Musiikkibisnes ›

kivi:
 
Sitä että välttämättä toimiva käytäntö ei asu lakipykälissä. Saattaa olla ja onkin vakiintuneita käytäntöjä ja tapoja jotka ajavat normaalikäytännössä pykälien ohi, tai ehkä pykälät sivuutetaan kun ne lakkaavat vastaamasta totuutta. Loppupeleissä pykälät pitää kuitenkin saada vastaamaan toteutunutta järjestelmää ja sen parasta ideaalia, ei toisinpäin, vaikka niin moni toivoo ja luulee.
 
en malta olla kommentoimatta tuota viimeistä
 
tiukassa paikassa kuitenkin katsotaan, että mitä pykälissä on - lain tulkinta ei ole relativistista so. yhdessä tilanteessa tekijänoikeuksien sitovuutta ei katsota toisella tavalla kuin jossain toisessa tilanteessa. Lainmukaisuuden tulkinta on melkoisen vaativaa - siinä juristit penkovat niin lain esityöt kuin liittyvän lainsäädännön ja oikeuskäytännötkin. OIkeus ottaa kantaa lain näkökulmasta *. Tekijänoikeusjärjestemän käytäntöjen tulee tukeutua lakiin. TOki moni on epäillyt, että Teosto yms. ovat päässeet tulkitsemaan lakia ikään kuin viranomaisroolissa, jota niillä oikeasti ei ole ja esim. sen seurauksena yksipuolisesti määräämään korvaustaksoja (jotain oikeudenkäyntejäkin on ollut esim. "soittoruokaloiden" ja Teoston kesken - en enää tarkemmin muista, mutta Teosto hävisi).
 
toinen asia on, että lakien tulisi olla yleistä oikeuskäsitystä (ei tarkoita iltapäivälehtien lukijoiden tai nettikeskustelijoiden mielipiteitä) vastaavia.
 
Tekijänoikeusasioissa sopimussuhteissa noudateaan aina tekijänoikeuslakia tai muita ko. asioita käsitteleviä lakeja. Osapuolet voivat tehdä keskenään sitovia sopimuksia (sopimusvapaus) esim. tekijäasiakas-Teosto-musiikin käyttäjäasiakas (tuossa ketjussa taitaa jokaisessa välissä olla jokin "sopimus" -niminen asiakirja).
 
Ellei sopimusta ole tehty noudatetaan vain tekijänoikeuslakia. En tiedä, että mitenkä Teosto voisi tehdä sopimuksen jonkun sellaisen musiikintekijän puolesta , joka ei ole sopimussuhteessa Teostoon kun laissa hyvin vahvasti tekijän oikeus kerran todetaan. Sellaista käytäntöä en ole tekijäoikeuslaista löytänyt (työehtosopimusten "yleissitovuus" on ilmeisesti laissa selvästi todettu). Ellei esittäjällä ole "sopimusta" ko. teoksen käytöstä ei teosta saa käyttää julkisesti. Kotona kyllä perhe- ja pienessä ystäväpiirissä voi soitella vapaasti...
 
Ylempänä taisi olla jotain "kun on ensimmäisen kerran julkaistu.." tms.. - tekijänoikeuslaissa asia koskee tekijänoikeuden raukeamista siten, että kun on ensin luvallisesti julkaistu esim. kirja tai levy niin kyseiset kirja- tai levykappaleet saa luvallisesti kuluttaja tai divari myydä eteenpäin - ei kuitenkaan valmistaa kopioita ko. tuotteesta.
 
*) on syytä tunnustaa, että maallikon silminhän lakipykäliä luetaan aivan eri tavoin kuin juristit lukevat. Omissa (ei musiikkialan) töissä tulee ajoittain lakiasioitakin vastaan kun esim. joudun laatimaan asiantuntijavastineita juristien tekemiin kanteisiin, valituksiin etc.. - silloinkin aina juristit laativat juristeriaosuudet ja minuna roolini on tulkita asioita "teknisten" asiakirjojen pohjalta. En siis yritäkään väittää, että lakitulkintani olisi välttämättä varmasti oikea...

No mua koulutettiin tuossa aiemmin jo tällä:
 
Sopimuslisenssi
26 pkl (14.10.2005/821)
Sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan, kun teoksen käyttämisestä on sovittu käyttäjän ja opetusministeriön hyväksymän, lukuisia tietyn alan Suomessa käytettyjen teosten tekijöitä edustavan järjestön välillä. Sopimuslisenssin nojalla luvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää sellaistakin saman alan teosta, jonka tekijää järjestö ei edusta.
 
