Yleistä keskustelua musiikista ›

Otetaanpas pieni esimerkki, joskin vähän hämärä mutta onpahan kuitenkin:
 
abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö
abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö
abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö
abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö
abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö
 
Tämän merkkijonon voi esittää myös muodossa:
 
aakkoset 5 kertaa peräkkäin
 
Siis hetkinen!... abcdefghijl, eiku... absee... eiku... abcdee...

Siis hetkinen!... abcdefghijl, eiku... absee... eiku... abcdee...
 
Tuo onkin sitten jo esimerkki kopiosuojauksesta...?

Itse en stereoillani kuunnellessa pistä pahakseni jos audio on pakattu vaikka 128kbps-mp3:ksi, mutta esim. kannettavan kuulokkeilla saman biisin puutteet kuulekin jo aivan erilailla, ja esim. epämääräinen diskantti pistää korvaan. 192kbps:llä eroa ei enää niin häiritsevästi kuule, joten käytänkin sitä yleisimmin.
Ja esim. minidiscin käyttämän ATRAC-koodauksen jäljiltä on sellainen tunne, että musiikki kuulostaa liian ohuelta. Että jotain puuttuu, mutta eipä tuokaan pahemmin häiritse.

Tuo 32bit/48KHz on kyllä aika paljon tarkempi jo pelkästään CD-laatuun verrattuna, puhumattakaan jos tuosta vedetään suoraan mp3:ksi.
 
Joo, totta kyllä puhelet, ja alkuperäisessä viestissä tosiaan oli puhe eroista CD-tasoiseen ääneen, eli siinä mielessä omani ei ollut hyvä esimerkki. Tai no ehkä siinä mielessä oli että saman ilmiön huomaa kyllä jo 16bit ja 44 khz materiaalilla työskenneltäessä.

Itse miksattua systeemia on suorastaan epäreilua käyttää verrokkina, kun eron kuulee jo työstön kuuntelun ja master-wavin välillä. "Mikäs tästä nyt hajosi" Joku Jaakko Eräpuu voisi käydä kuuntelemassa ja sanoa mitä äänelle siinä tapahtuu. "Tuli selkeästi yläkeskialueelle tukkoisuutta ja lievää harsomaisuutta."
 
heh, suorastaan epäreilua ;) no ehkäpä niin, mutta ainakin käynee selväksi se aluperäinen pointtini, että kyllä se pakkaus ääneen vaikuttaa.

heh, suorastaan epäreilua ;) no ehkäpä niin, mutta ainakin käynee selväksi se aluperäinen pointtini, että kyllä se pakkaus ääneen vaikuttaa.
 
Sitä mää oon aatellu, jotta jos suoraan tökkäisi jonkun DAT-nauhurin tuohon kuuntelun tilalle kun tekee viimeisen mixdownin, niin tulisko parempi? Niinhän ne sanoo että digitaalipuolella signaalien summautuminen sujuu huonommin kuin analoogisella. Pitää joskus varmaan tehdä loppumiksaus kymmeneen supistetulta raitanipulta koneesta TL Audion putkipöytään, ja siitä DAT:lle. Hmm.

Sitä mää oon aatellu, jotta jos suoraan tökkäisi jonkun DAT-nauhurin tuohon kuuntelun tilalle kun tekee viimeisen mixdownin, niin tulisko parempi?
 
Mielenkiintoinen idea kieltämättä.. Kerrohan kokemuksia jos joskus tuota koitat.

Mä en itse huomaa eroa. Taajuuden vaihtelevuuden mun korvani vielä erottaa, mutta äänenlaatu on mulle yksi ja sama. Kaverini kuitenkin väittää, että mp3-muotoon pakatuissa biiseissä rumpujen soundi "hajoaa". En ymmärtänyt tuota aivan täysin, eikä kaverinikaan ole tosin ihan terve, mutta voihan se olla niinkin...

Missäs muodossa se data siellä CD:llä on jos ei digitaalisena? Samat ykköset ja nollat, on ne sitten kuoppina hopeisen kiekon pinnassa tai kovalevyn nurkalla. Toisiaan vastaavat D/A muuntimet on CD-pyörittimen ja äänikortin kantava voima. Ja lopulta se ääni on kuitenkin oltava ääntä, eli analogista tavaraa. Numeroita on kurja huudattaa kaiuttimista.
 
