| Aihe: Jazzahtavaa rockia vai rockahtavaa jazzia? | 1 |
|---|
|
Missäpäin mielestänne suunnilleen voisi kulkea raja?
Jos ajattelee vaikka ELP:tä, Procol Harumia ja Mezzofortea, onko mielestänne
Mezzoforte rocahtavaa jazzia vai jazzahtavaa rockia.
Kuuluuko Mezzoforte tälle palstalle ollenkaan? Entä Santana?
Ellei, niin minne nuo luonnollisimmin sijoittuisivat?
Kaikki pidätetään oikeudetta. |  sub zero
26.02.2010 17:16:26 (muokattu 26.02.2010 17:23:58) | |
|
turboruuvi: Missäpäin mielestänne suunnilleen voisi kulkea raja? ELP:tä, Procol Harumia
Ei todellakaan ole Procol Harum tai ELP rokahtavaa jazzia. Ehkä (progressiivista) rokkia, jossa on jazz-vaikutteita.
Santanan musiikki on biisistä riippuen rokkia, latin-rokkia tai joskus ilmeisesti jazz-rokkia (tosin en ole kuunnellut kuin kolmea ekaa levyä, mutta sanotaan, että tyyli meni jazzimmaksi 70-luvun aikana)
En pidä jazz-muusikoiden soittamaa jazz-rokkiakaan jazzina vaan jazz-rokkina tai fuusiona.
Missä raja kulkee? No tarkkaa rajaa on vaikea sanoa, mutta jos kappaleen soundi ja rytmi ovat selvästi enemmän rokkia kuin jazzia (vertailukohtana esim 1960-luvun akustinen jazz), niin en pitäisi musiikkia jazzina.
Jazz-rytmeille on tyypillistä peltien runsas käyttö, basari ei potki tahtia käyntiin (joku jazz-rumpali vois muuten kertoa, että koska sitä basaria jazzissa yleensä käytetään).
Avant-garde jazz tai myöhemmät jazz-tyylit voi tietysti niin ikään irtautua perinteisestä rytmistä, mutta niissä on usein muita jazzmaisia elementtejä eivätkä ne kuulosta rokilta tai popilta.
Rajatapauksia on esim Tony Williamsin levy "Emergency" sikäli, että siinä käytetään usein ihan selkeää jazz-komppia, vaikka toisaalta samalla käytössä on paskainen kitara- ja urkusaundi. En pidä virheenä kutsua tällaista musaa jazziksi.
Proge-levyillä ei ole jazzia (paitsi ehkä jossain aivan erityistapauksessa)
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |  jazzmies
26.02.2010 18:54:16 (muokattu 26.02.2010 18:56:20) | |
|
sub zero: Ei todellakaan ole Procol Harum tai ELP rokahtavaa jazzia. Ehkä (progressiivista) rokkia, jossa on jazz-vaikutteita.
Santanan musiikki on biisistä riippuen rokkia, latin-rokkia tai joskus ilmeisesti jazz-rokkia (tosin en ole kuunnellut kuin kolmea ekaa levyä, mutta sanotaan, että tyyli meni jazzimmaksi 70-luvun aikana)
En pidä jazz-muusikoiden soittamaa jazz-rokkiakaan jazzina vaan jazz-rokkina tai fuusiona.
Missä raja kulkee? No tarkkaa rajaa on vaikea sanoa, mutta jos kappaleen soundi ja rytmi ovat selvästi enemmän rokkia kuin jazzia (vertailukohtana esim 1960-luvun akustinen jazz), niin en pitäisi musiikkia jazzina.
Jazz-rytmeille on tyypillistä peltien runsas käyttö, basari ei potki tahtia käyntiin (joku jazz-rumpali vois muuten kertoa, että koska sitä basaria jazzissa yleensä käytetään).
Avant-garde jazz tai myöhemmät jazz-tyylit voi tietysti niin ikään irtautua perinteisestä rytmistä, mutta niissä on usein muita jazzmaisia elementtejä eivätkä ne kuulosta rokilta tai popilta.
