Rummut: soittaminen ›

markkuliini: Täällä on yksi! -Nostaa kättä-
 
Täällä toinen! -Nostaa kättä-

moderndrummer88: Nimim. A-J haiskahtaa vähän tuommoiselta limaiselta fuusiomieheltä, joille tuntuu olevan hankalaa ymmärtää, että musiikki ei ole aina pelkkää millintarkkaa työskentelyä ja että svengata voi vaikka ei olisikaan sekvenssirimäistä rumpujen soittoa. Ei ollu yllätys, että profiilista löytyi lemppareista Weckliä ja Kikka Koreaa :d
 
Mikä tekee fuusiosta limaisen ?
 
Toi genreuskovaisuus on jotain mitä en oikein ymmärrä että aina ollaan valmiita leimaamaan leimasimella johonkin tiettyyn genreen. Se että jos meikä diggaa vaikka Chick Corean Elektric Bandistä ja Dave Wecklin soololevyistä ei edelleenkään niputa ketään täysin yhteen tiettyyn genreen. Mutta tuolla genreleimasimella ollaan kyllä helposti liimaamassa merkkiä otsaan jos joku sattuu pitämään kyseistä musiikkityyliä limaisena.
 
Fuusio nyt vaan sattuu olemaan sellainen musiikkityyli että sen harmoniasta ei monet tajua juuri mitään. Eli on vähän kuin lähtisi puhumaan jollekin mandariini kiinaa.
 
Kolmensoinnun akuankkakierto sen sijaan iskee jokaiselle ja perus kvinttikiertoinen rock'n roll. Mutta pistetääs levylautaselle vitossointuja ja majseiskaa niin yleisimmät kuuntelijareaktiot ovat sitten; "Onks tää nyt sitten sitä jatsia...".
 
Ei tässä silti mitään genrepoliiseja tarvita.
 
Jokaisella meillä on myös erilainen korva musiikille ja omalla kohdallani diggaan enemmän sellaisista rumpaleista jotka soittavat ykkösen ja nelosen aika kohdalleen. Steve Gadd, Vinnie Colaiuta, Dave Weckl, Jeff Porcaro, John "JR" Robinsson, Akira Jimbo, Teddy Campbell, Keith Carlock, Tony Royster Jr. Anssi Nykänen, Per Linval jne. ja kukaan näistäkään edellä mainituista heeboista ei käsittääkseni ole niputtanut itseään johonkin yhteen genreen.
 
Ehkä Dave Weckl halutaan edelleen yleistää fuusiojätkäksi ja kuulee niitä kommentteja että; "Dave Weckl tai Anssi Nykänen ei osaa soittaa jatsia". Ehkä niillä on tohon diibadaabaan hieman erilaisempi tatsi soitossa, mutta heidän molempien rumputyöskentely taimin ja grooven osalta ei jätä paljon kyseenalaistamisen varaa".
 
Yksikin levy missä mr. Weckl vetää kokonaisen levyn pelkkää stankkukamaa on Jay Graydonin 2001 vuonna julkaistu "Bebop" johon tässä spotify linkki: http://open.spotify.com/album/6rwVqRJtXeArft9fLj2cyM

markkuliini: Niin ollaan ihan samaa mieltä, en mä puhunutkaan muusta kuin nano- ja millisekuntien erosta joka on tuhatkertainen.
 
Eikös se ole miljoonakertainen? =) *nillitys*

wardog: Eikös se ole miljoonakertainen? =) *nillitys*
 
No vittu! On.
Eli tosi paljon!
 
Lapsoset! Hyvä esimerkki miten ylpeys käy lankeemuksen edellä... :D

Anonymous-jazz: Mikä tekee fuusiosta limaisen ?
 
http://stepenclub.files.wordpress.com/2008/06/romantic.jpg kyllä tuossa ollaan jo mauttomuuden rajoilla ;D
 
Kolmensoinnun akuankkakierto sen sijaan iskee jokaiselle ja perus kvinttikiertoinen rock'n roll. Mutta pistetääs levylautaselle vitossointuja ja majseiskaa niin yleisimmät kuuntelijareaktiot ovat sitten; "Onks tää nyt sitten sitä jatsia...".
 
