| Aihe: Absoluuttinen sävelkorva. | |
|---|
|
Ajattelin kysellä arv. kollegoilta kokemuksia k.o. ilmiöstä. Itselleni ominaisuus kehittyi hiljalleen ja huomaamatta viritystöiden mukana. Positiivista näyttää olevan se, ettei tarvitse kysellä kavereilta sävellajeja ja hankalaa on se, etten voi turvautua kiipparin transponse toimintoon. Lihasmuisti, siis se joka sanoo mitä nappulaa kulloinkin pitäisi painaa, riitelee sävelmuistin kanssa ja tuloksena on bläk-outti. Täytyy vaan sormittaa, vaikka homma menisi Huis mollissa.
Alkuun kyseessä oli enemmänkin absoluuttinen savikorva, mutta ajan myötä tarkkuus parani. Kerran tein aivan sohlokunnossa olleelle pianolle haalaukset ja virityksen ilman äänirautaa. Oli jäänyt kotiin. Kun parin viikon päästä tutkin työtäni raudalla ja mittarilla, havaitsin osuneeni liikuttavan lähelle. A-1 oli hertsillä yli 440 ja koko piano viritettynä tämän mukaan aivan kunnossa.
Nyt on kuulon alenema vienyt tarkkuudesta parhaan terän pois. Aikaa tuhraantuu tuntitolkulla epäuskoiseen kamppailuun tyyliin: -Onk se siellä? Kyl kai..
Jään odottelemaan kommenttejanne.
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi muuttua. |
|
Meikällä on myös absoluuttinen sävelkorva.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
 EP
09.03.2010 15:44:56 (muokattu 09.03.2010 15:45:19) | |
|
Anonymous-jazz: Meikällä on myös absoluuttinen sävelkorva.
Mielenkiintoista, kerrotko Seppo lisää? : )
..ja kommenttejahan tässä kaivattiinkin.
Olisi kiva kuulla, itselläni ei ole (tai ei ainakaan kovin hyvä) mutta tunnen kyllä henkilön jolla tuollainen luontoäidin antama lahja on. |
|
EP: ... luontoäidin antama lahja...
Niin, lahja vai kirous?
By: MK |
|
Jalmari Aalto kertoi treenanneensa kuoronjohtohommissa about sellaisen, että pärjää ilman äänirautaa. mutta ei oikean absoluuttisen pitäis kyllä pikku hiljaa kehittyä. Se joko on tai ei.
Mulla ei, paljon helpommalla pääsee elämässä.
COVS n:o 1. |
|
mack the knife: Jalmari Aalto kertoi treenanneensa kuoronjohtohommissa about sellaisen, että pärjää ilman äänirautaa. mutta ei oikean absoluuttisen pitäis kyllä pikku hiljaa kehittyä. Se joko on tai ei.
Mulla ei, paljon helpommalla pääsee elämässä.
En ole vielä löytänyt itsestäni minkäänlaista on-off nappulaa. Tämä ilmiö saattaa olla piilevänä joissakin meissä ja käydä ilmi vasta ajan mittaan. Siunaus se on ollut laulun sekaisissa soitto-illoissa ja kirous silloin kun vanha piano on jouduttu virittämään puoli sävelaskelta matalaksi. Painan d:n ja kuuluu des. Pitäiskö mun ampua itseni?
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi muuttua. |
|
Kaverilla on sellainen ja hän sanoo näkevänsä nuotit väreinä ja niiden sävyinä. Ollaan monesti testattu esim. pianolla tai radiosta randomina tulevan kappaleen perusteella. Ja ärsyttävästi aina hän osaa sanoa sävelet oikein ja soivan kappaleen sävellajin. Musiikin(etenkin klassisen) kuuntelu aiheuttaa hänelle tuskaa koska aina joku sävel ei ole ihan just vireessä esim. viuluissa ym. Hän sanoi että parempi kun ei kuuntele sinfonioita ollenkaan.
