Kitarat: kitarakamat ›

70-80 luvun taitteessa annoin vaihtokaupassa Rolandin 120 Jazz Choruksen ja Fenderin Telecaster Deluxen pois. Harmi
 
Wanha 60 luvun Vox AC-30 tuli myytyä pilkkahinnalla (1200mk) 80 luvun alussa. Isompi harmi.
Törmäsin muuten samaan vahvistimeen vuonna 2002 ja hinta oli tuolloin noussut jo kymmenkertaiseksi.
 
90 luvun alussa hukkasin vaihtokaupassa ruotsista hommatun iäkkään Marshallin combon, jonka tyyppiä en millään muista. Vahvistin oli kuin Bluesbreakers combo, mutta se oli varustettu master volumella. En ole moiseen toiste törmännyt. Tämän myyminen ehkä kaduttaa eniten.

Ostin vahvistimen joskus vuonna 83 Tampereelta Wuorion Klasulta, jo edesmenneeltä kaverilta. Harmittaa kun ei ole edes yhtään valokuvaa vahvistimesta. Etukangas oli muistaakseni eri värinen kuin Bluesbreakersissa ja tosiaan se Master, vai olisiko se ollut gain säätö?
Mikään ei ole niin hyvä kuin miesmuisti. Sen muistan, että moni kaveri ihmetteli vahvistinta ja oli halukas sen ostamaan.

Itse olen säästänyt jotain vehkeitä, mitkä eivät kovassa käytössä edes ole. Ihan sen takia, että myöhemmin ottaisi päähän myyminen. Nyt ei ole mitään käyttöä vaikka Marshallin JCM800:lle, mutta eiköhän senkin soundit tule joskus vielä tarpeseen.

jösse: iäkkään Marshallin combon, jonka tyyppiä en millään muista. Vahvistin oli kuin Bluesbreakers combo,
 
Eilen tuli kuunneltua Bluesbrakeria ihan aitiopaikalta muutaman metrin päästä,kyl Tokelalla vaan on omanlaisensa ja pirun hyvä soundi !!
 
Tässä levyversio;
 
http://www.printerscats.com/melroseits-in-the-bag__IDMC2_vV7g0.html

Itteä vituttaa hyvinkin monesti se, että menin luopumaan (omaa typeryyttäni, myös alkoholiongelmalla oli tekemisensä asian suhteen) Washburnin RS-10V:stä.
 
Muuten täydellisessä kunnossa, paitsi että kaularaudan pään oli edellinen omistaja jollakin työkalulla saanut siihen kuntoon, ettei rautaa saanut säädettyä ei niin mitenkään. Kielet oli tuosta syystä vähän korkealla 12-nauhasta eteenpäin; asia joka sinänsä ei haittaa kun en leadeja hirveämmin soittele.
 
Naurettavinta tässä on se, että menetin tuon soittimen, koska ei ollut varaa maksaa kanikonttorille lainan uusimiskuluja (oliskohan ne ollu peräti huimat 50€).
Perkeleen hyvä keppi, ja kaikenlisäksi vielä suht harvinainen (olikohan niitä peräti 2000 tehty 80-luvulla).
 
Noh, tästä on kuitenkin opittu jotain, ryyppääminen loppunut ja toinen kitara (Jackson KE-3 CS Update) tilalla. Hyvä vehje tuokin, muttei läheskään samanlainen kuin tuo Washburni.
 
Itken tänä yönä itseni uneen.

Tuli hävitetty joskus Marshall 4x10, enkä ymmärtänyt silloin kuinka tiukka paketti tuo oli. Taisin saada vaihdossa Rocktronin 150w stereo trans.päätteen ja bluescasen 8 u. räkin. Ei mitää järkeä.

No ei oikeastaan meikäläisellä ole sellaista keräilykamaa koskaan ollutkaan. Joskus oli yksi Iban Prestige sieltä kalliimmasta päästä. En muista edes mallia, mutta oli pakko käydä vaihtaa huonompaan keppiin, että saa rahnaa kämpän vaihtoon. Kuitenkin oli pirun hyvä keppi ja harmitti siitä luopuminen.

