Laulaminen ›

Santerus: Joo :D no en edes lähde väittelemään tuosta viimeisestä. :D
 
Tiivistää voisi sillä tavalla, että CVT hakkaa perus "klasari"opetuksen 6-0 ihan jokaisella osa-alueella. :D
 
Ensinnäkin se on helpompaaa oppia.
Se on selkeää ja yksinkertaista.
Kaikkeen oleelliseen on vastaus.
Sen tuntijoiden kesken voi käydä keskustelua, ilman että he raivostuvat.
Ja sokerina pohjalla, että sen avulla voi opiskella myös sitä klasaria, ja kaikkia muita tyylejä mitä vain haluaakaan, ja keskittyä juuri niihin asioihin mitä itse haluaa, eikä tarvitse edes koukistella jaloista.
 
No nyt on melko suuret väitteet. Ihmettelen kyllä jos edes yksi alan opettaja on kanssasi samaa mieltä näistä.
 
CVT-on hyvä ja selkeä, se on ihan totta ja antaa hyvin vastauksia. Klasarissa tulee usein vastaan ristiriitaistakin tietoa, johtuen siitä, että sen käsitteen alle mahtuu niin paljon eri metodeja, koulukuntia ja ääni-ihanteita. Lisäksi lisänsä tuo se, mitä tyyliä lauletaan. Klassiseen suurempana käsitteenä mahtuu niin se, kun opetellaan laulamaan ensimmäisiä kansanlauluja, kuin se, että lauletaan oopperalavalla Wagneria. Klassinen on vaikeaa, se on ihan totta. Siksi sitä opiskellaankin vuosia ja sen hyvällä osaamisella voi ansaita melko merkittäviä summia.
 
Huomaa, että teet nyt olettamuksesi klassisesta laulusta sen yhden opettajan perusteella jolla olet käynyt.
 
Ja mitä tulee raivoamiseen, niin minusta on oikein mukavaa keskustella tällaisista aiheista. Olen vaan huono käyttämään hymiöitä. Oikeastaan minua ihmetyttää, että miksi sinulla on noin suuri todisteluntarve. Ei täällä ole tainnut kukaan väittää edes klasaria paremmaksi kuin CVT. Eli kumpikaan tuskin päihittää toistaan kun kisa käydään aikalailla eri kentillä.
 
CVT:n parhaita puolia mielestäni on tuo monipuolisuus ja kevyeen lauluun se on ehdottomasti selkein ja fiksuin metodi mitä olen kuullut. Mutta siinäkin faktat muuttuvat jatkuvasti ja uutta tutkimusta tehdään ja metodia kehitetään. Se on valtavan hieno juttu ja hyvä osoitus siitä, että minkäänlaiseen laulutekniseen fundamentalismiin, missä kaikki opit on kiveen kirjoitettua tiukkaa muuttumatonta faktaa, ei ole syytä.
 
Sen sijaan sen vertailu klasariopetukseen on vähän vaikeaa, koska klasarin ei ole tarkoituskaan olla moneen eri tyylilajiin sellaisenaan sopiva, saatikka helppo. Tarkoitus on tuottaa tiettyyn musiikkityyliin sopiva kantava ääni joka ei tarvitse vahvistusta, jonka laajuus riittää klasariohjelmiston esittämiseen ja joka toimisi kuitenkin niin luonnollisesti, että instrumentti ei mene rikki edes vuosikymmenien käytössä.
 
CVT.ssä on ihan oikeita ajatuksia klassisesta ja en ihmettele että joku onnistuisikin sillä opettamaan hieman klassista äänenmuodostusta ja aivan perusteita klassisesta soinnista.
Mutta kun sanot, että sillä voi opiskella klasaria, niin olen eri mieltä koska kyseessä ei ole vain tietynlainen tekniikka vaan myös aivan eri musiikkityyli jossa on tiedettävä myös esitystavoista, musiikillisesta ilmaisusta, tunneilmaisusta, fonetiikasta ja äänityypeistä (tulee pakosti jossain vaiheessa vastaan). CVT:n soveltuvuuden sellaisenaan klassiseen lauluun uskon siinä vaiheessa, kun joku klasarilaulaja sen opeilla tekee uran ja menestyy.
 
Ja palatakseni polviin, niin kyllä mua siellä CVT-tunneillakin on neuvottu koukistamaan joskus jaloista :D

Anteeksi nyt Santerus, mutta nyt on kyllä aika tuulesta tempaistua tietoa liikenteessä.
 
Ihan ensiksi, en ole missään vaiheessa puhunutkaan mistään klasari vs. CVT -asetelmasta. On olemassa muutakin ei-CVT -opetusta kuin klasari. Lienee myös syytä tarkentaa, että itse laulan siis pop/rock/heavy -musiikkia pääasiassa, mutta klassista ns. sivuaineena.
 
Ja totta kai se reenaus on kaiken avain, mutta varo silti vähän mitä tyrmäät täällä ihan naurettavin perustein. 17-vuotias poika sanomassa, että klassisen laulun opetuksen metodit ovat hieman kyseenalaisia? Tai että äänityyppejä ei ole olemassa. Valitettavasti on sanottava, että sun asiantuntevuutesi on valitettavasti hieman kyseenalaista.
 
Esim. tämä pärinäasia. Se pärinä on nimeltään resonanssi. Ääni taas on värähtelyä. Joten jos sijoitat äänen päähän oikein, niin kyllähän se nyt resonoi. Kyse ei ole mistään subjektiivisesta kokemuksesta, vaan fysiikasta. On aivan sama kysytkö asiaa ihmiseltä joka on erikoistunut laulamiseen, anatomiaan vai ääniaaltoihin.
 
Ja kun lukee tämän koko ketjun voi aika nopeasti havaita kuka tässä todellisuudessa on fakkiintunut yhden tietyn metodin autuuteen. Sanoit, että sinua rasittaa, jos väitetään, että on vain yksi oikea tapa laulaa tai oppia laulamaan. Minkäs puolesta itse juuri väittelet?
 