Rajatapauksia on esim Tony Williamsin levy "Emergency" sikäli, että siinä käytetään usein ihan selkeää jazz-komppia, vaikka toisaalta samalla käytössä on paskainen kitara- ja urkusaundi. En pidä virheenä kutsua tällaista musaa jazziksi.
Proge-levyillä ei ole jazzia (paitsi ehkä jossain aivan erityistapauksessa)
Haastattelin Jukkis Uotilaa viime syksynä, ja nyt on kyllä tuosta jutusta pakko lainata hieman jazzin määritelmästä, joten pidelkää kiinni:
No mitkä ovat sitten ne arvot ja piirteet, mitkä tekevät musiikkiesityksestä jazzia?
- Suhtaudun siihen tekijälähtöisesti. Esittäjän tulee olla jazzmuusikko, jolla on jazzmuusikon perinne, näkemys ja osaamistausta. Hän reagoi ympäristöönsä samoilla keinoilla kuin Charlie Parker, John Coltrane, Miles Davis tai muut perinteen luojat. Vaikka jazzmuusikko lukisi nuoteista melodiaa, on fraseerauksellinen lopputulos jazzmusaa jollain tavalla, ellei kyseessä nyt sitten ole klassinen teos. Mutta jos soitettava teos on mikä tahansa afroamerikkalaisperäinen teos, tulee siitä aina tavallaan jazzia tulkinnan kautta. Esimerkiksi kun George Benson tai Freddie Hubbard soittavat jotain popbiisiä, on läsnä aina jazzmusiikin syvyys. Jazzilla on valtava sisältö, mutta se on myös tulkintatapa.
- Itse jazzmusiikki onkin paljon vaikeampi selittää. Minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ominaisuuksia nykyjazzissa ovat afrikkalaisperäisen groove-estetiikan läsnäolo ja polyrytminen ajattelu, toisena tonaalisen jazzmusiikin melodisharmoninen estetiikka (Charlie Parkerin perintö), joka sisältää blues-sävyt, ja kolmantena 60-luvulla syntynyt modaalinen ja kromaattinen kieli, joka sisältää perinteen aina täysin vapaaseen jazzsoittoon asti. Sanoisinkin että jazz määrittyy voimakkaammin perinteensä kautta. Ei mikä tahansa improvisointi ole vielä jazzia perinteen arvomaailma on oltava kuultavissa. Jazzin perinteen on oltava läsnä myös kommunikatiivisessa free-soitossa tai rockmusiikkia lähestyvässä fuusiossa. On ratkaisevasti monimuotoisempaa soittaa vapaasti muusikon kanssa, joka pystyy myös toteuttamaan groovea ja ymmärtää harmonioita. Kapea-alaisen free-muusikon soitto on usein vain kaaosmaista fokusoimatonta energiaa, ja harmonisesti yksipuolisen fuusiokitaristin rytmisesti tiedostamaton vinguttaminen samoin. Free-musiikin innovatiiviset tekijät olivat aluksi muusikoita, joilta osaltaan puuttui perinnetietous, groove-taju tai harmonian selkeä hahmottaminen. He saivat kuitenkin ajan kuluessa etabloituneetkin mestarit ottamaan vaikutteita soitostaan, ja valtavirtaa edustavat muusikot, kuten Miles ja Coltrane, vasta sitten ikään kuin hyväksynnällään sementoivat free-elementit jazzmusikin perinteeseen. Free-genreen on kuitenkin ilmaisun näennäisen vaivattomuuden takia ajautunut huomattavan paljon performanssipuolen onnen onkijoita.
- Soundiestetiikka on myös olennaisen tärkeä. Jos soitat jazzbändissä saksofonia klassisen musiikin soundilla, tulet kuulostamaan kömpelöltä. Epäesteettisestä soinnista tulee energiaa latistava elementti. Tyylitaju on jazzissakin olennainen. Harkitsemattomat esteettiset ratkaisut voivat olla tuhoavia. Huumori on olennaista, mutta rajoista on selkeä konsensus. Huumorilla ei jazzmusiikissa tarkoiteta pelleilyä tai pilantekoa, ilmiö on paljon syvällisempi ja pitää istuttaa musiikkiin sisälle. Thelonious Monk on tästä hyvä esimerkki.
