| Aihe: 60-70-luvun progesaundi | |
|---|
|
Terve! Olisi tarkoitus äänittää bändiä livenä samassa huoneessa. Käytössä on huippuluokan vehkeet. Haluttaisiin saada aikaan otsikossa mainittua saundia. Äänitän homman itse, ja olen ihan aloittelija, eli olisi mahtavaa saada jotain perusvinkkejä miten tuollaista (tyyliin King crimson, Genesis, Camel, Gentle giant, Can, Yes, Neu! jne jne) olisi mahdollista saada aikaan. Lähinnä olisin kiinnostunut mikityksestä; minkälaisia mikkejä ja miten aseteltuna esimerkiksi rumpuja kannattaa lähteä äänittämään tuollaisen vanhan saundin aikaansaamikseksi. Äänitämme digitaalisesti pro toolsilla, mutta käytössä on vanhoja analogimikkejä, joita nimenomaan haluaisin käyttää.
Kaikki vihjeet otetaan ilolla vastaan ja anteeksi jos tästä on jo keskustelua, en ainakaan 5 sekunnin etsimisen jälkeen mitään löytänyt.. :) |  Ukko
11.03.2010 10:28:53 | |
|
Huippuluokan vehkeet ja äänittäjä ilman kokemusta ei ole yhtä kuin haluttu lopputulos. Ne äänittäjät jotka haluamasi lopputuloksen saivat aikaan, olivat ammattilaisia.
COVS jäsen nro 6 |  JoKo
11.03.2010 10:57:20 | |
|
Rumpusoundeissa kannattaa ensin valita sopivat pöntöt ja pellit ja virittää ne halutulla tavalla. Kuuntele niitä progelevyjä sillä korvalla: huomio vire, soiko niissä tila vai onko huone dempattu, onko stereokuva leveä vai mono jne. Tee mikityspäätökset sitten sen esikuvan ja kyseessä olevan rumpalin soittotyylin mukaan. Ota toki huomioon myös se studion tila, minkälaisia mikityksiä siellä yleensä kannattaa tehdä. Jos haluat pelata varman päälle niin tee useampi mikitys, kaikkia raitoja ei tarvi käyttää. Esim. itse laitan monesti lähimikkien lisäksi monoöverin, cap-parin rumpalin takaa, jonkin etumikityksen (vaikka blumleinin, riippuu vähän huoneen koosta) setin eteen ja leveän AB:n pallokuvioisilla mikeillä. Joskus pallo- tai kasikuvionen mikki virvelin ja haitsun välissä toimii myös. Kuten myös yhden "överin" mikitys rumpalin näkökulmasta lattiatomin puolelta.
Aika varmasti vanhahtavamman soundin saat käyttämällä vain jotain yhtä päämikitystä jolla otat mahdollisimman kattavasti koko setin, muita voi käyttää sitten vaan hiljaa mausteena, jos ollenkaan. | |
Pari perusasiaa:
-kokeile huolellisesti overheadien sijoittelua. Tuon aikakauden rumpusoundit ovat yleisilmeeltään kuivat, joten overien etäisyys symbaaleista voi olla yllättävänkin pieni, ehkä n. puoli metriä tai jopa vähän alle. Tuoreelle äänittäjälle hyvä nyrkkisääntö on mitata kummankin overin etäisyys virvelirummun lyöntikalvon keskikohdasta samaksi käyttäen vaikkapa narua.
Suosittelen käytettäväksi pienikalvoisia kondensaattorimikkejä kardioidi eli herttakuviolla suunnattuna about kohtisuoraan alaspäin kohti symbaaleja. Mikkien etäisyys toisistaan voisi olla vaikkapa metri. Lähimikit kannattaa laittaa bassorumpuun, virveliin ja tomeihin. Tomimikkien käyttöä kannattaa harkita miksausvaiheessa, sillä ilman huolellista geittausta ne alkavat hajoittaa overi-bassari-snare mikkien sopivalla balanssilla saavutettua tiukkuutta.
Älä kompressoi tai ekvalisoi äänitysvaiheessa mitään, paitsi jos käytössä on low cut-toiminto, aseta se overhead ja snare kanaviin.