Digitaaliset vahvistimet on hyvinkin yleisiä nykyisin, eikä ne maksa sen enempää. Perinteisillä pääteasteilla varutetuille vahvistimillekkin signaali viedään usein digitaalisessa muodossa niin CD/DVD-soittimesta kuin tietokoneestakin. Asiahan riippuu täysin kumman laitteen D/A muunninta haluaa käyttää. S/PDIF, anyone?
Esim. oma CD-vaihtajani on vain kuidulla kiinni vahvistimessa. DVD-pyöritin on sekä-että vertailun vuoksi. XBOX taasen sekin digitaalisesti, mutta signaali kulkee silti kuparia pitkin. Optiset sisäänmenot näet loppui kesken.
 
Mitä tarkoitat tietokoneympäristöllä? Huone jossa on tietokone? Konesali korotetulla latialla?
 
SACD:n laajemman toistoalueen kuulemiseksi/tuntemiseksi tarvitaan tietty myös asiaan kuuluvat kaiuttimet. Tietty jonkinlainen superkuulo on myös vaatimuksena. Normaalin ihmisen kuulo kun ei tosiaan ritä edes sinne CD:n ylärajalle.
Varsinainen ilo SACD:stä "tavalliselle" kuuntelijalla on kuitenkin monikanavaisuus. Kilpailija DVD-audiolle.
 
Ja varsinaiseen kysymykseen;
Kyllä ämpärin ja CD:n eron kuulee viimeistään A-B testaamalla, mutta onko se kenenkään intressien mukaista. Joskus (huonosti koodatuilla? pienellä bitratella?) mp3:lla on ylimääräistä ritinää yms. häiriötä joka haittaa enemmän kuin mahdollisesti huonontunut äänenlaatu.
 
Tottakai data on nollina ja ykkösinä niin CD-levyllä kuin tietokoneen kovalevylläkin. Tietysti voidaan ryhtyä väittelemään sitten erilaisten D/A-muuntimien paremmuudesta ja vaikka mistä. Digitaalisessa muodossa tietokoneelta vahvistimelle (tai erilliselle D/A-muuntimelle) siirretty data on kyllä paremmassa suojassa kuin tietokoneella analogiseksi muutettu. Tietysti joku voi rakentaa kunnon HiFi-tietokoneen ja osoittaa (jälleen kerran) että minä puhun läpiä päähäni, mutta yleisesti ottaen pidän tavallista cd-soitin/vahvistin-yhdistelmää tasokkaampana äänentoiston kannalta kuin tavallista kotitietokonetta. Joten, tietokoneympäristöllä tarkoitan normaalia kotona olevaa tietokonetta, anteeksi käytämäni termin määrittelemättä jättäminen. Ja digitaalisten liitäntöjen paremmuusvertailun jätän sitten jo ihan muille ihmisille suosiolla. Kyllä kai optisen ja koaksaalisen digiliitännänkin eron voi kuulla joku, minä en.
 
Ihmisen kuulo on rajallinen. Riittävän korkeat äänet eivät ole enää kuultavissa, mikäli niitä soitetaan yksinään. Esimerkiksi 20kHz:n ääntä ei normaali ihminen pysty kuulemaan, jos sellainen hänelle soitetaan. Kuitenkin, jos esimerkiksi äänitteestä leikataan vaikkapa kaikki äänet esim. 19kHz:n yläpuolelta pois, ja pistetään sokkovertailuun leikkaamattoman version kanssa (joka toistaa esim 20kHz:iin), niin varsin moni huomaa kyllä eron. Miten se on mahdollista, jos korva ei pysty edes kuulemaan niin korkeita ääniä? Ihmiskorva (ja aivojen kuuloalue tähän liittyen) on siitä veikeä laitos, että se käsittelee asioita ihan omalla tavallaan välittämättä siitä mitä sen pitäisi mittarin mukaan kuulla. Vaikka se ei kuulisikaan 20kHz:n perustaajuista ääntä, niin se kuulee jos esimerkiksi 4kHz:n äänen kerrannaiset uupuvat yhtä korkealta. Esimerkiksi puheen kuulemisessa, joka jossain määrin perustuu formantteihin, voidaan tuottaa ääntä joka ei sisällä ns. perustaajuutta ollenkaan, ja silti ymmärrämme sitä, vaikkakin huomaamme kyllä että äänestä puuttuu jotain. Kuuloaisti siis "luo" uudelleen ääniä, joita se olettaa että äänessä pitäisi olla, jos niitä ei siinä syystä tai toisesta ole. Joten jos tavallinen kuuntelija tavallisella kuulollaan ei pystyisikään sanomaan esimerkiksi että mitä eroa SACD- ja CD-toistolla on, niin pitäisin täysin mahdollista että hän saattaisi kuulla jonkinlaisen eron. Ilman superkuuloakin. Kuten jo edellisessä kirjoituksessani totesin, kuulo ei ole missään nimessä objektiivinen aisti.