- Harmoniat ja muut ilmaisutekniset asiat tulevat kokonaisuuteen vielä päälle. Tietysti esitys, jossa ei ole harmoniaa lainkaan, voi myös olla jazzmusaa. Mutta jos mennään siihen, että mitä itse haluan kuulla jazzmusiikilta: vahvaa omintakeista ilmaisua, johon sisältyy improvisoijan kyky ilmaista melodioillaan harmonioita (sointuvaihdoksia) ja kyky groovata rytmiikkaa monipuolisesti manipuloiden, niin tämä on minulle esteettisesti aivan olennaista jazzissa!
Tahdit ääriään myöten täyteen onomatopoeettisesti honottaen: "Taa-gaa-uus-vaa-veer-hoo-jeen, taa-gaa-maii-teen-mee-rii-een, taa-gaa-vuo-tiin (miksi "vuotiin" eikä "vuotten"?) mai-teen-mii-rii-en". Tällaisiako nämä laulajat nykyään ovat? | |
Tuota...
Tuo ei oikeastaan vielä selventänyt sitä, kuuluuko Mezzoforte tänne.
"Syöksylaskijoita kaikki tynni" kyllä taitaa mennä jazz-osastolle?
Tuo haastattelu kertoo mielestäni yhden henkilön käsityksen siitä, millaista
jazzin pitäisi olla, vaan ei sitä mitä progen pitäisi olla. Mun käsittääkseni polyrytmiikka ym. ei ole mitenkään jazzin "yksityisomaisuutta".
Se että kaikki h****t ovat naisia ei johda siihen, että kaikki naiset olisivat...
Jazzmiehen signatureen:
Ilmeisesti - vokaalien venyttäminen on helppo ja halpa konsti saada lauluääntä riittämään koko kestolle. Ei kai "stara" nyt voi olla hetkeäkään hiljaa.
Konsonanttien venyttäminenkin on jo paljon vaikeampaa.
Kaikki pidätetään oikeudetta. | |
jazzmies:
Free-genreen on kuitenkin ilmaisun näennäisen vaivattomuuden takia ajautunut huomattavan paljon performanssipuolen onnen onkijoita.
Eikös tämä ole sama ilmiö nykytaiteen puolella? Eli lähtökohtana ajatus että ei tarvitse osata edes piirtää kissaa, mutta on se 1:100000 todennäköisyys että saisi jonkun alan vaikuttajan ylistämään lopputulosta ja pitämään nerona.
kiireessä kirjoitettu viesti mutta ymmärtänette vertauksen. | |
LeoFender: Eikös tämä ole sama ilmiö nykytaiteen puolella? Eli lähtökohtana ajatus että ei tarvitse osata edes piirtää kissaa, mutta on se 1:100000 todennäköisyys että saisi jonkun alan vaikuttajan ylistämään lopputulosta ja pitämään nerona.
kiireessä kirjoitettu viesti mutta ymmärtänette vertauksen.
En väitä olevani mikään maalaustaiteen asiantuntija mutta mitä mä oon näyttelyissä käynyt niin näyttää siltä että ensiksi on otettu haltuun perinteinen maalaustaito ja vasta sitten löydetty oma ilmaisutapa (esim Picasso, Särestöniemi, Linnovaara)
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
baron: En väitä olevani mikään maalaustaiteen asiantuntija mutta mitä mä oon näyttelyissä käynyt niin näyttää siltä että ensiksi on otettu haltuun perinteinen maalaustaito ja vasta sitten löydetty oma ilmaisutapa (esim Picasso, Särestöniemi, Linnovaara)
En tarkoittanut tässä Picassoa, Dalia tai muita mestareita, vaan lähinnä näitä sillipurkkiin paskantajia. |  Epämuusikko
01.03.2010 00:22:25 (muokattu 01.03.2010 00:24:15) | |
|
turboruuvi: Tuota...
Tuo ei oikeastaan vielä selventänyt sitä, kuuluuko Mezzoforte tänne.
Se on ei-rokahtavaa "fuusiota". Kyllä se tälle palstalle mahtuu. Valitettavasti.
