| Aihe: Sunsmilen kitarat? | |
|---|
|
Haulla ei löytynyt järin kummosta informaatiota Sunsmilen kitaroista, muuta kuin kimppatilausjuttua. Eli ovatko kyseiset kiinalaiskopiot mistään kotoisin? Äkkäsin rontti satkuun Les Paul SLPC 380 -kitaran ja kiinnostais näin harrastelijalle halpaan hintaan. Unohdanko tyystin vai kannattaako harkita? | |
Mua kiinnostais myös todella paljon nämä, vielä enemmän Wolfit. Jakakaapa siis mielipiteitä ja informaatiota poijjat.
Torilla on ollut muuten hyvä valikoima noita Wolfeja, liekkö myynnillä mitään tekemistä laadun kanssa? Meinaan tuollanen jännillä spekseillä varustettu kepakko pariin hunttiin alkaa kyllä kaasuttamaan ihan helkatin nopiaa..
Keksitään kun keretään. |  novo
14.03.2010 22:12:09 | |
|
No itehän vasta pari viikkoa sitten sain haltuuni Wolfin thinline telen eikä mulla tohon hintaan (150e) ole mitään mussutettavaa siitä. Komee peli, soi kivasti akustisesti ja tuntu pelittävän sähköilläkin ihan mukavasti ja soittotatsissakaan ei ole nokan koputtamista. Enhän mie mtn merkkipelejä ole testannu thinlinekeppien osalta eikä ole hirmusti enää tarvettakaan =)
voip se olla sekkii, voip se olla olemattakii... | |
Mulla hyvin toiminut Wolf SS, ostohetkellä tosin oli säädöt ihan mitenkä sattuu ja nauhanpäät todella ikävästi.
Pienellä tuningilla ja tallamikin vaihdolla erittäin toimiva peli.
Taisin maksaa 190 rahaa musaliikkeestä käytettynä apaut vuosi sitten.
Ainoa suuri miinus on ylä-e kielen 15 nauhaväli jossa sointi katkeaa bendatessa, vois korjata kun jaksas.
Suosittelen varauksella, ilman testiä en ostas |  fox
14.03.2010 22:22:26 | |
|
Sunsmileistä ei sinällään oo kokemusta syvällisempää, mutta Wolffeista oon kolmekin arviota kirjoittanu, linkit löytyy esim. jäsenkuvauksesta. | |
fox: Sunsmileistä ei sinällään oo kokemusta syvällisempää, mutta Wolffeista oon kolmekin arviota kirjoittanu, linkit löytyy esim. jäsenkuvauksesta.
Joo tuon 12-kielisen luinkin, hyvää tekstiä, pitääpä tarkastaa nuo loputkin. Pakko kyllä hommata joku Wolffi kun talous antaa periksi, ihan vaan vaikka mielenkiinnon vuoksi, oishan se hienoa jos sais hyvänki ystävän semmosesta.
Tuo sun SS näyttää kyllä täysin käsittämättömältä hintaansa nähren, tuommoset inlayt ja kaikki, aijai..
Keksitään kun keretään. | |
Sunsmilen tuotteista on nyt kokemusta kolmesta mallista: SGEM10 eli JEM-kopio ja 2 George Lynchin ESP-kopiota.
Tuo SGEM10 mikä minulle tuli, oli auttamattomasti heikossa hapessa tallan asettelun ja kaulataskun osalta. Tämä tahtoo sanoa, että tallan tolppien reiät oli porattu sen verran sopivasti vinoon, että en saanut kitaraa vireeseen vaikka kuinka kokeilin säätää. Päättelin tästä, että reiät pitäisi täyttää ja porata uusiksi. Lisäksi kaulatasku kun sattui olemaan tallaa kohden mennessä syvenevä, oli kaulakulman säätäminen kohdilleen melko lailla mahdotonta ilman pientä puutyöstöä. Laiskana miehenä en viitsinyt alkaa tekemään näitä pikku muutoksia vaan myin eteenpäin nikkaroinnista kiinnostuneella kimppatilaushuonetoverille. Mitähän muuten mahtanee kuulua tälle yksilölle, liekö saatu soittokuosiin? Muuten kyseinen yksilö oli vallan mainiosti viimeistelty, hinnan varsinkin huomioiden. Tuli mieleen etten kertaakaan edes sähköisesti tätä kokeillut mikkejä tms heh.