-kaikkea kumisevaa, kolisevaa, rämisevää, helisevää ym kannattaa dempata äänitystilassa
-myös rumpuja, varsinkin tomeja kannattaa dempata siten, että kun bassaria polkaisee mikään ei jää soimaan
-varmista että input tasot äänikortille/interfacelle ovat maksimit, eli niin että ylin ledi mittarissa ennen punaista (clip) syttyy välillä. Tällä varmistat että saat hyödynnettyä koko tarjolla olevan resoluution.
-basso kannattaa äänittää di-boksilla linjaan.
-kitarakaappien mikitys kannattaa ehdottomasti kokeilla huolellisesti, jos mikki ei ole sopivassa kohdassa, sopivassa kulmassa ja sopivalla etäisyydellä kitarasoundista tulee vääristynyt ja sen miksaaminen muiden soittimien sekaan vaikeutuu. Netti on täynnä mikin sijoitteluohjeita, lue ne. Tuohon toivomaasi soundimaailmaan sopii niin kuiva "näkkileipä"-soundi, kuin myös paksu ja täyteläinen soundi. Tätä kannattaa miettiä äänitysvaiheessa, pääset vähemmällä vaivalla ja lopputuloksesta tulee parempi.
-kysy lisää, en ehdi nyt kirjoittaa enempää. | |
Analogimikkejä? Onko nykyään digitaalimikkejäkin olemassa?
Noissa tuon ajan soundeissa on mun mielestä sellainen yksityiskohta, että botne on huomattavasti ylempänä kuin nykymusassa. Diskanttipuoli taas lähtee vaimenemaan paljon alempaa, mutta vaimenee loivemmin. Lisäksi kaikkeen on käytetty vähän vähemmän mikkejä kuin nykyään on tapana. Noitten lisäksi se soundi tulee siitä, että myös kanavia on käytetty vähemmän. Siellä ei ole niitä 150 raitaa kitaraa kun käytössä on kaikkiaan ollut se maksimissaan kai 24 raitaa. Jos mie lähtisin tavoittelemaan tuota soundia niin varmaan tietoisesti rajoittaisin raitamäärän johonkin.
Näähän on siis kaluston tuohon aikaan asettamia rajoituksia, mihin pitää mun mielestä mennä vapaaehtoisesti jos tavoittelee sitä oikeeta soundia. | |
Teijo K.: Analogimikkejä? Onko nykyään digitaalimikkejäkin olemassa?
http://www.neumann.com/?lang=en&id= … ent_microphones&cid=kmd_description
Ennen ei ollut mitään - nyt on. | |
Ja jokolla tuossa edellä oli hyviä pointteja rumpujen ja symbaalien valinnasta ja kannujen virittämisestä! Muista että rumpu on soitin, soittaisitko epävireisellä kitaralla? Saat 100 prosenttisen varmasti paremmat rumpusoundit kun varmistat että rummut ovat vireessä. Etsi esim youtubesta tuning drums ja opettele perusasiat. Vältä kimeitä funk-virityksiä, ne eivät sovi kysymääsi genreen mun mielestä. Myös liian kovaa lyöty rumpu/symbaali soi huonosti ja voi pilata soundin. | |
Mikael: http://www.neumann.com/?lang=en&id= … ent_microphones&cid=kmd_description
Olenpas mie höpsö. Tietenkin on digitaalimikkejä. Saakohan tuohon bluetoothin? | |
ydinaukio: Terve! Olisi tarkoitus äänittää bändiä livenä samassa huoneessa. Käytössä on huippuluokan vehkeet. Haluttaisiin saada aikaan otsikossa mainittua saundia. Äänitän homman itse, ja olen ihan aloittelija, eli olisi mahtavaa saada jotain perusvinkkejä miten tuollaista (tyyliin King crimson, Genesis, Camel, Gentle giant, Can, Yes, Neu! jne jne) olisi mahdollista saada aikaan. Lähinnä olisin kiinnostunut mikityksestä; minkälaisia mikkejä ja miten aseteltuna esimerkiksi rumpuja kannattaa lähteä äänittämään tuollaisen vanhan saundin aikaansaamikseksi. Äänitämme digitaalisesti pro toolsilla, mutta käytössä on vanhoja analogimikkejä, joita nimenomaan haluaisin käyttää.
