Tanssimusiikki ›

TiVe: Arvelen tietämättömänä, että ihminen jolla ei ole absoluuttinen sävelkorva pystyy
nauttimaan musiikista enemmän kuin absoluuttisella sävelkorvalla varustettu
ihminen.
 
Tietysti se epävireisyys on häiritsevää mutta häiritsevämpää on se kun ei pysty kuuntelemaan musaa kokonaisuutena vaan pikemminkin pyrkii koko ajan erottelemaan sovituksellisia/instrumentaalisia yksityiskohtia. Ja... mulla ei onneksi ole absoluuttista sävelkorvaa ja olen jopa kyllin rehellinen myöntämään sen.

Ukko: Tietysti se epävireisyys on häiritsevää mutta häiritsevämpää on se kun ei pysty kuuntelemaan musaa kokonaisuutena vaan pikemminkin pyrkii koko ajan erottelemaan sovituksellisia/instrumentaalisia yksityiskohtia. Ja... mulla ei onneksi ole absoluuttista sävelkorvaa ja olen jopa kyllin rehellinen myöntämään sen.
 
Noin minäkin olen asian ymmärtänyt. Tämä mainitsemani urkuri tietää kaikista biiseistä parissa sekunnissa sävellajin jne. Väärät äänet ja epävireisyys ovat hänelle kuulemma tuskallisia.
 
Minä olen puukorva!!!

Mites porukka täällä näkee musikaalisuuden onko lahja vai rasite :)

Anonymous-jazz: Mites porukka täällä näkee musikaalisuuden onko lahja vai rasite :)
 
Lahja ja positiivinen asia.
 
Ainakin minä teen tätä mieluumin musikaalisen kuin ei-musikaalisen ihmisen kanssa. Molemmista on viljalti kokemusta.

Anonymous-jazz: Mites porukka täällä näkee musikaalisuuden onko lahja vai rasite :)
 
Ei se mikään lahja ole vaan ominaisuus.

Tankero: Ei se mikään lahja ole vaan ominaisuus.
 
HOHO jos ukkonnooan osaa pienolla niin ehkä sitten :)

walttoni: Lahja ja positiivinen asia.
 
Ainakin minä teen tätä mieluumin musikaalisen kuin ei-musikaalisen ihmisen kanssa. Molemmista on viljalti kokemusta.
 
Agreed..................

Sibiksessä sanottiin, että musikaalisuus ei ole sellainen, joka on tai ei ole. Niin kuin taas absoluuttinen sävelkorva on.
Musikaalisuus (kuulemma) on kaikissa ihmisissä, mutta se tulee näkyviin, jos elämäntilanteet ovat olleet sille otollisia. Vrt. kotona on aina soitettu, laulettu, kuunneltu ja keskusteltu musiikista. Jos kotona on ratiosta kuunneltu vain uutiset ja haukuttu musiikkihommia turhanpäiväiseksi ajan haaskuuksi, niin sehän jää taka-alalle.
Huom. ei ole mun keksimä ajatus.

Anonymous-jazz: HOHO jos ukkonnooan osaa pienolla niin ehkä sitten :)
 
No kuka sen lahjan on antanut?

Tankero: No kuka sen lahjan on antanut?
 
No Jeesus tietenkin! ..Jumala.. Piru.. Luontoäiti..

Anonymous-jazz: Mites porukka täällä näkee musikaalisuuden onko lahja vai rasite :)
 
Kyllä se on lahja, elämäntapa ja iso osa elämää!

mack the knife: Sibiksessä sanottiin, että musikaalisuus ei ole sellainen, joka on tai ei ole. Niin kuin taas absoluuttinen sävelkorva on.
Musikaalisuus (kuulemma) on kaikissa ihmisissä, mutta se tulee näkyviin, jos elämäntilanteet ovat olleet sille otollisia. Vrt. kotona on aina soitettu, laulettu, kuunneltu ja keskusteltu musiikista. Jos kotona on ratiosta kuunneltu vain uutiset ja haukuttu musiikkihommia turhanpäiväiseksi ajan haaskuuksi, niin sehän jää taka-alalle.
Huom. ei ole mun keksimä ajatus.
 
Tosta on helppo olla samaa mieltä

KoskPaavo: No Jeesus tietenkin! ..Jumala.. Piru.. Luontoäiti..
 
No Jessepä tietenkin. Kukapa muukaan. Mitenkä tuon unohdinkin.

Anonymous-jazz: Mites porukka täällä näkee musikaalisuuden onko lahja vai rasite :)
 
Pitihän tämä arvata. Korvasta lähdettiin ja nyt pohditaan syntyjä syviä. Tämä kysymys menee filosofian puolelle, jossa voidaan esittää ainoastaan hyviä kysynyksiä ja arvailevia vastauksia.
 
Yritän antaa käytännön vastauksen.. Kröhöm... Mikäli ihminen syntyy geneettisesti valmiina omaksumaan itselleen sopivan ammatin, on kyseessä lahjakkuus. Minä tunnen yhden hyvän lääkärin ja pari loistavaa pappia, jotka ovat oivaltaneet hakeutua alalleen, missä ovat auvoisen päteviä.
Sama koskenee musikaallisesti lahjakkaita yksilöitä.
 