Nuo Lynch -mallit tulivat tässä viimeisimmässä tilauksessa, reilu viikko sitten sain käsiini ne. Ero tuohon JEM-kopioon on melkoinen! Molemmat kitarat olivat 'ihan ok' säädöissä jo tehdaskielillä, viimeistely parempaa kuin kohtuullista. Tällä hetkellä molemmat ovat ilman kieliä kaulat öljyssä odottamassa kielten vaihtoa ja kaulan / intonaation säätöä, sekä mikkien vaihtoa. Voin 'raportoida' myöhemmin lisää, kun totuus hiljalleen paljastuu säätöjen jälkeen, mikäli kiinnostaa kuulla :-D kohelluksen tulos.
Kaikki kitarat tulivat minulle hyvässä, suorakaiteen muotoisessa kovassa laukussa. Voisi sanoa, että toistaiseksi olen erittäin tyytyväinen kaikkiin Sunsmileltä saamiini kitaroihin.
-Up The Irons!- | |
Muuki: Tuo sun SS näyttää kyllä täysin käsittämättömältä hintaansa nähren
Jos hinta on kovin halpa niin työolosuhteet ei ole varmaankaan mikään kovin suuri arvoitus. Silti ihmiset tukevat sellaista toimintaa, kun pittää saara halavalla. |  TvA
15.03.2010 09:22:34 | |
|
Eiköhän tähänkin käy toteamus: "varokaa halpoja kopioita!"
Lindström Overdrive - Tarpeettoman kovaäänistä nuorisomusiikkia 60 ja 70-luvuilta |  Punisher
15.03.2010 09:43:07 (muokattu 15.03.2010 09:44:59) | |
|
Muuki: Tuo sun SS näyttää kyllä täysin käsittämättömältä hintaansa nähren
Mää tein pieniä modailuja tuohon omaan Wolf SS -kopsuuni. Ei tullu ihan perussetuppina viiniupotusten kera (onneksi), mutta erittäin hyvän soitto-otteen siihen sai heti paketista nostettuna. Kaulaprofiili on omaan hanskaan juuri niin mieluinen kuin vain kitarassa voi olla, vaikka tokihan kitaraan piti tietynlaisia (= hintavia) modailuja tehdä, että siitäkin sai viimeisen päälle viilatun kepin niin soundillisesti kuin ulkokuorensakin perusteella, mutta eipä se näiden installaatioiden jälkeen koskaan taida kiertoon lähteä. Kimppatilauskepiksi siihen sai suhteellisen paljon fyrkkaa upottaa, mutta enpä kyllä toisaalta olisi mitä tahansa ritsaa lähtenyt päivittämäänkään. Ohessa kuva ja tietoja osista: http://muusikoiden.net/dyn/users/55398.jpg | |
Tässä kyseinen kopsu mitä kattellu http://www.ssmii.com/ArticleShow.asp?ArticleID=46
Aivan tolkuttomia säätöjä ei jaksaisi lähteä tekemään, tietty kaularaudan, intonaation ja virityksen haltsaan siihen malliin että itse viittii tehdä. Kielet tietty taitaa mennä vaihtoon kuitenkin, mutta eniten tuossa just epäilyttää elektroniikat, mikit ja kaula. Kyseistä kipaletta myydään käyttämättömänä ja kovassa boksissa, ei olis rontti satku posteineen edes kauhean paha, jos kotivirityksillä siitä selviäis. Vai pitäiskö säästää pennoset Epiphonen "uuteen" Special II GT:seen? | fox
15.03.2010 11:02:31 | |
|
Krice: Jos hinta on kovin halpa niin työolosuhteet ei ole varmaankaan mikään kovin suuri arvoitus. Silti ihmiset tukevat sellaista toimintaa, kun pittää saara halavalla.
No, nuo Wolffit on korealaisia, joten ei ole aivan kaikkein "halvimman työvoiman" alueelta. Mitä tulee sitten muuhun työnjälkeen ym. juttuihin, niin - no, ei kovin poikkea geneerisestä (yleistasoisesta) korean jäljestä. Hinnoittelusta on näilläkin palstoilla käyty varsin heikkotasoistakin väittelyä. Noita Wolfin "malleja" tuo muutama soitinkauppiaskin tänne pohjolaan, joten heidän hinnoistaan voi päätellä jotain soittimien tasosta ja "arvosta" vapailla markkinoilla.