Kyllä mä kuulen eron 128kbps > stereot, mutta jotai 192 kbps varte täytyis varmaan olla sellaset kunnon hifivehkeet että kuulis eron. Ainakaan mun Logitechin Z-50-setillä eikä n. 5v vanhoilla Panasonic SA-AK45 minihifeillä en kuule mitään eroa jos on hyvälaatunen mp3.
 
128kbps kuulee laulussa välillä sellasta kind of kolinaa ja muutenkin saundeissa on välillä sellasia pieniä peltisiä vivahduksia. Yleensä häiritse eikä niitä kuule ellei rupee keskittymään mutta ite rippaan aina 192kbps.
 
Tietokoneesta on tullu ihan ylivoimanen soitin mulle..ostan levyn ja rippaan heti mopeiksi koneelle. Lätty saa maata hyllyssä. Winampin playlisti on vaan niiiiin paljon kätevämpi kun joku cd-soitin vaikka sterkoissa onkin 5 cd changer. Ei tarvii edes *****ttään nostaa kun parilla klikkauksella kätevästi laittaa minkä tahansa biisin.

Kyllä sen kuulee, ei välttämättä kannettavan/monitorin kaiuttimista mutta normaaleilla vehkeillä ero on selkeä.
 
Nyrkkisääntö ... äänestä katoaa aina jotain jos se pakataan. Vrt. LP ja CD. Saati sitten .ra tai .mp3 ...
 
Hieman tarkempi selitys:
 
http://www.wavecor.co.uk/topics.htm < kohta 7.
 
T.
 
p.s. Tämä taitaa olla sama asia kun jotkut ihmiset eivät oikeasti kuule kuinka nuotin vierestä ja luonnottomasti Jape lauluaa To/Die/Forissa :)

musiikki-informaatiossa on muutakin kuin se taajuus - stereokuva ja syvyysvaikutelma mm., jotka kärsivät pakatessa.
 
mp3 on varmasti käyttökelpoinen monessa - varsinkin "mobiilina" musiikki vie vähän tilaa + käy taustamusiikkiluukutukseen
 
se, että mp3-muotoisena on riittävän hyvä monelle/moneen tarkoitukseen ei merkitse, etteikö eroa ole - eroa on.
 
muuten olen sitä mieltä, että Harley Bentonit ovat hyväsointisia kitaroita ja Behringer valmistaa studiolaitteita, joita ei voi äänellisesti erottaa kalliimmista merkeistä
 
;-P

No tästä oli samantyyppinen keskustelu vinyylin ja CD:n eroista ja kyllä CD:n puolustajat onnistuivat meikäläistä vakuuttamaan vaikken olekaan asiantuntija vaan vittumainen jääräpää :-) Kyllähän ihmisen kuulemilla äänillä on käsittääkseni ihan absoluuttiset rajat (oliko 16Hz-16kHz?) jotka iän myötä varmasti vielä "huononevat".Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt esimerkiksi CD täyttää nuo rajat helposti ja mp3 -tekniikka poistaa "informaatiota" noiden rajojejn ulkopuolelta vai kuinka?
 
Syy miksi en mp3 juurikaan diggaa on se ,että on mukava hypistellä niitä kansilehtiä ja lukea vaikkapa re-masteroiduista painoksista tietoa levynteosta,sanoituksia jne.(esim.re-masteroidut Deep Purple -levyt) Ajatus siitä ,että kuuntelisin pelkkiä mp3:sia on mulle mahdoton.
 
