Tanssimusiikki ›

http://www.porstuakirjastot.fi/yhteiset/dokumentti.asp?id=2506
 
http://www.porstuakirjastot.fi/yhteiset/dokumentti.asp?id=1139
 
Facebookissa on kuvia joissa esiintyy näitä 70-luvun alun soittajia.
 
http://www.facebook.com/#!/group.php?gid=345802840553&ref=ts
 
Tarvii kirjautumisen Facebookiin!
 
Tämä ei tarvi kirjautumista; http://www.st74.fi/rp_historiaa.html
 
Keikkakamat Suikkiksella oli mittavat, mm...
Rumpali Kaukosalolla Tuplasatsi Beverley pöttejä.
Hammond-urut isolla Leslien-kaapilla.
 
Hammondi piti nostaa pystyyn esim. Ylistaron Alapään NS:llä, jotta ne saatii portaita ylös soittolavalle. Soittolava sijaitsi silloin jossain metri yleisön yläpuolella ja portaissa oli tietty 90 asteen mutka. Onneksi bändissä oli isoja miehiä mukana.=)
 
Suikki löytyy nykyään mm. täältä; http://www.nuolilevyt.fi/yhteystiedot
 
Sitten vähän solisti Raya tietoa:
Apostolien solisti Raya (Marketta Alenius) kiinnitettiin 1960-luvun lopulla Danny D-tuotannon artistiksi. Hän oli mukana muissakin Pop-teatterin produktioissa, mm. Jeesus Kristus Supertähdessä, Pelastuksessa ja West Side Storyssa. 1970-luvulla hän lauloi myös yhtyeissä Woodoo, Super Suikkis ja Best Sellers Orchestra. Hän on esiintynyt monissa musikaaleissa Seinäjoella ja Jyväskylässä sekä toiminut äänenä piirrosfilmien suomenkielisissä toteutuksissa.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=94&t=897&a=3715
 
Best Sellers:
http://www.ilkka.fi/teemat/teematarticle.jsp?article=418753
 
NYT OLLAAN JO AIKA KAUKANA NIISTÄ AUTOISTA!
 
Jami vois heittää lisäkommenttia.

keikkabussina oli Toyota Hiace.Matka Kemistä Norjan Porsgrunniin.Laivaylitys oli suht helppo.Muut osat matkasta Marshallin combon päällä(vielä 20+v:n jälkeen lukee `hanurissa ashall , R taisi kadota auringottomaan...)."siinä"liukuoven viereen jätetyssä kolossa.Onnex oli talvi,kun vitutti muutenkin.
Muista paskoista keikka-autoista ja reissuista puhumattakaan.
Kateeks kävi Ruåtsalaisia bändejä, kun tulivat samanlaisella Chevyvanilla kuin mulla ,stokiksessa keikkapaikalle.Erona 30cm paksut sohvat takana,mulla ne w..tun veronkierto-penkit(jos ei olis kelvannut,oltais menty varojen puolesta keikalle vissiin -69 Transitilla).Naapurin homppeleilla oli hienommassa kondiksessa peräkärry 5-kerros maaleineen+lakkoineen,kevytmetallivanteineen ja special-bändi-kuvituksineen.Nolotti,w...utti jne....ollaan suomesta....siitä ryssän naapurista juu nou.

Pitänee laitella omakin stoori. Joskus -86 oli Rudi-bändin kanssa menossa Pieksänmäelle Savonlinnasta. Kaksi bändiä ja kamat samaan Vedan Transittiin (perä lauloi tottakai). Etukabiiniin kolme ukkoa ja taakse kamojen sekaan kuusi ukkoa. Viisi mahtui selkä väliseinää vasten ja polvet suussa istumaan (oltiin hoikkia poikia silloin). Kuudes kaveri laitettiin seisomaan niin, että jalat olivat lattialla ja yläruumis pa-kaapin ja katon välissä vaakatasossa.
 
Talvi oli tottakai, joten otimme lämmikkeeksi valkoviiniä. Lukkarisen Rudi otti pullosta molempiin suuntiin ja sai siis tupla-annoksen. Vaikka matka kesti kusitaukoineen vain pari tuntia (röökiä vedettiin autossa sisällä tietenkin), oli Lukkarinen aika seipäässä keikkapaikalle saavuttaessa.
 
Eka biisi alkoi rumpuintrolla. Basson olisi jo pitänyt alkaa kuulumaan, mutta ei näkynyt koko ukkoa. Homma seis. Siellähän se Lukkarisen perse näkyi bassokaapin takana. Kitaristi Pasi Huopalainen (ex. Pelle Miljoona & NUS) oli kuin myrskyn merkki: "Mitä sie puuhaat!" -karjui Pasi Rudille. "Hävish blectra...", -yritti Rudi. Johon Pasi: "Vittu mie tapan siut!". Ja seuraavassa biisissä Rudi laulaa puoli metriä mikin sivussa: "Ketään ei oo kotona..."
 
