Tanssimusiikki ›

baron: En ole lukenut kyseistä juttua mutta muualta olen lukenut että kun lahjakkuus ja 10000 tuntia treeniä ("10000 hours rule") yhdistetään niin tulee huippu alasta riippumatta.
 
En mä väitä, etteikö treeniä tarvis ja vieläpä paljon, jos aikoo tulla huipuks, mut onhan se aika selvä, että toinen tarvii tietylle tasolle pääsemiseen enemmän treeniä kuin joku toinen. Mistä tää sitten johtuu, jos ei lahjakkuuden määrästä.

Tällainen stoori (onkohan totta?): Mestari Jehudi Menuhinilta toimittaja kysäisi, että mikä onkaan Teidän suuren viulutaiteenne salaisuus. Johon Mestari sanaili näin: "10 % on henkilökohtaista lahjakkuuttani; loppu on hikeä!" Obs. prosentti saattaa olla myös 5%, riippuen tarinan kertojasta.

KoskPaavo: Uskon, vaan eipä ole Kunigatar Elisabeth lyönyt sinua pieruritariksi kuin et ole myöskään Jaappanista suolikaasun mustaa vyötä ansainnut niinkuin tuo tiibettiläislahjakkuus.
 
Jep. Mutta olen sentään COVS aatelia :/

Musiikki on kuitenkin aina jotain muutakin kuin tekniikkaa.
 
Että jos 10 000 tuntia treenaamalla voi saavuttaa virtuoosimaisen tekniikan ei se merkkaa vielä musiikillisesti mitään koska aina kun kuka tahansa muusikko soittaa instrumentillaan, niin se koko juttu tulee aika usein hänen sisältään. Eli pistää siihen oman sielunsa mukaan.
 
Ja koska meillä jokaisella on erilainen sielu niin tämä todistaa suoraan sen, että ihmiset eivät tällöin voi olla mitään identtisiä biologisia robotteja joiden musikalisuuden kapasiteetti on myös jokaisella sama.
 
Syy taas siihen miksi tekninen suorittaminen on maailmalla edelleen yliarvostettua johtuu siitä että perus ihminen pitää sitä maailman seitsemäntenä ihmeenä jos joku pystyy soittamaan konekivääri-tempolla jotain. Varsinkin Japanissa tätä nopeaa soittotekniikkaa suorastaan rakastetaan :D http://www.youtube.com/watch?v=s4HPqJyBMrU
 
Michel Petrucciani esimerkiksi edustaa teknisen suorittamisen vastakohtaa koska hänen soittamisessaan oli aina huomattavasti enemmän sielua mukana. http://www.youtube.com/watch?v=0O3t-_6JM30&feature=related
 
Mutta toki makuasioista ei voi kiistellä... Toinen pitää Keith Jarrettia jumalana ja jollekin toiselle taas Petrucciani ei iske. SO WHAT! :)

baron: En ole lukenut kyseistä juttua mutta muualta olen lukenut että kun lahjakkuus ja 10000 tuntia treeniä ("10000 hours rule") yhdistetään niin tulee huippu alasta riippumatta.
 
Muistaakseni siinä ohjelmassa, jossa funtsittiin VanessaMaen lahjakkuutta kerrottiin 20.000 tuntia ja 20:n ikävuoteen mennessä. Olen tuon luvun kuullut toisessakin yhteydessä. Ei taida sama onnistua jos alkaa harjoittelun 30-vuotiaana ja sit treenaa 20-vuotta.
 
EDIT:
Vanessa Mae : Fantasy on a theme from Caravans
http://www.youtube.com/watch?v=XTHKQvFBS80&feature=related

Mites se Parkerin stoori taas menikään?
 
Sitäpaitti harjoittelun laadulla on ihan yhtä iso vaikutus, kun määrällä. Ei se päämäärä, vaan matka, tai niin kuin Bart van Lier neuvo meittiä vuonna 2003 Hesassa "Harjoitelkaa, harjoitteleminen on tärkeää, mutta muistakaa soittaakin."

Syy taas siihen miksi tekninen suorittaminen on maailmalla edelleen yliarvostettua johtuu siitä että perus ihminen pitää sitä maailman seitsemäntenä ihmeenä jos joku pystyy soittamaan konekivääri-tempolla jotain. Varsinkin Japanissa tätä nopeaa soittotekniikkaa suorastaan rakastetaan :D http://www.youtube.com/watch?v=s4HPqJyBMrU
 
On väitetty absoluuttisen sävelkorvan (jos sillä ymmärretään kykyä tunnistaa äänenkorkeuksia) sulkevan mahdollisesti jotain muuta pois, esim. sävellajien tunnistamisessa saattaakin yllättäen tulla ongelmia. Baryton-B viittasi aiemmin shakkiin ja siihen, että lahjakkuuksia ja voittajia voidaan valmentaa. Shakki on kuitenkin strategiapeli, jossa kaksi mustavalkoisesti ajattelevaa pelaajaa yrittävät voittaa toisensa, syömällä miestä ja naista, kuninkaita, kuningattaria, moukkia, lähettejä, norsuja ja ratsuja. Sitä parempi, mitä nopeammin kelloa vastaan tämä onnistuu.
 