Sunsmilen elektroniikasta ja rautapuolen laadusta en osaa mitään sanoa, noissa Wolfeissa on ollut BHK-mikit (suurinpiirtein tuon Teslatekin tasoa, luulisin muutaman empiirisen testailun jälkeen) ja usein mainostettu "Wilkinsonin rauta" joka on korealaisesta Jin Ho verstaasta oikeastaan, mutta Wilkinsonin logoilla. Kokemusperäisesti on sanottava, että jos itämaan poika pistää nimensä johonkin osiin, ne eivät ainakaan mitään kovin huonoa ole, se "kasvojen menettäminen" näet tuolla maailman kolkalla ei ole ollenkaan toivottavaa.
Tietysti on aina huomattava, että "dollarilla saa dollarin kamppeen" mutta tämänhän suuri osa tajuaakin.
Jos sitten valittaa, että "korealaiset kitarat on eettisesti vähän möö" kannattanee useimmat MIK kitarat sitten jättää sinne kaupan hyllylle, ja ostaa vain huomattavasti kovemmin palkattujen länsimaisten tekijöiden tai japanilaisten valmistamia soittimia. | |
Tuollainen tuli viikko sitten talouteen http://www.ssmii.com/ArticleShow.asp?ArticleID=974
Alkuperäiset kielet olivat lähinnä jotain rautalankaa tai vastaavaa, niillä ei keppiä saanut vireeseen tai soimaan mitenkään. Myös mikit kuulostivat aika kauheilta omaan korvaan Tiny Terrorin kanssa.
Vaihdoin kielet, mikeiksi heitin jotkut Fenderin TexMexit mitkä löytyi hyllystä ja samalla vaihhoin muutenkin kaikki sähköosat. Kaula vaati putsailun/öljyämisen, nauhat näyttäisivän olevan keskeltä jotenkin kohollaan mutta muuten tuntuu istuvan käteen kohtuullisesti ja soikin nyt pienen säädön jälkeen kohtuullisesti. Vaatinee vielä ahkeraa säätöä ja soittelua että tuosta osaa enemmän sanoa. Voi olla että virittimet menee vielä vaihtoon jossain välissä ja mikit vaihtuu humppareiksi :)
Kovan laukun kanssa tuo tuli joten halpahan tuo oli ja ihan hyvä säätö/virittely/leikkimiskeppi mutta oikeasti soittopeliä jos olisin ostamassa niin menisin kauppaan ja ostaisin jonkun kalliimman kepukan. | TvA
15.03.2010 13:02:34 | |
|
KimmoH kiteytti edellisen kommenttini:
Osta halpa kitara ja vaihda:
- mikit
- sähköt
- virittimet
ja totuttele tuplahintaiseen, huonokaulaiseen soittimeen :D
KimmoH: mutta oikeasti soittopeliä jos olisin ostamassa niin menisin kauppaan ja ostaisin jonkun kalliimman kepukan.
...juuri näin...
Lindström Overdrive - Tarpeettoman kovaäänistä nuorisomusiikkia 60 ja 70-luvuilta |  Twinkle
15.03.2010 13:16:52 (muokattu 15.03.2010 13:28:55) | |
|
TvA: Osta halpa kitara ja vaihda:
- mikit
- sähköt
- virittimet
... ja siltikin se maksaa yhä alle 140 euroa laukkuineen. Se on justiinsa sitä että mitä siltä soittimeltaan haluaa, kyllä minä tommoisella sunsmilellä olen soittanut suoraan pakastakin tehdasosilla. Kyllä se toimii, parannettavaa toki on mutta jos käypäisen jasson saa laukkuineen 95 eurolla, vaikka sen hinnan tuplaa niin ei se ole toimivasta soittimesta liikaa.
En minä ainoaksi soittimeksi suosittele tommoista kellekään, mutta ihan jos on yhtään askartelijan vikaa niin noista saa melkoisen hyviä aihioita moneen menoon. Laittamalla niistä saa varsin toimivia pieneen rahaan, vähemmällä laittamisella kelvollisia ja laittamattakin ne on hyviä lähtökohtia rakentaa, jos sellaisesta siis tykkää.
EDIT: lisätään vielä, että jos on
a) niin kädetön ettei osaa
b) niin laiska ettei jaksa
c) niin tyhmä ettei tajua
niin maailma on täynnä vaihtoehtoja joihin voi pistää pennosensa kiinni, maksaa siitä että joku muu osaa/jaksaa/tajuaa. Kyse on vaan vaihtoehdoista ja siitä mitä haluaa mistäkin maksaa, maksaako enemmän muiden tekemästä työstä ja siitä mihin on itse tyytyväinen. | TvA
15.03.2010 13:31:47 (muokattu 15.03.2010 13:35:44) | |
|
Twinkle: ... ja siltikin se maksaa yhä alle 140 euroa laukkuineen
No meillä on ilmeisesti vahvasti eriävä näkemys tämän alan terminologiasta, koska ymmärrän "kitaramikrofonien" tarkoittavan esim. Fender 57/62 - vintage Stratocaster pick-up settiä, joka maksaa T-kaupassa 168€, Klusonin tai Gotohin virityskoneistot 60-100€, joten en vieläkään jaa käsitystä tällaisen tuotteen hankinnan mielekkyydestä.