Kyllä tämä nyt vihjaa siihen suuntaan, että Teosto voi antaa esitysluvan teoksesta, jonka tekijää se ei edusta. Käytännön sovelluksesta minulla ei ole mitään käsitystä, eikä voi ollakaan, kun en ole lakimies.

Björn E. Borg:
 
Käytännön sovelluksesta minulla ei ole mitään käsitystä, eikä voi ollakaan, kun en ole lakimies.
 
No en o minäkään, mut jos käytännön sovellusta miettii, ni ei tartte ollakaan.
Yks käytännön sovellus ko on se, että teet niin hianon humpan, että iskelmäradio raikaa ja tanssikansan jalka vipattaa, ni mä ny villisti veikkaan, et siin ny ei ensimmäisenä tu mieleen miten estää sen soittaminen tanssilavoilla?
 
Asialla spekulointi ei o edes persedellä puuhunkiipeämistä, vaan pikemminkin sen pohtimista miten latvasta mahdollisesti tullaan pää edellä alas.
 
Karkeasti jaotellen bändit soittaa omaa musaa tai sit ne soittaa covereita. Jos ne soittaa covereita, ni miks ne soittais tuntemattomia biisejä, joita kukaan ei o missään kuullu? Yhden ehtoon aikana ehtii vetäistä vain viitisenkymmentä biisiä, eli joka keikalla jää soittamatta tuhansittain miljoonahittejäkin.
 
Et niinko käytännön sovelluksessa se helpoin tapa estää biisiään soimasta missään on jättää se sinne pöytälaatikkoon. Käytännössä sit taas on aivan hiton vaikeaa tehdä semmoinen biisi, joka kelpais muillekin coveroitavaksi.
 
Edit: Niin että Björn.E.Borg voin luvata sinulle ja voit kertoa sille kauniin rakkauslaulun tehneelle kaverillesikin, että biisinsä on ainakin meikäläisen bändin coveroinnilta pomminvarmasti turvassa, kunnes sitä on myyty jokseenkin hitosti. Sit se jo kisaa samassa sarjassa yestyrdeitten, onluyouiden ja lovemetendereiden kanssa. Enkä muista milloin noitakaan oltais vedetty...

mainitun lisenssijutun perusteella näköjään sitten olisi mahdollista käyttää ... (en kovin huolellisesti koko ketjua näköjään lukenut...)
 
rintapek:
 
Asialla spekulointi ei o edes persedellä puuhunkiipeämistä, vaan pikemminkin sen pohtimista miten latvasta mahdollisesti tullaan pää edellä alas.
...
 
näinpä... ja tosiaan enemmän "akateemista" pohdiskelua - kuka ensin edes ko. "luvattoman" biisin löytää, viitsisi esittää ja kuka sen tunnistaa oikean tekijän tuotteeksi - käytännön merkitystä asialle ei liene paljoa, mutta sinällään mielenkiintoinen aihepiiri ;-)
 
muutoinkin nykymaailmassa ei kannata olla liian hienohelmainen omien tuotoksiensa perään (vaikka Teosto onkin asiakakidensa puolesta) - ehkäpä jonkinlaista kypsymättömyyttä on tiukasti "oikeuksistaan" kiinni pitää.
 
- -
 
toinen asia on varsin väljää samplejen käytön mahdollistava muu näkemykseni, mutta ei siitä tässä...

Leikari: muutoinkin nykymaailmassa ei kannata olla liian hienohelmainen omien tuotoksiensa perään (vaikka Teosto onkin asiakakidensa puolesta) - ehkäpä jonkinlaista kypsymättömyyttä on tiukasti "oikeuksistaan" kiinni pitää.
 
Näin se asia varmaankin on.
Eiköhän tämä spekulointi voida lopettaa tähän kun kaikki asiat on nyt sitten tullut käsiteltyä.
 
Vastaavista tekijänoikeuksista ja tekijän "hienohelmaisuudesta" on muuten elokuva-alalta kaksi hyvää esimerkkiä Suomesta, toinen tapahtui muutama vuosi sitten, ja toinen 90-luvulla.
 
No. Yleensähän on niin, että ohjaaja (tämä on eurooppalainen taide-elokuvien systeemi) käsitetään käytännössä teoksen pääasiallisena tekijänä, ja hän tekee tärkeimmät elokuvaa koskevat päätökset.
 
Toisessa (Hollywood-systeemi) käytännössä on niin, että tuottaja on tuotannon päätöksentekijä.
 