Shakkiakin voi pelata moninpelinä ja siten, ettei tarvitse aina voittaa. Taitavaa pelaajaa vastaan toimii usein se, että pelaa nopeasti ja tekeekin hölmön siirron yllättävällä hetkellä, jolloin voi paremmin ohjata peliä haluamaansa suuntaan. Ja jos vastustajana onkin hyvä kaveri tai vaikka puoliso, saa molemmille hyvän mielen kun ei väkisin yritä olla last man standing. Parempi on opetella nautiskelemaan tekemisestä, unohtaa turha voitontavoittelu ja sitten voikin hyvillä mielin hävitä taistelun, jotta ei tarvitsisi sotia.

Anonymous-jazz:
 
Mutta toki makuasioista ei voi kiistellä... Toinen pitää Keith Jarrettia jumalana ja jollekin toiselle taas Petrucciani ei iske. SO WHAT! :)
 
Vain makuasioista voi kiistellä. Sekä Jarrettilla että Petruccianilla on aika vitusti tekniikkaa. Ne on vain kanavoituneet eri lailla.

"Parempi on opetella nautiskelemaan tekemisestä, unohtaa turha voitontavoittelu ja sitten voikin hyvillä mielin hävitä taistelun, jotta ei tarvitsisi sotia."
Tämän takia minäkin soitan joskus tahallani päin persettä.

KoskPaavo: "Parempi on opetella nautiskelemaan tekemisestä, unohtaa turha voitontavoittelu ja sitten voikin hyvillä mielin hävitä taistelun, jotta ei tarvitsisi sotia."
Tämän takia minäkin soitan joskus tahallani päin persettä.
 
Tuosta tuli plussa. Pistoolivirtuoosi Väinö Markkanen kertoili jotakin saman suuntaista voitettuaan kultaa vapaapistoolissa Tokion olympialaisissa.
 
Tämä viulistivirtuoosi ystäväni osaa soittaa niin maukkaasti pieleen, että meinaa pissat mennä housuihin, kun naurattaa. Ja kerran menikin... Nämä synnynnäisesti lahjakkaat näyttävät nauttivan siitä mitä tekevät.

Jos soittaa vaikka "Moskovan valot" 1000 kertaa, osaa siihen jotain hauskaakin lisätä.

Riksteri: ... Shakki on kuitenkin strategiapeli, jossa kaksi mustavalkoisesti ajattelevaa pelaajaa yrittävät voittaa toisensa, syömällä miestä ja naista, kuninkaita, kuningattaria, moukkia, lähettejä, norsuja ja ratsuja. Sitä parempi, mitä nopeammin kelloa vastaan tämä onnistuu.
 
Ei se mene ihan noin. Huipputasolla ei pikashakkia oikeastaan arvosteta shakiksi, vaikka sitä käytetäänkin ratkaisemaan sijoituksia tasa-asemissa. Vähän samaan tapaan kuin jalkapallossa rankkarikisa. Mutta silti siirron hyvyys on riippuvainen sen miettimiseen käytetystä ajasta oli sitten kyseessä minkälaiset peliajat hyvänsä, vaikka kirjeshakki. Toki pikashakkia pelataan paljon hupimielessä.
 
Shakkiakin voi pelata moninpelinä ja siten, ettei tarvitse aina voittaa. Taitavaa pelaajaa vastaan toimii usein se, että pelaa nopeasti ja tekeekin hölmön siirron yllättävällä hetkellä, jolloin voi paremmin ohjata peliä haluamaansa suuntaan.
 
Tuo antaa myös hieman väärän kuvan shakista. Kukaan huippupelaaja ei tee hölmöltä näyttäviä siirtoja...jos tekee hän pelleilee eikä yritä voittaa.
 
Parempi on opetella nautiskelemaan tekemisestä, unohtaa turha voitontavoittelu ja sitten voikin hyvillä mielin hävitä taistelun, jotta ei tarvitsisi sotia.
 
