Rock, pop, alternative ›

Jokapaikanapina: Totta, totta. En tosin tarkottanu, että molemmat laulaa ja soittaa mutmut.
 
Pieni Queen-pähkinä muuten: Millä biiseillä kuuluu Deaconin laulua? Yhen biisin just kuuntelin, missä se aika selkeästi kuuluu
 
no sehän on se "why dont you take a little bit piece of my heart...why dont you take it and shake it and cut it all...." mikä sen nimi ompi? :)
 
Let me live?

Jokapaikanapina: Totta, totta. En tosin tarkottanu, että molemmat laulaa ja soittaa mutmut.
 
Pieni Queen-pähkinä muuten: Millä biiseillä kuuluu Deaconin laulua?
 
Liar. Siinä Deacon laulaa ainakin livenä kohdan "all day long" (mama I'm gonna be your slave).

kk80: Ei. Kyseessä oli vissiin joku b-luokan klooni joka oli videolla vain siksi koska sitä heiteltiin. Ei liene todennäköistä, että May olisi ikinä stratoa edes varalla käyttänyt. Blogissaan harmitteli sitä, että Stratocasterien soundit eivät miellyttäneet kun settinsä läpi noita joskus kokeili...
 
OK. Lieneeköhän Maylla ollut ideana hieman juhlistaa bändin siirtymistä uudelle vuosikymmenelle esittelemällä muitakin kitaroita kuin Red Specialia? The Gamen videoilla kun näkyy se tele (crazy little) ja tuo strato. Ja kun ei viitsinyt tukkaansa leikata tai kasvattaa viiksiä... ;)

C: Liar. Siinä Deacon laulaa ainakin livenä kohdan "all day long" (mama I'm gonna be your slave).
 
Liaria hain :) Tokihan sitä kuulee muillakin biiseillä, en vaan muista että missä, ja kuuluuko yhtä selvästi

Aikamoista hehkutusta Steve Vailta kikkarapäätä kohtaan http://www.queenonline.com/news/1637/
 
Jamppa on saanut soittaa Red Specialia

Roger: Aikamoista hehkutusta Steve Vailta kikkarapäätä kohtaan http://www.queenonline.com/news/1637/
 
Jamppa on saanut soittaa Red Specialia
 
Kavereita taitavat olla nykyään, hehkuttelevat puolin toisin. Eivätkä syyttä.

Roger: Aikamoista hehkutusta Steve Vailta kikkarapäätä kohtaan http://www.queenonline.com/news/1637/
 
Jamppa on saanut soittaa Red Specialia
 
Eipä Maytä voi kyllä helposti liikaa hehkuttaa. Hendrixin jälkeen ehkä tärkein rock-kitarismin ja rock-musiikin kitaristiuudistaja. Täppinkiäkin käytti jonkin verran joskus. Ennen Eddieä.

Samaa mieltä. May on mielestäni yksi ehdottomasti omaperäisimmistä, tyylitajuisimmista ja tunnistettavimmista kitaristeista. Jotain EVH:ta pystyy matkimaan, samoin Henkkaa jne. kunhan taitoa löytyy, mutta Mayn tyylitajua ei oikein voi. Se on niin poikkeuksellisen luovaa ja näkemyksellistä. Ehkä Brianin kitarointia ja sooloja voisi kuvata termillä "ilmava"? Tarkoitan tällä sitä, että ne ovat erittäin sulautuvia, sujuvia ja luonnollisia, ei mitenkään pakotetun oloisia. Ne tavallaan leijuvat kappaleiden sisällä. Itse saundin tuntee missä tahansa.
Mayn sooloja kun kuuntelee, niin se usein soittaa niin, että välillä tuntuu, että "nyt toi kohta lähtee lapasesta" mutta eipä lähde. Kun kuuntelee kokonaisuuden, se vain käy sellasella musiikillisella rajalla, joka ei ihan joka jannulle soittaessaan avautuisi.
Aika paljon kertoo myös se, että May on ihmisenä erittäin herkkä, ja se herkkyys kyllä kuuluu myös soitossa.
 
Lisäksi May on loistava säveltäjä.

jussi1976: Samaa mieltä. May on mielestäni yksi ehdottomasti omaperäisimmistä, tyylitajuisimmista ja tunnistettavimmista kitaristeista. Jotain EVH:ta pystyy matkimaan, samoin Henkkaa jne. kunhan taitoa löytyy, mutta Mayn tyylitajua ei oikein voi. Se on niin poikkeuksellisen luovaa ja näkemyksellistä. Ehkä Brianin kitarointia ja sooloja voisi kuvata termillä "ilmava"? Tarkoitan tällä sitä, että ne ovat erittäin sulautuvia, sujuvia ja luonnollisia, ei mitenkään pakotetun oloisia. Ne tavallaan leijuvat kappaleiden sisällä. Itse saundin tuntee missä tahansa.
Mayn sooloja kun kuuntelee, niin se usein soittaa niin, että välillä tuntuu, että "nyt toi kohta lähtee lapasesta" mutta eipä lähde. Kun kuuntelee kokonaisuuden, se vain käy sellasella musiikillisella rajalla, joka ei ihan joka jannulle soittaessaan avautuisi.
Aika paljon kertoo myös se, että May on ihmisenä erittäin herkkä, ja se herkkyys kyllä kuuluu myös soitossa.
 