Ja se, että CVT:ssä laulamista lähestytään hieman eri kantilta kuin joissain muissa tekniikoissa, ei TODELLA tarkoita esim. sitä, että rintarekisteriä, murtokohtia yms. ei olisi olemassa. Nämä moodi-hommat ovat oikeasti aivan yhtä vaikeaselkoisia kuin mikä tahansa muukin. Onko se sitten hedelmällistä, että ko. koulukunnan edustajat (opettajia myöten) väittelevät itsekin siitä missä moodissa laulaja x kulloinkin laulaa?
 
Ja pakko vielä takertua vähän chest voice ---> head voice -asiaan. Kai se nyt on selvää, että rintarekkaria saa venytettyä reenaamalla vaikka kuinka ylös, mutta se onko se järkevää tai hyvän kuuloista onkin kokonaan eri asia. Jos yrittää/haluaa pitää rintasoinnin mukana älyttömän korkealla, niin tuloksena on joko huutaminen tai Pavarotti.
 
Ja tuo sinun puolen vuoden CVT-urasi jos mikä on subjektiivinen kokemus. Itse olen laulanut klassista 5 vuotta, ja samalla koko ajan rinnalla, tai oikeastaan edellä, kevyttä. Ja klassisesta on ollut aivan älyttömästi hyötyä, ainakin mulle. Enkä silti väitä tietäväni laulamista kaikkea, tai edes paljoa - saati absoluuttisia vastauksia laulamista koskeviin kysymyksiin.
 
Ota järki käteen ja opiskele ihan miten haluat, mutta yritä oppia vähän nöyryyttä muitakin metodeja ja laulajia/opettajia kohtaan. Käy yhdessä oopperassa ja tutustu kaveriin nimeltä Jaakko Ryhänen. Siinä kuulee mitä tarkoittaa oikeasti kun vocal technique alkaa olla aika complete. Vaikka kaveri ilmeisesti onkin reenannut sata vuotta vanhoilla ja kyseenalaisilla metodeilla...

Morus Bassanus: Anteeksi nyt Santerus, mutta nyt on kyllä aika tuulesta tempaistua tietoa liikenteessä.
 
Okei, selvä.
 
Ihan ensiksi, en ole missään vaiheessa puhunutkaan mistään klasari vs. CVT -asetelmasta. On olemassa muutakin ei-CVT -opetusta kuin klasari. Lienee myös syytä tarkentaa, että itse laulan siis pop/rock/heavy -musiikkia pääasiassa, mutta klassista ns. sivuaineena.
 
Joo, tiedän.
 
Ja totta kai se reenaus on kaiken avain, mutta varo silti vähän mitä tyrmäät täällä ihan naurettavin perustein. 17-vuotias poika sanomassa, että klassisen laulun opetuksen metodit ovat hieman kyseenalaisia? Tai että äänityyppejä ei ole olemassa. Valitettavasti on sanottava, että sun asiantuntevuutesi on valitettavasti hieman kyseenalaista.
 
Mitä merkitystä sillä iällä on? Olet naurettava. Kyllä minä laulusta tiedän erittäin paljon. Sitäpaitsi olen aivan yhtä oikeutettu mielipiteeseeni kuin sinäkin omaasi.
 
Esim. tämä pärinäasia. Se pärinä on nimeltään resonanssi. Ääni taas on värähtelyä. Joten jos sijoitat äänen päähän oikein, niin kyllähän se nyt resonoi. Kyse ei ole mistään subjektiivisesta kokemuksesta, vaan fysiikasta. On aivan sama kysytkö asiaa ihmiseltä joka on erikoistunut laulamiseen, anatomiaan vai ääniaaltoihin.
 
Itse en ainakaan tunne mitään pärinöitä :)
 
Ja kun lukee tämän koko ketjun voi aika nopeasti havaita kuka tässä todellisuudessa on fakkiintunut yhden tietyn metodin autuuteen. Sanoit, että sinua rasittaa, jos väitetään, että on vain yksi oikea tapa laulaa tai oppia laulamaan. Minkäs puolesta itse juuri väittelet?
 
CVT nimenomaan tuhoaa tämän "yksi tapa laulaa", koska on eri moodit yms.
 
Ja se, että CVT:ssä laulamista lähestytään hieman eri kantilta kuin joissain muissa tekniikoissa, ei TODELLA tarkoita esim. sitä, että rintarekisteriä, murtokohtia yms. ei olisi olemassa. Nämä moodi-hommat ovat oikeasti aivan yhtä vaikeaselkoisia kuin mikä tahansa muukin. Onko se sitten hedelmällistä, että ko. koulukunnan edustajat (opettajia myöten) väittelevät itsekin siitä missä moodissa laulaja x kulloinkin laulaa?
 
Et vaan ole tutustunut asioihin, ja se näkyy. Murtokohtia ei ihmisäänessä ole, jos konfiguraatio on oikea, se on fakta. Mitä viimeiseen virkkeeseen tulee, harvemmin.
 
Ja pakko vielä takertua vähän chest voice ---> head voice -asiaan. Kai se nyt on selvää, että rintarekkaria saa venytettyä reenaamalla vaikka kuinka ylös, mutta se onko se järkevää tai hyvän kuuloista onkin kokonaan eri asia. Jos yrittää/haluaa pitää rintasoinnin mukana älyttömän korkealla, niin tuloksena on joko huutaminen tai Pavarotti.
 
Ei se mitenkään veny, täysin luonnollista. Ei ole muuten mahdollista pitää rintasointia tietyn pisteen jälkeen mukana, se on täysin mahdotonta, herra hevilaulaja. (tarkoitan että tunnet rinnassasi PÄRINÄÄ)
 
Ja tuo sinun puolen vuoden CVT-urasi jos mikä on subjektiivinen kokemus. Itse olen laulanut klassista 5 vuotta, ja samalla koko ajan rinnalla, tai oikeastaan edellä, kevyttä. Ja klassisesta on ollut aivan älyttömästi hyötyä, ainakin mulle. Enkä silti väitä tietäväni laulamista kaikkea, tai edes paljoa - saati absoluuttisia vastauksia laulamista koskeviin kysymyksiin.
 
Väitinkö minä?
 
Ota järki käteen ja opiskele ihan miten haluat, mutta yritä oppia vähän nöyryyttä muitakin metodeja ja laulajia/opettajia kohtaan. Käy yhdessä oopperassa ja tutustu kaveriin nimeltä Jaakko Ryhänen. Siinä kuulee mitä tarkoittaa oikeasti kun vocal technique alkaa olla aika complete. Vaikka kaveri ilmeisesti onkin reenannut sata vuotta vanhoilla ja kyseenalaisilla metodeilla...
 
