| Aihe: jazz-kitaroinnista | |
|---|
 Imper
09.03.2004 19:21:47 (muokattu 09.03.2004 19:24:06) | |
|
Oon tässä nyt yrittänyt opetella jazz-tyylistä kitarointia ihan rokkijuttujenkin päälle, mutta en saa kuulostamaan siltä miltä haluan. Oon jonkin verran nyt kuunnellut jazzia ja yrittänyt "kopioida" noita lickejä sieltä täältä, mutta en oikein silti löydä niistä mitään yhteistä.
Kysymys kuuluukin, pitää jazz-sooloilun tajutakseen tajuta ja todellakin tietää taustalla soivat soinnut ja juuri tietyn soolon päälle tietynlaista pätkää? Miten saan sooloilun kuulostamaan jazzahtavalta vaikka tavallisen E-bluesin päälle?
En siis osaa käyttää noita moodeja. En kuulosta jazzilta!:) Vai onko onko tässä moodeilla mitään merkitystä? Pitäisikö soittaa aina niitä taustasoinnun "erikoisia" säveliä?
Mitä mun pitäisi tehdä, kun haluan kuitenkin päästä sisälle tuon tyyliseenkin sooloiluun: toisi vähän monipuolisuutta soittoon.
Toivottavasti joku tajusi mitä ajan takaa.:)
Everyone is a per-son |
 Spiridon
09.03.2004 23:03:22 (muokattu 09.03.2004 23:04:02) | |
|
musta ainakin tuntuu siltä että jazzkitaroinnissa on tärkeää sellanen svingi, rutmitys,
Jees, mutupohjalta...
Miksolyydisten molliskaaljoen osaamisesta tuskin olisi mitään haittaa
Jos täytyy nimetä yksi hyvä urheilulaji, niin kyllä se on tämä koripulloilu. |
|
No ei kai noista moodeista mitään haittaakaan ole. Ja onhan se hyvä tietää mitä juuri milloinkin soittaa ja mikä sointu siellä taustalla on menossa. Mutta ei kai tuo välttämättömyys ole.
Komppaan aikalailla edellistä.
Groooove is in heart! |
|
Miksolyydisten molliskaaljoen osaamisesta tuskin olisi mitään haittaa
:) |
|
Miksolyydinen molliskaala on varmaan aika mielenkiintoinen versio alkuperäisestä harmonismelodisesta mollimiksolyydisestä? :D !
...sellasta |
|
Kirjastosta löytyy diibadaabakirjallisuutta vinot pinot. Tutustu ensin vaikka ihan komppailuhengessä sointujen yleisimpiin korvauksiin ja laajennoksiin. Ota sitten joku helppo standardi käteen(esim. autumn leaves, take five, so what) ja tutustu, mitä sointuja se käyttää ja mitä korvauksia/laajennoksia niille voi käyttää. Mieti sitten kaikki skaalat, mitkä siihen toimii ja missä voisi soittaa ulos. Noista biiseistä löytyy myös niin paljon eri versioita, että kuuntele, miten muut ovat ne soittaneet ja blokkaa soolot levyltä. Jazztyylin voi oppia ainostaa kuuntelemalla ja blokkailemalla muiden soittoa.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
|
Kannattaa myös opetella ne moodit.Opettele näkemään sointumerkinnät sointu/moodimerkintöinä.Kuten sanottu kirjallisuutta löytyy vinot pinot.
I hate eatin' vegetables...
Can't swallow the wheelchair... |
|
Moodit on ihan peruslähtökohta minkä tahansa soittimen soittamiseen, olipa kyseessä mikä tahansa musiikkityyli. Kuuluvat kategoriaan "nämä asiat tulisi opetella ennen ensimmäistäkään biisiä tai tilutusta".
Juodaan piimää, tullaan viisaammiksi näin. |
|
http://www.cyberfret.com/theory/modes/101/index.php oli mun mielestä suht hyvä alustus aiheeseen. |
|
Moodit on ihan peruslähtökohta minkä tahansa soittimen soittamiseen, olipa kyseessä mikä tahansa musiikkityyli. Kuuluvat kategoriaan "nämä asiat tulisi opetella ennen ensimmäistäkään biisiä tai tilutusta".
No joo, näiden asioiden opettelu on hyödyllistä muttei toki aivan noin välttämätöntä. Nk. kikkelimusassa varmasti keskimääräistä tärkeämpää. |
|
kyllä mun mielestä teoriaopinnoista on ollut ihan suoranaista hyötyä vaikka tollasta känniääliöpaahtoa soittaakin :) |
|
Moodit on ihan peruslähtökohta minkä tahansa soittimen soittamiseen, olipa kyseessä mikä tahansa musiikkityyli. Kuuluvat kategoriaan "nämä asiat tulisi opetella ennen ensimmäistäkään biisiä tai tilutusta".
No juu, mutta kai sitä nyt saa ukkonooaa ja syksyn säveltä treenata ilman että osaa moodeja!
Kyllä ihan perus avosointujen opettelu on minusta hieman sopivampi lähtökohta kitaran opetteluun kuin moodit!
