Laulaminen ›

-Topi-: Miten sitä äänialaa voi reenata? laulamalla vaan? Ja osaisitteko sanoa mikä mättää kun aina keikalla menee ääni jo puolen tunnin setissä. Loppu biisit pitää laulaa yleensä sitten oktaavia alempaa...
 
Tekniikkahan siinä mättää. Ei pelkkä laulaminen auta, mutta oikeanlaisen tekniikan opetteleminen ja oikeiden harjoitusten tekeminen auttaa. Korkeissa äänissä tärkeimpiä asioita on se, ettei kurkunpää lähde nousemaan (muttei sitä tosin saa laskeakaan kielellä painamalla - moni sortuu tähän ns. bassoiluun/alttoiluun). Ja sen opettelu ei aina onnistu yksin esim. nettiartikkeleita lukemalla, vaan myös osaavaa opea (kaikki ei tunnu olevan) tarvitaan. Mun oma ope sanoo, että sen tenorit pääsee yleensä ainakin D5 ja baritonitkin voi kiljua (laulaa) C5 kun oppii tekniikan.
 
Mulla kahden vuoden laulutreeni on korkeita ääniä ajatellen tarkoittanut sitä, että kun ennen D#4 oli ehdottomasti korkein nuotti, mihin pääsen, niin nyt oon päässyt laulutunnilla oikealla tekniikalla F5-nuottiin, mutta juu G4:ää ylemmäs en kyllä vielä lauluja laula, paitsi ehkä yksittäisenä voi mennä tenori-A.
 
Ja matallissa äänissä kävi niin et mä en ennen oikeen päässyt alas et joku E3 tai F3 oli alaraja laulettavissa, mut nyt voi C3 mahtuu jotenkuten lauluihin ja A2 pystyy myös tuottamaan, mutta se ei kyllä kanna ilman mikkiä minnekään.

Jos haluat voimaa niihin ylä-ääniin, niin kurkunpään NIMENOMAAN PITÄÄ NOUSTA. Sulla on varmaa klassisen opettaja joka opettaa että sen pitäis olla mahd alhaalla, jotta saadaan aikaan klassisen ihanne äänenväri (tumma). Mutta siis yleisesti pop musiikissa tuo ei ole mikään hyvä neuvo, että kurkunpään pitäis olla alhaalla. Suosittelen, että ei kiinnitä siihen aluksi ainakaan yhtään mitään huomiota, laulaa vaan.
 
Ja kyllä kuka tahansa pystyy oppia laulamaan vaikka C6 jos vaan opettelee tarpeeksi. Baritonille C5 ei todellakaan ole mikään "viimeinen nuotti". Nuo äänityyppi määritykset muutenkin on TODELLA vanhanaikaisia, kun on olemassa CVT yms muut jotka ovat todistaneet pitkälti niiden olemassa olemattomuuden.
 
Terv. 17v "baritoni", ääntä D2-C5.

-Topi-: Ja osaisitteko sanoa mikä mättää kun aina keikalla menee ääni jo puolen tunnin setissä.
 
Siihen voi olla monta syytä, mutta yleensä päällimmäisenä on puutteellinen tekniikka. Korkeiden äänten ei montaa kertaa tarvitse sijoittua väärin kun se yläpää on jo mennyttä.
 
Meneekö muuten ääni myös treeneissä? Jos ei, niin keikalla tulee monasti prässättyä ääntä enemmän, kun tavoitellaan sitä meininkiä. Silloin ei ääni kestäkään - varsinkin jos biisit kulkevat enemmältikin oman rekisterin yläpäässä.
 
Hyvä monitorointi keikalla on tärkeä, silloin ei tule yritettyä huutamalla kompensoida puutteelliseksi koettua laulun volaa.

Tämä CVT-uskovaisuus alkaa saada jo pikkuhiljaa hieman pelottaviakin piirteitä. Äänityyppejä ei ole olemassa? Olen siitä yhtä mieltä, etteivät ne välttämättä näy kovin selvästi kevyessä musiikissa, mutta entä jos asiaa kysytään klassisen puolen ihmisiltä? Miksei Pavarotti laulanut baritoni- tai bassokappaleita?
 