muokkaan nyt minäkin:
c) niin tyhmä ettei tajua kysyä soittelijoilta neuvoa ja ostaa heti toimivaa pakettia, niin ei harrastuksen alku nuupahda tuskastumiseen surkean soittimen takia.
Lindström Overdrive - Tarpeettoman kovaäänistä nuorisomusiikkia 60 ja 70-luvuilta | fox
15.03.2010 14:07:16 | |
|
TvA: ... ja ostaa heti toimivaa pakettia, niin ei harrastuksen alku nuupahda tuskastumiseen surkean soittimen takia.
Niin, no. Tässäkin on toki vähintäänkin se kaks puolta. ;)
Toisaalla tulee aina hirvittävästi "pyyhkeitä" jos/kun aloittelijakysymyksiin laittavat täällä "säästä xx euroa ja osta se yy-kitara", tai vielä hirvittävämpi erehdys olisi suositella jotain "ei-hyväksyttyä" merkkiä, koska niissä ei ole juuri ollenkaan sitä "hinta-laatusuhdetta" ja joku muu on 6-0 "parempi"..
Eli kyseessä on se perustavaa laatua oleva dilemma, että ei entry-level tasoinen "halpis", oli se sitten mistä kotoisin, ole ikinä sen "ammattimiehen työkalun" veroinen, vaikka tämä seikka on kovin monelle toisinaan vaikea sisäistää. Kyllä niissä sentään muutakin eroa on kuin vaan ja ainoastaan se tuotemerkki.
Taas toisaalta, tämän päivän "halpatuotantokitaroista" ne, jotka maahantuojan kautta kauppoihin asti päätyvät, ovat soittimina melko toimivia kaikkine "puutteineenkin", ne puutteet noissa tulevat sitten jo enemmän soittaneitten havainnoista ja siitä "paineesta" jonka tekee asioista keskustelu. Totuutta toki ei kannata vääristellä, koska soitinteollisuus ei missään tapauksessa ole hyväntekeväisyyttä, on noissa tietenkin pakko (tai "pakko") käyttää halvimpia mahdollisia osia, raaka-aineita ym. pelkästään senkin vuoksi, että se hintapolitiikka ei karkaa katosta läpi. Tämä tarkoittaa juurikin esim. jotain halvempia "bulkkituotantomikrofoneja".
Aloittelevalle, innostuneelle soittajalle ei vaan useinkaan ihan sitä "pro-tasoista" soitinta hankita, useimmin vanhemmathan sen "rahoittavat". Oikein tai väärin, vaikea sanoa, ja tällä kitarakamapuolella vähän turha näistä on keskustella, koska täällä on jo sitä tietoisuutta laitteista ym. enemmän kuin sillä kirkassilmäisellä soittajan alulla, jota lähinnä nää entry-level soittimet eniten koskettavat.
Optimi toki on, että lapselle hommataan heti "riittävän hyvä" soitin, MUTTA - kuka sen määrittää, mikä on se "riittävän hyvä"..
Tiedostan kyllä, että tämä on tyystin "väärä" palsta tälle vuodatukselle, mutta tulipahan kirjoitettua.. | |
No kyllähän tämä korpeaa kun maa täytetään kaiken maailman halpisskeidalla. No, soitinkorjaajat kiittävät. Tai itse asiassa eivät, taitaa olla mahdoton tehtävä soitinkorjaajallekin, kun kaukoidän ihme lyödään käteen saatesanoilla "tee tästä hyvä soittopeli". Miks ei ostais kerralla kunnollista?
Vähän provona tämä toki. :) | Twinkle
15.03.2010 15:27:04 (muokattu 15.03.2010 15:27:52) | |
|
TvA: No meillä on ilmeisesti vahvasti eriävä näkemys tämän alan terminologiasta, koska ymmärrän "kitaramikrofonien" tarkoittavan esim. Fender 57/62 - vintage Stratocaster pick-up settiä, joka maksaa T-kaupassa 168€, Klusonin tai Gotohin virityskoneistot 60-100€, joten en vieläkään jaa käsitystä tällaisen tuotteen hankinnan mielekkyydestä.