Olen pahoillani, jos sinua häiritsee, että olen eri mieltä.

Jumankeuta, aika vakuuttavia argumentteja :D Seuraavana on varmaan "Isäs on" ja "Ite oot ihan tyhmä lällällää"

Mielipideasiat ovat ihan erikseen. Faktoista pitäisi olla aika hankala väitellä. Esimerkiksi äänityyppien olemassaolo tai äänen resonanssi eivät todella ole mitään uskonasioita.
 
Ja tuosta naurettavuudesta: itseltäsi on tullut aika painavia perusteluja, kuten "itse en ainakaan mitään pärinöitä tunne." Sehän tarkoittaa automaattisesti, ettei sellaista ole olemassa. Seuraavaksi varmaan sanot, "minulla ei ole neljän oktaavin äänialaa, joten sellaista ei voi olla".
 
Ja mitä tuohon ikään sun muuhun tulee, niin kyllä sillä kokemuksella ja reenattujen tuntien lukumäärällä vaan on HIEMAN merkitystä näissä asioissa. Tietomäärä ja -taito karttuu vain näkemällä, kokemalla ja elämällä - varsinkin kun on kyse taidosta, jonka opettelu on ihan elinikäinen homma.
 
Etkö huomaa itse olevasi täysin sokea tuolle CVT:llesi? On totta, että kyseinen tekniikka on hyvin avaava, selkä ja toisaalta jopa uuttaluova laulunopetuksen saralla, mutta älä turhaan sorru ylitulkintaan. CVT lähestyy laulamista eri kantilta kuin jotkin toiset metodit. En tiedä luuletko oikeasti, että esim. rekisterit ja moodit ovat toisensa poissulkevia asioita? Ääntä ja laulamista voidaan määrittää eri tavoin, eivätkä nämä määritelmät välttämättä sodi mitenkään toisiaan vastaan, vaan vastaavat vain eri kysymyksiin.
 
Murtokohtia ei ihmisäänessä ole? Tähän haluaisin mielelläni kuulla hieman perusteluja. Ja silti sanot, että rintasointia on mahdotonta pitää mukana tietyn pisteen jälkeen. Ahaa, aika jännä kombinaatio. Mikäs sen kohdan nimi sitten on, jossa on pakko vaihtaa jotenkin tekniikkaa/moodia/rekisteriä etc? Ja mikähän tämä piste sitten on, jossa on pakko luopua rintasoinnista? Se on kaikilla samassa kohdassa, sillä ihmisten värkit eivät rajoita mitenkään musiikillista kehitystä tai määrää sen suuntaa? Eli sinun mielestäsi kaikilla ihmisillä on täysin tasavertaiset mahdollisuudet ja äänivarat kehittyä aivan millaiseksi tahansa laulajaksi? Eli laulajan tason määrää ainostaan reenin määrä?
 
Näitä kysymyksiä voidaan kutsua peileiksi. Ole hyvä, vilkaise niihin ja pohdi hieman onko omien kirjoitustesi konfiguraatio ihan kohdillaan.
 
Ps. En tiedä montako asiallista viestiä jaksan tästä aiheesta kirjoittaa, joten olisi hyvin mukavaa, jos joku muukin ottaisi kantaa tähän asiaa. Wewwie onkin niin jo tehnyt. Tosin hänkin on ilmeisesti väärässä, sillä ei ole vielä tajunnut painaa valokatkaisijaa.

Morus Bassanus: Mielipideasiat ovat ihan erikseen. Faktoista pitäisi olla aika hankala väitellä. Esimerkiksi äänityyppien olemassaolo tai äänen resonanssi eivät todella ole mitään uskonasioita.
 
Ja tuosta naurettavuudesta: itseltäsi on tullut aika painavia perusteluja, kuten "itse en ainakaan mitään pärinöitä tunne." Sehän tarkoittaa automaattisesti, ettei sellaista ole olemassa. Seuraavaksi varmaan sanot, "minulla ei ole neljän oktaavin äänialaa, joten sellaista ei voi olla".
Sanoit, että nämä pärinät eivät ole subjektiivinen kokemus. Itse vastaan tähän, että miten on mahdollista että NE EIVÄT OLISI subjektiivinen kokemus, jos itse (ja olen kuullut muidenkin tuntevan) tunnet ko. pärinät ja minä en ? :D Neljän oktaavin ääniala on ihan täysin mahdollinen. :)
 
Ja mitä tuohon ikään sun muuhun tulee, niin kyllä sillä kokemuksella ja reenattujen tuntien lukumäärällä vaan on HIEMAN merkitystä näissä asioissa. Tietomäärä ja -taito karttuu vain näkemällä, kokemalla ja elämällä - varsinkin kun on kyse taidosta, jonka opettelu on ihan elinikäinen homma.
Kyllä, olet aivan oikeassa. Haluaisin huomauttaa, että sinulla ei ole minkäänlaista tietoa aikaisemmasta menneisyydestäni ja reenattujen tuntien lukumäärästä. :)
 
Etkö huomaa itse olevasi täysin sokea tuolle CVT:llesi? On totta, että kyseinen tekniikka on hyvin avaava, selkä ja toisaalta jopa uuttaluova laulunopetuksen saralla, mutta älä turhaan sorru ylitulkintaan. CVT lähestyy laulamista eri kantilta kuin jotkin toiset metodit. En tiedä luuletko oikeasti, että esim. rekisterit ja moodit ovat toisensa poissulkevia asioita? Ääntä ja laulamista voidaan määrittää eri tavoin, eivätkä nämä määritelmät välttämättä sodi mitenkään toisiaan vastaan, vaan vastaavat vain eri kysymyksiin. Yleinen ongelma rekisterien kanssa on se, että ei usein tiedä, mitä puhuja itseasiassa pitää rekisterinä.
 
Olen nimittäin törmännyt kahteen mahdollisuuteen:
 
1) Puhujan mielestä käytettävä rekisteri on kytköksissä laulettavaan sävelkorkeuteen.
2) Puhujan mielestä käytettävä rekisteri on kytköksissä saundiin.
 