"Syöksylaskijoita kaikki tynni" kyllä taitaa mennä jazz-osastolle?
Ei. Se on Hassisen Koneen kappale.
Tuo haastattelu kertoo mielestäni yhden henkilön käsityksen siitä, millaista
jazzin pitäisi olla, vaan ei sitä mitä progen pitäisi olla. Mun käsittääkseni polyrytmiikka ym. ei ole mitenkään jazzin "yksityisomaisuutta".
Hän yksin määrittelee jazzin Suomessa. Ja tuo teksti on aika helvetin osuva.
Nämä eivät ole sarkasmia. Oikeasti.
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | |
Epämuusikko: Se on ei-rokahtavaa "fuusiota". Kyllä se tälle palstalle mahtuu. Valitettavasti.
Mikäs siinä niin valitettavaa on?
Epämuusikko: Ei. Se on Hassisen Koneen kappale.
Tiedän toki, mutta oletko kuunnellut mitä laulun taustalla tapahtuu?
Epämuusikko: Hän yksin määrittelee jazzin Suomessa. Ja tuo teksti on aika helvetin osuva.
Nämä eivät ole sarkasmia. Oikeasti.
Tjaa, Hän määrittelee siis, että Suomessa jazz on sitä, mitä maailmalla on yleisesti tunnustettu? Jazz on sitä, mitä Parker, Coltrane, Davis, ym tekivätkään?
No ehkä selkein elementti tuossa jutussa on improvisaatio. Jos oikein ymmärsin,
jazz vaatii sitä, että kappale elää esitysolosuhteidensa mukaan. Jokainen esitys on hieman erilainen, koska olosuhteet eivät ole identtiset?
Kaikki pidätetään oikeudetta. | Epämuusikko
06.03.2010 15:55:34 (muokattu 06.03.2010 20:53:00) | |
|
turboruuvi: Mikäs siinä niin valitettavaa on?
Koska se ei ole musiikilliselta substanssiltaan kovin rapoinen orkesteri minun mielestäni.
Tiedän toki, mutta oletko kuunnellut mitä laulun taustalla tapahtuu?
Aku Ankka-kiertoa. Se ei ole jazzin mitta.
Tjaa, Hän määrittelee siis, että Suomessa jazz on sitä, mitä maailmalla on yleisesti tunnustettu? Jazz on sitä, mitä Parker, Coltrane, Davis, ym tekivätkään?
Jotakuinkin. Tai siis: Jazz on sitä, mitä jazz on. Jazz on juurikin sitä, mikä johti Parkeriin, Coltraneen ja Davisiin, ja sikisi siitä eteenpäin. Se, että siihen perinteeseen laitetaan levyn mukaan tulemaan esim. karjalanpiirakka, ei tee joidenkin mielestä musiikista vielä suomalaista jazzia tai "suomalaisesti soitettua jazzia", koska jazz ei ole alkujaan suomalainen keksintö tai sävelkieli/melodian ja harmonian tai bändin välinen kommunikaatiojärjestelmä. Tai jotain etäisesti sinne päin, miksi tätä keskustelua käydään täällä kun Teemalla pyörii se dokumenttisarjakin?
No ehkä selkein elementti tuossa jutussa on improvisaatio. Jos oikein ymmärsin,
jazz vaatii sitä, että kappale elää esitysolosuhteidensa mukaan. Jokainen esitys on hieman erilainen, koska olosuhteet eivät ole identtiset?
Kyllä!
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | |
jazzmies: Haastattelin Jukkis Uotilaa viime syksynä, ja nyt on kyllä tuosta jutusta pakko lainata hieman jazzin määritelmästä, joten pidelkää kiinni:
No mitkä ovat sitten ne arvot ja piirteet, mitkä tekevät musiikkiesityksestä jazzia?
- Suhtaudun siihen tekijälähtöisesti. Esittäjän tulee olla jazzmuusikko, jolla on jazzmuusikon perinne, näkemys ja osaamistausta. Hän reagoi ympäristöönsä samoilla keinoilla kuin Charlie Parker, John Coltrane, Miles Davis tai muut perinteen luojat. Vaikka jazzmuusikko lukisi nuoteista melodiaa, on fraseerauksellinen lopputulos jazzmusaa jollain tavalla, ellei kyseessä nyt sitten ole klassinen teos.