Lisäksi May on loistava säveltäjä.
 
Tuossa Steve Vai jutussahan oli, että kun hän soitti Red Specialia, ei soitto silti kuulostanut Brian Maylta. Ukolla on ilmeisen omaperäinen ja uskomaton soittotatsi. Monestihan hän soittaa sooloja oikeankäden etusormella näppäillen. Myös se että soolot on sävelletty eikä vain soitettu purkkiin, vaikuttaa siihen että soolot ovat omassa luokassaan. Ja May on nimenomaan tyylitajuisin kitaristi ikinä.
 
Tämä on niin älytön että ei mitään rajaa: http://www.youtube.com/watch?v=POsOP3TF-XY

Näin on närhen munat. Mutta eikös Brian käytä myös sitä kuuden pennyn kolikkoa?
 
Mun May-mielisooloja on monta. mm. I want it all - alkuperäisversio, Those are days of our lives, Who wants to live forever, Innuendo, Bohemian rhapsody, Invisible man, voi veljet näitä on PALJON! Ne Mayn soolot sopii aina kappaleeseen ja sen ilmapiiriin niin millintarkasti että harva pystyy samaan. Itse asiassa mulle ei tule mieleen ketään muuta.
Mua kiinnostaisi todella saada kuulla, miltä Mayn kitarointi tekisi David Bowien kappaleille? Kuvitelkaas asiaa hetki.

jussi1976: Ne Mayn soolot sopii aina kappaleeseen ja sen ilmapiiriin niin millintarkasti että harva pystyy samaan. Itse asiassa mulle ei tule mieleen ketään muuta.
 
Mulla tulee mieleen myös Mike Campbell (Tom Petty, Johnny Cashin American sarja jne.). Siinä on myös jamppa, joka soittaa aina juuri sen ja vain sen mitä biisi vaatii.
 
Mutta joo, May on kyllä kaikinpuolin mahtava. Siinä määrin jopa, että kun alkaa miettimään kaikkien aikojen kovimpia kitaristeja, niin Mayn nimi ei tule (häpeäkseni) edes ekana mieleen ehkä juuri tuosta yllä mainitusta syystä. Soolot ja muukin kitarointi tulkee sitä itse biisiä niin vahvasti, että mieleen jää lähinnä se biisi, ei niinkään (muidenkaan Queen jäsenten) yksilösuoritukset. Ja sehän se on just se pointtikin.
 
Mahtava bändi, mahtavia soittajia ja laulajia. Ja ei hassumpia biisintekijöitäkään. :)

Iron Horse: Täppinkiäkin käytti jonkin verran joskus. Ennen Eddieä.
 
Mayn eka tapping-veto lienee It's late -biisissä.
 
Muistan hämärästi lukeneeni, että May olisi tappingin kuitenkin Eddieltä omaksunut, ja Eddie puolestaan ZZ Topin Billy Gibbonsilta. Tässä kyllä voi olla muistivirhe. Eruption tietysti julkaistiin -78 kun It's Late vuotta aiemmin, eli sen perusteella May olisi ollut ensin. Mutta Gibbons tosiaan täppäili alkeellisesti muutamaa vuotta aiemmin, se on varmaa. Mayn esi-tapping on lähempänä juuri Gibbonsin kuin Van Halenin tekniikkaa.
 
Heh... tapping... ;)

EVH taas kuulemma oppi tappingit Pagen legatohommista.

Flash:Mutta joo, May on kyllä kaikinpuolin mahtava. Siinä määrin jopa, että kun alkaa miettimään kaikkien aikojen kovimpia kitaristeja, niin Mayn nimi ei tule (häpeäkseni) edes ekana mieleen ehkä juuri tuosta yllä mainitusta syystä. Soolot ja muukin kitarointi tulkee sitä itse biisiä niin vahvasti, että mieleen jää lähinnä se biisi, ei niinkään (muidenkaan Queen jäsenten) yksilösuoritukset. Ja sehän se on just se pointtikin.
 