Ongelma syntyy, kun lauletaan sillä mitä sinä kutsut "rintasaundiksi" sen paikan yli, jota sinä kutsut "breikiksi". Tällöin ei tiedä, että ollaanko sitä nyt rinta, pää vai selkä vai naamaäänessä. :)
 
Vastaavasti, voidaanhan kirkkaalla ja ohuella äänellä laulaa myös matalammalle "rintasaundin" alueelle.
 
Kenties olen kuitenkin ollut hieman liian jyrkkä rekistereistäkin puhuessa, sillä kyllä niistä CVT:ssäkin puhutaan. CVT:ssä ne vain ainoastaan määrittävät SÄVELKORKEUTTA. Tällöin ongelmaa ei synny.
 
Murtokohtia ei ihmisäänessä ole? Tähän haluaisin mielelläni kuulla hieman perusteluja. Ja silti sanot, että rintasointia on mahdotonta pitää mukana tietyn pisteen jälkeen. Ahaa, aika jännä kombinaatio. Mikäs sen kohdan nimi sitten on, jossa on pakko vaihtaa jotenkin tekniikkaa/moodia/rekisteriä etc? Ja mikähän tämä piste sitten on, jossa on pakko luopua rintasoinnista? Se on kaikilla samassa kohdassa, sillä ihmisten värkit eivät rajoita mitenkään musiikillista kehitystä tai määrää sen suuntaa? Eli sinun mielestäsi kaikilla ihmisillä on täysin tasavertaiset mahdollisuudet ja äänivarat kehittyä aivan millaiseksi tahansa laulajaksi? Eli laulajan tason määrää ainostaan reenin määrä?
Moodeilla ei ole mitään rajoituksia (paitsi overdrive miehillä vain c5 asti, naisilla eb5).
 
Okei, tää on kieltämättä todella sekava juttu, ja kuulostaa oudolta, jos ei ole tutustunut CVT:hen. Yritän selittää. Liittyy hieman myös tuohon ylempään, mitä puhuin "rintaäänestä" ja "pää-äänestä". Joudun hieman suoristelemaan mutkia ja selittämään yleistäen, koska muuten tulisi aika pitkä.
 
Ensinnäkin, on fysiologinen juttu, että ääni "siirtyy" päähän, kun lauletaan tietyn korkuinen sävel. On siis mahdotonta pitää tuntuva värinä rinnassasi ja laulaa esim. korkea c. Mutta siis kyseinen nuotti on kuitenkin mahdollista saavuttaa "rintasoundilla", siis paksulla äänellä. Tässä tulemme jälleen sävelkorkeuden ja saundin muodostamaan ongelmaan, josta puhuin ylempänä.
 
Mitä murtokohtien olemassaoloon tulee, selitys tulee tässä:
 
Yleisesti, kun mies laulaa "breikkiinsä", tapahtuu CVT:n mukaan seuraava asia. (hieman yleistäen):
 
Yleensä tällä sävelkorkeudella (miehet) ollaan Overdrive moodissa, noin keski c:n tienoilla. Overdrive kuulostaa hyvin paljon siltä, mitä kutsutaan rintaSOUNDIKSI.
Kun sitten tullaan breikki kohtaan, ERITTÄIN MONEN LAULAJAN äänessä tapahtuu jotakin: Yleensä tuki ei ole riittävä, koska Overdrive moodille on tyypillistä hyvin suuri tarvittava tukienergia. Ongelma voi myös piillä riittämättömässä twängissä, tai liiallisessa kiristämisessä kurkun ja varsinkin leuan tienoilla.
 
Mitä hyvin usea tekee, on vaihtaa tässä "breikkikohdassa" Curbing moodiin, joka on ääntä tummentamatta yleisesti "kirkkaampi" soundinen kuin Overdrive. Vaihdos moodien välillä tapahtuu useimmiten siksi, että Curbing on paljon vähemmän energiaa vaativa moodi, kuin Overdrive. Nyt ehkä ymmärrät, että tämä Curbing on juuri se kirkkaampi ja ohuempi "pää-ääni". Tästä moodin vaihdoksesta johtuu yleinen "breikki". Mutta, nyt tullaan siihen, että vaihdos ei ole pakollinen:
 
Jos laulajalla on riittävä twang, tuki ja ei kiristyksiä, hän laulaa iloisesti Overdrivessaan sen "limittiin" asti eli korkeaan c:hen. Vastaavasti myös Curbingissa voidaan laulaa ihan millä säveltasolla tahansa. Periaatteessa tarkoitin konfiguraatiolla riittävää tukea, twängiä yms.
 
Näin ollen voidaan sanoa, että ihmisäänessä ei ole breikkikohtia. Tämäkin on tietysti vähän uskon asia, mutta usko pois, yllä oleva on täyttä totta. (korjauksia otetaan vastaan CVT tietäjät)
 
Vastaavasti vaihto Overdrivestä voi tapahtua myös Neutral moodiin, tai ilmattomaan Neutral, moodiin jota olen myös kuullut sanottavan "pää-ääneksi", mutta minusta se ei kuulosta siltä, mitä ihmiset useimmiten "pää-ääneksi" sanovat, vaan se olisi enemmänkin falsettia.
 
Äänityypeistä sen verran, että olen kuullut "baritonien" laulajan C6:sia CVT:n avulla.
Sanoisin enemmänkin, että eri ihmisille on luonnollisempaa käyttää eri moodeja, esim. itse laulan enimmäkseen Curbingissa, vaikka minua onkin sanottu "baritoniksi". "Baritoneille" on hyvin tyypillistä myös Overdrive moodi. Uskon vakaasti edelleenkin sävelkorkeuksien ja saundin saavuttamisen olevan ainoastaan konfiguraatio kysymys. (Et varmaankaan ole samaa mieltä, mutta ehkä tutustuttuasi tekniikkaan olisit eri mieltä. Ongelmana tässä nyt vain valitettavasti on se, että minä olen nähnyt aidan molemmat puolet, ja sinä huutelet toiselta puolelta että täällä on kyllä vihreämpää.)
 
Näitä kysymyksiä voidaan kutsua peileiksi. Ole hyvä, vilkaise niihin ja pohdi hieman onko omien kirjoitustesi konfiguraatio ihan kohdillaan.
 