Eli Milesin Sketches of Spain ei ole jazzia nähnytkään?
Mutta jos soitettava teos on mikä tahansa afroamerikkalaisperäinen teos, tulee siitä aina tavallaan jazzia tulkinnan kautta. Esimerkiksi kun George Benson tai Freddie Hubbard soittavat jotain popbiisiä, on läsnä aina jazzmusiikin syvyys. Jazzilla on valtava sisältö, mutta se on myös tulkintatapa.
- Itse jazzmusiikki onkin paljon vaikeampi selittää. Minulle henkilökohtaisesti tärkeitä ominaisuuksia nykyjazzissa ovat afrikkalaisperäisen groove-estetiikan läsnäolo ja polyrytminen ajattelu, toisena tonaalisen jazzmusiikin melodisharmoninen estetiikka (Charlie Parkerin perintö), joka sisältää blues-sävyt, ja kolmantena 60-luvulla syntynyt modaalinen ja kromaattinen kieli, joka sisältää perinteen aina täysin vapaaseen jazzsoittoon asti. Sanoisinkin että jazz määrittyy voimakkaammin perinteensä kautta. Ei mikä tahansa improvisointi ole vielä jazzia perinteen arvomaailma on oltava kuultavissa. Jazzin perinteen on oltava läsnä myös kommunikatiivisessa free-soitossa tai rockmusiikkia lähestyvässä fuusiossa. On ratkaisevasti monimuotoisempaa soittaa vapaasti muusikon kanssa, joka pystyy myös toteuttamaan groovea ja ymmärtää harmonioita. Kapea-alaisen free-muusikon soitto on usein vain kaaosmaista fokusoimatonta energiaa, ja harmonisesti yksipuolisen fuusiokitaristin rytmisesti tiedostamaton vinguttaminen samoin. Free-musiikin innovatiiviset tekijät olivat aluksi muusikoita, joilta osaltaan puuttui perinnetietous, groove-taju tai harmonian selkeä hahmottaminen. He saivat kuitenkin ajan kuluessa etabloituneetkin mestarit ottamaan vaikutteita soitostaan, ja valtavirtaa edustavat muusikot, kuten Miles ja Coltrane, vasta sitten ikään kuin hyväksynnällään sementoivat free-elementit jazzmusikin perinteeseen. Free-genreen on kuitenkin ilmaisun näennäisen vaivattomuuden takia ajautunut huomattavan paljon performanssipuolen onnen onkijoita.
Eli musiikki voi olla aluksi ei-jazzia ja sitten kun Miles diggaa siitä niin se on jazzia?
Esimerkiksi Jan Garbarekin tuontanto on joskus ollut muuta kuin jazzia siis, mutta nykyään se on jazzia?
Itse en hirveästi antaisi arvoa haastateltavan näkemyksille. Sieltä voidaan suoraan päätellä esim. se, että musiikki ei voi olla jazzia ennen kuin joku on kuullut, onko se tarpeeksi perinteistä, ja jos _perinteistä, niin jonkun supersuositun tummaihoisen jazztähden pitää alkaa soittamaan samantapaista ennen kuin siitä tulee jazzia. Okei...
Kitarat: http://my.opera.com/KK91/albums/slideshow/?album=969652 | Epämuusikko
07.03.2010 11:57:50 (muokattu 07.03.2010 20:24:36) | |
|
Iron Horse: Eli Milesin Sketches of Spain ei ole jazzia nähnytkään?
On se aika paljon sitä nähnyt.
Eli musiikki voi olla aluksi ei-jazzia ja sitten kun Miles diggaa siitä niin se on jazzia? Hä?
Esimerkiksi Jan Garbarekin tuontanto on joskus ollut muuta kuin jazzia siis, mutta nykyään se on jazzia? Kyllä se melko jazzia on. Kato Yle Areenasta se Jazzia Pohjolasta-jakso.