Kaikki vihjeet otetaan ilolla vastaan ja anteeksi jos tästä on jo keskustelua, en ainakaan 5 sekunnin etsimisen jälkeen mitään löytänyt.. :)
Hedelmällisempää olisi mun mielestä palkata ammattilaisäänittäjä joka selittää sulle tehdessä miten mikäkin vaikuttaa mihinkin, pääset kuulemaan parhaat vinkit paikan päällä ja kuulet tuloksen samalla. Sulle olisi myös tärkeää aloittelijana että joku näyttää sulle käytännössä mitä ei kannata tehdä. | |
Yksi avainkysymys on: Paljonko on aikaa? Voivatko härvelit jäädä huoneeseen ilman pelkoa, että joku siirtelee ja säätelee. Ensimmäinen viikko menee kuitenkin ihan perustestejä tehdessä ja nenää kaivaessa, jos kerran ollaan ensimmäistä kertaa pappia kyydisssä. Lykkyä pyttyyn! Kuinka iso huone on? Onko tarkoitus äänittää soitin kerrallaan? Onko käytettävissä eristyssermejä rumpujen, ja ehkä muidenkin eristämiseen, jos äänitellään livenä?
Huom! Tuo Blueroomin maininta kyllin korkeasta signaalitasosta ei tarkoita sitä, että Protarin raidalla pitäisi tasomittarin välillä väläyttää yli nollan, vaan ainoastaan esivahvistimissa yms.Varovainen saa kyllä olla. Jos signaali tuossa klippaa, niin sitä ei voi korjata kuin uudelleenäänityksellä.! 24-bittisenä äänittäessä voi (ja kannattaa) äänitystaso softassa olla siellä -6 ja -12 db:n välillä.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. | |
Huom! Tuo Blueroomin maininta kyllin korkeasta signaalitasosta ei tarkoita sitä, että Protarin raidalla pitäisi tasomittarin välillä väläyttää yli nollan, vaan ainoastaan esivahvistimissa yms.Varovainen saa kyllä olla. Jos signaali tuossa klippaa, niin sitä ei voi korjata kuin uudelleenäänityksellä.! 24-bittisenä äänittäessä voi (ja kannattaa) äänitystaso softassa olla siellä -6 ja -12 db:n välillä.
äänikorttiin/interfaceen syötettävän signaalin tulee olla riittävän vahvaa mutta klippaamista tulee tosiaan välttää. optimaalinen taso olisi äänikortin/interfacen inputmittarin (mikäli on peak-mittari) mukaan sellainen jossa viimeinen pykälä ennen klippaamista välähtää välillä. Varmempaa on kuitenkin jättää pelivaraa, ainakin aluksi. |  koopop
11.03.2010 12:45:28 (muokattu 11.03.2010 12:46:18) | |
|
blueroom: optimaalinen taso olisi äänikortin/interfacen inputmittarin (mikäli on peak-mittari) mukaan sellainen jossa viimeinen pykälä ennen klippaamista välähtää välillä.
Tällaista neuvoa en antais aloittelijalle, enkä itseasiassa kenellekään. Itse suosittelen AD -inputin tasojen jättämistä -6 - -12 välille, monestakin syystä, mutta ei mennä sen syvemmälle offtopiciin.
Tää on kuitenkin tärkeää; jos rumpujen souncheckissä/mikityksessä ja inputin tsekkausvaiheessa pitää inputin melkein tapissa, käy äänittäessä melko varmasti perinteiset. Yleensä soundcheckissä/koeäänityksissä tms rumpali ei lyö samalla tasolla kuin sitten lopullisessa pidettävässä fiilisotossa, varsinkaan vikan kertsin modulaation rumpufillissä tms. Iskut saattaa nousta silloin 5-6 dB, helposti. On ikävää selitellä miksi ottoa ei voida pitää, kun rumpali on just takonu elämänsä oton. Ja siihen ei kannata selittää, että kyllä ne tasot oli testeissä ihan ok.