Ps. En tiedä montako asiallista viestiä jaksan tästä aiheesta kirjoittaa, joten olisi hyvin mukavaa, jos joku muukin ottaisi kantaa tähän asiaa. Wewwie onkin niin jo tehnyt. Tosin hänkin on ilmeisesti väärässä, sillä ei ole vielä tajunnut painaa valokatkaisijaa.

Etkö sä Santerus aiemmin sanonut, että se pärinän tunne on jonkinlainen tavoite? Siinähän mielessä ei ole mitenkään ihmeellistä, ettet sitä "pärinää" tunne - jos et kerran ole sitä oppinut?
 
Toi sun CVT-selostus liittyen tohon yleisesti passaggioksi kutsuttuun juttuun oli ihan jännä, mutta onkohan siinä mitään uutta klasariopetukseen. Voi toki olla, että mun ope ei opetakaan mitenkään perinteisen klasaristi vaan soveltaa myös samoja ajatusmalleja kuin CVT ja sen vuoksi en näe tuota eroa.

No siis ainakin mulle tuo oli kuin yö ja päivä. :D Siis jos vertaa CVT:tä ja vanhempia laulutunteja. Hyvä syy miksi pidänkin CVT:stä, tuo on vaan esimerkki siitä miten asiat on selostettu. Mitä tuohon pärinän tavoitteluun tulee, tarkoitin, että niin monesti sanotaan oppilaille.
 
Ei mun opettaja ainakaan mulle ikinä sano, että tuotan nuo korkeemmat jotenkin ihan hirveen metsään, en todellakaan usko että en ole jotenkin oppinut oikein, kyllä sen tuntee kun on moodin keskustassa tai sen lähellä. Olen vain sitä mieltä, että se on subjektiivinen kokemus, enkä yksinkertaisesti vaan muuta voi.

Ihmisäänen eri rekisterit ja breikkipaikat ovat fakta, eivät makuasia tai mielipidekysymys. Siiteeraan tässä vähän fiksumpiani:
 
http://provoce.suntuubi.com/?cat=34
 
Rekisterit eivät tarkoita tiettyä saundia eikä sitä, että äänen tuotanto pompsahtaisi rintarekisterissä rintaan taikkapa ylempänä päähän, vaan äänentuotantoelimistössä lihastyö siirtyy eri kohtaan äänihuulia ympäröivissä lihaksissa ja rustoissa. Esim alemmassa rekisterinvaihdoksessa kilpirusto-kannusrustolihakselta rengasrusto-kilpirustolihakselle. Tälloin myös syntyvässä äänessä vahvistuu eri osasävelet, jolloin resonassin muutos tuntuu eri kohdissa. Tätä on juuri tuo kasvojen alueella tuntuva pärinä. Kasvosi resonoivat koska äänihuulten tuottamassa pienessä äänessä on tietyt osasävelet jotka vahvistuvat resonaatiolla. Tälloin pärinä ei ole subjektiivinen kokemus, vaan jos sinusta kuuluu ääntä, niin resonaatiokin on olemassa.
 
" Hankalin laryngaalinen rekisterinvaihdoskohta, todellinen break-kohta, sijaitsee keskimääräisesti yksiviivaisen oktaavin alussa noin e1:n kohdalla sekä naisilla että miehillä. Tässä kohdassa tapahtuu lihastoiminnan vastuun muutos kurkunpään lihasten kesken siirryttäessä äänihuulten ohuempaan toimintaan ylöspäin laulettaessa. Vaihdoskohdan molemmin puolin on säveliä, joita voidaan laulaa joko raskaalla tai kevyellä toiminnalla. Näitä säveliä kutsutaan siirtymä-ääniksi (ylimenoääniksi). "
 
Treenaamalla vaihdoskohta voidaan saada huomaamattomaksi. Jos tekniikka on jo alunalkaen hyvä, voi syntyä illuusio, että breikkikohtaa ei ole olemassa. Todellisuudessa vaihdos on vaan sujuva.
 
Klassisessa laulussa tuo on ihan selviötä ja faktaa. Lisätietoja samasta toiminnosta kevyessä löytyy tuosta linkittämästäni artikkelista ja sen useista lähteistä. Tuokin artikkeli on opettajan ja tutkijan tekemä, jossa viitataan kymmeniin ja kymmeniin eri tutkimuksiin. Mielestäni se on faktaa. "Musta nyt vähän tuntuu siltä" ei ole faktaa.
 
Tietynlaisessa lihastyössä eli rekisterissä voidaan pysyä kyllä pidemmällekin kuin noihin tuossa mainittuihin kohtiin. Siinä auttaa nimenomaan se tuki, energia ja twängi. Mainitsit myös liiallisen kiristämisen kurkussa ja leuassa, joka vaikuttaa nimenomaan siihen, että äänihuulia ympäröivien lihasten toiminta häiriintyy. Kun mennään kauemmas moodin keskuksesta, niin vaihdos koettaa tapahtua jolloin törmätään ylimenoääniin ja laulaminen tuntuu hankalalta.
 
Kannattaa muuten perehtyä myös tuossa artikkelissakin mainittuihin Gillianne Kayesin ja Jo Estillin metodeihin. Niitäkin on monet mulle hehkuttaneet valokatkaisijoina ja parhaina juttuina ikinä.
 
Kuten huomaat, en huutele mututuntumalla, vaan mulla on näissä argumenteissani aika vakaat pohjat. Vai pistänkö lähdeluetteloa pikaviestillä vielä? Ja nuokin lähteet ovat osa hiukan eri mieltä keskenään mutta onko niistä sitten joku toisiaan parempi? Keskustelen mielelläni kanssasi aiheesta, mutta lakkaa itse käyttämästä subjektiivista kokemusta ja mutu-tuntumaa lähteenä kun puhutaan ihmisen fysiologiasta taikka äänen akustisista ominaisuuksista.
 
Toki olen valmis tinkimään tästäkin kannastani, jos heität luotettavilla lähteillä tietoa pöytään.
 