Asia nyt vain on niin, että jokaisen ihmisen ääni vain on parhaimmillaan tietyssä kohdassa äänialaa. Puhutaan äänen "syttymisestä". Näyttäkää sellainen kaveri, jolla vahvuudet ovat joka puolella alaa. Se on tietty myös kiinni pitkälti siitä mitä on reenannut, mutta on aivan turha väittää, ettei ihmisen geeneillä ja äänihuulten rakenteella ole mitään merkitystä. Esimerkiksi onhan em. Freddie Mercurykin aika selkeästi ns. pakottamalla tehty tenori. Soundista kuulee, että se ihan ylärekkari tulee kyllä aika väkisin. Falsetti on sitten tässäkin tietysti ihan asia erikseen. Tämän äänityyppien eron huomaa, kun verrataan vaikka Freddietä esim. Klaus Meineen, Michael Jacksoniin tai johonkin muuhun laulajaan, jonka ääni on oikeasti luonnostaankin korkea. Ps. Olen todella kova Queen-fani, joten tässä ei siis ole mitään hampaankolossa, kunhan puhtaasti analysoin.
 
Kysymys on nyt lopulta siitä, että kannattaako huippuhyvästä pityyshyppäjästä yrittää kouluttaa hiihtosuunnistajaa. Laulamisessa kannattaa keskittyä tietenkin kehittämään sekä vahvuuksiaan että heikkouksiaan. Mutta on tunnustettava se tosiasia, että harvemmin ne heikkoudet sieltä kirivät vahvuuksien ohi vaikka kuinka reenaisi. Kyllä se Pavarottikin varmasti osasi laulaa hyvin ja kauniisti myös matalammalta, mutta tiesi, että joissakin tapauksissa suutarin on hyvä pysyä lestissään.
 
Ja edelleen - tärkeintä ei oikeasti ole se, mistä kohdasta nuottiviivastoa pystyy laulamaan, vaan se, että ymmärtää esiintyessään laulaa sieltä mistä oma ääni soundaa parhaimmalta. Reeni on sitten tietty asia erikseen, silloin kannattaa kokeilla, venyttää ja uskaltaa kuulostaa paskalta. :D
 
Ja vielä tuosta ylärekkarin voimattomuudesta - kyllä se mielestäni on ihan tavoittelemisen arvoista yrittää pitää se tietty tummuus mukana myös siellä yläkerrassa. Tai se riippuu ihan miltä haluaa kuulostaa. Esimerkkinä voisin taas heittää vaikka Aholan ja Dion. Äijät laulavat ihan samoilta korkeuksilta Helloweenien sun muiden kanssa, mutta eivät silti kuulosta vinkumiselta. Täydellisen ohut pääsointi kuulostaa hevimusiikissa ainakin omaan korvaani aika ponnettomalta, vaikka kuinka leikkaava soundi olisikin. Kuunnelkaapa Scorpionsin Still Loving You ja Dion Rainbow in the Dark. Voin spoilata, että Dion biisi menee korkeammalta - mutta kuulostaa vaan niin pirun helpolta, ja silti miehekkäältä... Huokaus.
 
Nämä äänenvärit, moodit, mixed voicet, rekisterit ja muut ovat kyllä todella loputon suo. Itse kannattaisin, että yritetään pitää neuvominen mahdollisimman konkreettisena ja esimerkein höystettynä. Silloin siitä olisi ehkä kaikkein eniten hyötyä, musiikillisesta taustasta ja osaamisesta riippumatta. Laulamisen oppiminen ja opettaminen on jo muutenkin niin hankalaa, että ehkä yritämme olla eksymättä epämääräiseen termiviidakkoon, eikös vain kaverit? ;)
 
Love, peace and rock 'n' roll.

Morus Bassanus: Tämä CVT-uskovaisuus alkaa saada jo pikkuhiljaa hieman pelottaviakin piirteitä. Äänityyppejä ei ole olemassa? Olen siitä yhtä mieltä, etteivät ne välttämättä näy kovin selvästi kevyessä musiikissa, mutta entä jos asiaa kysytään klassisen puolen ihmisiltä? Miksei Pavarotti laulanut baritoni- tai bassokappaleita?
 