Kaupunkilegendan mukaan kapellimestari Jukka-pekka Saraste ärsytti koulussa osaamalla aina kaiken paremmin kun muut. Opiskelukaverit veivät hänet luokkahuoneeseen ja sitoivat Sarasteen silmät jonka jälkeen he painoivat kahdella kädellä pianosta epämääräisen läjän koskettimia alas.Sitten he esittivät kysymyksen:" luettele nyt sitten kaikki nuotit jotka soivat!" Saraste kysyi:"Alhaalta vai ylhäältä alkaen?" Ja kaikki oikein... |
|
Kunnianarvoiset kollegani, minua musikaalisemmat ja koulutetummat muusikot ovat järjestään sitä mieltä että totaalinen absoluuttinen sävelkorva on pirunmoinen riesa. OK. Tilanne seuraava: käytössä viimeisen päälle viritetty (siis temperoitu!) piano joka on neljäsosa-askelen ylä- tai alapuolella 440. No, kaikki äänet ovat vääriä. Vrt. kotipiano tai kapakkapiano. Relatiivinen korva (= intervallien ja sointujen kuuleminen) lienee ainakin kevyenmusiikin pelimannille vain ja ainoastaan suureksi hyödyksi. Ja kuulo(!)puheiden mukaan se olisi jopa treenattavissa. Mielipiteitä, olkaa hyvä! |
|
kurrekullervo: Kunnianarvoiset kollegani, minua musikaalisemmat ja koulutetummat muusikot ovat järjestään sitä mieltä että totaalinen absoluuttinen sävelkorva on pirunmoinen riesa. OK. Tilanne seuraava: käytössä viimeisen päälle viritetty (siis temperoitu!) piano joka on neljäsosa-askelen ylä- tai alapuolella 440. No, kaikki äänet ovat vääriä. Vrt. kotipiano tai kapakkapiano. Relatiivinen korva (= intervallien ja sointujen kuuleminen) lienee ainakin kevyenmusiikin pelimannille vain ja ainoastaan suureksi hyödyksi. Ja kuulo(!)puheiden mukaan se olisi jopa treenattavissa. Mielipiteitä, olkaa hyvä!
Siis absoluuttinen ja absoluuttinen.
Tunnistaako hertseja vai säveliä? Tuo A 440 on suhteellisen tuore natsiviritelmä josta on aikoinaan poikettu hyvinkin paljon (jotain 380-500) ja nykyäänkin selvästi poiketaan.
Haitarit on usein 442, jotkus sinfoniabändit käyttää 445, monet konserttiflyygelit on 442.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |
|
mack the knife: Jalmari Aalto kertoi treenanneensa kuoronjohtohommissa about sellaisen, että pärjää ilman äänirautaa.
Toi on kyllä helppo uskoo. Sillon, kun treenasin enemmänkin pasuunaa, pystyin kohtuullisella tarkkuudella ottamaan pienen oktaavin Bb:n vaikka ilman mitään koneksia laulamalla. Yhden äänen paikan oppii muistamaan. Loppuhan on sit matematiikkaa.
mutta ei oikean absoluuttisen pitäis kyllä pikku hiljaa kehittyä. Se joko on tai ei.
Täysin samaa mieltä.
Mulla ei, paljon helpommalla pääsee elämässä.
Kuin myös.
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. |
 TiVe
09.03.2010 21:57:14 | |
|
Arvelen tietämättömänä, että ihminen jolla ei ole absoluuttinen sävelkorva pystyy
nauttimaan musiikista enemmän kuin absoluuttisella sävelkorvalla varustettu
ihminen.
2+2=~5, hyvin suurilla kakkosen arvoilla. |
|
Korvaa voi myös treenata niin että muistelee mistä sävellajista lähtee muistiin jääneet biisit ja pistää sitten levyltä soimaan ja katsoo paljollako heitti. Mutta siinä vaiheessa kun korva alkaa tunnistaa lähtösävelet niin sen alkaa pikku hiljaa tunnistaa mikä oli se oikea lähtösävel muistin perusteella.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Tuossa on kylällä urkuri, joka kuulee mistä tahansa kilauksesta sen äänen "nimen" ja mikä kummallisinta, se pystyy soittamaan sen äänen heti kilauksen jälkeen urulla jos se on ylipäätän 1/2:aan sävelaskeleen päässä. Samaten se sanoo sen äänen heti kun se kuulee sen. Hyönteisten, lintujen, autojen, junien sävellaji on heti hallinnassa.
Toinen tuttu jolla tämä ominaisuus/hyve/rasite oli eräs kontrabasistivainaa. Ei tarvinnut sanoa ennen biisiä yhtään mitään.
COVS2. |
|
TiVe: Arvelen tietämättömänä, että ihminen jolla ei ole absoluuttinen sävelkorva pystyy
nauttimaan musiikista enemmän kuin absoluuttisella sävelkorvalla varustettu
ihminen.
Samaa arvelen minäkin, tuossa jos missä tieto lisää tuskaa.
"Arnikka pitää mielen virkeänä ja matkaansaattaa hövelin käytöksen."