Minulle kyse on siitä ,että kannatan digaamaani artistia ostamalla hänen levyjään

Kyllähän ihmisen kuulemilla äänillä on käsittääkseni ihan absoluuttiset rajat (oliko 16Hz-16kHz?) jotka iän myötä vielä "huononevat".
 
Ne rajat vaihtelevat hieman henkilökohtaisesti. Ja ne ovat enemminkin 16Hz-20000Hz. Vanhemmiten korkeat taajuudet häviävät eniten, koska korvan simpuka, jossa aistinsolut sijaitsevan, lyhenee terävimmästä kärjestä, josta korkeimmat taajuudet havaitaan ja välitetään ohimolohkoon.
 
Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt esimerkiksi CD täyttää nuo rajat helposti ja mp3 -tekniikka poistaa "informaatiota" noiden rajojejn ulkopuolelta vai kuinka?
 
Ei ihan näin. Kannattaa lukea noita aikaisempia kirjoituksia.

Mp3 on ihan kiva, mutta muhjuttaa iskuäänet pehmeiksi, ja pellit vetisen kuuloiseksi. Sitä varmaan haki sillä rumpujen hajoamisella. Parhaiten huomaa yksittäisiä ääniä kuunnellessa, esim. särökitara tuntuu olevan paha paikka kooderille, sehän on melkein valkeata kohinaa. Tulee semmoisia vesipulputuksia helposti sekaan. Mutta varsin käyttökelpoinen formaatti se on. Ja hei, ennen on äänitetty radiosta mikrofonilla c-kasetille, tai sitä ennen pienelle avokelalle..

Sokkotestissä en kuule eroa mp3 ja CD:n välillä. Osaltaan johtuu siitä, että tuli nuorempana soiteltua skeballa liian lujaa ilman tulppia joten sain aikaan kuulovaurion. Alataajuuksien kuuleminen on selvästi heikentynyt.

Kyllähän tuon eron kuulee. Mp3:set kuulostavat huonommilta. Vähintään 160 pitää olla, niin ero ei ole niin selvä, mieluummmin 192.

Noniin kultakorvat, tässäpä olisi pari klippiä wav-muodossa, Opethin Windowpane-kappaleesta. Klipit on trimmattu siten, että ne voi laittaa loopille musikaalisen korvan kärsimättä.
Molemmat klipit ovat täysin samasta kohdasta, toinen on ollut välillä mp3-muodossa, 160kbps-laadulla koodattuna.
 
Kysymys kuuluu: Kumpi? EDIT: Älkää sittenkään (vielä) kertoko miten päädyitte tulokseen, jotta se ei vaikuttaisi toisten päätöksiin.
 
Koska molemmat ovat waveja, koko on pituuteen nähden (n. 12s) tietenkin suuri, noin 4MB.
 
Klippi1: http://personal.inet.fi/koti/kanttori/test1.wav
Klippi2: http://personal.inet.fi/koti/kanttori/test2.wav
 
EDIT: "Aiheeseen kuulumattomat mussutukset" (mikäli sellaista ilmaantuu) minulle pikaviestinä, ei sotketa niitä tähän aiheeseen.

Noniin kultakorvat, tässäpä olisi pari klippiä wav-muodossa, Opethin Windowpane-kappaleesta. Klipit on trimmattu siten, että ne voi laittaa loopille musikaalisen korvan kärsimättä.
Molemmat klipit ovat täysin samasta kohdasta, toinen on ollut välillä mp3-muodossa, 160kbps-laadulla koodattuna.
 
Kysymys kuuluu: Kumpi? Ja kertokaa mistä sen huomaatte. Työkaluina saa käyttää vain korvia, ei äänieditoreita. :)
 
Koska molemmat ovat waveja, koko on pituuteen nähden (n. 12s) tietenkin suuri, noin 4MB.
 
Klippi1: http://personal.inet.fi/koti/kanttori/test1.wav
Klippi2: http://personal.inet.fi/koti/kanttori/test2.wav
 
EDIT: "Aiheeseen kuulumattomat mussutukset" (mikäli sellaista ilmaantuu) minulle pikaviestinä, ei sotketa niitä tähän aiheeseen.
 
Sen verran on mussutettava heti, ettei tuo Windowpane välttämättä ollut kovin hyvä valinta testikappaleeksi. Mieluummin vaikka samaisen bändin Deliverance.
 
Mutta kuunnellaan.