Asia nyt vain on niin, että jokaisen ihmisen ääni vain on parhaimmillaan tietyssä kohdassa äänialaa. Puhutaan äänen "syttymisestä". Näyttäkää sellainen kaveri, jolla vahvuudet ovat joka puolella alaa. Se on tietty myös kiinni pitkälti siitä mitä on reenannut, mutta on aivan turha väittää, ettei ihmisen geeneillä ja äänihuulten rakenteella ole mitään merkitystä. Esimerkiksi onhan em. Freddie Mercurykin aika selkeästi ns. pakottamalla tehty tenori. Soundista kuulee, että se ihan ylärekkari tulee kyllä aika väkisin. Falsetti on sitten tässäkin tietysti ihan asia erikseen. Tämän äänityyppien eron huomaa, kun verrataan vaikka Freddietä esim. Klaus Meineen, Michael Jacksoniin tai johonkin muuhun laulajaan, jonka ääni on oikeasti luonnostaankin korkea. Ps. Olen todella kova Queen-fani, joten tässä ei siis ole mitään hampaankolossa, kunhan puhtaasti analysoin.
 
Kysymys on nyt lopulta siitä, että kannattaako huippuhyvästä pityyshyppäjästä yrittää kouluttaa hiihtosuunnistajaa. Laulamisessa kannattaa keskittyä tietenkin kehittämään sekä vahvuuksiaan että heikkouksiaan. Mutta on tunnustettava se tosiasia, että harvemmin ne heikkoudet sieltä kirivät vahvuuksien ohi vaikka kuinka reenaisi. Kyllä se Pavarottikin varmasti osasi laulaa hyvin ja kauniisti myös matalammalta, mutta tiesi, että joissakin tapauksissa suutarin on hyvä pysyä lestissään.
 
Ja edelleen - tärkeintä ei oikeasti ole se, mistä kohdasta nuottiviivastoa pystyy laulamaan, vaan se, että ymmärtää esiintyessään laulaa sieltä mistä oma ääni soundaa parhaimmalta. Reeni on sitten tietty asia erikseen, silloin kannattaa kokeilla, venyttää ja uskaltaa kuulostaa paskalta. :D
 
Ja vielä tuosta ylärekkarin voimattomuudesta - kyllä se mielestäni on ihan tavoittelemisen arvoista yrittää pitää se tietty tummuus mukana myös siellä yläkerrassa. Tai se riippuu ihan miltä haluaa kuulostaa. Esimerkkinä voisin taas heittää vaikka Aholan ja Dion. Äijät laulavat ihan samoilta korkeuksilta Helloweenien sun muiden kanssa, mutta eivät silti kuulosta vinkumiselta. Täydellisen ohut pääsointi kuulostaa hevimusiikissa ainakin omaan korvaani aika ponnettomalta, vaikka kuinka leikkaava soundi olisikin. Kuunnelkaapa Scorpionsin Still Loving You ja Dion Rainbow in the Dark. Voin spoilata, että Dion biisi menee korkeammalta - mutta kuulostaa vaan niin pirun helpolta, ja silti miehekkäältä... Huokaus.
 
Nämä äänenvärit, moodit, mixed voicet, rekisterit ja muut ovat kyllä todella loputon suo. Itse kannattaisin, että yritetään pitää neuvominen mahdollisimman konkreettisena ja esimerkein höystettynä. Silloin siitä olisi ehkä kaikkein eniten hyötyä, musiikillisesta taustasta ja osaamisesta riippumatta. Laulamisen oppiminen ja opettaminen on jo muutenkin niin hankalaa, että ehkä yritämme olla eksymättä epämääräiseen termiviidakkoon, eikös vain kaverit? ;)
 
Love, peace and rock 'n' roll.
 
Samaan aiheeseen vähän viittasin tuolla toisaalla ja puhut kyllä täyttä asiaa. Ota plussa.

aalataur: Moro!
Minkälainen ääniala on esim. Metallican James Hetfieldillä? Entä Peter Steelellä? Ronnie James Diolla?
 
