Lyriikka ›

Koitin antaa sydämen ja kutsuu sut mun huoneeseen,
mut jostain syystä eteiseen jäit kii,
sen mitä oisin näyttää voinut,
samaan nuottiin ei se soinut,
kanssa sen, me mitä toivottiin,
 
Oli liian monta syytä jättää onneen uskomatta,
niin kuin toivomatta heittäis lantin pois,
virtaan, toivon, elämän, tai edes siitä jääneen jämän,
muuten kai ei sielut unelmois-
 
jos kaikki totta olla vois-
 
näytin miltä tuntuu musta - värit vain on murretusta-
sävystäni katsoo maailmaa,
maalailtua mielikuvaa, koskea kun ei voi kukaan,
jos ei näe väriskaalan taa,
 
oli liian monta tietä, kulkee vastaan tulematta,
kohtaamatta sitä kieltä ihmisten,
jolloin sanoja voi niellä, vaikka yksin olis tiellä,
jolla tuntea vois silti huomisen-
 
tai kaiun sen-
 
ch:
 
Ei tyttö kenenkään, ei koskaan mitään omaa,
jos ojentaa ei kättään kohti voi,
niin ettei toinen päästä, irti, ote heltiää,
niinkin pienestä voi henki juosta pois-
 
kuin pelästynyt ois-
vaikka toivoi
 
----
 
koitin antaa itseni ja laittaa peliin kokonaan,
mut panokseni arvo laskettiin,
meriiteissä joissa en, silmissäs ollut ihminen,
tai sellainen, He joiksi luettiin,
 
Oli liian monta syytä koittaa sieluu selvittää,
koittaa näyttää, mitä sielun sisin on-
ja se koskaan jos ei riitä, miksi rikkoo itseään,
jos on muutenkin jo valmiiks`levoton
 
ollut aina toisenkäden kohtalon-
valmiiksi jo nähnyt, mitä - rikki - on-
 
Tyttö Ei-kenenkään,
vain oikku kohtalon