Saattaa 11 vuotiaan petterin kitaransoittointo tyssätä siihen paikkaan kun yritätä selittää hänelle kuinka moodit rakentuvat ja toimivat.
Juuri tuollainen ajattelu tuottaa huonoja (nuoria) opettajia!
Ja pistätkö vielä nimesi tähän alle... |
|
ei kai tässä tarkoitettukaan että pitäisi suoraan käydä moodien kimppuun. Ei sekään kai hirveän hyvä ole kun ei osata mitään teoriaa - edes suuren ja pienen terssin eroa tai triolia :P |
|
Aika lailla perusasioiden parissa minäkin jazzin suhteen olen, mutta kommentoinpa nyt kuitenkin:
pitääkö jazz-sooloilun tajutakseen tajuta ja todellakin tietää taustalla soivat soinnut?
Ehdottomasti. Sointujen rakenteiden, moodien ja arpeggioiden tunteminen on minusta niitä olennaisimpia lähtökohtia jazzin soittamiselle.
Tuohon jazzahtavaan soundimaailmaan liittyy kyllä sitten lisäksi myös paljon muitakin asioita kuten: rytmiikka, kromaattisten äänten käyttö, fraseeraus jne... Tärkeintä on ehkä kuitenkin soittaa ja kuunnella paljon jazz-sooloja ja koittaa löytää niistä yleisimpiä ilmiöitä sovellettavaksi omaan soittoonsa.
I forgot my mantra |
|
Eli joo, se on kyllä aika tärkeetä. Ja älä välitä siitä jos jäät joskus miettimään missä mennään sooloillessasi ja jos tulet jossain kesken sointukulkua mukaan, minä nääs tein ekoilla jazz-kokemuksillani näin, kunnes kitaranmaikkani pysäytti minut ja sanoi: "Jatka tota miettimistyyliäs, se kuullostaa tyylitajuselta ku pidät tommosii taukoja etkä soita sooloa jokasen soinnun päälle, tosi hienoa." Eli näin.
Duuripentatoniset on usein ihan hyviä lähtökohtia jazz-sooloihin, ja 1 todella yksinkertainen kikka jota voit käyttää ovat "passing-notesit." Esimerkkinä vaikkapa G-duurissa voit heittää niitä sinne sun tänne, eli G-duurin luonnolliset sävelet: G, A, H, C, D, E, Fis, G, A, H, C, D, E, Fis, G.(2-oktaavinen, siis) passing notesit ovat lähes kaikki sävelen "edessä" olevat nuotit, joiden kautta voit mennä siihen "luonnolliseen" säveleen. Eli vaikka E:hen voit mennä ihan yhtä hyvin Dis:n(tai Es:n, miksi sitä sitten haluaa kutsua) kautta. Temppu toimii siis muihinkin säveliin.
Tyylitaju nopeuden edelle! Ja se on tosi! |
|
Uskaltaisin väittää, että outside-hommiin mentäessä yksi taivahan tosi on, että ei-vakuuttava ääni vakuuttavalla rytmisellä sijoittelulla soitettuna on aina paljon paremman kuuloinen kuin vakuuttava ääni ei-vakuuttavalla rytmisellä sijoittelulla. Tuota kun soveltaa kokonaisiin fraaseihin ja siitä yleensä koko soittonsa estetiikkaan niin ollaan jo aika pitkällä. Itse? Matkan alussa vasta. :)
Nutshell:
rytmiikka > melodiikka |
|
Uskaltaisin väittää, että outside-hommiin mentäessä yksi taivahan tosi on, että ei-vakuuttava ääni vakuuttavalla rytmisellä sijoittelulla soitettuna on paljon paremman kuuloinen kuin vakuuttava ääni ei-vakuuttavalla rytmisellä sijoittelulla.
Niin se menee. Freessä on jo monta kertaa todistettu, että ihan mitä säveliä vain voi soittaa ihan mihin vaan. Pitää vain osata fraseerata.
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
|
Pitää vain osata fraseerata.
mitä tarkottaa fraseeraus? varmaan aika tyhmä kysymys.. :D |
|
Ja jos tykkää lueskella niin http://www.outsideshore.com/primer/primer/
If it's good, it must be progressive!
ANDREY BOLSHAKOV - MACTEP OF CXPED!!!
|
 lxi
11.03.2004 21:32:32 (muokattu 11.03.2004 21:33:10) | |
|
mitä tarkottaa fraseeraus? varmaan aika tyhmä kysymys.. :D
Soiton jakamista fraaseihin, eli käytännössä sen rytmittäminen. Karkea esimerkki: sen sijaan että soittaisi soolossa äänen vaikka tarkalleen jokaiselle kahdeksasosalle
| | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | | |
voikin koettaa jakaa soittoaan jonkinlaisiin rytmisiin fraaseihin, "lauseisiin":
|| | || ||| | | | | | || | | |||| | ||| | | |
Soitto on näin huomattavasti elävämpää ja kertovampaa kuin robottimainen nakutus.
"I do not agree with what you have to say, but I'll defend to the death your right to say it." -- Voltaire |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
