Rock, pop, alternative ›

Cimble: Nii-in, mikähän se jazzin tulevaisuus sitten on, jos jazzarin mielestä rockiakaan ei kaipaa enää kukaan...? Muah! :P
 
Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Huh huh, täytyy yrittää vastustaa kiusausta... Onhan tossa pointtiakin.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
*viskaa rocklevynsä intuitiivisesti 65 cm:n lumihankeen ja 15 asteen pakkaseen ja jättää ne sinne*
 
jazzmiehen kommentissa unohtui vielä rockesittäjän autistinen itseensäsulkeutuminen ja sensorisen integroinnin ongelmat.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Äijähän on ihan asiantuntija. We're not worthy!!!

kanisteri: Vau! Kun mä olin lukiossa niin jazz-miehet sanoi vain, että Jaco onkin kovempi kuin Gene.
 
Nykyään jazz miehillä on enemmän aikaa jauhaa paskaa kun ei keikoille pääse.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Ja välimuotoahan ei tietenkään ole? :D Nuo kirjoittamasi sanat voi laittaa melkeinpä ihan mihin tahansa järjestykseen sisällön ollessa suurin piirtein sama.

kanisteri: Vau! Kun mä olin lukiossa niin jazz-miehet sanoi vain, että Jaco onkin kovempi kuin Gene.
 
Niin olikin, muttei millään opilla kovempi kuin Ox. Tässähän on pirun hyvä keskustelu: Kumpi on parempaa rock vai jazz? Jazz näyttää nyt olevan johdossa, ottanut lentävän lähdön.
 
Mun mielestä vielä tähdellisempi keskustelunaihe olisi kumpi on kovempi Blues vai Soul??? Mun mielestä nyt blues voittaa.

Fuck the Jazz. Siinä oli sitten puupäärokkarin sisällöllisesti syväluotaava ja ulkoisesti vankka, jopa jykevähkö verbaalinen osanotto keskustelun tähän vaiheeseen.
 
Tosin täytyy myöntää, että olen aina diggaillut Dizzy Gillespietä (liekö se sitä piipoppia?) ja 40-luvun big band-juttuja. Muuten toi jaska on mun suussa lausuttu eri alkukirjaimella.
 
Rokkarikin voi digata jostain jaskan alalokerosta, mutta voiko jatsari digata mistään rokin tyylilajista?
 
No, uloshengitysilmaa trumpettiin ja valtavaa arabialaista maisemaa katselemaan.
 
Niin joo, blues voittaa AINA.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole...
 
Saakutti siun kanssais, mielenkiintoista ja pointinomaista tekstiä... :)
 
Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta.
 
Voi olla ja onkin. Rokkiakin on monenlaatuista ja kyllä noitakin piirteitä jostain rokista löytyy.
 
Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji.
 
Monesti se on myös senkin varassa, miten toimivasti esittäjä toteuttaa musiikkiaan. Ei siinä ole pakko egoilla. Monen mielestä jazzarit egoilee loputtomien sooloilujensa, näppäryytensä ja ylemmyydentunteensa pönkittäminä. Eikä rock ole aina sidottu aikaan tai esittäjän ikään.
 
Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus.
 
Joo, mutta sou? :) Sitä paitsi musiikin esittämisessä ei mielestäni monestikaan ole ollenkaan kyse itsehillinnästä. Juuri siksi nämä "amatöörimäisemmät" musiikkityylit vaikuttavat isompiin ihmismääriin, kun eivät ole sulkeutunutta snobbailua. Siinä avautumisessa on monesti se voima.
 
Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
On varmasti myös olemassa huonoa jazzia ja laadukasta rokkia. Silloin ei määritelmäsi välttämättä päde. Eikä nämä asiat voi olla muutenkaan noin mustavalkoisia.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
Melkoista p*skaa ja järkyttävän huonoa provoa. Ei minkään muun ns. kevyen musiikin (blues, jazz yms) edustaja pysty tuolla tavalla kyseenalaistamaan rockia tai muuta musiikin alaa.
 
Voidaanko nyt jo tietää että rock tai jazz on kuolematonta? Eipä ole Bachit, Mozardit ja kumppanitkaan vielä musiikillisesti kuolleita. Huono vertailukohta, mutta siitä pitäisi tajuta sen verran että ei vielä voida sanoa rockia kohta kuolevaksi tai jazzia kuolemattomaksi. Mistä sitä nyt vielä tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
 
Sitäpaitsi näistä sun "kriteereistä" mitä jazz on ja mitä rock ei ole, voi päätellä vain sen että et ole rockmusiikkiin perehtynyt saatikka sitten mitään siitä tiedä. Taidat kirjoittaa melko jazzahtavien lasien läpi.

