Kitarat: akustinen ›

Kielten liiallinen korkeus johtuu kuvaamistasi vioista (osittain irronnut rimoitus ja haljennut talla). Poista jännitys kielistä, ettei tule lisää vahinkoa. Tallanluun madallus ei tässä auta. Voit toki yrittää itse liimata rimat uudelleen, mutta työ on melko haastava, varsinkin jos ei ole sopivia puristimia ym. työkaluja. Haljennut talla on joskus mahdollista korjata liimaamalla, mutta voi mennä myös vaihtoon. Vie kitara soitinkorjaajalle ja pyydä kustannusarvio. Mieti sitten, onko korjauttaminen sinulle järkevä vaihtoehto. Jos tallaa ei tarvitse vaihtaa, ei välttämättä maksa maltaita.

milahtee: Kielten liiallinen korkeus johtuu kuvaamistasi vioista (osittain irronnut rimoitus ja haljennut talla). Poista jännitys kielistä, ettei tule lisää vahinkoa. Tallanluun madallus ei tässä auta. Voit toki yrittää itse liimata rimat uudelleen, mutta työ on melko haastava, varsinkin jos ei ole sopivia puristimia ym. työkaluja. Haljennut talla on joskus mahdollista korjata liimaamalla, mutta voi mennä myös vaihtoon. Vie kitara soitinkorjaajalle ja pyydä kustannusarvio. Mieti sitten, onko korjauttaminen sinulle järkevä vaihtoehto. Jos tallaa ei tarvitse vaihtaa, ei välttämättä maksa maltaita.
 
Kiitokset vastauksestasi. Käyn kyselemässä noita hinta-arvioita ja katselen samalla uusia ja käytettyjä akkareita ja mietin kummin tekisin. Toisaalta on vähän sellainenkin mieli, että voisi ostaa hiukan laadukkaamman akustisen tuohon tilalle, mutta tähän kitaraan liittyy tunnearvoa, vaikka tämä ei huippuyksilö olekaan.
 
Lueskelin tuota akustisenkitaran osto-opasketjua. Olenko ymmärtänyt oikein, että puisen kitaran edut ovat parempi saundi ja monipuolisempi saundi. Laminaattikitaran edut ovat taas edullisempi hinta, eivätkä ole niin herkkiä ilmankosteudelle. Laminaatit ovat myös edullisempia ja usein paremman näköisiä (tai ei välttämättä paremman, mutta koristeellisempia ja näyttävämpiä kaikkine loimuvaahteraviiluineen). Laminaatin haitta on taas lattea ja kuollut sointi paitsi niissä joissa se kansi on muotoiltu. Eli jos laminaattikitaran sointi riittää itselle, niin se olisi järkevämpi hankinta. Toisaalta puisessa kitarassa saisi kiinnostavamman ja inspiroivamman soittokojeen rikkaan sointimaailmansa ansiosta, mutta toisaalta vaatii huolellisempaa säilyttämistä. ????
 
Olen hyvinkin kiinnostunut tästä kitarasta http://www.f-musiikki.fi/kitarat_ja … ra_/_saga_teraskielinen_kitara.html , mutta se on hinnaltaan ehdottomasti siellä ylärajalla ja oikeastaan jo kipukynnyksellä. Toisaalta esim. Aron soittimessa oli erittäin kiinnostavia käytettyjä kitaroita aika maltillisen oloiseen hintaan. Erityisesti ne f-aukolliset, joissa oli taivutettu kansi, jotenkin puhutteli ulkonäöltään (Tapio Rautavaara tyyliä). Olen jotenkin kiihkoissani sellaisiin akkareihin, joissa kielet kulkee tallan ylitse sinne takasivuun ankkuroituun kielten pitimeen.
 
Toisaalta joku laminaatti ibanezi tai fenderi näyttävine viilutuksineen olisi makea, mutta kävin kokeilemassa niitä ja pakko todeta etteivät ne oikein pärjänneet edes tolle mun vanhalle kitaralle soinnissa (lähinnä se latteus ja tasapaksuisuus häiritsi, en tiedä olisiko olleet jo kuoleentuneet kielet kokeilemassani yksilössä). Pari yamahaa tuntui ja kuulosti todella miellyttävältä eikä hintakaan ollut paha (relut viissataa) ja se Ovation, joka on hopean värinen kansi ja pyöreä pohja oli kiinnostava soitto-otteelta, mutta ei soinnitaan oikein puhutellut.

Anteeksi vain kauheasti, kun tästä näytti tulevan tällainen mun yksinpuheluketju. Netistä hiukan selvittelin asiaa, niin tossa mun vanhassa kitarassa (Yamaha FG401) ilmeisestikin on sittenkin puinen se kansi (kuusta, "sitä kuusta kuuleminen...":-)), mikä selittää sen että se on aika mukavasti soiva (tai sitten olen vain tottunut siihen). Yllättävää kyllä niin aika kalliissakin kitarassa (jopa 300 euroa ja yli) on yksilöitä , joissa on varsin tylsä se sointi (voihan se olla tottumuskysymyskin). Mutta ilmeisesti kannattaa kokeilla niitä puukantisia josko sieltä löytyisi. Saattaa olla, että joudun lykkäämään kitaran ostoa tuon hintapolitiikan takia. Perhana kun tämän pitää olla vaikeaa. Sähkiksissä on niin helppoa, kun voi ottaa sen joka miellyttää silmää, mutta akkareissa se sointi on niin paljon tärkeämpi, kun ei sitä voi muokata millään ulkoisilla kojeilla eikä ole mikkejä joita vaihtaa:-( . Sillä skitalla pitäisi kummiskin irrota bluusit ja jazzit ja kesäiset nuotiohectoroinnit. Tekisi toisaalta mieli ostaa sellainen hienonnäköinen loimuvaahteraviiluskitta kun vaan löytäisi pikkaisen rikkaampisointisen.