Vedan Ford Transit oli monen retken veturi. Kauhea ajaa ja se perän ulvonta muistuu vielä kahden kymmenen vuoden takaakin hyvin selvästi mieleen. Auton omistaja oli kuitenkin maapallon mukavin kaveri (R.I.P) ja siitä saikin lisänimen Hyväluojanen. Miten lie olisi poliisisedät ratsassa asiaan reagoineet, jos sellaiseen olisimme siinäkin lastissa ajaneet.

Oletteko laskeskellu mitä tämä käyttöveron nousu vaikuttaa matkakustannuksiin?
Eihän se tietenkään vuodessa paljon tee, mutta kun näillä tämän tyyppisillä veroilla on taipumus vaan kokoajan kasvaa.

hollmi-5: Vedan Ford Transit oli monen retken veturi. Kauhea ajaa ja se perän ulvonta muistuu vielä kahden kymmenen vuoden takaakin hyvin selvästi mieleen.
 
Onko kellään ollu koskaan keikka-Transittia jonka perä ei olis huutanu? Tuntuis vaan aika monen keikkailijan muistoissa olevan Fordin hammaspyörien sointi.

Roki: Onko kellään ollu koskaan keikka-Transittia jonka perä ei olis huutanu? Tuntuis vaan aika monen keikkailijan muistoissa olevan Fordin hammaspyörien sointi.
 
Minulla huusivat molempien perät. Sekä bensa, että diiseli. Ergonomia oli myös hyvin omaperäinen toteutukseltaan. Välillä Imatra-Lappeenranta alkoi niskaa jomottaa, mutta kun ajoin Imatralta ihan Kouvolaan saakka oli selkäkin jumissa. Utin suoran nesteellä kävelin kahville kuin joku hemmetin zombie.
 
Mitähän matoja niissä Fordin ja Perkinsin myllyissä oikein oli? Olivat niin ihmeen lyhyt ikäisiä... Siinä diiselissä oli oikein eetteripumppu, imuilman liekkilämmitys sekä sähkälankahehku. Sekin imuaukossa. Niiden onnistuneella yhteiskäytöllä sai aikaan varsin urheilullisia efektejä.
 
Ohjaus-simpukka oli pakkasilla miehekkään jähmeä. Opittiin välttelemään äkkivääriä kurveja ja tiukkoja risteyksiä.
 
Nimim. Transit-mies

Roki: Onko kellään ollu koskaan keikka-Transittia jonka perä ei olis huutanu? Tuntuis vaan aika monen keikkailijan muistoissa olevan Fordin hammaspyörien sointi.
 
Semmoista ei ole olemassakaan, kaikissa se niissä ujeltaa. Perää vaihtamalla saa kyllä vaihdettua nopeutta, jossa se ääntelee. Tosin arpapeliä.
 
Transitissa olleista koneista nimenomaan se perkins on vähän huonossa maineessa. Muuthan on ihan kelvollisia.

Lipsaset teki keikkaa alkuvuodet Ford Econolinella. Joku oli matkanvarrella purkanut toisen bensatankin pois. Itsekin tankkasin kerran viimeisen satasen asfaltille, kun pistoolille oli kaksi paikkaa, mutta toinen oli ohivirtausmallia.
 
Toki ilmastointikin oli poistettu turhana. Kesällä saunottiin satoja kilometrejä pelkissä uimahousuissa. Sisälämpö oli noin 60-astetta. Ei paljoa yli.
 
Ohjaus oli arvontamallia ja eturenkaat tekivät ennakoimattomia liikkeitä ja välillä pelotti ajaa tuolla autolla. Oli ohjausvarsi kuulemma lopulta lähes irti. Ylitehostus vei lopunkin tuntuman ohjauksen ja asfaltin välistä.
 
Yleensä auto kuitenkin oli luotettava ja keikalle ehdittiin aina ajoissa. Kerran kuitenkin jäimme tulomatkalla tien päälle. Olimme tulossa Seinäjoelta Savonlinnaan. Pistokeikka. Eli samoilla silmillä Savonlinna-Seinäjoki-keikka-Savonlinna. Aamuyöllä auto sammui kesken ajon kolmisenkymmentä kilometriä ennen Jyväskylää. Ei suostunut käynnistymään.
 