VViltsu: Melkoista p*skaa ja järkyttävän huonoa provoa. Ei minkään muun ns. kevyen musiikin (blues, jazz yms) edustaja pysty tuolla tavalla kyseenalaistamaan rockia tai muuta musiikin alaa.
 
Voidaanko nyt jo tietää että rock tai jazz on kuolematonta? Eipä ole Bachit, Mozardit ja kumppanitkaan vielä musiikillisesti kuolleita. Huono vertailukohta, mutta siitä pitäisi tajuta sen verran että ei vielä voida sanoa rockia kohta kuolevaksi tai jazzia kuolemattomaksi. Mistä sitä nyt vielä tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu?
 
Sitäpaitsi näistä sun "kriteereistä" mitä jazz on ja mitä rock ei ole, voi päätellä vain sen että et ole rockmusiikkiin perehtynyt saatikka sitten mitään siitä tiedä. Taidat kirjoittaa melko jazzahtavien lasien läpi.
 
Noh, kun katsoo Jazzmiehen profiilia - varsinkin kuvia - ja vertaa niitä tuohon postaukseensa, niin eiköhän ukkeli ole juuri näinä hetkinä räjähtämässä ja kumoutumassa omaan mahdottomuuteensa.

Nyt olemme tasatilanteessa. Jazz ja rock ovat nyt yhtä hyviä. Jatkakaa!

velipesonen: Nyt olemme tasatilanteessa. Jazz ja rock ovat nyt yhtä hyviä. Jatkakaa!
 
Hevi tulee Jazzista ja Jazz Woodoosta -Anssi Kela

Tande: Hevi tulee Jazzista ja Jazz Woodoosta -Anssi Kela
 
Kaikkihan tuntevat enimmäkseen Amerikassa vellovan keskustelun rockin olemuksellisesta turmiollisuudesta, jolle jotkut antavat esim. nimen saatanallisuus. Näitä painotuotteita ja ääni- ja kuvatallenteita on ilmestynyt varsin paljon, mutta harvemmin niissä oikeasti kerrotaan, miksi rock on turmiollista, ts. mihin rockin turmiollisuus pohjimmiltaan perustuu. Pitäähän se tietää ja kertoa jotta väitteessä olisi jotain uskottavuutta.
 
Seinäjokisten helluntailaisten julkaisema kasetti Rock'n'Rollin maailma (1985) kertoo vastauksen tähän. Siinä kerrotaan, että
 
Rock on turmiollista, koska rock perustuu jazziin, joka taas perustuu haitilaiseen voodoo- eli riivaajienpalvontamusiikkiin.
 
Siinäs kuulitte! Näin ollen näiden evankelisten puritaanien olisi paljon, paljon loogisempaa hyökätä jazzia vastaan, koska jazz ilmeisesti jollain mystisellä tavalla syöttää pahaa henkeä paitsi itseensä myös rockiin. Jos jazz kiellettäisiin lailla, saataisiin tämä energiavirta katkaistua ja rock muuttuisi epäturmiolliseksi musiikiksi!
 
Olisi kiva nähdä Parkerin tai Tranen levyn kannessa tarra EXPLICIT CONTENT, sehän sitä paitsi pitäisi paikkansa.

Cimble: Monen mielestä jazzarit egoilee loputtomien sooloilujensa, näppäryytensä ja ylemmyydentunteensa pönkittäminä....Juuri siksi nämä "amatöörimäisemmät" musiikkityylit vaikuttavat isompiin ihmismääriin, kun eivät ole sulkeutunutta snobbailua. Siinä avautumisessa on monesti se voima
 
Jazzmuusikkoudessa pitkäkestoinen improvisointi on kaikkea muuta kuin egoilemista. Se on solistin ja säestyksen vuorovaikutuksesta syntyvää tarinankerrontaa, missä solisti pyrkii rakentamaan sooloansa kommunikatiivisen prosessin avulla ainutlaatuiseksi. Eli egoilun sijasta kysymys on altruismista, sillä seuraavassa hetkessä hän joutuu säestämään seuraavan improvisoijan hyväksi. Jazzesittämisestä on snobbailu kaukana, kuten myös jazzdiggareiden positiosta sosiologisella kentällä. Pori Jazz Festivalilla näyttäytyminen on yleensä rock-yleisön oman profiilin nostoyritys tyhmine picnic-koreineen. Todellinen jazzdiggari menee kuuntelemaan sinne musiikkia. Suhdelukuna vähintäänkin sama lukumäärä keskenkasvuisia tai tuonne-on-pakko-mennä -fanittajia heräävät kolme tuntia ennen lipun myynnin alkamista ja rupeavat pommittamaan ticketservice.com:in puhelinta, kun kuulevat että Metallics on tulossa Pori Jazz areenalle. Sitä kutsun todelliseksi rocki-uskovaisuudeksi.
 