Itse en hirveästi antaisi arvoa haastateltavan näkemyksille. Sieltä voidaan suoraan päätellä esim. se, että musiikki ei voi olla jazzia ennen kuin joku on kuullut, onko se tarpeeksi perinteistä, ja jos _perinteistä, niin jonkun supersuositun tummaihoisen jazztähden pitää alkaa soittamaan samantapaista ennen kuin siitä tulee jazzia. Okei...
hö.
Mikä tuossa Jukkiksen tekstissä on niin vaikeasti nieltävää? Ei sitä tuon tarkemmin pysty selittämään!
Meikästä avainsana on bebop-kieli ja sen jatkumot, sekä muut tietyt improvisatoriset vinkeet (patternit, superimpositiot, ryhmän sisäinen kommunikaatio, fraseeraus, TIME, tyylitaju, pokka, usko ja yleensäkin tieto siitä mitä on tekemässä). Jos ne eivät ole hallussa, niin paha mennä sanomaan.
Vähän sama, jos olisi blues-kitaristi joka ei osaisi yhtään blues-lickiä. Ei se silloin kovin bluesia ole.
Juttu ei ole siinä, kuka soittaa, vaan siinä, mitä soitetaan tai mitä ihan satavarmana "voisi kyseisen henkilön toimesta soida". Joku tyyppi jolla on haju siitä miten sen ajan "tavallista jazzia" soitetaan, tuo jonkun perustellun lisän soppaan. Silloin tuo uusi piirre voi tulla osaksi jazzin kirjoa. Silloin voidaan myös olettaa että perinne jatkuu, eikä joku ole vain hassu hattu päässä tuuttaamassa random-ääniä.
Myös tietyt hieman kivuliaat amalgamaatiot (esim. japsifuusiossa joskut kuultavat 30-40-lukulaiset harmoniat yhdistettynä sähkösoundiin: not! Tai Greg Howe soittamassa Sunnyä....) herättävät kysymyksen: olisivatko molemmat tässä yhdistetyt ilmiöt parempia erillään? Näissäkin on toisaalta se, että jonkin elementin "ulkopuolisuutta" voi kompensoida vetämällä vain muiden mittareiden mukaisesti vitun hyvin. Esimerkkinä sähköbasso walking bass-hommissa: Ei munsta jöpise yhtä lailla kuin kontra, mutta jos vetää tuhannen tiukasti _oikeita_ linjoja ei-liian nasaalilla mutta ei liian tumpullakaan soundilla niin saattaa mennä läpi.
Nyt muotoilen Viisaat Ydinlauseeni:
1) Akselia jazz-rock------adult contemporary hissicrap mikälie määrittää Räkä ja Intohimo.
Mitä nekin sitten on. Ja valitettavasti fuusio on yläkäsite noille molemmille ja kaikelle siltä väliltä. Siksi se "valitettavasti" sinne mun
ensimmäiseen lauseeseen pääsi.
2) Vedä vanhaa stailia uusin maustein vitun hyvin, niin se kasvaa osaksi vanhaa stailia. Aiheesta esim. kirjassa Birth of Bebop: a social and musical history (joo joo en oo lukenu, selannu vain. sivuttiin aihetta, kattokaa jos kiinnostaa)
Jos me halutaan määritellä mikä on jatsia ja mikä ei niin mun mielestä sen parempaa ei oo kuin että se mikä oikean jazz-diggarin mielestä on jatsia, on sitä.
Täähän ei oo yleispätevä, jazz-diggaritkin on erilaisia mutte keksikää parempi?
Rohkenen väittää, että niiden, joilla on oikeasti hajua siitä, mitä jazz on, ei tarvi päätään tällä kysymyksellä vaivata. Tosin itse en tiedä mistään mitään.
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | |
Jos me halutaan määritellä mikä on jatsia ja mikä ei niin mun mielestä sen parempaa ei oo kuin että se mikä oikean jazz-diggarin mielestä on jatsia, on sitä.
Täähän ei oo yleispätevä, jazz-diggaritkin on erilaisia mutte keksikää parempi?