Isossa studiossa bändin mikitys, sessionhallinta ja soundin luominen on iso prosessi. Vaikka ottaisit kaikki oppikirjat mukaan, tuut tekemään todennäköisesti kaikki ne virheet jotka ei auta sua saavuttamaan haluttua soundia. Muutamalla satasella palkkaat messiin ammattilaisen, joka toimii samalla sun opettajana, ja sen jälkeen sulla on jo iso kasa hyväksi havaittuja metodeja takataskussa tulevia juttuja varten. Kun kokeneempien vinkeillä ja neuvoilla sä tuut joka tapauksessa muutenkin menemään eteenpäin jossain vaiheessa.. |  ydinaukio
11.03.2010 13:19:57 (muokattu 11.03.2010 13:21:21) | |
|
edit: ohoh tuplat | ydinaukio
11.03.2010 13:20:58 (muokattu 11.03.2010 13:28:52) | |
|
Kiitos kaikille vastauksille jo tässä vaiheessa, näistä on varmasti paljon hyötyä.
En palkkaa ammattiäänittäjää sen vuoksi, että kyseessä on Musiikkiteknologia III -kurssin suoritukseni yliopistossa. Eli ihan itse pitäisi selvitä, toki siellä on ammattilainen aluksi apuna.
Aikaa äänittämiseen on vain kaksi päivää, ja tarkoituksena siis äänittää kaksi biisiä täysin livenä (laulut ja muutama overdubbaus sit erikseen) eli aikaa kokeiluihin ei sen vuoksi juurikaan ole. Siksi tarvitsinkin juuri noita mikitysvinkkejä ettei koko aikaa mene siihen. Huoneen koosta en osaa hirveästi sanoa, mutta sen tiedän että se "soi" paljon ja luonnollinen kaiku on aika muhkea. Lisäksi kun sermejä eristykseen ei ole niin tämäkin voi tuottaa lisää ongelmia... Siellä olisi kyllä mahdollisuus äänittää esim. rummut täysin "kuivassa" tilassa mutta epäilen sen syövän soittofiilistä; meillä tuo soitto vaan lähtee ylivoimaisesti parhaiten kun soitetaan yhdessä samassa huoneessa.
Olen myös lukenut soundonsound.comista noita juttuja kuinka esim The Doors äänitti levynsä; rummut vedettiin yhdellä overheadilla, virveli- ja basarimikeillä... ja ihan pirun hyvältä ne kuulostaa. Eli tosiaan tuntuisi että mitä vähemmän niitä mikkejä ja mitä paremmin sijoiteltuna ja mitä paremmin viritetyt rummut niin sen paremmat saundit.
Käytössä olevat mikit (en tiedä onko tässä kaikki):
Korby Kat System (U47, U67, 251, C12)
Audio-Technica 4033 x 2
AEA R84 x 2
Sennheiser MD421 2 x 3
AKG C 414 B-ULS x 4
Neumann KM-140 x 2
Rode K2
Royer-R121
Neumann M 147
Audix D-2 x 2
Audix i5 x 2
Sennheiser E-602 x 2
Shure SM-57 x 5
Shure SM-58 x 6
Shure Beta 52
Shure Beta 87-C x 4
Shure Beta 91 | AoA
11.03.2010 14:04:21 | |
|
ainakin noista bändeistä mitä mainitsit, niin virveliin demppia ettei kolise kamalasti? vaikka joku ohut kangas peitto päälle, esim. ja miksei tomeihinkin. ja voihan sitä ihan perusmikitystä käyttää bd, sn, tom1, tom2, (tom3?), 2 x oh. mikkejä kannattaa pistää aluksi jotku, ja sitten vaihtaa paikkaa / mikkiä jos ei joku miellytä. mutta eipä noihin mitään kiveenhakattua konstia ole olemassa, pienellä testailulla varmasti alkaa löytämään haluamansa. Alussa rumpujen viritys halutun kuuloiseksi. |  blueroom
11.03.2010 21:53:27 (muokattu 11.03.2010 21:54:22) | |
|
Tällaista neuvoa en antais aloittelijalle, enkä itseasiassa kenellekään. Itse suosittelen AD -inputin tasojen jättämistä -6 - -12 välille, monestakin syystä, mutta ei mennä sen syvemmälle offtopiciin.
