| Aihe: Artistien tulkintatavat uran myöhemmillä vaiheilla | |
|---|
 -J
03.03.2010 18:06:32 | |
|
Onpahan otsikko, mutta tää tuli mieleen tuosta "Hyvä artisti huono esitys" -ketjusta.
Joidenkin artistien kohdalla ärsyttää suunnattomasti se, että omat kovat hitit pitää tulkita päin vittua kun on nimeä kertynyt vähän enemmän kuin parin kultalevyn verran.
Tarkoitan siis vähän niinku tätä (vähän samoilla artistiesimerkeillä kuin tuossa toisessakin ketjussa):
Bob Dylan --> http://www.youtube.com/watch?v=HeJfY7rFozM
Remu & Hurriganes --> http://www.youtube.com/watch?v=N9dNpyCD1QI
Eli joko laahataan tahallaan säestyksen perässä tai mennään liian edellä tai sitten vaan kylmästi sovitetaan hittibiisi aivan uudelleen johonkin ihan käsittämättömään muotoon,tms.
Ainakin minä tykkäisin kuunnella suuren artistin sen "kovan hitin" mahdollisimman alkuperäisen tyyppisesti esitettynä. En mitään uutta tulkintaa tai muuta väkerrystä. Jos jotain uutta pitää luoda niin piru tehkööt uuden ja vielä paremman biisin mutta jättää klassikot rauhaan.
Joo joo, ikä, kyllästyminen, plääplää..no pakkoko jatkaa sitten ja tehdä ties monettako comebackia. Ei se ole yleisön arvostamista.
Mikä ihme teitä hevareita vaivaa? |
 arse
03.03.2010 20:03:05 | |
|
Ainakin minä tykkäisin kuunnella suuren artistin sen "kovan hitin" mahdollisimman alkuperäisen tyyppisesti esitettynä. En mitään uutta tulkintaa tai muuta väkerrystä. Jos jotain uutta pitää luoda niin piru tehkööt uuden ja vielä paremman biisin mutta jättää klassikot rauhaan.
Sitä vartenhan on coverbändit ja kaikenmaailman tribuuttishowt. Ai niin, ja levyt.
Joo joo, ikä, kyllästyminen, plääplää..no pakkoko jatkaa sitten ja tehdä ties monettako comebackia. Ei se ole yleisön arvostamista.
Yleisöhän sen päättää. Tuon Dylaninkin keikoilla vissiin käy edelleen ihan hyvin jengiä.
My style is to follow the rhythm with snare (right hand) (free hand use for sure), left foot on both hi-hat and bass almost always which realistically by it self adds another layer or number (Hihat 1 bass drum 2), or rhythm lol! |
|
Minusta Leonard Cohen, 75 v, hoitaa nämä myöhempien vaiheiden tulkinnat aivan järjettömän hienosti. |
|
Toscaninin tempot vain kasvoivat iän kertyessä. |
|
Mä diggaan jos vanhempikin stara on nähnyt vähän vaivaa ja tehnyt uutta sovitusta vanhoista hiteistä. Jos haluan kuulla tasan yksi yhteen jonkun suosikin, niin levyt on olemassa. |
|
Jaa, ite olen tykännyt esim. miten Neil Young on vetänyt samoista biiseistä sekä sähköisiä että unplugged versioita jo ennen kun MTV keksi että unplugged on cool ja hip. |
-J
03.03.2010 20:59:29 | |
|
Joo levyt on levyjä mut henkilökohtaisesti koen että suuri osa staran livekeikan tunnelmasta rapisee siinä vaiheessa permannon rakosiin jos pitää ryhtyä arvaileen tuttujen biisien kohdalla että mitäs tällä kertaa lavalla soitetaan.
Toki tulkinta on jees juttu,mut joku raja siinäkin sais mennä. Kyl tosi isoja staroja lähtee jengi katsoon vaikka tiedettäis että homma ei futaa enää niin kuin "Woodstockissa '69". Kävin minäkin tsekkaamassa Chuck Berryn nähdäkseni palan rockhistoriaa livenä. Keikan musiikillinen puoli ei taasen eriyisesti jäänyt mieleen veret seisauttavana performanssina...
Mikä ihme teitä hevareita vaivaa? |
|
-J: Joo levyt on levyjä mut henkilökohtaisesti koen että suuri osa staran livekeikan tunnelmasta rapisee siinä vaiheessa permannon rakosiin jos pitää ryhtyä arvaileen tuttujen biisien kohdalla että mitäs tällä kertaa lavalla soitetaan.
Toki tulkinta on jees juttu,mut joku raja siinäkin sais mennä. Kyl tosi isoja staroja lähtee jengi katsoon vaikka tiedettäis että homma ei futaa enää niin kuin "Woodstockissa '69". Kävin minäkin tsekkaamassa Chuck Berryn nähdäkseni palan rockhistoriaa livenä. Keikan musiikillinen puoli ei taasen eriyisesti jäänyt mieleen veret seisauttavana performanssina...