En edes ymmärrä, miksi sun pitää niin raivokkaasti koettaa markkinoida tuota omaa näkemystäsi ja niin aggressiivisesti koettaa lytätä muiden näkemykset aiheesta jopa menemällä henkilökohtaisuuksiin. Lähtötilanne CVT:n ja esimerkiksi klassisen vertailussa on sama, kuin vertailtaisiin syntikkaa ja oboeta. Molemmat on hyviä soittimia. Syntikka on monipuolinen, helppokäyttöinen ja siitä saa vaikka mitä hienoja saundeja, eikä sitä kannata alkaa haukkua sen takia, että syntikan oboesaundi ei ole ihan täydellinen ja soiva ja kantava. Oboella on oma lokeronsa johon sitä tarvitaan, se on helvetin vaikea oppia, mutta kun sen hallitsee niin töitä riittää. Oboe ei ole paska soitin, koska siitä ei saa 100 eri saundia ja se kuulostaa oudolta humppabändissä.
 
E. Ja joka metodissahan tuo instrumentti on sama. Ero on siinä, miltä kannalta sitä lähestytään, mikä koetaan oleelliseksi yms. Ei kukaan opeta oppilaitaan että "Seuraavalla äänellä kilpirustolihaksesi alkaa toimia, varoppa sitä" Laulamisessa suurin osa instrumentin osista ei ole tahdonalaisia lihaksia, jolloin mielikuvia o oltava. Mooditkin ovat vain mielikuva millä instrumentti saadaan toimimaan tietyllä tavalla. Samoin suurin osa klassisen eri ohjeista tähtää tietynlaiseen mielikuvaan joka auttaa instrumenttia toimimaan. Se on sitten ihan subjektiivinen makuasia että mikä mielikuva toimii. Toiset haluavat ajatella kaiken tiukan fysiologisesti, toiset ajattelevat moodeja, toiset haistavat kukkasia ja heittävät lassoa aurinkoon ja ihan joka metodilla on saatu aikaan hyviä laulajia. Ja pilattu joitakin lopullisesti. Yhtä ainoaa tietä onneen ei ole missään, ei edes laulussa.

"Moodeilla ei ole mitään rajoituksia (paitsi overdrive miehillä vain c5 asti, naisilla eb5)."
Hmmm... Ei rajoituksia, mutta on silti. Ja aikas jännä rajoitus, kun tulee jokaisella miehellä ja naisella vastaan tasan samassa kohdassa. Ai niin. Unohdin, että äänityyppejä ei ole, ja kaikilla on käytössään tasan samanlainen fysiologinen arsenaali.
 
Suosittelen, että luet tuon wewwien jutun tarkasti, ja sitten lopetamme tämän asian puimisen tähän. Ollaan sitten eri puolilla aitaa, jos olet sitä mieltä. Itse olen kyllä erittäin laaja-alaisesti perehtynyt eri tekniikoihin, myös CVT:hen. Se sisältää paljon toimivia juttuja, mutta valitettavasti monet niistä ovat vain vanhoja asioita uudella nimellä. Ja jotkut myös tarkennettuna, mikä on kyllä hyvä juttu.
 
Ja aika hyvä mennä sanomaan, että joku on oppinut jotain CVT:n avulla tai ilman. Joku voi käyttää ko. tekniikoita vaikka tietämättään. Tai ne on opetettu hänelle eri nimellä.
 
Ja mitä noihin sun tuntimääriisi tulee, niin olet kyllä heittänyt tuolla aikaisemmin sellaisia kommentteja, jotka osoittavat hyvin selkeästi kuinka asiantunteva olet. Esim. pari sivua takaperin puhuimme äänen liiallisesta rasittamisesta. Olit sitä mieltä, että "ei ne äänihuulet mun mielestä ihan lasia ole, itsekin lauloin 14-vuotiaani ties millä tekniikoilla, ja aina tuli kurkku kipeäksi..." Siinä sitä asiantuntevuutta, kun on jo itsensäkin kanssa eri mieltä. Ja objektiivisuus huipussaan.
 
Ja lopuksi: voin kertoa, että kukaan mies ei oikeasti LAULA mitään C6:sta. Se on kirkumista tai huilumaista vihellystä/kimitystä. Siis voi olla kyllä puhdasta ja melodistakin, mutta näytä mulle jätkä joka vetelee ymmärrettäviä sanoja noilta korkeuksilta.
http://www.youtube.com/watch?v=ygJYxMP_ICY
Tässä on vahvin ja puhtain C6 (lopussa C#6), mitä olen itse löytänyt. Otan mielelläni kyllä vastaan näytteitä, joissa se oikeasti vielä kuulostaa laululta. :D
Kuinkahan korkealta ne TENORIT sitten oikein laulavat CVT:n avulla, hui...
 
En halua nyt lähteä tämän enempää henkilökohtaisuuksiin tai oravanpyörämäiseen väittelyyn tässä asiassa. Minun puolestani asia on finito, ja voimme molemmat keskittyä syömään niitä omia maukkaita ruohojamme. Mums mums. Muut muodostakoot itse omat mielipiteensä näistä asioista.

Aika khuul toi Vitas :P

Piti lisätä tähän että overdrive huippu miehillä on c5, naisille eb5 sekä hermafrodiiteilla suunnilleen c#5-d5.
 
---
 
eiköhän se laulaminen ole kuitenkin loppupeleissä kiinni jostain muusta kuin cvt/klasari koulukunnasta... ei tarvitse niistä mitään tietää ja voi silti olla loistava laulaja. loppujen lopuksi, se joka tekee kovimman työn monesti voittaa - mainittakoon että esim. suuri Caruso taisteli pitkään saadakseen laulunsa edes siedettävään kuosiin. Jotkut ovat sitä mieltä että hän olisi ollut raw talent alusta lähtien - ei oikein pidä paikkaansa. Caruso on m.m. puhunut että pitää harjoitella useita vuosia päästääkseen jonkinlaiselle perustasolle.
 
Kaikki tällaiset asiat ovat toki yksilöllisiä, itse en ole koskaan kokenut esim. että äänessäni olisi "breikkiä". Kaikki kokee laulamisen eri tavalla. Tavoitteitakin on erilaisia.
 
Hyvä että Santerus on löytänyt oma juttunsa!

Morus Bassanus: Tämä CVT-uskovaisuus alkaa saada jo pikkuhiljaa hieman pelottaviakin piirteitä.
 