joo, korostan tässä vielä että aloittelijan kannattaa ehdottomasti jättää tuo pelivara
mikkikattaus ainakin hoitaa hommansa, haet vaan uutterasti sitä oikeaa paikkaa. | |
blueroom: joo, korostan tässä vielä että aloittelijan kannattaa ehdottomasti jättää tuo pelivara
Joo, resoluutio alkaa olla 24-bittisessä järjestelmässä teoreettinen huoli vasta kun tasot on alle -48dBfs (-48dBfs = 16 bittiä käytössä), laitteiston pohjakohinat on sitten toinen tarina. Eli en keksi hyvää perustetta miksi ei-aloittelijankaan tarttisi käydä nollaa vilkuttelemassa.
http://nikolaasonen.blogspot.com
nofi @ gearslutz.com: "I wouldn't choose a mic pre based on pictures of two "square" waves that have been through them..... that's retarded." | blueroom
11.03.2010 21:58:30 (muokattu 11.03.2010 21:59:18) | |
|
laitoin tähän pari ehdotusta mikkivalinnoiksi:
Korby Kat System (U47, U67, 251, C12) - laulu
Audio-Technica 4033 x 2
AEA R84 x 2 - tilamikeiksi
Sennheiser MD421 2 x 3 - tomeihin ja bassariin (jos riittää)
AKG C 414 B-ULS x 4
Neumann KM-140 x 2 - overheadeiksi
Rode K2
Royer-R121 - kitaravahvariin
Neumann M 147
Audix D-2 x 2
Audix i5 x 2
Sennheiser E-602 x 2
Shure SM-57 x 5 - snareen
Shure SM-58 x 6
Shure Beta 52 - bassariin (jos ei riitä md421:stä, itse pidän siitä eniten)
Shure Beta 87-C x 4
Shure Beta 91 | |
Joo, resoluutio alkaa olla 24-bittisessä järjestelmässä teoreettinen huoli vasta kun tasot on alle -48dBfs (-48dBfs = 16 bittiä käytössä), laitteiston pohjakohinat on sitten toinen tarina. Eli en keksi hyvää perustetta miksi ei-aloittelijankaan tarttisi käydä nollaa vilkuttelemassa.
aina pyritään siihen että peak-mittarin ylinkin terve valo välähtää, ainakin kerran/track.
näin olen asian oppinut ja hyvin on toiminut. | VMM
11.03.2010 22:22:26 | |
|
Saatteko vahvistimet eri huoneeseen vai ovatko nekin soittotilassa?
Kahdella mikillä saa tosiaan jo mainion rumpusoundin, mutta ainoastaan jos rummut, kalvot, vire, rumpali ja tila ovat tehtävään proggikseen täysin oikeita. Lähimikityksen ja muutenkin lisämikkien turvin soundia voi miksausvaiheessa muuttaa vapaammin toisenlaiseksi. Oikein äänittämällä tulos on tosin varmasti parempi, mutta se vaatii paljon kokemusta, näkemystä ja taitoa.
Ammattilaisetkin mikittävät monesti kiireisissä proggiksissa useammalla mikillä kuin muuten. On sitten pelivaraa, jos ei kaiken kiireen keskellä tullutkaan kuunneltua jokaista juttua tarpeeksi huolellisesti. Itse olen kans opetellut äänittämään käyttämällä useita mikkejä eri etäisyyksillä ja suuntauksilla. Kun raitoja kuuntelee myöhemmin ajan kanssa, oppii aika paljon siitä miten nuo tekijät vaikuttavat dynamiikkaan ja soundiin. Sitten tietää seuraavalla kerralla miten halutunlaista juttua kannattaa lähteä hakemaan.
Jos sulla siis on miksausvaiheessa reilummin aikaa niin älä suotta säästele kanavia. Miksausvaiheessa sitten vaan käytät ainoastaan niitä juttuja, jotka soundaa hyvältä ja tuo jotain olennaista kokonaisuuteen.
Onnea matkaan! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
