| Aihe: Desibelirajat tapahtumissa | 1 |
|---|
|
Yritin googletella, tonkia jos jonkinmoista lakisivustoa ja etsiä täältä haulla, mutta en vaan millään löytänyt juttua tapahtumien desibelirajoista. Miten siis homma toimii, mitä lakisääteisiä rajoja on ja miten ne toimii, onko ne suhteutettuja tilan kokoon, väkimäärään, möykän kestoon ja mistä mittaukset tulee suorittaa? Ja nyt siis kuulijan saappaista, ei työntekijän. |  Sami_T
08.03.2010 11:34:51 (muokattu 08.03.2010 11:53:36) | |
|
Ei ole mitään yhtenäistä käytäntöä.
Välillä on todella tiukat rajoitukset ja taas välillä ei ole niin justiinsa. Joskus tuijotellaan yksittäistä dB-mittaria millä tahansa painotuksella mikä vehkeestä löytyy ja just siellä mihin se sattuu käsistä putoamaan. Välillä taas jossain tapahtumassa voidaan mitata kolmelta päivältä kaikkea maan ja taivaan väliltä ja on hyvinkin tarkkaan määritelty että miten se tapahtuu.
Eli vastaus kysymykseesi (ja nimenomaan kuulijan näkökulmasta) on "se vähän vaihtelee". Ja mitä pidemmälle ajellaan maakuntaan sitä enemmän se vaihtelee.
Itse olette lihava. | |
Melurajat ovat tapahtumariippuvaisia. Jotain yleispätevääkin on. Lainaan herra J.T:tä toisaalta:
Äänenpainetasoja ei ole laissa määrätty. Aiheesta on laadittu kylläkin suositus, joka ei kuitenkaan ole lain tapaan velvoittava. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2003 Asumisterveysohjeen, josta alla lainaus:
"Kuulovaurioriski riippuu melun voimakkuuden ja muiden ominaisuuksien lisäksi altistusajasta. Kuulovaurioriskien arviointimenetelmät ja niiden perusteella laaditut ohjearvot koskevat yleensä jatkuvaa päivittäistä altistumista työperäiselle melulle koko työelämän ajan. Ihminen altistuu yleisötilaisuuksien meluille yleensä korkeintaan muutamia satoja tunteja elämänsä aikana. Yleisötilaisuuksien kuulovaurioriskin arviointia vaikeuttaa myös se, ettei yleisön aikaisempaa, eikä tulevaa melualtistusta tunneta.
Sellaisia meluja, jotka aiheuttavat yleisölle välittömän kuulovaurion, ei pidä sallia lainkaan. Yleisöä altistavien yksittäisten lyhytaikaisten impulssimaisten äänien, kuten laukauksien, taajuuspainotusta C käyttäen mitattu huipputaso, LCpeak, ei saa ylittää 140 dB. Muun yleisöä altistavan melun, kuten disko- ja konserttimusiikin, kunto- ja aerobic-salien muusikin, elokuvateattereiden äänten sekä urheilukilpailujen kuulutusten ja väliaikamusiikin LAFmax-taso ei saa ylittää 115 dB(A) eikä LAeq,4h 100 dB(A).
Jos tilaisuuden aikainen yleisön melualtistus tasoitettuna 8 tunnille, LAeq,8h, ylittää 85 dB(A) yleisön saatavilla tulee olla kuulonsuojaimia ja yleisölle tulee antaa ohjeet suojainten käytöstä. Terveydensuojeluviranomainen voi tarvittaessa vaatia, että kuulovaurioriskien pienentämiseksi tilaisuuden järjestäjän on pidettävä kuulosuojaimia saattavilla yleisöä varten ja, että järjestäjä tiedottaa yleisölle kuulovaurioriskistä. Terveydensuojeluviranomainen voi myös edellyttää, että toiminnanharjoittaja esittää luotettavan selvityksen | |
Great, se selvensi paljon, kiitos nopeista vastauksista! | |
Tavallaan se on suositus, mutta paikallisesti sitä kehoitetaan noudattamaan esim. konserttien meluluvissa, eli sen jälkeen se on viranomaispäätös, jota tulee noudattaa. Eli käytännössä suositus on määräys. Sitä luetaan jo nyt sujuvasti lakituvassa. Näin oli esim. aikanaan RMJn kohdalla asuntoon kantautuneen melun osalta. Tästä on myös osio tässä Asumisterveysohjeessa.
Kun nämä kahdet eri arvot (konsertin ja ympäristön raja-arvot) kohtaavat käytännössä, siitä seuraa, että paikallinen terveysviranomainen voi antaa (ja antaakin) ympäristön raja-arvoja, jotka aina pienentävät konserttialueella sallittuja arvoja.
Pat Brown: Sometimes in audio there is no "right." There is just "less wrong." | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