Dion ääniala:
 
http://www.youtube.com/watch?v=VvaeHL6KgKQ (E2-G5)
 
Muita mielenkiintoista videoita:
 
http://www.youtube.com/user/jowox

Morus Bassanus: Lyhyesti: Olen eri mieltä. :D
Olin samanlainen kuin sinä, kunnes törmäsin CVT:hen. Laulamaan ei minusta voi oppia, jos ei tiedä MITÄ tehdä. CVT eliminoi tämän ongelman. Periaatteessa muullainen laulunopetus on "laukauksia pimeässä": osa osuu maaliin osa ei. Tämä pimeys saa myös aikaan myyttejä, kun ei nähdä ympärille. CVT tunnetaan myös valokatkaisijana.
 
Omakohtainen kokemus: Puolivuotta normilaulutunteja: Ei tulosta.
Kaksi kuukautta CVT-opetusta: Puoli oktaavia lisää ääntä :)
 
Oikeasti, kokeilkaa.
 
Okei, myönnetään, uskon että äänihuulten koolla voi olla tekemistä ns. "luonnollisen äänikorkeuden" kanssa, mutta mistä sinä voit tietää minkä äänityypin äänihuulet sinulla on? Tai vaikka Michael Jacksonilla oli? Saatat olla tenori vaikka et osaakaan laulaa nuottiin X tai saatat olla basso vaikka et osaakaan laulaa nuottiin Y.
 
Ja sitäpaitsi, treeni tekee ihmeitä.

Santerus: mutta mistä sinä voit tietää minkä äänityypin äänihuulet sinulla on? Tai vaikka Michael Jacksonilla oli? Saatat olla tenori vaikka et osaakaan laulaa nuottiin X tai saatat olla basso vaikka et osaakaan laulaa nuottiin Y.
 
Ylimenoalue. Se alkaa eri äänityypeillä eri kohdasta ja sen myös kuulee.
 
En tiiä onko toi sun dissaus klassista äänenmuodostusta kohtaan ihan asiallista. Mä ainakin opin paljonkin ihan ekankin puolen vuoden aikana. Toki tuohon vaikuttaa myös ope ja ikä.

Mielestäni ajattelet suppeasti, koska tiiviiseen ja hyvään saundiin vaikuttaa hyvin monta asiaa, ei pelkästään mikään äänihuulten koko.
 
Esimerkiksi CVT:n kolme perusperiaatetta. ;))
 
Esimerkiksi tyypillinen "chest voice" --> "head voice" vaihdos johtuu liian vähäisestä tuesta, eikä sillä ole mitään tekemistä äänihuulten koon kanssa. (riittävällä tuella ääni pysyisi "chest voicessa" eli oikeastaan Overdrive moodissa.)
 
Siis laulajan fyysinen kunto vaikuttaa. Siksi minusta äänestä ei voi kuulla mitä "äänityyppiä" tämä edustaa.
 
PS. En dissaa, koen vaan että klassisen lauluopetuksen metodit ovat hieman kyseenalaisia.

No olen pahoillani, jos sua harmittaa että mua alkaa harmittaa siinä vaiheessa, kun pitäis tuntea jotain pärinöitä päässä tai että tässä ja tässä nuotissa on sillä ja sillä superalttotenorilla breikki. Se on vaan väärin. Ei ole. :D

Mitä tarkoitat noilla pärinöillä?

Noku opetetaa ihmisii laulaa korkeelta niin "pää-äänessä" pitäisi tuntea jotain maagista "resonointia" päässä. Sitten tätä fiilistä yritetään hakea ja joillakin ihmisillä tuottaa ties mitä ongelmia.

Santerus: Morus Bassanus: Lyhyesti: Olen eri mieltä. :D
Olin samanlainen kuin sinä, kunnes törmäsin CVT:hen. Laulamaan ei minusta voi oppia, jos ei tiedä MITÄ tehdä. CVT eliminoi tämän ongelman. Periaatteessa muullainen laulunopetus on "laukauksia pimeässä": osa osuu maaliin osa ei. Tämä pimeys saa myös aikaan myyttejä, kun ei nähdä ympärille. CVT tunnetaan myös valokatkaisijana.
 
