| Aihe: Jousien ja torvien sovituksesta | 1 |
|---|
|
Minä olen aikasen tumpula näissä sovitushommissa, mutta hauskaa on kokeilla kaikenlaista, kun itekseen huvikseen väsäilee. Kaksi kitaraa, basso ja rummut -tyyppinen maailma on jotenkin ymmärryksessä, mutta keyboard-osasto on jo vähän hämärämpää, että mitä siellä pitäisi tehdä puhumattakaan jousista ja puhaltimista.
Kotiäänityksiä tehdessäni olen joskus halunnut saada jousimattoa biisin taustalle. Olen ottanut kiipparin ja valinnut jonkun Strings -soundin ja soittanut sointuja. Tuloksena on ollut aika mitäänsanomatonta äänipuuroa. Tämähän vastaa sitä, että jousisektio ikäänkuin jaetaan ryhmiin, joista kukin soittaa soinnun eri säveltä.
Näinkö jouset yleensä sovitetaan, vai pitäisikö kaikkien jousten vetää yhtä säveltä kerrallaan? Eli kun bändin kiipparisti soittaa viulusektioääntä, niin soittaako sointuja vai yhtä ääntä?
Mites on torvien kanssa?
"I'd like to have a water power plant of my own, but nobody gives a dam." |  jannu
15.07.2009 17:22:54 (muokattu 15.07.2009 17:23:54) | |
|
Niin, eiks tää "klassinen" kevyen musan sovitussääntö ole niin, että basso vetää juuren, sit muut vetää sovituksen mukaan terssin ja numerot?
Sen vähän mitä on tullut jousisovituksia tehtyä, niin on oppinut välttämään jatkuvaa samaan suuntaan liikkuvaa harmoniaa. Esim. melodiaa soittavien soittimen tulisi tehdä "vastaliikkeitä", ettei homma ala kuulostaa yksitotiselta.
Sointukäännöksiä ja sointujen hajottamista ja tietty paljon, paljon treeniä.
Varmaan joku kykenevämpi voi jatkaa tästä. |  Sax-pappa
16.07.2009 09:29:54 (muokattu 16.07.2009 14:59:57) | |
|
Squierrel: Minä olen aikasen tumpula näissä sovitushommissa, mutta hauskaa on kokeilla kaikenlaista, kun itekseen huvikseen väsäilee. Kaksi kitaraa, basso ja rummut -tyyppinen maailma on jotenkin ymmärryksessä, mutta keyboard-osasto on jo vähän hämärämpää, että mitä siellä pitäisi tehdä puhumattakaan jousista ja puhaltimista.
Kotiäänityksiä tehdessäni olen joskus halunnut saada jousimattoa biisin taustalle. Olen ottanut kiipparin ja valinnut jonkun Strings -soundin ja soittanut sointuja. Tuloksena on ollut aika mitäänsanomatonta äänipuuroa. Tämähän vastaa sitä, että jousisektio ikäänkuin jaetaan ryhmiin, joista kukin soittaa soinnun eri säveltä.
Näinkö jouset yleensä sovitetaan, vai pitäisikö kaikkien jousten vetää yhtä säveltä kerrallaan? Eli kun bändin kiipparisti soittaa viulusektioääntä, niin soittaako sointuja vai yhtä ääntä?
Mites on torvien kanssa?
Yleispätevää sääntöä ei näihin ole. Säestyksessä voi toimia yksiääninen obligatoääni , täysi sointumatto tai jotain siltä väliltä. Laajojen sointujen hajoittaminen sopivasti eri oktaaveihin vaikuttaa paljon sointikuvaan. Usein toimii kahdella äänellä tehty säestys eli soitetaan soinnun karaktäärisävelet. Esim. septimisoinnussa terssi ja septimi. Kokeilua ja opiskelua vain... | |
Squierrel: Kotiäänityksiä tehdessäni olen joskus halunnut saada jousimattoa biisin taustalle. Olen ottanut kiipparin ja valinnut jonkun Strings -soundin ja soittanut sointuja. Tuloksena on ollut aika mitäänsanomatonta äänipuuroa.