Näppäryys-sanan muuttaisin mielelläni jazzkielen hallinnaksi, mikä on taas harjoiteltavissa oleva instrumentalismin ulottuvuus. Siihen liittyy myös määrätietoinen instrumenttitekniikan ja kuulonvaraisen musiikin hahmottamisen taidot.
 
Amatöörimäisyys ei ole lainkaan musiikillinen hyve, vaan kysymys on silkasta regressiosta. Miksi kaikessa muussa - muilla taiteenaloilla, terveyden vaalimisessa ja teknologiassa edistys on hyve, mutta rock-maailmassa taantumus, viinalla läträäminen ja 27-vuotiaina kuolleiden ihannointi? Rock kuluttaa esittäjänsä loppuun alta aikayksikön, koska muusikon uusiutuminen on rockissa pahe. Kaikki legendat ovat lapsenomaisella neitsyyslahjakkuudella tehneet suurimmat teoksensa, mutta sitten taantuneet toistamaan itseään ja hajoamaan joko henkisesti tai biologisesti. Rock rappeuttaa!
 
Jazziinkin on yritetty yhdistää huumeiden ym. tehosteiden käyttö sosiaalisen paineen kautta vuosikymmeniä sitten, mutta siitä huolimatta tervehdyttyään heroiinikierteestä useilla legendoilla on luomiskausia tullut lähes poikkeuksetta. Paras esimerkki on Miles, joka uudisti jazzmusiikin muutaman kerran kauhuvuosiensa jälkeen. Syy on se, että jazz eheyttää ja tervehdyttää - koska jazz on sulatto, missä sen oma ilmaisukieli ja -tapa ovat se kantava voima, miksi bluesistakin tuli jotakin merkittävää.

Tässä vaiheessa pöytäseurue ähkii ja kiemurtelee vaivaantuneesti ja katselee muihin pöytiin joskos niistä löytyisi viihdyttävää ja mukavaa seuraa...

Koska en tunne kumpaakaan osa-aluetta kovin hyvin, voisin todeta että onhan jazzkin aika puritaanista ja paikalleen jämähtänyttä. Usein noilla free-jazz klubeilla hinkataan sitä ihan samaa tematiikkaa teemoineen ja vuoropuheluineen. Joissa tulee aina se pakollinen "joku" kromaattinen luritus, jonka jälkeen musikantit nyökkäävät hyväksyvästi että "nyt se on täytetty" ja vievät musiikillisen "hulluttelunsa" turvallisesti teeman kautta lopetukseen. Kaikki biisit ihan samanlaisia. Kuten rokissakin. Kyllä nyt tarttis keksiä jotain ihan uutta. Tehkääpäs jotain.

jazzmies: Jazz on taiteellisena ilmaisumuotona kuolematon, mitä rock ei ole. Jazz on sosiologiskulttuurinen kohtauspaikka, jossa arvoina on kunnioitus, toisten huomioiminen, tunteiden hallinta, dynaamisuus, sopeutumiskyky, ilmaisu ja sisällön hallinta. Rock on esittäjän ikään, aikaan ja esitysrituaaliin sidottu sekundaarisista elementeistä rakentuva quasitaiteellinen, esittäjän egon varassa oleva laji. Arvoina on esittäjän egon pönkittäminen, esittäjän kykenemättömyys itsehillintään, ennalta-arvattavuus, joustamattomuus ja harrastelijamaisuus. Eli rock on jazzin rinnalla varsin harrastelijamainen ilmaisumuoto, jonka suosio lepää kritiikittömien harrastelijakuulijoiden ja -muusikoiden varassa. Harmaata huttua keskinkertaisille kuluttajille.
 
On tuossa pointtiakin, mutta ei maailma ole näin mustavalkoinen.
 
jazzmies:
Rock kuluttaa esittäjänsä loppuun alta aikayksikön, koska muusikon uusiutuminen on rockissa pahe.

 
Taisi jazz-piiritkin silloin aikoinaan kun Miles siirtyi kokonaan sähköiseen ilmaisuun, esittää mielipiteensä uusiutumisesta.

Vaikka jazzmies pyörittelee tätä rock vs jazz asetelmaa hienoin sanoin, niin silti havaittavissa on jotakin samaa, kuin hevifaanaatikon "räp on paskaa" asenteessa.
Kyllähän nää mielipiteinä menee, mutta ehkä ei oo kuitenkaan sisäistetty mitä kaikkea se rock voi olla.