Kohta tulen varmaan katumaan että myyn pois Ibanez RG550:sen, mutta eipä tälle mitään mahda kun toinen kitara on vaan pakko lähteä.

AER: Kohta tulen varmaan katumaan että myyn pois Ibanez RG550:sen, mutta eipä tälle mitään mahda kun toinen kitara on vaan pakko lähteä.
 
Just samaan malliin sen oman Prestigen vaihdoin. Tosta RG:stä en enää aio luopua.

juuso a: Just samaan malliin sen oman Prestigen vaihdoin. Tosta RG:stä en enää aio luopua.
 
Millä tavalla RG550 on huono/huonompi? En kyllä millään haluais myydä pois tätä omaa, mutta on aika dead end-situation nyt.

AER: Millä tavalla RG550 on huono/huonompi? En kyllä millään haluais myydä pois tätä omaa, mutta on aika dead end-situation nyt.
 
Siinä Prestigessä oli helvetin paljon parempi soittotuntuma. Ja olihan siinä tietysti vielä paremmat osat miltei kauttaaltaan, mutta eihän tuo RG550 ole silti mikään huono kitara.

Asiaa hiukan sivuten, harmittaa kun en silloin nuorempana poijannulikkana älynny ostaa Marsun JMP:tä. Ois kokonaisen 2000mk maksanu. Ja syynähän oli tämä hyvinkin perinteinen: Ei lähteny tarpeeks säröä.
 
Toisaaltaan enemmän varmaan ois harmittanu jos ois ostanu ja myyny vielä halvemmalla pois.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 2357 päivää vanhaan aiheeseen!
 
PRS SE Zach Myers semi-hollowin myynti kaduttaa harvase päivä. Se oli helpposoittoisin kitara ikinä ja istui syliin täydelllisesti. Taisin myydä senkin pois hetken mielijohteesta. Tyhmä minä.

Marshall JMP vuodelta ~76-77. Olikohan 250e. Ei sillä kyl toisaalta tehny mitään, 100db tuli kun laitto käyntiin ja 130 kohdalla oli säröä.

Swart AST olisi aikoinaan saanut jäädä myymättä, jäi harmittamaan sen verran paljon että ostin uuden. Upea kone, ei passaa enää hukata.

Kivijalka: Itse kadun yhden Fender California-sarjan Telen hävittämistä.
 
Enää en kadu, koskapa kyseessä oli Tele ja meikäläisestä ei oikein millään saa Fenkku-ukkoa. Muutenkin enemmän kaduttaa se, että yleensä laittoi rahaa laitteisiin soittotuntien sijaan. ;)

klobasa: Huom! Olet kirjoittamassa yli 2357 päivää vanhaan aiheeseen!
 
PRS SE Zach Myers semi-hollowin myynti kaduttaa harvase päivä. Se oli helpposoittoisin kitara ikinä ja istui syliin täydelllisesti. Taisin myydä senkin pois hetken mielijohteesta. Tyhmä minä.
 
Juu, ja olisin voinut jättää sen ostamatta. :)
 
Se oli kyllä helpposoittoinen ja hyvä kitara, mutta ei vaan toiminut itsellä. En vaan taida olla prs-mies...
 
Jos tässä nyt pitäisi jotain katua, niin valkoisen Tokain straton olisi voinut aikoinaan jättää myymättä....

Pääasiassa kadun sitä että edes alkoi harrastamaan kitarahommia. Elämä pilalla...

Guitarfreak: Pääasiassa kadun sitä että edes alkoi harrastamaan kitarahommia. Elämä pilalla...
 
Siirypä vaskipuhaltimiin, niin huomaat kuinka halpaa kitaratouhut ovat. Jonkun torven hinnalla saat nurkat täyteen epävireisiä gibsoneita ja fendereitä :D