Eiku se on sitä Iron Maidenia. Tää on just näitä fuusiotyyppien puheita, musiikkia arvotetaan sen "vaikeuden" ja kiemuraisuuden perusteella. Saadaan fiiliksiä siitä, että mietitään, että tätä ei tavalliset tallaajat kuuntelekkaan saati tajua. Hyvä musiikki on hyvää, oli siinä minkälaisia harmonioita tai sointuja vaan, minusta tärkeämpää noissa hassummissa tahtilajeissa, kummallisissa harmonioissa sekä laajemmissa soinnussa, on se että jos niitä käytetään, niin käytetään musiikin ehdoilla, niin että ne ei sieltä pomppaa silmille ja oikein pysäytä, että "olipas siinä oudon kuulosta tavaraa" siitä tulee ihan liian muovinen fiilis, väkisin väännetty jotain mahdollisimman kryptistä shittiä. Musalajina fuusio tuntuu perustuvan paljolti noille minun mielestäni "väärille" arvoille. Löytyy myös sitten paljon esimerkkejä jossa nuo on toteutettu ns. hyvällä maulla Steely Dan, Sting, Porcupine Tree, Wayne Krantz...
 
Yksikin levy missä mr. Weckl vetää kokonaisen levyn pelkkää stankkukamaa on Jay Graydonin 2001 vuonna julkaistu "Bebop" johon tässä spotify linkki: http://open.spotify.com/album/6rwVqRJtXeArft9fLj2cyM
 
Kiitti linkistä, oonkin koittanu etsiä sellaista levyä jossa Weckli soittaisi stankumpaa meininkiä, pistetään kuunteluun.

moderndrummer88: http://stepenclub.files.wordpress.com/2008/06/romantic.jpg kyllä tuossa ollaan jo mauttomuuden rajoilla ;D
 
Joo toi kyseinen platta on tuttu mutta muhun ei oo koskaan taas iskenyt mikään Return to Foreverin tuotanto.
 
Pikemminkin juuri tosta levystä tulee hyvin paljon mieleen se Kummeli sketsin Kikka Korean & John Patitussin "The Spirit of the New-Age".
 
Eiku se on sitä Iron Maidenia.

moderndrummer88: http://stepenclub.files.wordpress.com/2008/06/romantic.jpg kyllä tuossa ollaan jo mauttomuuden rajoilla ;D
 
Mutta onko limaisuus mauttomuuden synonyymi?
 
Musta Romantic Warrior on ihan jees levy, kansineen kaikkineen. Luulisi, että limaisempaa menoa löytyisi helposti. Ja musiikistahan tässä kai puhuttiin, eikä levynkansista. Onhan suomalaisen suosimassa hevimusiikki-äänitteissäkin varsin kornit kannet useinkin, eli ei se ero sieltä löydy. :)

Pistän tämän aiemman viestin päivityksen ihan uutena viestinä, niin ei jää huomaamatta tuon aiemman viestin lomassa.
 

Kolmensoinnun akuankkakierto sen sijaan iskee jokaiselle ja perus kvinttikiertoinen rock'n roll. Mutta pistetääs levylautaselle vitossointuja ja majseiskaa niin yleisimmät kuuntelijareaktiot ovat sitten; "Onks tää nyt sitten sitä jatsia...".

Eiku se on sitä Iron Maidenia. Tää on just näitä fuusiotyyppien puheita, musiikkia arvotetaan sen "vaikeuden" ja kiemuraisuuden perusteella. Saadaan fiiliksiä siitä, että mietitään, että tätä ei tavalliset tallaajat kuuntelekkaan saati tajua. Hyvä musiikki on hyvää, oli siinä minkälaisia harmonioita tai sointuja vaan, minusta tärkeämpää noissa hassummissa tahtilajeissa, kummallisissa harmonioissa sekä laajemmissa soinnussa, on se että jos niitä käytetään, niin käytetään musiikin ehdoilla, niin että ne ei sieltä pomppaa silmille ja oikein pysäytä, että "olipas siinä oudon kuulosta tavaraa" siitä tulee ihan liian muovinen fiilis, väkisin väännetty jotain mahdollisimman kryptistä shittiä. Musalajina fuusio tuntuu perustuvan paljolti noille minun mielestäni "väärille" arvoille. Löytyy myös sitten paljon esimerkkejä jossa nuo on toteutettu ns. hyvällä maulla Steely Dan, Sting, Porcupine Tree, Wayne Krantz...
 
Ai niin ja sit mikä fuusiossa usein mättää on muoviset ja liian sliipatun kuuloset soundit, liian täydellistä kerta kaikkiaan :)
 
E:
Musta Romantic Warrior on ihan jees levy, kansineen kaikkineen. Luulisi, että limaisempaa menoa löytyisi helposti. Ja musiikistahan tässä kai puhuttiin, eikä levynkansista
 
Paljolti tähän kyllä liittyy nämä levynkannetkin... En voi sille mitään, mutta mulle tulee tollasia kansia pällistellessä mieleen vaan mielleyhtymä, että Corea pitää itseään jonain rakkauden ylipappina ja sotii romanttisten arvojen puolesta fuusion avulla, hoho :D Limaista kuin mikä!

Eipä siinä kovin pitkään mennyt, että päästiin informatiivisuuden ytimeen.

