Kitarat: akustinen ›

krk: Tällainen erikoinen tinkimättömyys kiinnostaa minua tavattomasti kitaransoiton harrastajana. Erikoisella tarkoitan sitä näennäistä epäjohdonmukaisuutta, että apuvälineet sinänsä (plektra ja kapo) ovat sallittuja, mutta kyseisten apuvälineiden tekniset evoluutioasteet (sormiplektrat ja osittaiset kapot) eivät ole.
 
Osaisitko yhtään analysoida, mistä syystä tällaiset periaatteet ovat iskostuneet mieleesi, ja vielä syvästi?
 
Ajatusleikkinä: jos kuitenkin tinkisit näistä periaatteistasi, muuttaisiko se jollain tapaa omaa asennoitumistasi omaan kitaransoittoosi? Muuttaisiko periaatteista tinkiminen jotenkin sitä kuvaa, joka mielessäsi on itsestäsi kitaransoittajana?
 
krk: Tällainen erikoinen tinkimättömyys kiinnostaa minua tavattomasti kitaransoiton harrastajana. Erikoisella tarkoitan sitä näennäistä epäjohdonmukaisuutta, että apuvälineet sinänsä (plektra ja kapo) ovat sallittuja, mutta kyseisten apuvälineiden tekniset evoluutioasteet (sormiplektrat ja osittaiset kapot) eivät ole.
 
Osaisitko yhtään analysoida, mistä syystä tällaiset periaatteet ovat iskostuneet mieleesi, ja vielä syvästi?
 
Ajatusleikkinä: jos kuitenkin tinkisit näistä periaatteistasi, muuttaisiko se jollain tapaa omaa asennoitumistasi omaan kitaransoittoosi? Muuttaisiko periaatteista tinkiminen jotenkin sitä kuvaa, joka mielessäsi on itsestäsi kitaransoittajana?
 
Plektra on luonnolista soittamista sekä tavallisen kapon käyttö, mutta osittaisen kapon käyttö muuttaa kitaran luonnetta jo liikaa. Sormiplekut taas tuottavat liian epäluonnollisen äänen ja rajoittavat soittotekniikkaa aivan liikaa, robottimaista soitantaa, kuten sekin, että teknisillä apuvälineillä muokataan kitaran alkuperäisiä säveliä esim. osittaisella kapolla.
 
Samaan kastiin laitan nämä voimakasta äänen vahvistusta käyttäviä 'akustisia' soittajia, jolloin soitto ei enää ole akustista musiikkia. Voin myös pahoin, kun näen eri 'akustisia' kitaristeja, jotka tuottavat kaikennäköisiä taputus- hankaus- ym. erilaisia hälyääniä kitaran eri kohtiin sijoitetuilla mikrofoneilla. Tätäkään en laske akustiseksi soitannoksi, varsinkaan, kun useimpien tälläisten soittajien musiikki koostuu lähes pelkästään näistä em. efekteistä ja äänistä, itse pääasia melodia on unohtunut. En pidä kappaleista, jotka koostuvat vain 'hienoista' äänistä.
 
Viimeiseen kysymykseesi vastaan: Jos luopuisin periaatteistani, koskien akustista kitaraa ja sen sointia. Varmaankin kokisin itseni rajoittuneemmaksi kitaran soittajaksi, jos luopuisin periaatteistani.
 
Itse koen, että tekniset apuvälineet vain rajoittavat akustisen kitaran sävelmaailmaa, varsinkin jos soittajat käyttävät niitä jatkuvasti, kuten nykyään on niin monen laita.
 
Osittaisen kapon voi korvata virittämällä kieliä, liian vahvistettu musiikki ja ylimääräiset mikit muuttavat akustisen kitara sähköiseksi soittimeksi, sormiplekut rajoittavat tekniikkaa sekä sointia, taputtelu, slämmi, kitaran hankaaminen hukkaavat melodian. Miksi siis käyttäisin näitä rajoittavia tekijöitä?
 
Älkää tehkö, kuten minä teen, eikä kuten muut tekevät, vaan tehkää oman pään ja periaatteitenne mukaan. Nuorille eritoten haluaisin sanoa, että kuunelkaa muita, mutta muodostakaa itse omat mielipiteenne ja periaatteenne, niin soittamisesta kuin ihmisistä ja muustakin elämästä.
 
Ajatteluni ja periaatteeni ovat iskostuneet lujasti mieleeni kunnioituksesta akustista kitaraa ja sen svyintä olemusta kohtaan. Olisi pyhäinhäväistys niistä tinkiä!