Omakohtainen kokemus: Puolivuotta normilaulutunteja: Ei tulosta.
Kaksi kuukautta CVT-opetusta: Puoli oktaavia lisää ääntä :)
 
Oikeasti, kokeilkaa.
 
Okei, myönnetään, uskon että äänihuulten koolla voi olla tekemistä ns. "luonnollisen äänikorkeuden" kanssa, mutta mistä sinä voit tietää minkä äänityypin äänihuulet sinulla on? Tai vaikka Michael Jacksonilla oli? Saatat olla tenori vaikka et osaakaan laulaa nuottiin X tai saatat olla basso vaikka et osaakaan laulaa nuottiin Y.
 
Ja sitäpaitsi, treeni tekee ihmeitä.
 
Kyllä se äänihuulten koko yms. fysiologia vaikuttaa. Minulla on matala naisääni ja vaikka saankin korkeita säveliä, niin äänen paras sointi ja "mukavuusalue" on selkeästi matalammalla. Ja siinä ääni toimii parhaiten ja luonnollisemmin. Ja joistakin ihmisistä äänityypin kuulee melko nopeasti.
 
On makuasia että haluaako sitten lähteä muuttamaan ääntään tietynlaisella tekniikkatreenillä. Mutta on idioottimaista väittää ettei äänityyppejä tai äänialoja ole.
 
CVT on hemmetin hieno homma ja olen saanut paljon paljon siitäkin omaan lauluuni. Mutta alkuinnostuksessa moni unohtaa, että tekniikkoja ja metodeja on kymmeniä ja satoja ja varmasti jokainen niistä on saanut aikaiseksi hyviä laulajia. Ja mikään metodi ei ole kaikille valokatkaisija tai mikään tie valaistumiseen.

Santerus:
PS. En dissaa, koen vaan että klassisen lauluopetuksen metodit ovat hieman kyseenalaisia.
 
Hei nyt ihan oikeesti. Määrittele klassisen laulunopetuksen metodit. Ja onko ne kyseenalaisia klassiseen lauluun vai kaikkeen laulunopetukseen?

No siis pelkästään se, että ei tunnu olevan minkäänlaisia työkaluja lauluongelmien peittoamiseksi, laulunopetus on kuin hakuammuntaa, jota opetetaan esim. tuntemuksien kautta (jotka ovat kaikki subjektiivisia kokemuksia). Mielestäni tämä on hyvin hämmentävää ja vaikeasti ymmärrettävää. Itseäni myös rasittaa se, että väitetään olevan vain yksi ja ainut oikea tapa laulaa. Ei siis mielestäni pystytä riittävän hyvin perustelemaan, kuinka ääni toimii. Tietysti varmasti myös opettaja kohtaista. Minun vanha "rakas" laulunopettajani ei osannut opettaa edes hengitystekniikkaa oikein.
 
Mutta joo, nyt raivoatte, tämä on vain minun mielipiteeni.
 
Edit: Jos ette ole tutustuneet CVT:hen, ette todennäköisesti ymmärrä. Parasta tekniikassa on se, että se tuhoaa sata ja yksi typerää laulumyyttiä, jotka rajoittavat omaa kehittymistä. "Korkea kurkunpää on vahingollista" joopajooo. Näitä nimittäi riittää. :D

Santerus: No siis pelkästään se, että ei tunnu olevan minkäänlaisia työkaluja lauluongelmien peittoamiseksi, laulunopetus on kuin hakuammuntaa, jota opetetaan esim. tuntemuksien kautta (jotka ovat kaikki subjektiivisia kokemuksia).
 
Hyvällä laulunopettajalla on myös fysiologista tietämystä niin, että pelkällä fiiliksellä ei pelata. Mutta oppilaan omakin tuntemus on toki tärkeä opetuksessa. Jos laulaminen tuntuu pahalta, niin jotain yleensä on päin helvettiä. Klassisessa myös ääni-ihanne on tiukka ja siihen hyvä opettaja yrittää yleensä päästä jotain kautta. Hakuammunta ei ole mikään ihanne.
 
Mielestäni tämä on hyvin hämmentävää ja vaikeasti ymmärrettävää. Itseäni myös rasittaa se, että väitetään olevan vain yksi ja ainut oikea tapa laulaa.
 
