia keväällä kirjoitettuihin sanoihin, sanajärjestys
ym. muita pieniä muutoksia. Edelleenkin joitakin kohtia mietin.
esim. tämä kohta: kirsikankukat jää(vät) pintaan/kimonosi veden varaan,
vai onko ensimmäinen versio parempi: kirsikat ja orkideat jää pintaan/
kimonosi veden varaan?
 

 
Näkemiin Geishani
 

 
jossain mielen kulmakohdissa
sain sinut lähelleni
niin liki tullaan vain kerran elämässä
häpeätkö kun koskin ohimennen
sehän mun tyyli on
oon silloin korni ja vallaton
kun käyn leikkiin
laitan korvani näkinkenkiin
merenhenki kutsuu meitä
 
kalat uivat pintaveteen
veneenterva jättää vanoja taakseen
 
ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
sehän kotini on
 
suolaa joutuu uidessani käsiin
semmoista meri tekee
sehän on kotini
mistä lähdin
sehän kotini on
 
kalat uivat pintaveteen
simpukat avautuu mun eteen
 
ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
sehän koti on
 
korallit kiinnittyy toisiin
koralleihin ja ne taas meihin
 
kirsikankukat jää pintaan
kimonosi veden varaan
 
ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
sehän kotini on
 
niin ikuisesti olkoon
sehän kotini on
 

 
-merja ritala-

Korjaus sanoihin näkemiin Geishani, muutin aikamuotoa, ja muutakin, en tiedä onko hyvä näinkään?
 

 
Näkemiin Geishani
 

 
hipaisin sua ohimennen
sehän mun tyyli on
oon(olen) silloin korni ja vallaton
kun käyn leikkiin
laitan korvani näkinkenkiin
merenhenki kutsui meitä

kalat uivat pintaveteen
evät jättivät vanoja taakseen

ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
kotini on

suolaa joutui mun käsiin
semmoista meri tekee
sehän on kotini
mistä lähdin
kotini on

kalat uivat pintaveteen
simpukat avautui meidän eteen

ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
koti on

korallit kiinnittyi toisiin
koralleihin ja ne taas meihin

orkideankukat jäi pintaan
kimonosi veden varaan

ankeriaan tavoin uin takaisin
sinne mistä lähdin,
sehän on kotini
mistä lähdin
kotini on

niin ikuisesti olkoon
meri kotini on

 

-merja ritala-

Hyvä teksti.
 
suolaa joutuu uidessani käsiin
semmoista meri tekee
 
Tuota kohtaa ajattelin tutkailla, mutta ehditkin muuttaa sitä.
Nyt toimii.

Se on jälleen kiitoksen paikka, kun jaksoit paneutua tekstiin. Tein silloin kolme
sanoitusta Samurai teeman ympärille. Yksi niistä on sävelletty, Hans Eränummi
sävelsi ja laulaa tämän kappaleen, löytyy myspasesta täältä: Vähän omintakeinen juttu, niin kai myö ollaan Hansin kanssa tällä rintamalla vähän omituisia, se meille sallitakoon.
 
http://www.myspace.com/571100839/music/songs/samurai-40-10-41-82985804
 

 
(Sanat: Merja Ritala / mus.: Hans Eränummi, -10)
 
Samurai
 
1. Keväisiin hankiin, lumikiteisiin
kasvoi sitkeä paju silmuihin
ei mun kädestäni, eikä mun sydämestäni
lähtenyt puhdas ajatus kulkemaan
vaikka mä nautin rakkauden apetta

Vs.:

2. Keväisiin hankiin, peltosarkoihin
tippui luminen veri samurain
ei mun kädestäni, eikä mun sydämestäni
ajatus vain kävi hyvettä nopeammin
ja mä nautin rakkauden apetta...
(rakkauden apetta...)

x. Samurain pitää löytää tuuli
köyttää pilvet antaa anteeksi,
nimeen samurain, nimeen samurain...

3. Keväisiin hankiin, peltosarkoihin
syöpyi punainen veri samurain
ei mun kädestäni, eikä mun sydämestäni
teko vain kävi hyvettä nopeammin
ja mä nautin vihan apetta

x. Samurain täytyy kirjoittaa runo
sulattaa pellot antaa anteeksi,
nimeen samurain, nimeen samurain

4. Kesäisiin iltoihin, vihreisiin metsiin
kostui lehdet samurain vereen
ei mun kädestäni, eikä mun tekojani
luonto vain kävi ihmisen tielle
ja mä nautin rakkauden apetta

x. Samurain täytyy pysäyttää myrsky
vilvoittaa vedet antaa anteeksi,
nimeen samurain, nimeen samurain...

Samurain pitää löytää tuuli
köyttää pilvet antaa anteeksi
(köyttää pilvet antaa anteeksi...
anteeksi...
anteeksi...
anteeksi..!)

Aivan riipaisevan kaunista. Erikoisesti pidin tuosta:
ei mun kädestäni, eikä mun sydämestäni
On kai tämä ns. marginaalista, mutta kuka tietää, voi piankin olla jo main streamia. Itse liikun mielelläni tietyissä marginaaleissa, vaikka hyräilenkin joskus itsekseni (vanhoja) listapliisuja.

Arvostan Hansia monnesakin suhteessa: pienellä budjetilla tekee musiikkia,
hyvä säveltäjä; pytyy säveltämään meikäläisen hankaliakin tekstejä, juurikaan
muuttamatta. Saan siis todella irroitella tekstin kanssa.
Hän ei yritä mielyttää vaan kulkee musiikissa uskollisena omalle itselleen.
 
Miekäläinen taas välillä poikkeaa ja kokeilee milloin mitäkin, mutta sisimässäni palaan usein tähän tekstityyliin.
 
Kokeilu on tärkeää minulle, joskus onnistuu, joskus ei, mutta mitä siitä, jos vähänkin nauttii mistä tekee, ja jos joku muukin vielä joskus nauttii tuloksista, koskaan ei voi tietää. Valtavirtaan ois jokus kiva päästä, mutta hukkuuko sinne?