Tekijänoikeuslainsäädännön mukaan teoksesta päättää kuitenkin käsikirjoittaja. Näissä kahdessa Suomessa tapahtuneessa jutussa käsikirjoittaja alkoi huolehtia oikeuksistaan puuttumalla detaljitasolla elokuvan sisältöön ja tuotantoyhtiölle tuli tuosta paljon harmia.
 
Näiden käsikirjoittajien motiiveista en osaa sanoa mitään, enkä osaa arvioida heidän psykologista tilaansa. Selvää on että näiltä herroilta ei sittemmin ole pahemmin käsikirjoituksia kyselty.

Björn E. Borg: ...Vastaavista tekijänoikeuksista ja tekijän "hienohelmaisuudesta" on muuten ...
 
oman ammattini puitteissa olen havainnut hienohelmaisuutta erityisesti nuorempien arkkitehtien (esim. kilpailuvoittaja) piirissä - ego on vielä suuri, mutta reaalimaailman ammatitaito kehittymätöntä
 
... enkä osaa arvioida heidän psykologista tilaansa. Selvää on että näiltä herroilta ei sittemmin ole pahemmin käsikirjoituksia kyselty.
 
arkkitehtien psykologista tilaa taisin arvioida edellä, mutta lopputulema on saattanut olla analoginen edellekirjoitetun loppukaneetin kanssa....
 
:-)

On vanha ketju.
 
Tulipahan ainakin suht selvästi selville Teoston kautta tulevien tulojen määräytymisperuste : )
 
Miten muka vois käytännössä estää jonkun biisin soittamisen esim. kadun kulmassa,vaikka oikeudenhaltija olis sen esittämisen kieltänyt?
 
Jos minä sitä siellä soitan ja saan tuloja hattuun kolikoina ja se säveltäjä tms. kulkee siitä ohi ja kuulee sen ja nostaa kanteen. Sekin pitää toteen näyttää todistajien lausunnoilla ja/tai muulla dokumentoinnilla.
Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan voi kyllä hakea korvauksia sen hyödyn mukaan mitä olen siitä esittämisestä saanut?
 
Hatussa on 10e ,niin kannattaako sitä lähteä oikeusteitse siviilikanteella hakemaan?
Olen soittanut 10 biisiä sen kympin eteen,eli taloudellinen hyöty siitä yhdestä biisistä on 1e.
Jos se kanteentekijä voi jotenkin osoittaa omien tulojensa menetyksen,niin sillä perusteella voi tietysti hakea korvauksia. Mutta kun ei ole tallenteesta kyse,niin mites moisen näyttää toteen
 
Saattaa lisäks tulla kanteen nostajallekin puolet oikeudenkäyntikuluista maksettavaksi.
Kun rangaistuskorvauskäytäntöä Suomessa ei toistaiseksi ole,niin mitä se tekijänoikeuden haltija sille esittämiselle voi?

Turpaan voi antaa jos kykenee.
 
Tai siinä tapauksessa,että pystyy todistamaan olevansa itsekin katusoittaja samoilla kulmilla voi kai olla joku peruste siihen tulonmenetykseen.

Hyvät tavat on sitte erikseen,siis jos meinaa vaikka säilyttää ystävyyden. Toinen on vaimolle häälahjaks säveltäny biisin ja toivoo siellä hääjuhlissa julkisesti ettei kukaan esittäis sitä biisiä ilman hänen lupaansa.
 
Mut jos minä oon kolmannen serkun ystävän kaima ja sanon,et ei kiinnosta moinen toivomus,et esitän sitä ulkomuistista joko alkuperäisen mukaisesti tai muokattuna. Siis siellä kadunkulmassa.
 
Aika vaikeaa estää?

tippitappi: Miten muka vois käytännössä estää jonkun biisin soittamisen esim. kadun kulmassa,vaikka oikeudenhaltija olis sen esittämisen kieltänyt?
 
Jos minä sitä siellä soitan ja saan tuloja hattuun kolikoina ja se säveltäjä tms. kulkee siitä ohi ja kuulee sen ja nostaa kanteen.
 
Ei nosta. Sulla on ihan täys vapaus soittaa sitä mitä tahansa biisiä kadunkulmassa, jos kerran katusoittolupa on hoidettu.
 
Mikä tässä on niin vaikeata?

kivi:
Mikä tässä on niin vaikeata?
 