Onko sillä loppujen lopuksi kovinkaan suurta merkitystä, mitä "metodia" tai "tekniikkaa" käyttäen pääsee tavoittelemiinsa äänenkäytöllisiin ja laulantataiteellisiin sfääreihin tai minkä nimen antaa tietyllä tavalla tuottamalleen saundille? Onko sillä loppujen lopuksi kovinkaan suurta merkitystä, mitä koulukuntaa laulunopettaja edustaa, jos hänen tapansa opettaa vie laulunopiskelijaa hänen haluamaansa suuntaan ja tuottaa ns. tuloksia?
 
Kyllä se on kuitenkin jokaisen laulajan omalla vastuulla ja oman vaivannäön perässä se edistyminen. Metodista ja koulukunnasta riippumatta on laulajia, jotka
- oppivat toisten laulunopettajien johdolla
- eivät opi toisten laulunopettajien johdolla
- tulevat toimeen toisten laulunopettajien kanssa
- eivät tule toimeen toisten laulunopettajien kanssa
- ymmärtävät mitä toiset laulunopettajat opettavat ja miten
- eivät ymmärrä mitä toiset laulunopettajat opettavat
- oppivat parhaiten itsekseen
- tarvitsevat opettajaa
- haluavat laulaa monipuolista ohjelmistoa
- haluavat pitäytyä yhden musiikkityylin rajoissa
- hyötyvät äänen eri mahdollisuuksien tutkimisesta
- menevät sekaisin ja kadottavat fokuksensa tutkiessaan äänensä eri mahdollisuuksia
 
Se, että jokin ei toimi juuri sinun kohdallasi, ei tee siitä automaattisesti väärää. Se, että jokin toimii juuri sinun kohdallasi, ei tee siitä automaattisesti oikeaa. CVT on varmasti tehnyt monta laulajaa onnelliseksi, mutta niin on myös se jokin mitä joku nimittää "klasariksi" tai vaikkapa "poplauluksi". Eikä kannata unohtaa sitä, että "koulukunnasta" riippumatta on toisille laulajille epäsopivia opettajia JA epäpäteviä opettajia. Kunkin ihan omalla vastuulla on löytää se itselle toimivin systeemi.
 
- - -
 
Rekistereistä: Sanalla on yhtä monta merkitystä kuin käyttäjää, mutta viime aikoina aika moni on tullut siihen lopputulokseen, että rekisteri on sarja ääniä, jotka tuotetaan samanlaisella äänihuulten värähtelytavalla. Lähtökohtana ei siis olisikaan saundi, vaan fysiologinen tapahtuminen (jonka seurauksena syntyy ääni ja saundi).
 
- - -
 
Laulamista ja sen tekniikkaa voisi ehkä verrata kaupassa käyntiin. Jos tarvitset kotiisi ihan kaiken, kannattaa ehkä ensi alkuun mennä Ikeaan, koska siellä on ihan kaikkea. Jos taas tarvitset vain jotain todella spesifistä, kuten erikoisen kokoisia hyllykköjä, kannattaa ehkä mennä erikoisen kokoisia hyllykköjä myyvään erikoisliikkeeseen. Jos tarvitset ihan kaikkea, erikoisliikkeissä ravaaminen vie hirvittävästi aikaa, rahaa ja energiaa, ja jos tarvitset juuri sellaisen tietynlaisen asian, Ikeasta et välttämättä löydä haluamaasi mutta mukaan tarttuu "kaikkea muuta kivaa" (minkä vie hirvittävästi aikaa, rahaa ja energiaa).
 
Oleellista lienee kuitenkin se, että kukin tietää, mitä laulamisellaan tahtoo ja toimii sen mukaan. Jos tarttee pikkasen isompaa valikoimaa kuin naapurin pikkupuodista löytyy, niin se tuskin on puodinpitäjän syy. Fiksu kauppias joko lisää valikoimaansa tai neuvoo asiakkaan sellaiseen liikkeeseen, mistä haluttu asia löytyy. Jos joku puotipuksu haluaa myydä sulle tavallista maitoa laktoosi-intoleranssistasi huolimatta, niin se tuskin on maitopurkin vika?

En nyt ihan täysin ajatuksella joutanut lukemaanketjua alusta asti, mutta kiinnostaisi tietää pari juttua, jotka eivät huolimattomasti lukemalla selvinneet...
 
1. Mitataanko äänialaa jollakin mittarilla (esim viritysmittari tms.) vai sanooko joku erinomaisella sävelkorvalla varustettu että sun ääniala on F:stä C:hen?
 
2. Mitä ne numerot tarkoittaa noiden kirjaiminen perässä? Esim f2 jne.? kaksiviivainen G?
 
3. Millä tavalla biisin sävellaji vaikuttaa äänialaan? Eikun siis millä tavalla ääniala vaikuttaa biisin sävellajiin? Entäs esim. Kitara, joka on viritetty C-vireeseen niin mikä pitäisi olla laulajan ääniala?
 
4. Olikos nämä vähän tyhmiä kysymyksiä? Kiinnostava aihe, johon en oo vielä löytäny vastauksia, siksi kyselen...

hola gibson: En nyt ihan täysin ajatuksella joutanut lukemaanketjua alusta asti, mutta kiinnostaisi tietää pari juttua, jotka eivät huolimattomasti lukemalla selvinneet...
 
1. Mitataanko äänialaa jollakin mittarilla (esim viritysmittari tms.) vai sanooko joku erinomaisella sävelkorvalla varustettu että sun ääniala on F:stä C:hen?
 
2. Mitä ne numerot tarkoittaa noiden kirjaiminen perässä? Esim f2 jne.? kaksiviivainen G?
 
3. Millä tavalla biisin sävellaji vaikuttaa äänialaan? Eikun siis millä tavalla ääniala vaikuttaa biisin sävellajiin? Entäs esim. Kitara, joka on viritetty C-vireeseen niin mikä pitäisi olla laulajan ääniala?
 
4. Olikos nämä vähän tyhmiä kysymyksiä? Kiinnostava aihe, johon en oo vielä löytäny vastauksia, siksi kyselen...
 
1. Sen voi kattoo minkä tahansa soittimen kanssa. Mulla on piano, joten katon sen avulla, että mikä on mun matalin ja mikä korkein nuotti. Mut siin mielessä toi ääniala on vähän hassu juttu, kun se riippuu päivästäkin ja mulla on noin oktaavi sellaista alaa, jota pystyn välillä muodostamaan, mutta jolla ei kyllä voi laulaa mitenkään järkevästi vielä kun matalat on liian hiljaisia ja korkeat vaikeita vaan.
 
