Kitarat: soittaminen ›

Tänään kokeilin omaa päivitettyä settiä, ja voin kehaista, että parempaa saundia saa hakea. ainakin omaan makuun. ;)

Räkkipeli: Tänään kokeilin omaa päivitettyä settiä, ja voin kehaista, että parempaa saundia saa hakea. ainakin omaan makuun. ;)
 
Samaa mieltä, itsellähän se paras soundi on :)
 
Itselle iskee rantarock-särö eli ei kovin bassovetoinen, ja jos tähän saisi taidokkaan wah-työskentelyn päälle olisi pajatso tyhjä.

Mulle rakkaita.
 
Deep Purple - When a Blind Man Cries , Speed King
 
The Doors - Riders on the Storm , The End
 
AC/DC - Night Prowler

Mä en osaa eritellä tuota soundijuttua. Niin paljon vaikuttaa se mitä ja miten soitetaan, että en osaa eritellä. Levyillä joissain biiseissä myös basso joka menee uniksessa kompin kanssa voi hämätä luulemaan että komppisoundi olisi munakas ja vaikea eritellä missä menee raja. Joskus levyn soundit on enemmän kuin osiensa summa. Nuno Bettencourtilla on hyvä soundi, mutta en usko paskan kitaristin soitossa se soundi kuulostaisi enää yhtään miltään, jos edes samalta soundilta.
 
Metallican Black on kyllä hyväsoundinen levy kokonaisuutena ja myös kitaroiden osalta. Symphony X:n Divine Wings of Tragedy, jossa on jostain syystä pirun häiritsevät (kitara?) soundit levyn mahtavuudesta huolimatta. Potkivat, mutta jotain outoa niissä on, en osaa sanoa mitä. Näin OT:na.

Jos valitaan sellainen kevyt, niin Eric Johnsonin clean + delay, ja Cliffs Of Doverissa käytetty crunchtyylinen särö.
 
Mutta jos metallipuolelta, niin Petrucci ja Glasgow Kiss.

En sano asiaani pelkästään Rändi fanina, mutta kyl tos on jotai helvetin viehättävää tos Rhoadsin treble-pitosessa soundissa. Flying-high againissa oli tosi kivat flangerit ja taas Mr.Crowleyn väliosassa kuten myös Revelation (mother earthin) väliosassa se chorus soundi on kiva.. En tiiä mut tykkään tajuttomasti. Tosi pelkistetty ja diskanttipitonen ja nyky metal/rock maailmassa munaton mut se on kyl uniikki.
 
R.I.P. Randall William Rhoads...

Mitäpä näitä järjestelemään. Kaikki yhtä paskoja.

Ei ole löytyny vielä. Tähän astisista parhaita on kyllä Brian May, Richie Blackmore ja Jimmy Page.
 
Kooman viestiin voisin vastata siltä osin, että kyllä se on toisinpäin: nykyajan metallimössöt kuulostaa metallikitaroinnin mittapuulla munattomalta Randy Rhoadsin soundiin verrattuna.

vasili: Teemu on aika lähellä sellaista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=IzHNVaG_060
 
Luomuhommaa
 
Täytyy kyllä sanoa että tässä on loistava saundi.

Iron Horse: Täytyy kyllä sanoa että tässä on loistava saundi.
 

 
Ihime pimputusta kauheilla saundeilla ;)

Kaikkein paraskin kitarasoundi kuulostaa tuplasti paskemmalta kuin kaikkein surkein fonisoundi, valitettavasti.
 
Liian usein sähkökitarasoundi on korviariipivän terävä (liikaa "epäharmonisia" ylätaajuuksia, meteliä yläpäässä :-P) , itse tykkäisin soundista joka lähenisi fonin soundia. Jos särösoundi kuuloistais enemmän tältä:
http://www.youtube.com/watch?v=FLfmGmFoF5o
muakin kiinnostais taas soittaa säröllä -- nykyään siis sähkikselläkin soittaessa soundi on mahdollisimman lähellä puhaltimen soundia niin pienellä säröllä kun se onnistuu. Esim. Allan Holdsworth ja Brett Garsed paikoin onnistuvat saamaan aika puhallinsoitinmaisen soundin kitarastaan, joka on syy miksi pidän näiden kahden soitosta (enemmän toki Garsedin, jonka soitossa on enemmän "koheesiota"). Mutta näillä kahdellakin on usein liikaa säröä mun makuuni :-P
 
Yleensä kitara itse soundaa hyvältä vain akustisena, ja erityisesti silloin kun musiikkilaji on tämäntapainen: http://www.youtube.com/watch?v=QOSuZiVLI90
 
Makuni kitarasoundien suhteen on muuttunut aika radikaalisti alkuajoista. Oma "lead" soundini on muuttunut kokoajan "cleaninpaan" suuntaan. Lähtökohtana olikin soundi jossa oli peräkkäin ensin Metal Zone jossa särö täysillä ja vielä vahvarista hieman lisää :-P
 
Samoin kitara-aikojeni alussa nailonkielinen soundi oli enemmän mieleeni kuin teräskielisen. Nyt kumpikaan ei oikein iske, mutta paremmin teräskielinen jonka soundi on keskitaajuusvoittoisempi (ei liikaa "trebleä" joka pilaa soundin (tai soundit) niin helposti).

http://www.youtube.com/watch?v=895PXDF9z2w Nyt se taisi löytyä. 3:08->

Nicolebandilla on ainaki saamarin kova kitarasaundi muilla levyillä paitsi uusimmalla. Uusin on ihan täyttä kuraa sirinäsäröineen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=YOw8mNBFl-M

Slashin soundi Appetite for Destructionilla
 
Mites Izzyn soundi samalla levyllä..? Minusta ei oo yhtään huonompi, vaikka erilainen onkin.

Peter Greenin soundi on kyllä aina kuulostanut hyvältä. http://www.youtube.com/watch?v=6ombnqWR3eA

Elbura: Ei ole löytyny vielä. Tähän astisista parhaita on kyllä Brian May, Richie Blackmore ja Jimmy Page.
 
Kooman viestiin voisin vastata siltä osin, että kyllä se on toisinpäin: nykyajan metallimössöt kuulostaa metallikitaroinnin mittapuulla munattomalta Randy Rhoadsin soundiin verrattuna.
 
Heh, toi on kyllä totta, veliseni!

Ynkällä on maailman paras kitarasaundi.

geeza: Ynkällä on maailman paras kitarasaundi.
 
http://www.youtube.com/watch?v=J7CDeYxsvcc 1:10-1:20 Vaikea väittää vastaan.
 
Kaikilla levyillä se ei ole ihan sitä parasta, mutta pidän niin Powerhouse-demon, The Seventh Signin kuin Magnum Opuksen saundeista. Magnum Opuksella varsinkin ollaan oikein mallikkaasti naamaa vasten.
 
Kaikkein paras kitarasoundi on se, kun lähdetään puhtaasta saundista liikkeelle ja lisätään siihen säröä siten, että ainoastaan sustain kasvaa eikä mukaan tule mitään pörinöitä, sirinöitä tai soraa.
 
Richie Kotzenilla on näillä uusilla sooloilla myös melkoisen maukas pyöreä saundi. Ilmeisesti pienitehoiset mikit ja jumalainen pääteastesärö ovat kohtaloni? :D

Paras soundi on se joka sopii parhaiten biisiin.