Varmaan ku ne vuosikaudet, peräti vuosikymmenet o esittäny niitä samoja hittejään ni vetää niin rutiinilla että se sellanen "hohto" varmaan menny. Vaikea selittää. |
 bedlam
04.03.2010 10:35:26 (muokattu 04.03.2010 10:38:06) | |
|
Kaksjakoinen juttu. Jos näkee 40 vuotta vanhan lempparibändinsä ekaa kertaa livenä ja ne vetääkin oman lempparibiisin omituisena reggaeversiona, niin suututtaahan se. Mutta jos tyypit ovat veivanneet vuosikymmeniä samaa biisiä livenä, niin kyllähän heillä on oikeus omaa biisiään mulkata sellaiseksi, että sitä on edes jotenkin mielenkiintoista soittaa sen sadannentuhannennen kerran. Toisaalta esiintyvän artistin pitäisi osata ajatella yleisöäänkin ja nimenomaan niitä, jotka vasta nyt näkevät suosikkinsa ekaa kertaa livenä.
Mutta jos pitää valita jompikumpi, niin mielummin näkee soittajat pitämässä hauskaa soittaessaan kuin mekaanisesti suorittamassa ja samalla tylsyyttään haukottelemassa. |
|
-J: Kävin minäkin tsekkaamassa Chuck Berryn nähdäkseni palan rockhistoriaa livenä. Keikan musiikillinen puoli ei taasen eriyisesti jäänyt mieleen veret seisauttavana performanssina...
Olisi mahtanut olla melkoisen veret seisauttava performanssi nähdä Chuck Berryn vetävän samaan malliin kuin varhaisissa tv-taltioinneissa. Ei kai sellaista tapahdu kuin Rollareiden keikalla.
No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
|
tsugaru: Olisi mahtanut olla melkoisen veret seisauttava performanssi nähdä Chuck Berryn vetävän samaan malliin kuin varhaisissa tv-taltioinneissa. Ei kai sellaista tapahdu kuin Rollareiden keikalla.
Sehän sekosi jo 1980-luvulla omissa biiseissään kun näin Tammisaaren kitarafesteillä. Sinänsä kyllä oli pyritty pitämään biisit mahdollisimman alkuperäisasussa. Samoihin aikoihin nähty B.B.King oli miljoona kertaa positiivisempi ylläri vaikka olivat muutamankin biisin sovitusta rukanneet jonkunverran. Se soittoinnostus ja energia oli bändillä ja maestrolla ihan eri tasolla. |
-J
04.03.2010 12:35:28 | |
|
tsugaru: Olisi mahtanut olla melkoisen veret seisauttava performanssi nähdä Chuck Berryn vetävän samaan malliin kuin varhaisissa tv-taltioinneissa. Ei kai sellaista tapahdu kuin Rollareiden keikalla.
Itseasiassa sen keikan veret seisauttavin performanssi oli kyllä se, että Berry veti korkeasta iästään huolimatta duckwalkia. Eikä ollut mitään tutisevan kääkän touhua...
Mikä ihme teitä hevareita vaivaa? |
 Tsugu Way
04.03.2010 15:08:21 (muokattu 04.03.2010 15:21:22) | |
|
bedlam: Kaksjakoinen juttu. Jos näkee 40 vuotta vanhan lempparibändinsä ekaa kertaa livenä ja ne vetääkin oman lempparibiisin omituisena reggaeversiona, niin suututtaahan se. Mutta jos tyypit ovat veivanneet vuosikymmeniä samaa biisiä livenä, niin kyllähän heillä on oikeus omaa biisiään mulkata sellaiseksi, että sitä on edes jotenkin mielenkiintoista soittaa sen sadannentuhannennen kerran.
Just näin! Olen täysin samaa mieltä. Tyhjentävä plussan arvoinen vastaus. Mielestäni ei siis joko-tai-asia.
En ole nähnyt vielä Dylania livenä. Jos näille seuduin vielä tulee, niin menen katsomaan, mutta toivottavasti mahdolliset esitettävät klassikkobiisit eivät ole muuttuneet lopullisesti aivan täysin tunnistamattomiksi jamitteluiksi.
Mitä Kuningas-Remuun tulee, niin jotakin kummaa tapahtui sen koiravaljakko-onnettomuuden jälkeen. Remun esittäessä sittemmin Hurriganes-biisejä ovat biisien kompit kääntyilleet, hidastuneet ja laahanneet. En tiedä miksi. Jotakin mystistä. Harmi!
Kyllä kait tässä koko ketjun kysymyksessä minun mielestä oleellista on se, että itse ainakin haluasisin, että artisti, jonka näen ensimmäistä kertaa, esittäisi kohtuu perinteisen version biiseistään. Ja sellaisen bändin, kuten esimerkiksi Rolling Stones, jonka olen nähnyt useasti, toivoisin seuraavan kerran nähdessäni esittävän vaikkapa upean bluestulkinnan Satisfactionista. Muuta hankalapa bändien on toteuttaa jokaisen 40 000 katsojan toivetta.