Ymmärrän ongelman, olet vähän eri kartalla tässä jutussa jo lähtökohtaisesti. Klusonit, groverit ja fenderin merkkimikit ei erottamattomasti kuulu lainkaan tähän hintaluokkaan mistä tässä ylipäätänsä puhutaan. Siinä mielessä ollaan todennäköisesti samaa mieltä, minä en moisia osia suurin surminkaan laittaisi tuollaiseen kitaraan, mutta vaihtoehtoisia osia kyllä, (esim wilkinson, tesla, Kent Armstrong, GFS ja mitä näitä onkaan.)
Ei se se Sunsmilen lespakopio muutu gibsonin stankuksi vaikka siihen laittaa kaikki gibsonin osat. Mutta vaikka 70 euron lespakopioon laittaa gibsonin aftermarket palikat (mikit yhteensä 120 euroa, Gibson 500T, 75 euroa Gibson PMMH-020 deluxe klusonit ja gibson ABR-1 tuneomatic tolppineen 58 euroa), niin se on yhä hinnaltaan viidenneksen siitä orkkiksesta. Ei se silläkään orkkiksen verroikseksi muutu vaikka sille tekisi mitä, mutta todennäköisyys löytää vastaavanlaatuista soittopeliä samaan rahaan pienenee paljon.
kysyä soittelijoilta neuvoa ja ostaa heti toimivaa pakettia, niin ei harrastuksen alku nuupahda tuskastumiseen surkean soittimen takia.
En minäkään noita aloittelijoille suosittele, toisaalta kovinkaan moni muukaan halvempi ei ole kauhean auvoinen jos verrataan siihen tasoon mikä sinulle ilmeisesti on referenssinä. Ne ei kuitenkaan ole soittokelvottomia, niissä toimii kaikki säädöt ja niillä oppii kyllä soittamaan tarvittaessa, vaikka suoraan paketista otettuina.
Mitä tulee soittoinnostuksen katoamiseen, niin se on bullshittiä kaikki tyynni. 15 vuotta sitten ostin ensimmäisen kitarani, se oli täydellisen paska Peaveyn stratokopio ja vaikka se on ihan susipaska pitsalapio, niin se poiki minulle tämän mittaisen harrastuksen. Soittoinnostus poikii ihan jostakin muualta kuin siitä että minkä hintaiset välineet on. Jos se innostus on kestääkseen niin siihen ei vaikuta merkit eikä brändit.
Fox tuossa summasi tätä aloittelijakamojen kvaliteetti-juttua ja sitä on kyllä pakko kompata. | |
Optimi toki on, että lapselle hommataan heti "riittävän hyvä" soitin, MUTTA - kuka sen määrittää, mikä on se "riittävän hyvä"..
Itse aikoinaan joskus 80-luvulla sain pitkän mankumisen jälkeen Applausen kitaran, oli halvimpia sähkökitaroita mitä siihen aikaan paikallisesta musiikkiliikkeestä sai, tämä Sunsmile muuten hakkaa sen mennen tullen. Tulihan tuolla Applausella hinkattua vuosia mutta jotenkin tappoi koko innostuksen kun se ei vain toiminut kunnolla eikä sitä itsekkään silloin oikein tajunnut. Vanhemmalla iällä tuli sitten hankittua parempia vehkeitä ja jo alkoi taas soitto maistua.
Huonot vehkeet tappaa hyvän harrastuksen on siitä lähtien ollut ohjenuorana ja soittimissa rahat eivät mene ikinä hukkaan. Itse en ymmärrä tuota säästövimmaa lasten ensimmäisten soittimien kanssa, se on vain rahaa ja jos sillä saa edes hieman soittamisen iloa/taitoa siirrettyä jälkikasvulle niin se on sen väärti.
Yksi tenavistani oli 3v vanhana innokas rummuttamaan kattiloilla, yms. joten hommasin autotalliin pojalle Pearlin vaahterasetin ;) Tuosta on nyt pari vuotta aikaa, ei siitä rumpalia vielä ole tullut mutta rumpuja käy aina silloin tällöin paukuttamasta joku tenavista ja itsekkin niitä tulee hakattua, hauskaa puuhaa ja tuollahan nuo rummut odottavat sitä suurta inspiraatioa.
Niin ja jos pysytään aiheessa, omaan Sunsmileen olen tyytyväinen rakentelu/säätämisalustana mutta lapselle tai aloittavalle soittajalle en sitä ostaisi vaikka halpa onkin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