Paikalle tuli parin tunnin odottelun jälkeen tiepalvelukaksikko. Välillä miehet jo juhlivat vian löytymistä, mutta ei millään suostunut auto sitä uskomaan. Haettiin välillä osiakin Jyväskylästä. Seitsemän tunnin pitstoppi loppui, kun meille annettiin tiepalvelumiesten henkilöauto ja Fordi laitettiin kuorma-auton lavalle.
 
Muuten oli lystikästä, mutta kusta ei uskaltanut. Oli pakki niin kuralla, että ei yhtään kärsinyt lyödä painetta putkistoon. Vilu ja nälkä ei haitannut paljoakaan.

Meillä oli Leyland Sherpa jonkin aikaa kamojen kuljetusautona. Öljyä söi melkein kuin bensaa, mutta se ei ollut suurin ongelma autossa. Sammui milloin tahtoi ja ei tahtonut lähteä käyntiin. Oli puristukset koneessa nollaluokkaa. Pari viimeistä reissua jäi mieleen siitä romukasasta. Lähdettiin Lappeenrantaan keikalle ja sieltä piti mennä sitten Pieksämäelle. No Jämsästä Padasjoelle pääsiin ensin kun tuulettimen hihna katkesi. Onneksi juuri sen huoltoaseman kohdalla ( se mikä ei ole enää olemassa). Sieltä saatiin hihna ja joku auttoi sen vaihdossa, taisi olla vielä pääsiäisviikonloppu, joten joka paikka ei ollut auki. Matka jatkui jotenkin Lappeenrantaan, mutta yöllä ei auto tahtonut lähteä käyntiin vaikka mitä tehtiin. Portsarin autolla hinattiin mutta ei auttanut. Jotenkin sitten hörähti käyntiin ja äkkiä kohti Pieksämäkeä. Päästiin sinne ja roudattiin kamat Savonsolmuun. Taas sama juttu, ei lähtenyt käyntiin ja nyt oli öljykin vähissä. Taas säkällä auto sitten lähti käyntiin ja etsimään öljyä. Muistutan että tämä oli -80 lukua jolloin ei ollut yöhuoltamoita kuin muutama. Siinä Pieksämäeltä Jyväskylään olevan tien risteyksessä oli sitten huoltamo, mutta se ei auennut kuin vasta 10:ltä sunnuntai aamuna. Odotettiin pari tuntia ja sitten saatiin öljyä. No kotiin Jämsään päästiin jotenkin mutta oli aika pitkä päivä. Taidettiin siinä ottaakin muutamat että vitutus hieman laskisi.
Seuraavalla viikolla piti lähteä Porvooseen. Menin omalla autolla, koska yövyin sen pari viikkoa vanhempieni luona Hyrylässä. Noin 5 kilometriä jämsästä seisoi ylämäessä tien vieressä tutun näköinen "auto" ja vieressä kaksi punanaamaista muusikkoa. Oli Sherpa sanonut lopullisesti työsopimuksensa irti. Joku auto saatiin lainaksi että päästiin keikalle, mutta Sherpa ajettiin pellolle ja syvään. Siellä se seisoi muutaman kuukauden ennenkuin joku haki sen pois. Sen oli sen auton tarun loppu, joku tosin sanoi jälkeenpäin ettei olisi kannattanut hankkia koko autoa.

jon lord: Meillä oli Leyland Sherpa jonkin aikaa kamojen kuljetusautona. Öljyä söi melkein kuin bensaa, mutta se ei ollut suurin ongelma autossa. Sammui milloin tahtoi ja ei tahtonut lähteä käyntiin. Oli puristukset koneessa nollaluokkaa. Pari viimeistä reissua jäi mieleen siitä romukasasta. Lähdettiin Lappeenrantaan keikalle ja sieltä piti mennä sitten Pieksämäelle. No Jämsästä Padasjoelle pääsiin ensin kun tuulettimen hihna katkesi. Onneksi juuri sen huoltoaseman kohdalla ( se mikä ei ole enää olemassa). Sieltä saatiin hihna ja joku auttoi sen vaihdossa, taisi olla vielä pääsiäisviikonloppu, joten joka paikka ei ollut auki. Matka jatkui jotenkin Lappeenrantaan, mutta yöllä ei auto tahtonut lähteä käyntiin vaikka mitä tehtiin. Portsarin autolla hinattiin mutta ei auttanut. Jotenkin sitten hörähti käyntiin ja äkkiä kohti Pieksämäkeä. Päästiin sinne ja roudattiin kamat Savonsolmuun. Taas sama juttu, ei lähtenyt käyntiin ja nyt oli öljykin vähissä. Taas säkällä auto sitten lähti käyntiin ja etsimään öljyä. Muistutan että tämä oli -80 lukua jolloin ei ollut yöhuoltamoita kuin muutama. Siinä Pieksämäeltä Jyväskylään olevan tien risteyksessä oli sitten huoltamo, mutta se ei auennut kuin vasta 10:ltä sunnuntai aamuna. Odotettiin pari tuntia ja sitten saatiin öljyä. No kotiin Jämsään päästiin jotenkin mutta oli aika pitkä päivä. Taidettiin siinä ottaakin muutamat että vitutus hieman laskisi.
Seuraavalla viikolla piti lähteä Porvooseen. Menin omalla autolla, koska yövyin sen pari viikkoa vanhempieni luona Hyrylässä. Noin 5 kilometriä jämsästä seisoi ylämäessä tien vieressä tutun näköinen "auto" ja vieressä kaksi punanaamaista muusikkoa. Oli Sherpa sanonut lopullisesti työsopimuksensa irti. Joku auto saatiin lainaksi että päästiin keikalle, mutta Sherpa ajettiin pellolle ja syvään. Siellä se seisoi muutaman kuukauden ennenkuin joku haki sen pois. Sen oli sen auton tarun loppu, joku tosin sanoi jälkeenpäin ettei olisi kannattanut hankkia koko autoa.
 