Pistän Anonymous-jazz:in kysymyksen vielä pari piirua vaikeammaksi: Näille säikeille kirjoittavilla on monilla opettajakokemusta. Näettekö tai kuuletteko te opettajina sen, kenessä on ruutia ja kenellä on mahdollisuuksia ilmentää itseään musiikillisin keinoin?
 
ps. Olen ehkä hieman hullu, mutta minä aistin tulevat muusikot jo ekalla soittotunnilla.

Pistän Anonymous-jazz:in kysymyksen vielä pari piirua vaikeammaksi: Näille säikeille kirjoittavilla on monilla opettajakokemusta. Näettekö tai kuuletteko te opettajina sen, kenessä on ruutia ja kenellä on mahdollisuuksia ilmentää itseään musiikillisin keinoin?
 
ps. Olen ehkä hieman hullu, mutta minä aistin tulevat muusikot jo ekalla soittotunnilla.
 
Kyllä sen näkee, ei ehkä ihan ekalla tunnilla mutta hyvin pian. Lahjakkuutta ei opeteta tunnilla, sen kanssa synnytään mun mielestä. Sitä voi kehittää ja jollakin se voi puhjeta esiin kun aloittaa soittohommat vaikei tiennyt sitä olevan olemassakaan.
 
Kuitenkin myös sen huomaa pian kellä "ei ole ruutia"

Ukko: Tuohan ei vaadi muuta kuin toimivan hajuaistin. Tuleva muusikko haisee ilman muuta vanhalle viinalle.
 
Jep, samaa mieltä ja miten moni muusikoista sitten on ns. lahjakkuuksia, sekin on vähän suhteellista?

Ukko: Tuohan ei vaadi muuta kuin toimivan hajuaistin. Tuleva muusikko haisee ilman muuta vanhalle viinalle.
 
Tuhma. Tuhma. Tuhma.
 
Eivät ne ala-asteella opiskelevat Rubinstainit tuoksu vielä kaljalta. Se vaihe tulee vasta neljäntoista ikäisenä.

KanttoriPiiparinen: Tämä taitaa mennä jo musiikkipsykologian puolelle. Oma kokemukseni on, että kun säestän huippulahjakasta viulistikaveriani, joka tietenkin saa soittimestaan minkä äänen tahansa, kuulostaa oma pianosäestykseni lattealta ja jotenkin voimattoman kapealta. En pysty vauhdissa analysoimaan säveliä ja niiden taajuutta Herzeinä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin luonnollisen ja temperoidun sävelasteikon välinen ristiriita.
 
Viritysteknisin keinoin tätä eroa pyritään kompensoimaan tekemällä pianoon ns. ylä ja alapään käyristykset. Yläpäässä voidaan, pianosta riippuen, virittää kvintit suoriksi, jolloin oktaavit ovat lievästi ylinousevia. Alapäätäkin voidaan varovasti laskea, mutta siellä huojunnat ovat helposti häiritsevämpiä kuin yläpäässä.
 
Hankalimpia temperoituja säveliä ovat terssit. Niiden fibreerauksen kuulee kuka tahansa, joka kiinnittää asiaan huomion. Jossakin suuren ja pienen terssin välillä sijaitsee se "blue note". Pianistia hieman harmittaa tämän äänen etsiminen. Kun fonisti soittaa puhdasta blues-kaavaa, minä triplailen puolta sävelaskelta ja yritän olla niin neekeriä että...
 
Jaa-a, mitähän esim. taitomiehet Onni Kotilainen, Matti Kyllönen ja Pekka Savolainen kommentoisivat tätä keskustelua?

Tää meni nyt aika filosofiseksi keskusteluksi mutta menköön. Mun mielestäni ihminen on yksilö ja näin ei voida niputtaa kaikkia ihmisiä samaan muotiin ja olettaa meidän kaikkien olevan joitain robotteja jotka voidaan kaikki opettaa soittamaan kaavamaisilla malleilla.
 
Ukkonnooan voi kuka tahansa opetella nuoteista vaikka sahalla soittamaan mutta se ei ole mun pointti.
 
Toiset oppivat nopeammin ja osat eivät tarvitse opettajia ja jos jälkimmäisen kaltaista kehitystä tapahtuu niin voitaisiin puhua jonkinlaisesta musiikillisesta lahjakkuudesta. Mutta tiedän että tämän asian todellisuuden on moni taho valmis kieltämään, joten on se selvää että esim. musiikkiopistot eivät ole alunperinkään rakennettu kuin suhteellisen solidaariseksi opinahjoiksi joissa pahimmilaan voi käydä niin että lahjakkammat opiskelijat voivat joutua jopa niissä syrjityiksi, jolloin tilanne on se että ne eivät yksinksertaisesti sovi heille. Onhan tietysti olemassa Berkleet jne. sun muut rahalla pääsee koulut Jenkeissä josta löytyy kaiken tasoista porukkaa ja opetuksen taso ottaa huomioon paremmin jopa nämä muutamat lapsinerot jotka pääsevät siellä loistamaan osaamisellaan.