Aihe: Kitarapleksien yms. muoviosien korroosio vaurioittaa metalliosia 1 | |
|---|---|
 rockdaddy02.03.2010 12:34:25 | |
Terve, Aloittelin tätä keskustelua kitarapleksejä/muoviosia jokus vaivaasta korroosiosta erikseen yhden henkilön kanssa. Ilmiö ei ollut hänelle tuttu , joten ajattelin laajentaa asiaa, jotta ei tule turhia vammoja soittimiin. Kyseessä on siis muoviosien hajoaminen muusta, kuin mekaanisesta voimasta. Kysymys on nimenomaan tiettyjä muovilaatujen sisältämien aineiden reaktiosta, joka ei pysähdy ja aiheuttaa vaurioita muille kitaran osille. Tätä ilmiötä löytyy niin vanhoista Gibsoneista, kuin vähemmänkin arvostetuista merkeistä. Oman, vuoden 1969 Hagström Jimmyni pleksissä oli alussa vain kohta, johon aina tuli himmeä, tahmea tahra. Sen sai pois kiillottamalla, mutta se ilmestyi aina uudelleen alkaen muuttaa pleksiä vaalemmaksi juuri kyseisestä kohtaa. Kitara oli minulla seinällä muutaman kuukauden käyttämättömänä. Tänä aikana olivat tahraa lähinnä olevat mikkien ruuvit , kuten myös pleksin ruuvit tummuneet ja ruosteessa. Samalla tavoin olivat myös myös yläkielet ruostuneet. Mikkien kromeissa oli näkyvissä lievää himmentymistä jonka onneksi sai pois. Joissakin kuvissa näkee saa ilmiötä pitkään jatkuneena. Silloin homma aiheuttaa lopulta kromin ruostumisen irti metalliosan reunoilta alkaen. Otin pleksin pois ja nämä pleksin himmeäksi menneestä kohdasta n. 100 m halkaisijaltaan olevan ympyrän muotoisella alueella ilmenneet sivuoireet loppuivat heti. Pleksi oli minulla kaapissa pari vuotta. Tänä aikana se oli mennyt kokonaan tahmeaksi ja himmeäksi, sekä mureni käsissäni palasiksi. Samaa sukua on pienoismallien rakentajien ongelma, jossa esim. malliautojen renkaissa aiemmin käytetty vinyyli käytännössä sulattaa ja syövyttää ympärillään olevaa muuta muovia. Eli jos kuvattuja oireita alkaa näkyä, niin kannattaa lähteä etsimään uutta osaa ja jos mahdollista poistaa vanha, jotta ei synny vaurioita metalliosille. | |
 fox02.03.2010 13:11:59 | |
Tämä on erittäin hyvä kirjoitus, ja vallankin koskee "vanhempien" (tai vanhempien ja vanhempien, on sitä jo 70-luvun loppupuolenkin soittimissa..) soittimien omistajia. Vintagepalstoilla on tämä vakava ongelma ollut jo pitkään tiedossa, mutta kyllä sitä kannattaa ihan tavallisen soittimen-omistajankin olla varuillaan, ettei tapahdu ns. "kauheita". Pahimmillaan tosiaan tämä "pickguard gassing" syövyttää metalliosat, ja aiheuttaa vakavia värivirheitä jopa kitaran maalipinnalle. Syynä on siis muovista vuosien kuluessa irtoavat hajoamistuotekaasut. Pahimmat "gassing"-syypäät ovat juurikin tortoiseshell-imitaatiopleksit ja plekusuojat, jotka ryhtyvät hajoamaan ihan vaan iän vaikutuksesta, mm. muurahais- ja suolahappoja erittäen, ja samalla siis itsestään hajoten. Ilmenee mm. ensin juuri tuollasina "tahmeina" laikkuina, samalla voi olla juuri metalliosissa jotain alkavaa himmentymää, vihreää oksidoitumis"töhnää" tai muita epäilyttäviä muutoksia, mm. voimakasta muurahaishapon hajua, tai muuta epämiellyttävää, pistävää döfistä. Jos soitinta säilytetään "asianmukaisesti" laukussa, ja laukkua avatessa tulee kovat aromit vastaan, kannattaa hetimiten tehdä "jotain", lähinnä, jos kyseessä on plekusuoja, niin heittää sen ihan erilleen, ja koittaa esim. korvata uudella..ei se siitä parane. Toinen ongelmallinen, mutta ei sentään kitaran osille tms. haitallinen ilmiö on sitten vintage-peleissä tuo kaikkinainen muoviosien kutistuminen, ja jopa täydellinen "rapautuminen", se muovi vaan lopulta "luovuttaa" sidosaineensa (liuottimet ym) ja menee täysin tärviölle. Ilmiö on erittäin tuttu esim. Gibsonin "holy grail" Les Pauleissa ennen vuotta 1960. Klusonin valmistamat tulip-button virittimet, tai niiden nupit lähinnä, voivat kutistua, halkeilla tai täysin murentua. Kutistumisongelmat vaivaavat myös Fenderin pleksejä, jos yllättäen ei pystykään sitä mikin korkeutta säätämään, vika voi olla siinä, että pleksin mikkireikä on kutistunut, ja tarraa kiinni mikin kuoreen. Tai sitten korkeudensäätöruuvit on siirtyneet sellaiseen asentoon, että purevat kiinni, ja jos käyttää enemmän voimaa, rikkovat sen mikin fiiberipohjan tehdessään "uudet jengat". Myös on todettu ihan tavan mikkikehyksissä ei-toivottavia kovettumia ja kutistumisia. Kaikki nämä muovi-tuhoutumiset toki ovat ikäviä ja kiusallisia, mutta vaarallisina itse soittimelle pidetään kuitenkin vain noita tortoiseshell-imitaatioiden korroosioita kaasuuntumalla. Joten, jos soittimessa moista "kuviopleksiä" jossain on, kannattaa tilannetta ehdottomasti seurata.