Teosto on ahne. Mun biisejä ei saa esittää muut kun mä itte. Jne. Kauheen vaikeeta.
Oikeasti vaikeaa tossa on kait ymmärtää se, et asiat on tehty liiankin helpoksi?

kivi: Ei nosta. Sulla on ihan täys vapaus soittaa sitä mitä tahansa biisiä kadunkulmassa, jos kerran katusoittolupa on hoidettu.
 
Mikä tässä on niin vaikeata?
 
Kun analyyttisen ajattelukyvyn kehittymättömyyteen sekoittuu aimo annos peruskäsitteiden tuntemattomuutta, niin asiat on tietysti hankalia. Moni tämän ketjun tietäjistä voisi aloittaa vaikka sillä, että antaa itsensä ymmärtää käsitteet "teos" ja "teoskappale".
 
Hienoa että jaksat vääntää lapsille, ja näköjään vähän vanhemmillekin, rautalangasta.

jäykkis:
Hienoa että jaksat vääntää lapsille, ja näköjään vähän vanhemmillekin, rautalangasta.
 
Ikävä kyllä pitää sanoa, että (Teostonkaan) juristit ei oo tehneet tätä yhtään helpommaksi sanavalinnoillaan. Oikeasti, kuka tahansa joka lukee Teoston toimintaperiaatteita ymmärtämättä mitä niillä ajetaan takaa, varmaan oikeasti luulee että Teosto hamuaa itselleen joitain oikeuksia kappaleisiin, kun tarkoitus on vain saada oikeus korvausten peräämiseen.
 
Tää on nykyään niin vaikeaa, todella. Kaikki mielipiteet on tekijää vastaan.

Voisi tuo katusoittotapaus olla selkeämpikin. Kysymys katusoiton teostokorvauksista nousee vähän väliä esille. Teoston sivuilta en ole löytänyt mainintaa katusoitosta. Lähimmäs tulee pienlupa (1-10 tapahtumaa per vuosi, alle 200 kuulijaa), http://www.teosto.fi/Teosto/spussy.nsf/pienlupa?OpenForm , mutta ei oikein sovellu sekään katusoittoon.
 
Aivan muualta http://www.uta.fi/utain/2005k/7/20487.html löytyy orpo tieto kesäajan kattavasta, mielestäni kohtuullisesta katusoittomaksusta Teostolle. Tietoa on kuitenkin vaikea ottaa vakavasti kun Teoston sivut eivät sellaista tunne.
 
Asia ehkä selviäisi soittamalla Teostoon. Silti, nykyään vain on aivan yleistä että tietojen odotetaan löytyvän netistä. Informatiiviset sivut ovat hyvää asiakaspalvelua ja maksavat kyllä itsensä takaisin. Suosittelen.

Klezberg: Voisi tuo katusoittotapaus olla selkeämpikin. Kysymys katusoiton teostokorvauksista nousee vähän väliä esille. Teoston sivuilta en ole löytänyt mainintaa katusoitosta.
 
Mulle on jäänyt vahva käsitys että katusoitto on vapautettu niin esitysilmoituksesta kuin teostomaksuista samalla periaatteella kuin kirpputorituloa ei tarvitse ilmoittaa verotuksessa - kyseessä ei ole ansiotoiminta eikä yleisön laajuutta tai tapahtuman luonnetta pystytä määrittelemään.
 
Saattaa olla että jos oikein etsii, löytyy joku sanktio jostakin. Mutta kyllä mun nähdäkseni poliisin katusoittolupa ja mahdollinen kaupungin tai kauppiasyhdistyksen myöntämä lupa, tai lupa kiinteistön omistajalta ovat ne ainoat luvat joita katusoitossa haetaan - ja nekin ovat tarpeeksi monimutkaiset, koska luvan myöntäjä ja käytäntö vaiihtelevat kaupungeittain ja kunnittain.

kivi: Mulle on jäänyt vahva käsitys että katusoitto on vapautettu niin esitysilmoituksesta kuin teostomaksuista samalla periaatteella kuin kirpputorituloa ei tarvitse ilmoittaa verotuksessa - kyseessä ei ole ansiotoiminta eikä yleisön laajuutta tai tapahtuman luonnetta pystytä määrittelemään.
 
Kelpo ratkaisu, jos on noin. Itse pitäisin myös linkin takana kuvattua kertamaksua asiallisena ratkaisuna. Mutta tästä pitäisi kyllä löytyä sitten tietoa jostain. Sen verran usein tämä asia nousee esille.
 
Muuten kyllä nostan hattua Teostolle, webbisivujen informatiivisuus on selvästi parantunut viime vuosina.