Jos se ei svengaa, se ei ole minkään arvoinen. (Duke Ellington) |
|
Muuttuvat settilistat on yks juttu, joka varmaan auttais jaksamaan. Hyvänä esimerkkinä Neil Young. Ei oo varmana soittanu kahta samaa keikkaa. Myös vaikkapa joku unplugged-meno sillon tällön elävöittänee esiintymistä ja ylläpitää kiinnostusta |
|
Riverman: Mitä Kuningas-Remuun tulee, niin jotakin kummaa tapahtui sen koiravaljakko-onnettomuuden jälkeen. Remun esittäessä sittemmin Hurriganes-biisejä ovat biisien kompit kääntyilleet, hidastuneet ja laahanneet. En tiedä miksi. Jotakin mystistä. Harmi!
Hermoradat vaurioitui tjsp. Sehän selitti, ettei esim toinen (vasen?) käsi nouse enää olkapäätä korkeammalle.
Kyllä kait tässä koko ketjun kysymyksessä minun mielestä oleellista on se, että itse ainakin haluasisin, että artisti, jonka näen ensimmäistä kertaa, esittäisi kohtuu perinteisen version biiseistään
Miles Davis kehtas kuulema kerran vetää So Whatin soolon vähän eri tavalla kuin levyllä
en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |
 tsugaru
04.03.2010 15:35:32 (muokattu 04.03.2010 15:39:26) | |
|
Riverman: En ole nähnyt vielä Dylania livenä. Jos näille seuduin vielä tulee, niin menen katsomaan, mutta toivottavasti mahdolliset esitettävät klassikkobiisit eivät ole muuttuneet lopullisesti aivan täysin tunnistamattomiksi jamitteluiksi.
Muuta hankalapa bändien on toteuttaa jokaisen 40 000 katsojan toivetta.
Dylankaan ei varmaan kahta samanlaista keikkaa vedä. Katsojien toiveiden täyttämiseksi ehkä jokunen settilistaan sopiva klassikko varattuna. Toisaalta Dylanin loisteliaiden kokoonpanojen jamittelu on sen verran mehevää livenä, ettei katsoja enää tiedä tarvitseeko klassikkoja alkuperäisasussaan.
No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
-J
04.03.2010 16:38:59 (muokattu 04.03.2010 16:39:42) | |
|
Tulkintakysymykset ovat vahvoja makuasioita ja mielestäni onkin mukavaa että asiasta voidaan keskustella ilman perinteistä "Sun näkemys on väärä - Minun näkemykseni on totuus" -vääntöä. Aika usein nämä siihen ajautuvat :)
Mutta joo, tässä muutama legendaarisen bändin/artistin veto esimerkkinä jotka minun näkemykseni ja mieltymyksieni läpi siivilöitynä edustavat tulkintaa joissa klassikkobiisi vedetään livenä vuosikymmenienkin jälkeen ns. "siten kuin pitääkin vetää":
Eagles - Hotel California (2009) http://www.youtube.com/watch?v=xRRagDvbrS0
The Rolling Stones - Start me up, Satisfaction (2006) http://www.youtube.com/watch?v=Bg6DTytwrLA
Little Richard - Lucille (2007) http://www.youtube.com/watch?v=pSJuIRVtBas
Tina Turner - Simply the best (2009) http://www.youtube.com/watch?v=BpfjXmN4-Rk
Edit: Kirjelmäerheitä.
Mikä ihme teitä hevareita vaivaa? |
tsugaru
04.03.2010 18:26:20 (muokattu 04.03.2010 18:54:26) | |
|
-J: Mutta joo, tässä muutama legendaarisen bändin/artistin veto esimerkkinä jotka minun näkemykseni ja mieltymyksieni läpi siivilöitynä edustavat tulkintaa joissa klassikkobiisi vedetään livenä vuosikymmenienkin jälkeen ns. "siten kuin pitääkin vetää":
Eagles - Hotel California (2009) http://www.youtube.com/watch?v=xRRagDvbrS0
The Rolling Stones - Start me up, Satisfaction (2006) http://www.youtube.com/watch?v=Bg6DTytwrLA
Little Richard - Lucille (2007) http://www.youtube.com/watch?v=pSJuIRVtBas
Tina Turner - Simply the best (2009) http://www.youtube.com/watch?v=BpfjXmN4-Rk
Tässähän yksi:
http://www.youtube.com/watch?v=OM9b3uUQ2zI
No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
|
Pahimmillaan se menee tähän:
Kings of Leon - Sex on Fire (Live at Reading) http://www.youtube.com/watch?v=NOF1FJ7wGhw |
|
Uusia sovituksia ja versioita saa toki tehdä, kunhan ne vaan ovat hyvällä maulla toteutettuja. Esimerkiksi Maija Vilkkumaa bändeineen esittää välillä livenä biiseistä hyvinkin erilaisia luentoja, useimmiten onnistuneesti. Dylanin keikka taas oli ainakin itselleni jonkinasteinen pettymys, tosin lähinnä maestron laulusuoritusten takia.
Niin, Popeda on vähän sellainen Suomen Tool. Jos ei diggaa, nii ei vaan ymmärrä. -dixi19 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