Tuo puurohan tulee myös ihan siitä että ne strings soundit monesti ovat aika lailla (särö)kitaran ja laulun kanssa samoilla taajuuksilla. EQ:ta kehiin ja puuroisuus vähenee. Ylipäästösuodatinta kannattaa käyttää, rajataajuutta voi laittaa aika ylöskin (jopa useampi sata Hz) jos/kun alapäässä on jo kitaraa ja bassoa eikä sinne halua enää stringia tuomaan mutaisuutta ja sitten otat parametrisellä eq:lla pois jostain sellaisista kohdista joissa kitaran kanssa on paljon samoja taajuuksia (ehkäpä jostain 1000-2000Hz lähistöltä tai sitten muualta).
Sitten voi kokeilla soittaa sointujen sijaan vaikka vain kahta säveltä tai hajottaa soinnun vaikka 2-3 oktaavin alueelle.
Jos osaa hienon jousisovituksen tehdä ja saa soundit kohdilleen (ei kylläkään ehkä normisynan strings-preseteillä) niin onhan se mageeta. Mutta noilla perusmatoillakin saa paljon aikaan kunhan sovittelee ne sinne biisin sekaan sopivasti.
Saapiko lähettää terveisiä? | |
mahtaisko löytyä aiheesta kirjallisuutta?
olisi kiva tietää, miten tuolla isojen poikien liigassa varsinkin noi jousiarraukset tehdään. Eikä se ois yhtään pahasta olla vähän hajulla noista torviarreistakaan. Suomenkielellä ei taida löytyä, mut jos ees lontooksi? Kenraalibasso-kirjaa olen etsiskellyt, mut se minkä kirjastosta löysin, se on jo loppuunmyyty joka paikasta. en muista enää kenen tekemä oli, mut kohtuu vanha opus.
viina. hanuri. ja naiset. | |
ganesha: mahtaisko löytyä aiheesta kirjallisuutta?
olisi kiva tietää, miten tuolla isojen poikien liigassa varsinkin noi jousiarraukset tehdään. Eikä se ois yhtään pahasta olla vähän hajulla noista torviarreistakaan. Suomenkielellä ei taida löytyä, mut jos ees lontooksi? Kenraalibasso-kirjaa olen etsiskellyt, mut se minkä kirjastosta löysin, se on jo loppuunmyyty joka paikasta. en muista enää kenen tekemä oli, mut kohtuu vanha opus.
Hyvä orkestrointiopas on esimerkiksi Samuel Adler: The study of orchestration. | JPQ
01.09.2009 18:02:53 | |
|
Sax-pappa: Hyvä orkestrointiopas on esimerkiksi Samuel Adler: The study of orchestration.
Selkeäkin minusta sen huomioiden että miten alkeissa itse on kuitenkin periaateessa. ps. ei vielä hyllyssä ja kirjaston kirjaa vain lähinnä katsellut.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. | |
Adler on klassikko, tosin ehkä ei ihan alkeiskamaa. Sitten on tämä Korsakoffin teos, joka on myös liian pitkälle menevä.
Sitten on näitä sovittajien kirjottamia oppaita. Sammy Nestico ja Nelson Riddle ovat kirjoittaneet ihan hyviä ja helppolukuisia oppaita.
Mun mielestä pirun tärkeä (ehkä tärkein) asia on tutkia partseja. Siinä oppii hyvin käytännön tasolla, varsinkin jos kuuntelee sitten myös sen lopputuloksen.
Erinomainen tapa aloitella hommaa esim. kuuntelemalla Haydn:n jousikvartettoja. Hienoa äänenkuljetusta eikä liian kompleksia. Ja kun niitä on omaksunut, oma kirjottaminen paranee ihan taatusti.
"Layers of layers of shit!" | |
Sax-pappa: Hyvä orkestrointiopas on esimerkiksi Samuel Adler: The study of orchestration.
kiitti vinkistä! löytyi Bookplus.fi:n valikoimista, tilaukseen lähti.
viina. hanuri. ja naiset. |  Zeeboo
26.09.2009 21:11:43 (muokattu 26.09.2009 21:13:04) | |
|
ganesha: mahtaisko löytyä aiheesta kirjallisuutta?
Yksi tutustumisen arvoinen voisi olla Russel Garcian "The Professional Composer Arranger"
E:
Suomessa ainakin Fasu myy
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
jannu: Niin, eiks tää "klassinen" kevyen musan sovitussääntö ole niin, että basso vetää juuren, sit muut vetää sovituksen mukaan terssin ja numerot?