Tätä esiintyy kyllä vielä. Usein vanhemmissa opettajissa joiden mielestä kevyt musiikki on kansakunnan syöpä, mitä voidaan ihan hyvin laulaa samalla tekniikalla kuin klassista. Johtuu yleisestä homekorvaisuudesta. Ja niinkin suuren käsitteen sisään kuin klassinen laulu mahtuu monenlaista opettajaa ja ihan vastakkaisia opetustapoja.
 
Ei siis mielestäni pystytä riittävän hyvin perustelemaan, kuinka ääni toimii. Tietysti varmasti myös opettaja kohtaista. Minun vanha "rakas" laulunopettajani ei osannut opettaa edes hengitystekniikkaa oikein.
 
Äänen toiminnasta on jokaisella käytettävissä tutkimustietoa ties kuinka paljon. Nykyään laulupedagogien opiskeluun kuuluu myös anatomiaa ja laulun fysiologiaa. Sitäpaitsi, klassinen laulu on monta sataa vuotta vanha juttu. Joku on saattanut siinä matkalla keksiä jotain oikeinkin.
 
Mutta joo, nyt raivoatte, tämä on vain minun mielipiteeni.
 
Sulla on ollut paska ope. Varsinkin jos se on suoraan yrittänyt sua klassisen kautta opetta laulamaan kevyttä. Mutta on ihan ymmärrettävää että saat aika kärkkäitä vastauksia kun ilmotat käyneesi kaksi kuukautta CVT-tunneilla ja julistat klassisen laulun tekniikan kokonaisuudessaan huonoksi.

Santerus:
 
Edit: Jos ette ole tutustuneet CVT:hen, ette todennäköisesti ymmärrä. Parasta tekniikassa on se, että se tuhoaa sata ja yksi typerää laulumyyttiä, jotka rajoittavat omaa kehittymistä. "Korkea kurkunpää on vahingollista" joopajooo. Näitä nimittäi riittää. :D
 
Olen tutustunut ja käynyt kursseilla ja ottanut ihan laulutuntejakin CVT-opettajalta. Lisäksi olen opiskellut itseni klassisen laulun opettajaksi eli oletan tietäväni jotain sekä tekniikasta mitä käytät sekä siitä mitä haukut.

En mä kahta kuukautta CVT:tä ole käynyt. Oon käyny jonkun puol vuotta ja ylikin jo. Mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto niille, jotka on vähän turhankin kyllästyneitä vaikkapa "kun korkea nuotti tulee niin polvistu pikkusen, se auttaaa :):):)" tyylisiin apuneuvoihin jotka eivät todellisuudessa auta helvettiäkään. :D Sitä sitten alkaa miettiä, että minkäs takia minä oikein täällä käyn.

Santerus: En mä kahta kuukautta CVT:tä ole käynyt. Oon käyny jonkun puol vuotta ja ylikin jo. Mielestäni ihan varteenotettava vaihtoehto niille, jotka on vähän turhankin kyllästyneitä vaikkapa "kun korkea nuotti tulee niin polvistu pikkusen, se auttaaa :):):)" tyylisiin apuneuvoihin jotka eivät todellisuudessa auta helvettiäkään. :D Sitä sitten alkaa miettiä, että minkäs takia minä oikein täällä käyn.
 
Tartuitpa nyt oleellisiin pointteihin. CVT-on erinomainen metodi joo, sitä en kiellä. Ja tokihan siihen kannattaa perehtyä, varsinkin jos on kokenut ettei muualta ole saanut hyvää opetusta.
 
Kokonaisten laulutekniikoiden tuomitseminen puolen vuoden laulutuntien jälkeen taas on melko huono metodi, mitä kehotan välttämään ni ei vaikuta yksinkertaiselta kaikenmaailman nettifoorumeilla :)
 
P.S Se pieni polvistuminen auttaa yllättävän monia. Sillä on omat perustelunsa mihin se vaikuttaa, yleensä pelkästään siihen, että pieni liike vie ajatukset pois esim. kurkusta ja auttaa vähän aktivoimaan kroppaa.