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
| DrGreenegg 02.03.2010 16:39:51 | |
Taudinkuva täsmälleen sama kuin omassa 1969 Jimmyssäni, oli kotelossa pari kuukautta ja Tortoisepleksi oli muuttua kiisseliksi, ruuvit syöpyivät täysin ja tahma ehti valahtaa lakkakerroksen halkeamiinkin. Myös pleksin kannatinlaippa ruostui käyttökelvottomaksi. Hagströmin mikkikehykset napsahtivat myös joka kulmasta halki. Tilasin uuden vastaavan pleksin ja mikkikehykset ruotsista, täytyy miettiä laitanko pienellä riskillä uuden pleksin kiinni, jos vaikka huonesäilytyksessä kestäisi paremmin... "heil herkut, meil kurkut" | |
| fox 02.03.2010 18:04:15 | |
DrGreenegg: Tilasin uuden vastaavan pleksin ja mikkikehykset ruotsista, täytyy miettiä laitanko pienellä riskillä uuden pleksin kiinni, jos vaikka huonesäilytyksessä kestäisi paremmin... Välttämättä ei suinkaan kaikki tortoise-pleksit ryhdy "purkenemaan", näin käsitys tuolla maailmalla on. Ilmeisesti jonkin muovitehtaan kamassa on käytetty sellaisia raaka-aineita jotka tuolle reaktiolle on alttiimpia? Nimittäin, esim. Australiassa (vähän kaukana, juu...) on eräs soitinkorjaaja noita Ibanezin "spesiaalimallien" lapoja, joissa moinen pleksi on, korvannut uusilla, ja ei ole ollut mitään tuon suuntaista havaittavissa. Eli ongelma saattaa olla valmistaja/valmistusvuosikohtainenkin. Mutta tosiaan, moista on raportoitu juurikin esim. Hagströmeissä ja tietenkin Ibanezeissa eniten.
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
 aristoteles66602.03.2010 19:32:27 (muokattu 02.03.2010 19:32:57) | |
siis selluloidin ongelma on juuri se että se ei ikinä "asetu" vaan "elää" koko ajan, eli se ei kuivu ikinä, se kovettuu mutta jatkaa reagoimista eri aineille, lämmölle, ties vaikka kosteudelle, en nyt ole varma tietääkö kukaan mille kaikille se voi reagoida, jos on hyvä säkä ei käy kuin pientä vääntymistä, huonolla tuurilla suurta vääntymistä ja murenemista, selluloosa ja kamferi vaan elävät. | |
| fox 02.03.2010 19:47:31 | |
aristoteles666: jos on hyvä säkä ei käy kuin pientä vääntymistä, huonolla tuurilla suurta vääntymistä ja murenemista, selluloosa ja kamferi vaan elävät. Niin?? Eikös tässä ole jo nuo havainnot tehty? =) Selluloidilla ei välttis ole muuten ihan noiden kaikkien soittimissa käytettyjen muovien kanssa suurempaa tekemistä... Mutta tietysti, jos ulotetaan tää(kin) keskustelu aivan laajoille urille, niin mikäpä siinä. 8) Jos esimerkiks nuo ongelmia aiheuttaneet Klusonin nupit olis jotain selluloidimuovia, niin komiastihan ne saattaisivat asentaessa leimahtaakin, ehkä. Mutta tämähän oli kyllä kaikille selvä juttu..
welcome to the twilight zone "A fox is a wolf who sends flowers." relic #1 | |
| aristoteles666 02.03.2010 20:20:40 | |
anteeksi, eikös klusonin tulip nupit ole selluloidia? | |
| rockdaddy 02.03.2010 21:20:06 | |
Hagströmissä tämä on siis näemmä yleistä. Oma Jimmyni on niinikään -69 ja ensimmäistä valmistussarjaa. Erilaista on se, että kaasuna ja murenina kadonnut pleksi oli sitä punaisissa yksilöissä käytettyä mustaa materiaalia. | |
| DrGreenegg 03.03.2010 10:13:56 | |
Karlille jäi vielä käsittääkseni yksi musta Jimmyn pleksi: http://www.hagstromparts.se/jimmypickguard.gif , kannattaa kysäistä jos haluat alkuperäisen tilalle. "heil herkut, meil kurkut" | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)