Lain.Walttoni |
EP
10.03.2010 00:54:20 | |
|
KoskPaavo: Samaa arvelen minäkin, tuossa jos missä tieto lisää tuskaa.
Juu samaa mieltä, vaikka on se niin helepon näköistä jollain esim. laulaa mikä tahansa toinen ääni oikeestaan mihin vaan kuultuun ..ja sitten se soittaminen : O
Vaikka mistäpä sen tietää?? |
 Baryton-B
10.03.2010 01:00:25 (muokattu 10.03.2010 01:16:03) | |
|
kurrekullervo: ...Tilanne seuraava: käytössä viimeisen päälle viritetty (siis temperoitu!) piano joka on neljäsosa-askelen ylä- tai alapuolella 440. No, kaikki äänet ovat vääriä. Vrt. kotipiano tai kapakkapiano....
Tuota minäkin funtsin. Piano on tasavireinen eli temperoitu, mutta korva kuuntelisi mieluummin luonnollista sävelasteikkoa...tai sellainen korva jota temperoitu asteikko ole vielä 'pilannut' ;) Laskin kerran, noilla asteikoilla on aikamoinen ero. Eli kumpaa asteikkoa se absoluuttinen korva mieluummin kuuntelee? Sinfoniaorkesterissa melkein kaikki soittimet voisi soittaa luonnollista sävelasteikkoa, mutta en tiedä soittavatko?
EDIT: http://www.uta.fi/mute/vir05.htm |
|
KoskPaavo: Samaa arvelen minäkin, tuossa jos missä tieto lisää tuskaa.
Onneksi ei o absoluuttista. Aina tarttee pohjan mistä on ponnistavinaan. Siltikin kuulee liiankin tarkasti, jos jokin ei o vireessä. Kovin veemäistä ois, jos kaikki ois omasta mielestä väärässä vireessä. Toi riittävän relatiivinen siis piisaa mulle vallan mainiosti. Absoluuttisesta ei taitais olla muuta kuin riesaa?
One kind of music only - the good kind |
|
mulla on Ohraluuttinen sävelkorva...selvinpäin heittää puol/kokonaisen sävelaskeleen.. ohraluuttista voidaan testata seuraavassa miitissä jos ilmestyn paikalle. :) |
 half
10.03.2010 08:46:10 | |
|
Sävelkorvasta en tiiä, mutta tiijättekö mitä on banaanikorva?
COVS jäsen N:o 5 |
|
Baryton-B: Tuota minäkin funtsin. Piano on tasavireinen eli temperoitu, mutta korva kuuntelisi mieluummin luonnollista sävelasteikkoa...tai sellainen korva jota temperoitu asteikko ole vielä 'pilannut' ;) Laskin kerran, noilla asteikoilla on aikamoinen ero. Eli kumpaa asteikkoa se absoluuttinen korva mieluummin kuuntelee? Sinfoniaorkesterissa melkein kaikki soittimet voisi soittaa luonnollista sävelasteikkoa, mutta en tiedä soittavatko?
EDIT: http://www.uta.fi/mute/vir05.htm
Tämä taitaa mennä jo musiikkipsykologian puolelle. Oma kokemukseni on, että kun säestän huippulahjakasta viulistikaveriani, joka tietenkin saa soittimestaan minkä äänen tahansa, kuulostaa oma pianosäestykseni lattealta ja jotenkin voimattoman kapealta. En pysty vauhdissa analysoimaan säveliä ja niiden taajuutta Herzeinä. Ilmeisesti kyseessä on kuitenkin luonnollisen ja temperoidun sävelasteikon välinen ristiriita.
Viritysteknisin keinoin tätä eroa pyritään kompensoimaan tekemällä pianoon ns. ylä ja alapään käyristykset. Yläpäässä voidaan, pianosta riippuen, virittää kvintit suoriksi, jolloin oktaavit ovat lievästi ylinousevia. Alapäätäkin voidaan varovasti laskea, mutta siellä huojunnat ovat helposti häiritsevämpiä kuin yläpäässä.
Hankalimpia temperoituja säveliä ovat terssit. Niiden fibreerauksen kuulee kuka tahansa, joka kiinnittää asiaan huomion. Jossakin suuren ja pienen terssin välillä sijaitsee se "blue note". Pianistia hieman harmittaa tämän äänen etsiminen. Kun fonisti soittaa puhdasta blues-kaavaa, minä triplailen puolta sävelaskelta ja yritän olla niin neekeriä että...
Ei tämä tästä enää pahemmaksi voi muuttua. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