Anonymous-jazz: Joo toi kyseinen platta on tuttu mutta muhun ei oo koskaan taas iskenyt mikään Return to Foreverin tuotanto.
 
Pikemminkin juuri tosta levystä tulee hyvin paljon mieleen se Kummeli sketsin Kikka Korean & John Patitussin "The Spirit of the New-Age".
 
Tuo levy on aivan loistava.
 
Sen sijaan sitä Limaa voi etsiä juurikin Weckl/Elektrik-osastolta tai tuolta Smooth Jazz-ketjusta.
 
Toi genreuskovaisuus on jotain mitä en oikein ymmärrä että aina ollaan valmiita leimaamaan leimasimella johonkin tiettyyn genreen. Se että jos meikä diggaa vaikka Chick Corean Elektric Bandistä ja Dave Wecklin soololevyistä ei edelleenkään niputa ketään täysin yhteen tiettyyn genreen. Mutta tuolla genreleimasimella ollaan kyllä helposti liimaamassa merkkiä otsaan jos joku sattuu pitämään kyseistä musiikkityyliä limaisena.
 
Akseli "Lima ----- Särmä" on munsta hyvä. Sori vaan, mutta teikän vaakakuppi näyttää kallistuvan sinne suuntaan, mikä on sallittua lähinnä japanissa :(

Epämuusikko: Tuo levy on aivan loistava.
 
Sen sijaan sitä Limaa voi etsiä juurikin Weckl/Elektrik-osastolta tai tuolta Smooth Jazz-ketjusta.
 

 
Akseli "Lima ----- Särmä" on munsta hyvä. Sori vaan, mutta teikän vaakakuppi näyttää kallistuvan sinne suuntaan, mikä on sallittua lähinnä japanissa :(
 
By the way... Chick Corea Elektric band "Lightyears" on muuten helvetin hyvä levy :)

Anonymous-jazz: By the way... Chick Corea Elektric band "Lightyears" on muuten helvetin hyvä levy :)
 
Olet sairas. mene lääkäriin.

Epämuusikko: Olet sairas. mene lääkäriin.
 
HOHO :)
 
Lääkäri määräisi varmaan ekana viisi levyä Coltranen tuotantoa ja viiden viikon fuusion soittokiellon.

Larry Graham & Graham Central Station tulossa näemmä huhtikuussa Suomeen, onko tietoa kuka kannuttaa?
 
http://www.savoyteatteri.fi/Enrolme … ey=661F229EDD3A9358523D305F790CF434

Simon Phillips
(Toto)
Pori Jazz, Kirjurinluoto Arena torstai 22.7. klo 15-21. Liput 63 €
 
Brian Blade (?)
(Daniel Lanois Black Dub)
Pori Jazz, Kirjurinluoto Arena sunnuntai 25.7. klo 13-20. Liput 53 €

Sky Blue Sky:
 
Brian Blade (?)
(Daniel Lanois Black Dub)
Pori Jazz, Kirjurinluoto Arena sunnuntai 25.7. klo 13-20. Liput 53 €
 
AAARRGGGHHHH!!!!! Hitto kun ei oo oikein rahaa kesällä ja jotenkin tuo Pori Jazz ei muuten innosta.

Sky Blue Sky: Simon Phillips
(Toto)
Pori Jazz, Kirjurinluoto Arena torstai 22.7. klo 15-21. Liput 63 €
 
Brian Blade (?)
(Daniel Lanois Black Dub)
Pori Jazz, Kirjurinluoto Arena sunnuntai 25.7. klo 13-20. Liput 53 €
 
Tuo Black Dub kiinnostaisi ihan kympillä. Youtube-matsku on ihan mahtavaa! Sunnuntaina...hmm..vois olla saumat.
 
Eikös tuo Kirjuriluoto vedä sen verran, että tuskin niitä loppuun myydä?
 
Edit: Samassa konsertissa myös Jeff Beck ja kuuluisista rumpaleista Anssi Nykänen Husbandin kanssa. Ei paha kattaus. :)

markkuliini:
 
Edit: Samassa konsertissa myös Jeff Beck ja kuuluisista rumpaleista Anssi Nykänen Husbandin kanssa. Ei paha kattaus. :)
 
No sekin vielä. Perhana kun sitä asuu täällä susirajan takana, niin kaikki tollaset reissut on hankalia tehdä...

markkuliini: Tuo Black Dub kiinnostaisi ihan kympillä.
 
Kiinnostais kyllä tosi paljon, mutta epäilyttää vähän, että toimiiko isolla lavalla. Näin Bladen Fellowship -bändin klubikeikalla ja oli ihan paras meininki. Mahtava soittaja. Nähtäväksi jää onko Blade edes tällä kiertueella mukana. Toivottavasti on.