Nimenomaan. Kitarointi ei ole itseisarvo vaan olennainen osa itse kappaletta. Voisiko joku Killer Queen olla aika mainio esimerkki siitä mitä ajan takaa. Mielenkiintoiset kitaraosuudet ja mahtava soolo mutta kuitenkin kiinteä osa kappaleen kokonaisuutta. Maylla on kyllä tosi herkullinen kitarasoundi. Jos kyseessä olisi ollut joku "Brian May's Queen" niin varmasti herralle olisi tullut kiusausta nostaa omaa mahtavaa kitarointia enemmänkin esille. Queenissa joutui kuitenkin tappelemaan muiden jäsenten kanssa ja tämä varmaan omalta osaltaan vaikutti lopputulokseen.
 
Brian May on arvostettu kitaristi mutta herran tunnettavuutta ns. maallikkojen (eli niiden joilla ei m.nettiin ole tunnuksia) kesken varmasti laskee se, että Queenissa nyt sattui olemaan yksi rock-historian kovimmista vokalisteista. Mercuryn loisteessa on hankala erottua massoille.
 
Nostetaan esille myös herran delay-työskentely:
http://www.youtube.com/watch?v=Hs87GuoOvYo

Muistaakseni Mercuryn skaalakin oli 4 oktaavia. Saa kyllä ottaa minkä tahansa bändin laulajat nippuun ja vertaillessa Freddie on aina kärkipäässä uskomattoman hienolla äänellään.

kk80: Brian May on arvostettu kitaristi mutta herran tunnettavuutta ns. maallikkojen (eli niiden joilla ei m.nettiin ole tunnuksia) kesken varmasti laskee se, että Queenissa nyt sattui olemaan yksi rock-historian kovimmista vokalisteista. Mercuryn loisteessa on hankala erottua massoille.
 
Mayn ja Queenin tunnettavuutta laskee yleisesti se, että länttä ei valloitettu. Esim. Zepukat tekivät tämän ja ovat kaikkialla "The ison bändi Beatlesin jälkeen".

kk80: Itse tarkoitin lähinnä sitä, että yleensä yhtyeissä laulaja toimii keulakuvana ja henkilönä joka kerää median & suurenyleisön huomion itseensä. Huippulahjakas ja mielenkiintoinen Mercury ei todellakaan ollut poikkeus. Freddie ja "ne muut" asetelma on tavallistakin tylsempi sillä Mercuryn varjossa vaikutti tosiaan yksi merkittävimmistä rock-kitaristeista, puhumattakaan siitä, että Queen oli tosiaan osiensa summa. Muusikoiden ja musiikkiharrastajien kesken May nauttii suurta arvostusta mutta väittäisimpä että se tavallinen jamppa ei Brian Mayta tiedä saati osaa arvostaa oikealla tavalla. Ei vaikka hyllystä se Greatest Hits 2 löytyisikin. Mitäpä tuosta mutta onhan se tavallaan vähän sääli.
 
Rolling Stonen TOP kitaristit jutussa oli osuvasti: "When the lead singer of your band is Freddie Mercury, you're lucky if anybody notices your guitar playing at all." Sijalla 39, edellään mm. sellaiset kitarajumalat kuin Kirk Hammet, Kurt Cobain ja Johnny Ramone.

Onpa muuten hiton hyvä ralli tuo Fight From The Inside News Of The World-levyltä. Ei mulla muuta.

jussi1976: Muistaakseni Mercuryn skaalakin oli 4 oktaavia. Saa kyllä ottaa minkä tahansa bändin laulajat nippuun ja vertaillessa Freddie on aina kärkipäässä uskomattoman hienolla äänellään.
 
Freddien ääni oli kuitenkin melko herkkä ja häiriöaltis, minkä johdosta live-esiintymiset olivat laulun osalta vaihtelevia, mutta hyvin hän sopeutti äänenkäyttönsä kulloisenkin tilanteen mukaan. Vaikuttaa siltä, että levyillä kuultavat biisien korkeimmat kohdat ovat ajoittain melko runnomalla kasattuja, sillä live-olosuhteissa ääniala ei koskaan tuntunut riittävän lähellekään studioversioiden korkeimpia nuotteja.
 
E: Aiheesta on ollut mainintaa aiemminkin tässä ketjussa, ja silloin olen kirjoittanut näköjäkseen seuraavaa:
 
Äänenkorkeus-aiheeseen palatakseni: bändihän on myöntänyt käyttäneensä pitchin säätöä ainakin Another One Bites The Dustin toisessa säkeistössä. Uskonkin, että The Miraclella ja Innuendolla on äänenkorkeutta nostettu studiosäädöillä monessakin kohdassa. Ei ole minkäänlaista julkistettua livedokumentaatiota keikoilta tai studiosta, joissa Freddien ääniala venyisi edes hetkellisesti vastaaviin korkeuksiin.