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  turboruuvi
08.03.2010 14:54:07 (muokattu 08.03.2010 14:55:39) | |
|
baron: Jos me halutaan määritellä mikä on jatsia ja mikä ei niin mun mielestä sen parempaa ei oo kuin että se mikä oikean jazz-diggarin mielestä on jatsia, on sitä.
Täähän ei oo yleispätevä, jazz-diggaritkin on erilaisia mutte keksikää parempi?
(provo on)
Kieltämättä paha nakki, jos
- Oikea jazz on sitä, mitä oikeat jazz-diggarit pitävät jazzina
- Oikea jazz-diggari on sellainen, joka pitää oikeasta jazzista.
Nyt kun Parker, Coltrane ja Davis ovat vainaita, loppuiko jazzin kehitys, kun
kukaan heistä ei ole "julistamassa" uutta musaa jazziksi?
(provo off)
Kaikki pidätetään oikeudetta. | Epämuusikko
08.03.2010 16:40:49 (muokattu 08.03.2010 17:00:37) | |
|
turboruuvi: (provo on)
Kieltämättä paha nakki, jos
- Oikea jazz on sitä, mitä oikeat jazz-diggarit pitävät jazzina
- Oikea jazz-diggari on sellainen, joka pitää oikeasta jazzista.
Nyt kun Parker, Coltrane ja Davis ovat vainaita, loppuiko jazzin kehitys, kun
kukaan heistä ei ole "julistamassa" uutta musaa jazziksi?
(provo off)
Eipä tuo paljon heitä.
e: "It can even be argued that jazz stopped evolving when Davis wasn't there to push it forward. " (lähde: allmusic.com)
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | |
Konkeloiden jälkeen siis takaisin alkuperäiseen kysymykseen:
Mihin aihealueisiin ELP, Procol Harum, Mezzoforte ja Santana mahtaisivat täällä sijoittua luonnollisimmin?
Kaikki pidätetään oikeudetta. | Epämuusikko
08.03.2010 17:02:33 (muokattu 08.03.2010 17:05:00) | |
|
turboruuvi: Konkeloiden jälkeen siis takaisin alkuperäiseen kysymykseen:
Mihin aihealueisiin ELP, Procol Harum, Mezzoforte ja Santana mahtaisivat täällä sijoittua luonnollisimmin?
ELP: progea
Procol Harum: minun korviin rockia, joku tietävämpi korjaa jos onkin progea
Mezzoforte: fuusiota sanan halventavassa merkityksessä
Santana: rockia etnomaustein, mutta silti rockia enemmän kuin sitä millä se sitten onkin maustettu.
Minun mielestäni, korjatkaa jos olen väärässä.
e: ja Sub Zerohan antoi jo ekassa vastauksessa Vastaukset.
Mikään muu valta paitsi modet eivät estä sinua tekemästä noista kaikista erillisketjua rock-palstalle, poislukien Mezzoforte, jonka läsnäoloon jazz-palstalla varmasti totumme vuosien myötä.
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | |
turboruuvi: Konkeloiden jälkeen siis takaisin alkuperäiseen kysymykseen:
Mihin aihealueisiin ELP, Procol Harum, Mezzoforte ja Santana mahtaisivat täällä sijoittua luonnollisimmin?
ELP: Progea selkeästi
Procol Harum: Ei ihan progea, mutta selkeästi kunnianhimoista rock-musiikkia
Mezzoforte: En tunne
Santana: Rock hieman etnofuusiolla maustettuna | |
turboruuvi: (provo on)
Kieltämättä paha nakki, jos
- Oikea jazz on sitä, mitä oikeat jazz-diggarit pitävät jazzina
- Oikea jazz-diggari on sellainen, joka pitää oikeasta jazzista.
Nyt kun Parker, Coltrane ja Davis ovat vainaita, loppuiko jazzin kehitys, kun
kukaan heistä ei ole "julistamassa" uutta musaa jazziksi?
(provo off)
piti antaa plussa. oli niin hyvin sanottu siellä takarivissä!
viina. hanuri. ja naiset. | |
ganesha: piti antaa plussa. oli niin hyvin sanottu siellä takarivissä!
Olisit antanut tämän ketjun suosiolla hävitä.....
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