Huippupelaaja saa turnausvoitosta n. 40.000 euroa. Ei siinä kannata nautiskella tahallaan häviämällä. Mutta häviöpelistä voi nauttia jos se on todella hyvä. Monissa turnauksissa palkitaan parhaita ja 'kauneimpia' pelejä. Huonoa pelaajaa vastaan ei synny hyviä pelejä.
 
Shakkia voi kutsua aivan hyvin taiteeksi sillä jokainen peli on erilainen ja toinen toistaan kauniimpi. Tavallisen kotipelaajan sitä on ehkä vaikea ymmärtää. Vasta 2000-luvulla tietokone on alkanut voittamaan ihmisen. Shakissa tapahtuu aika käsittämättömiä juttuja huipputasolla. Ennätys taitaa ola kun kaveri pelasi 21 pelaajaa vastaan yhtä aikaa sokkona. Mutta se lahjakkuuksia käsittelevä ohjelmasarja näistä kertoo tarkemmin.

Anonymous-jazz: Pitää paikkansa...
 
Henkilöinä taas Petrucciani oli aina leppoisa kun taas Jarret...
 
http://www.youtube.com/watch?v=BB9mMABRM0c
 
Olikse 2007 vuoden Umbria Jazzissa kun Jarret huusi mikkiin yleisölle jotain; "Käskekää näitä täällä olevia kusipäitä ottamaan ne v*tun kamerat pois.
 
Yksikään meistä ei soita jos joku ottaa enää niitä v*tun kuvia enää".
 
Jonka johdosta mr. Jarrett taisi saada porttikiellon kyseisille jazz-festivaaleille.
 
No mutta vituttaahan se jos ei saa älistä rauhassa.

KoskPaavo: "Parempi on opetella nautiskelemaan tekemisestä, unohtaa turha voitontavoittelu ja sitten voikin hyvillä mielin hävitä taistelun, jotta ei tarvitsisi sotia."
Tämän takia minäkin soitan joskus tahallani päin persettä.
 
Itsekin pyrin suorastaan tuohon päin p:tä soittamiseen kun se on vain viisi senttiä tavoitteesta.

Turha jahkailla! Eiku kokeilemaan tuolta ja tulokset tänne...
 
http://jakemandell.com/tonedeaf/
 
Itelle tuli tällainen tulos 80.6% Correct...eli hyvillä mielin voin kuunnella musaa mutta ei ehkä itse soittaa...

Anonymous-jazz:
 
..Olikse 2007 vuoden Umbria Jazzissa kun Jarret huusi mikkiin yleisölle jotain; "Käskekää näitä täällä olevia kusipäitä ottamaan ne v*tun kamerat pois.
 
Yksikään meistä ei soita jos joku ottaa enää niitä v*tun kuvia enää".
 
Jonka johdosta mr. Jarrett taisi saada porttikiellon kyseisille jazz-festivaaleille.
 
En tunne tapausta, mutta kai se vaan yritti ns."lämmittää" yleisöä, saadakseen tunnelman nousuun kohti loppullista kliimaksia?

poppamies: Turha jahkailla! Eiku kokeilemaan tuolta ja tulokset tänne...
 
http://jakemandell.com/tonedeaf/
 
Itelle tuli tällainen tulos 80.6% Correct...eli hyvillä mielin voin kuunnella musaa mutta ei ehkä itse soittaa...
 
???
En oo ehtinyt itse katsoa millainen testi on mutta eikö se mene niin päin että mitä alhaisemmat pisteet, sitä laajempi musavalikoima on kuunneltavissa?

poppamies: Turha jahkailla! Eiku kokeilemaan tuolta ja tulokset tänne...
http://jakemandell.com/tonedeaf/
Itelle tuli tällainen tulos 80.6% Correct...eli hyvillä mielin voin kuunnella musaa mutta ei ehkä itse soittaa...
 
75% valitti liian lyhyestä tekstistä, siksi täydesnnystä gadhmgölhgöaegal
 
EDIT: tarkkaa hommaa kuin lannan ajo. Toinen kerta tasan sama 75%.

Anonymous-jazz: Pitää paikkansa...
 
Henkilöinä taas Petrucciani oli aina leppoisa kun taas Jarret...
 
http://www.youtube.com/watch?v=BB9mMABRM0c
 
Olikse 2007 vuoden Umbria Jazzissa kun Jarret huusi mikkiin yleisölle jotain; "Käskekää näitä täällä olevia kusipäitä ottamaan ne v*tun kamerat pois.
 
Yksikään meistä ei soita jos joku ottaa enää niitä v*tun kuvia enää".
 
Jonka johdosta mr. Jarrett taisi saada porttikiellon kyseisille jazz-festivaaleille.
 
Liittyykö tämä mitenkään mihinkään?