No ei tuo sovittaminen nyt aivan noin yksinkertaista ole - sovittaminen on oikeastaan sävellystyötä jossa työmäärä voi olla suurempi. Tietenkin paljon riippuu soitinkokoonpanosta ja siitä mitä halutaan esittää. Teen itse sovituksia combo-kokoonpanolle ja erilaisille jazz- ja puhallinyhtyeille ... lyhyesti summaisin perusasiat seuraavasti (suomenkielinen terminologiani ei ole oikein hallinnassa),:
Melodia on tietenkin tärkein ja sitä voidaan laulaa tai soittaa. Melodiaa voi tukea harmonialla joko liittämällä siihen toisia ääniä - esim matalampi ylä - ja alaterssit kumpi sitten sopiikin ko ääniälueella (yleensä melodia pitäisi olla korkein ääni) tai sitten soittamalla siihen taustaharmonian eli soinnun jonka käännökset voivat elää melodian mukaan. Tästä esimerkkinä olkoon Merisairaat kasvot, jossa urkujen käännökset muodostavat taustamelodian. Laulun äänialalla harmoniassa on oltava varovainen ettei puurouteta taustaa.
Esimerkiksi jousille voi sovittaa melodiaa korkammalla liikkuvia harmonioita ja vastamelodioita, jotka voivat edetä esim skaaloja käyttäen. Riittävän korkeat äänet voivat olla jatkuvana mattona ja ne eivät häiritse melodiaa.
Periaate on se, että matalalla käytetään harvempia intervalleja (kvintti >) ja korkeissa äänissä soivat sekunnitkin). Matalalla esim. terssit puuroutuvat. Harmonian erikoisäänien ("numeroiden") käytössä on oltava tarkkana - yleensä niillä on vain yksi sopiva korkeus ja äänet on hajoitettava niin, ettei harmonia tukkeudu. Kaikkia ko. harmoniaan/sointuun kuuluvia ääniä ei pidä yrittää ahtaa joka paikkaan.
Melodialle voidaan rakennella myös vastamelodioita niin, että melodian 1-4 tahtia pitkien lausekkeiden väleihin kirjoitetaan harmoniaan sopiva sivumelodia joka voi olla esim. variaatio melodiapätkästä. Esimerkkinä tästä olkoon Metsäkukkia, jossa voi 3. tahdilla aloittaa melodian alusta toisella soittimella.
Isolle orkesterille etenkin brassille voi laittaa vaikkapa synkopoituja rytmikuvioita (vaikka tersseinä - tai sitten soinnun ääninä). Tästä esimerkkinä olkoon James Brownin I feel good, jossa puhaltimet soittavat joka väliin vastamelodian soinnun äänin olennaisena osana sävellystä.
Eri soitinryhmiä tulisi käyttää niille ominaisilla tavoilla. Saksofonit soivat parhaiten nopeissa kuvioissa ja niillä saa pehmeän soinnin. Brass soittimet taas sopivat hyvin rytmikkäisiin ja voimakkaisiin kohtiin. Toisen soitinryhmän soittaessa melodiaosioita, muut soitinryhmät hoitavat harmonian ja/tai vastamelodiat. Aina ei orkesterin tarvitse pauhata - joskus yksi soitin riittää ja harvoin (esim kappaleiden lopussa) laitetaan kaikki peliin.
Bassoa sovitettaessa on tietenkin huomioitava koko harmonian linjat ja mikäli on käytössä matalia instrumentteja (esim. baritonisaksofoni ja pasuuna), on näiden intervallit suhteutettava toisiinsa. Basso ei useinkaan soita soinnun perusääntä -tämä matala pääkin on sävellettävä aivan kuin ylempikin alue.
Nämä ovat perinteisiä vinkkejä ... näitä rikkomalla sovituksesta saadaan jännittävä. Usein eri sovittajilla on oma kädenjälkensä - siis tapa soitintaa. Näin yhtä totuutta ei ole olemassa. | |
Mainitsiko kukaan vielä äänenkuljetusta? Todennäköisesti tulee parempi ja luonnollisemman kuuloinen lopputulos jos tekee ja soittaa kunkin jousistemman erikseen, niin että kukin stemma toimii yksinään jonkinlaisena luontevana sävelkulkuna, ja yhdessä ne sitten muodostavat sen harmonian. Tämä on varmaan sellainen asia joka monelle on itsestään selvä, ja sitten taas toisille ihan uusi asia, jos on tottunut ajattelemaan sointuja kitaran otteina tai kiipparin sormituksina.