2. Kato wikipediasta artikkeli "Oktaavi", ne on siel. Mä ite merkkaan 1-viivasen C:n C4:ksi. 2-viivanen on C5 jne... toimii myös alaspäin. On yleinen merkintätapa sekin.
 
3. En tiiä vastaanko tähän kysymykseen oikein, mutta jos joku kappale on G duurissa ja on mulle selvästi liian matala, niin soitan koko kappaleen kvarttia ylempää. Eli jos alunperin kappale rakentuisi sointukierron G - D - Em - C pohjalle niin soittaisin sen sitten C-duurissa eli C - G - Am - F olisi sama sointukierto C-duurissa. Kitaran vire ei oo niin oleellinen, koska voi kitaralla soittaa mitä sävellajia tahansa vireestä riippumatta. Kyllähän perusviritykselläkin voi soittaa minkä kolmi- tai nelisoinnun vaan.
 
4. Nää jutut on ulkoaopetteluu ja kaikki joutuu oppii kerran ;)

Annoin sulle plussan Tanjuli. Hassua kuitenkin, että osoitit ko. kommentin juuri minulle, vaikka olen täysin samaa mieltä kanssasi, ja sitä yrittänyt tuoda ilmi keskustelussakin. ;) Ehkä en ole siinä sitten onnistunut.
 
Ihan sama mikä metodi on kyseessä, on mielestäni rajoittavaa ja ahdasmielistä väittää sen olevan yksi ja ainoa. Tässä keskustelussa CVT vain osui tässä mielessä "tulilinjalle" - ei siis itse tekniikan, vaan erään kyseisen koulukunnan edustajan takia. Jonka pohjalta en siis tietenkään hyökkää koko metodia tai sen muita käyttäjiä kohtaan. Nimittäin yhtä lailla esim. äärikonservatiiviset klassisen puolen laulajat ovat joskus äärimmäisen kapeakatseisia. Joka koriin mahtuu sekä mätiä että herkullisia hedelmiä.

Morus Bassanus: Hassua kuitenkin, että osoitit ko. kommentin juuri minulle, vaikka olen täysin samaa mieltä kanssasi, ja sitä yrittänyt tuoda ilmi keskustelussakin. ;) Ehkä en ole siinä sitten onnistunut.
 
Joskus voi vissiin lainata semmoisia henkilöitä joiden sanomisista on samaa mieltä tai saa jonkun potkun kirjoittamisilleen? ;) Siinä oli vaan välissä melkoinen määrä tuota eipäsjuupasta, ja koska olen samaa mieltä kanssasi, niin halusin liittää kommenttini kirjoitukseesi :)
 
Nimenomaan tuo "uskovaisuus" herätti meikäläisessä vastakaikua, koska CVT on onnistunut joissain ihmisissä nostamaan esiin sellaisia käännyttäjäevankelistan elkeitä (tällä en viittaa nyt keneenkään tiettyyn henkilöön), joita yleensä tapaa mihin tahansa uskontoon hurahtaneiden keskuudessa. Mikä tuo sitten joissain henkilöissä esiin sellaisia piirteitä (kapeakatseisuus, käännyttäminen, mielipiteiden pakkosyöttö...), joista kyseisten asioiden maltillisemmat kannattajat haluaa ehkä vähän pysytellä etäämmällä.
 
Tämän sanon siis "vanhan koulukunnan" laulunopettajana ja laulajana, joka pitää CVT:tä ihan ok juttuna monen muun ok jutun rinnalla. Jos joku herännäishurahtanut tulisi pakkokäännyttämään maltillista kristittyä ja viemään kasteelle "koska vanha ei ollut oikein," niin kyllähän siinä molemmat ennen pitkää loukkaantuisi toisiinsa.
 
Morus Bassanus: Joka koriin mahtuu sekä mätiä että herkullisia hedelmiä.
 
Juuri näin. Juuri korin äärelle päässyt ei vaan vielä ole useinkaan ehtinyt niihin mätiin törmätä herkullisten määrää äimistellessään ;)

Ihan vaan tiedoksi, että CVI:n sisällä meitä kannustetaan avarakatseisuuteen ja siihe, että kaikki uusi toimiva tieto on tervetullutta. Ei ole kyse kilpailusta muita koulukuntia tai mitään muutakaan vastaan. CVT on laulutekniikka eikä siis sisällä tyylioppia genreihin, ei kulttuuritietoutta, eli jos ei omaa klasaritaustaa ni tietenkään klassisen opettamista ei kannata tehdä.
 
Mutta, itse esim. voisin opettaa ja jopa kehittää kokenutta klassista laulajaa lauluteknisesti vaikka olen ainoastaan rokkihirmu. Klassisen termit ja soundi-ihanne on "käännettävissä" CVT termeille. Ja Sadolin itsehän on klassinen laulaja alunperin.
 
Tällä hetkellä CVI:ssä opettajaksi opiskelee monia klasaritaustan omaavia henkilöitä. Ja opintoihin kuuluu myös klassista laulua :)

vautsi,,täällähän on kunnon fight päällä :D ei se laulaminen noin vakavaa ole... omasta mielestäni ei ole väliä mitä tekniikkaa käyttää, kunhan se kuulostaa omalta luonnolliselta ääneltä, ja jos tuntuu kurkussa ilkeeltä, ni sitten kannattaa ruveta miettimään uusia tekniikoita,,itellä noin 3 ääniala (nykyään) eli pääsee vaikka kuinka matalalle tai korkeelle niin että se ääni tulee ulos ilman kipuja, kovaa tai hiljaa, mutta livenä en kehtaa laulaa liidi laulussa Bb:tä korkeammalle, koska se kuulostaa mauttomalta, ja mitä klasiseen lauluun tulee, niin michael bolton on hyvä esimerkki, klassinen tausta, ja sitten seth riggsin oppiin ja metodia muutettiin (speech level singing), niin sillä on hyvinkin jännä soundi! :D
 
rauha tällekkin foorumille =) naurettavaa luettavaa toi lapsellinen väittely, "meen äiti tekee teidän äitien ruuat"..