| Aihe: Steve Howe | 1 |
|---|
|
Maailman koukeroisimmin soittava vanhan polven proge-kitaristi..Mitä mieltä miehestä..? Itse olen digannut vuodesta 1984,jolloin kaveri antoi lainaan levyt Tormato ja Tales from Topographic Oceans..Ei mitään suoraviivaisesti hivelee vanhan progekorvaa samoin kuin Steve Hackett Genesis-aikoinaan..
"Behind these shades, the visions fade...." Ian Hunter |
|
Eikös tämä viesti olisi mahtunut tuonne Yes-ketjuunkin?
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=122900 |
|
bedlam: Eikös tämä viesti olisi mahtunut tuonne Yes-ketjuunkin?
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=122900
Joo, eihän täällä kukaan yleensä kitaristeja tapaa ottaa esille erikseen...
"Behind these shades, the visions fade...." Ian Hunter |
|
Jos löytyy m.netistä Yes-diggareita, jotka eivät ole vielä testanneet Howen soololevyjä niin nyt sitten kuuntelemaan! Steve Howe Albumia voin suositella varauksetta ja Beginningskin on ihan kelpo. |
 Nazareth
22.02.2010 06:31:38 (muokattu 22.02.2010 06:32:05) | |
|
Hyvä kitaristi ja, jos uskallan sanoa, ulkonäöllisesti sangen omalaatuinen. Eikös sillä ole bakteerifobia? Joskus ainakin Riffi-lehden(muistaakseni) haastattelussa vähän siihen suuntaan viitattiin. Soitti myös Queenin Innuendo-biisissä.
Sitkeä rotta. |
|
En edes kovin laaja-alaisesti tunne tuotantoa, mutta arvostan. Kuuluu kitaristina luokkaan "tietoinen pyrkimys eroon bluesin kliseistä". Esim. Mood For a Day on kovaa kamaa. |
 bedlam
22.02.2010 10:09:06 (muokattu 22.02.2010 10:13:04) | |
|
CeeCeeÄr: Joo, eihän täällä kukaan yleensä kitaristeja tapaa ottaa esille erikseen...
Puhuit tuossa pelkästään Yes-levyistä ja niistä puhuttaessa keskustelu kuuluisi loogisesti Yes-ketjuun. En minäkään perustaisi Bill Bruford-nimistä ketjua siksi, että miehen soitto Yes-levyillä oli mukavan kuuloista.
Mutta menenpä tästä nyt perustamaan metallialueelle Lars Ulrich -ketjua. |
|
bedlam: Puhuit tuossa pelkästään Yes-levyistä ja niistä puhuttaessa keskustelu kuuluisi loogisesti Yes-ketjuun. En minäkään perustaisi Bill Bruford-nimistä ketjua siksi, että miehen soitto Yes-levyillä oli mukavan kuuloista.
Mutta menenpä tästä nyt perustamaan metallialueelle Lars Ulrich -ketjua.
Kaikin mokomin....
"Behind these shades, the visions fade...." Ian Hunter |
 lxi
22.02.2010 12:46:50 | |
|
Howen soitossa parhaimmillaan yhdistyvät rockin, bluesin, jazzin, kantrin, klassisen ja flamenconkin elementit sangen lennokkaasti aika hulvattomaksi cocktailiksi. Close to the Edge ja Relayerin Telecaster-revittely olivat varsinkin nuorempana sangen kovia juttuja, kuten myös mainiot soolobiisit Clap ja Mood for a Day. Howen soololevyt sen sijaan ovat minulla vielä täysin kuulematta. |
|
Ohan jätkä ihan jännä soittaja, mutta ei se taida kunnon rock-sooloa osata vetää? Esim. Asian Heat of the Moment, huhhuh... Mutta ei sen kai tarvikkaan. Yesin Relayerillä on kyllä kivaa pilittelyä.
"Jazz on muuan raakalaismaisimpia, järjettömämpiä ja tietysti rumimpia hyppelyitä, mitä tylsät neekeriaivot ovat keksineet" |
 2541
22.02.2010 15:51:20 | |
|
aijommi: Esim. Asian Heat of the Moment, huhhuh...
Jos joku Wetton oli Asiassa kuin kotonaan niin Howe oli tosiaan toista ääripäätä. Vanhoilla Yesin levyillä (varsinkin The Yes Album) miehen kitarointi oli hienoa ja omaperäistä.
Psykedeliakin taittui komeasti:
http://www.youtube.com/watch?v=7JhZqWCqKs8 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