Soittaessa yhden äänen kerrallaan saa todennäköisesti myös jousille luontevamman legaton, tai mitä nyt haluaakaan. Sointuja soitettaessa syna soittaa äänet erillisinä, yhtä ääntä kerrallaan soitettaessa saattaa saada äänet jatkumaan luonnollisesti, jos niin haluaa.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Klezberg: ... ja sitten taas toisille ihan uusi asia, jos on tottunut ajattelemaan sointuja kitaran otteina tai kiipparin sormituksina.
Toisaalta, ei sointusoittimien(kaan) soittajille tee pahaa pähkäillä ja toteuttaa kelvollista äänenkuljetusta omassa soitossaan.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Zeeboo: Toisaalta, ei sointusoittimien(kaan) soittajille tee pahaa pähkäillä ja toteuttaa kelvollista äänenkuljetusta omassa soitossaan.
Eipä tietenkään. Koulutetut pianistit varmaan osaavatkin, siksi viittasinkin tuossa kipparisteihin. Ja hyvät kitaristit.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta | |
Zeeboo: Toisaalta, ei sointusoittimien(kaan) soittajille tee pahaa pähkäillä ja toteuttaa kelvollista äänenkuljetusta omassa soitossaan.
Esim. bossa nova-komppauksissa huono äänenkuljetus ainakin itselle särähtää heti.
Ämpärit täyttyvät, mieli on iloinen. | damn u
17.03.2010 10:31:09 (muokattu 17.03.2010 10:31:26) | |
|
Äänenkuljetus on yksi oleellisimpia asioita jos halutaan a) luontevalta kuulostavaa b) mielekkäästi soitettavaa satsia. On sitten oma asia haluaako tehdä aina täysin klassisten äänenkuljetussääntöjen mukaan (joskus esim. rinnakkaiset kvintit on paras tai vähiten huono tai ihan toimiva ratkaisu), ne ovat kuitenkin hyvä ohjenuora jos haluaa tehdä varmasti toimivaa satsia.
... ja kun puhutaan klassisista äänenkuljetussäännöistä, niin ne eivät rajoitu vain "klassiseen musiikkiin". Yhtä lailla niitä sääntöjä on käytetty vaikka jazzin puolella, soittamisessa ja kirjoittamisessa.
Periaatteessa ja käytännössä jokainenhan voi tottakai kirjoittaa aivan niin kuin haluaa, mutta niin kuin kaikesta tiedosta, myös äänenkuljetuksen opiskelusta on hyötyä. Oikeasti mitkään säännöt eivät rajoita ketään. Ainoastaan ihmiset (ja yleensä tekijä itse) rajoittavat. Oleellista on että säännöt ovat tekijälle vain työkalu, joka helpottaa ja selkeyttää tekemistä. Silti on täysin omasta mielikuvituksesta kiinni miten niitä käyttää.
Varsinkin puhaltimille kirjoittaessa voi mielestäni aloittaa kahdesta karkeasta jaottelusta:
-haluaako sointutaustaa, eli kirjoittaa soinnut auki puhaltimille ja sen kautta saa tietyn soundin
vai
- haluaako esim. riffimäisiä tai melodisia lyhyempiä fraaseja, tällöin ei tarvitse välttämättä kirjoittaa moniäänisesti. Esim. hyvin monet STAX-soul pilliarrit ovat yksiäänisiä riffejä hyvin sijoiteltuna.
Syytä lienee myös miettiä soittimien ominaisluonnetta: haluanko pehmyttä taustaa, linjakasta melodiaa vai hyvin toimivaa rytmiikkaa ja atakkeja?
Viimeiseen voisi olla paras vaihtoehto käyttää vaskia, melodiaan mitä vaan, pehmeään taustaan jousia. Näin niin kuin karkeasti rajattuna.
Sitten hyvä on suunnitella se, miten eri asiat (päämelodia, sointutausta, riffit jne) sijoittelee eri oktaavialoihin. Jos kaikki on kirjoitettu samaan oktaavialaan, on lopputulos todennäköisesti vaikeampi saada toimimaan siten että eri osaset pääsevät oikeuksiinsa. | elin
26.12.2010 19:00:56 | |
|
Jesh toga sovitus lähti maailmalle, kohta kolmas :) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