No, huh huh olipa juttu..
Joo eli koneremppahan tuohon olis pitänyt tehdä jo ajat sitten, varmaan jotain Postin vanhoja hemmetisti ajettuja Sherpoja.

Onko kellään hauskoja kokemuksia keikoista joissa kulkuvälineenä olisi ollut joku muu kuin auto? Esim. laiva, lentokone tai aina arvaamaton hevospeli?

rintapek: Käykö hissi? Reenikämpän yläpuolella on ruokala. Milloin siellä on keikka, ni roudaus hoituu hissillä..
 
No kerropa jokin hauska sattumus hissimatkoiltanne.

EP: No kerropa jokin hauska sattumus hissimatkoiltanne.
 
Porin Itäpuiston ravintolaan vietiin kamat pienellä tavarahissillä keittiön kautta. Kitaristilla oli hieno Levin- merkkinen akustinen kitara jonka tarjouduin viemään ylös.
Otin kitaran kainaloon pusseineen ja astuin hissiin ja kuinka ollakaan kerrosten väli olinkin n. 5 senttiä kapeampi kuin lähtiessä. Tässä se kitara sitten rusentui, kyllä nauratti. Onneksi oli vakuutus joka korvasi tilalle ilm. vastaavan , mun omavastuu oli 600 mk.
Sen jälkeen en ole toisten kitaroita roudaillut.

EP: No kerropa jokin hauska sattumus hissimatkoiltanne.
 
Joensuun Kareliassa jäi vuosien varrella hissi ylikuorman takia ainakin kolme kertaa ykkösen ja kakkosen välille. Tämän kokoisen balettitanssijan oli aikamoinen homma keplotella itsensä pois sieltä ahtaasta oviaukosta. Varmaan on ollut ihan yhtä aikamoinen näky, puhumattakaan haju. Ja jos ette kerro kellekkään, niin tais nuoriso-osasto hyppiä sen verran että jäi välille. Jäynää se on pienikin jäynä.

EP: No kerropa jokin hauska sattumus hissimatkoiltanne.
 
Ja kaikkihan muistavat Hämeensillan roudauksen??

Varsinainen seikkailu on Helsingin Ritarihuoneen tavarahissi.
Kun suojeltuun taloon on täytynyt tehdä joku systeemi jolla pyörätuoliritarit pääsevät juhlasaliin.
Saa sitä bändit käyttää roudaukseenkin. Se täyttää koko rapun niin että ihmiset ei mahdu samaan aikaan kulkemaan.
Viime keikan jälkeen suosiolla kannettiin kamat rappuja pitkin ulos mieluummin kuin sitä käytettiin.

Tampereella Koskikeskuksen hissillä parkkihallista erään lääkärikeskuksen tiloihin ylimpään kerrokseen, mutta siellä ei muistaakseni mitään hauskaa, eikä ikävääkään ..siis hississä, muuten oli kivaa.
 
Mutta Konsun hissi sen sijaan, heh muistikuva, että aika pieni kokoinen ja kun ylhäällä odoteltiin jotakin "bassorumpua" tms. tulevaksi, niin tulikin pitopalvelun tyttö ..aika hauska mielestäni : ))

jon lord: Ja kaikkihan muistavat Hämeensillan roudauksen??
 
No kyllä kyllä.

half: No kyllä kyllä.
 
Sehän on ihan piis of keik.