| Aihe: Stam1na | |
|---|
 Henkka370
16.02.2010 18:47:43 (muokattu 16.02.2010 18:49:03) | |
|
Jatkuu! Miltäs Atlantis tuntuu n.10-100 kuuntelun jälkeen? Ja jos joku kurja ei ole vieläkään kuullut Viimeinen Atlantis levyä, niin äksän sivuilta voi kuunnella http://www.levykauppax.fi/artist/stam1na/viimeinen_atlantis/
SaiPa! Detroit sucks! |
 something
16.02.2010 18:56:15 (muokattu 16.02.2010 22:16:46) | |
|
Dodiid. Tähän sitte.
Mulla stamp1on levyt menee semmoseen järjestykseen, että heikoin on debyytti ja UKK, Raja ja nyt tämä V1A ovat lähes yhtä parhaita. Ei voi laittaa järjestykseen.
Lempi kappaleita ovat:
Tsunami, josta välittyy kyvin semmoinen pakeneminen. Ihmiset pakenevat hyökyaaltoa vuorille. Biisi "hyppii" mukavasti. Ja varsinkin tuo kuiskaamalla laulettu ensimmäinen säkeistö on äärimmäisen toimiva. Ensimmäinen soolo on jännästi tehty. Kuullostaa siltä, että Olkkonen on lätkinyt ääniä sinne miten sattuu. Riitasointuja. Sopii minusta hyvin.
Eloonjäänyt siihen heti perään. Mahtipontinen tekele. Juuri tuo "norjalais henkinen laasti" sopii mainiosti. Ja Kaikan terävä bassosahaus toisessa säkeistössä korostetun kuuluva. Kertosäkeessä hieno melodia ja Perttu Kivilaakson sellot sopii hyvin. Tosin yksi asia häiritsee. Ensimmäisen kertosäkeen jälkeen tulevat rääkäisy osuudet ennen toista kertosäettä särähtävät korvaan. Ei kuullosta hyvältä kun kirkuu koko ajan korkeammalta.
Maalla, merellä, ilmassa. Loistavat riffit. Mahtavat. Ja harvassa biisissä on noin hyvä lopetus kun tässä. Viluväreet siinä.
Ainoa kömpelö riffi koko levyllä on Viestintuojassa n. 2:00 kohdalla kun kertosäe loppuu. Siitä yhdestä tulee mieleen Hard rock halleluuja. Ei hyvä.
Boltsa: Sinänsä muuten mietin tuossa kappalejärjestyksestä, että ennen Rajan ilmestymistä keikoilla veivattu Luova hulluus on rajalla numero 8 ja ennen tätä levyä livenä soinut Rikkipää myös 8. Ja taasen kun omasta mielestä Lääke ja Elämän tarkoitus ovat hyvin samantyyppiset biisit, ovat nekin samalla numerolla levyillä. Ihan hauska juttu sinänsä.
Minusta myös Muuri sekä Eloonjäänyt muistuttaa toisiaan jotenkin. Molemmat toiseksi viimeisiä.
E: Siis Atlantikselta lempi kipaleita.
I don't care what mama don't allow I'll play my guitar anyhow. |
|
allupatukka: Mistä tahansa cacasta oppii pitämään kun tarpeeksi kuuntelee positiivisten ennakkoluulojen kanssa, ehkä tämä levy kaipaa vain kovempaa itsesuggestiivista "kyllä mä tästä pidän" -asennetta ja enemmän kuuntelua.
Ehdottoman hyviä pointteja postauksessa. +
Viisi kierrosta luisteltuani ryhdyin ajattelemaan korkealentoisia isänmaan asioita |
|
Jatkuu! Miltäs Atlantis tuntuu n.10-100 kuuntelun jälkeen? Ja jos joku kurja ei ole vieläkään kuullut Viimeinen Atlantis levyä, niin äksän sivuilta voi kuunnella http://www.levykauppax.fi/artist/stam1na/viimeinen_atlantis/
Jos joku kurja on sen kuunnellut ja varsinkin 10-100 kertaa niin voi ei. |
|
Atlantis pyörähtänyt soittimessa nyt semmosen kymmenen kertaa. Helvetin hyvältä vaikuttaa. Paikoin hyvinkin vahvaa räimettä, kun taas välillä jopa soitellaan jousia. Täytyy itsekin hehkuttaa tuota "eloonjäänyt" kappaletta, kertosäkeen melodia on loistava. Myös "Maalla, merellä, ilmassa", "jäteputkiaivot" ja "pakkolasku" potkii enemmän kuin muut, vaikka varsinaisesti levyllä ei huonoa kappaletta olekaan.
Sanoituksissa myös melko nerokkaita sanaleikkejä, ja omasta mielestä levy pysyy myös sanoitusten osalta hyvin kasassa.
Päätöskappale kuulosti ensimmäisellä kuuntelukerralla tosi omituiselta. Se oli jotenkin niin pelkistetty ja puhtailla äänillä tehty että ei kuulostanut yhtään Staminalta. Vieläkään se ei tunnu Stam1nalta kun sitä kuuntelee, mutta biisin loppu on kyllä helvetin kova. Aiheuttaa ainakin itselle kylmiä väreitä.
Kaikin puolin kuitenkin kova lätty ja ei muuta kuin Teatrian lippuja ostamaan
? |
 *Elmo*
16.02.2010 22:34:28 (muokattu 16.02.2010 22:35:18) | |
|
En tiedä mikä itellä oikeen hankaa tässä uusimmassa levyssä... viikonlopun sitä kuuntelin enemmän ja vähemmän intensiivisesti, kokonaisuutena, yksittäisinä biiseinä ja ei, se ei toimi mielestäni (minulle) lähellekään niin hyvin kuin esim. Raja. Tässä kohtaa tuntuu että hypetys oli huomattavaa liioittelua...
Siis eihän levy huono ole! ...mutta...
Tai sitten en vaan tajua.
Edit. kirotusvirhe |
|
Kommentoidaan nyt kolmannen kerran tätä levyä, kun en muuten saa tarpeeksi hehkutettua. No mutta asiaan.
En tiedä taaskaan mistä johtuu, mutta henkilökohtainen mielipiteeni on se, että levyn tunnelma on aivan uniikki. Enkä nyt tarkoita sitä "kaikkihan ne on erilaisia, ei samanlaista ole olemassakaan" -näsäviisastelushittiä vaan sitä, että en perkele ole samanlaisia fiiliksiä löytänyt yhdeltäkään toiselta levyltä, missään, koskaan. Se tunnelma on jotenkin niin sanoinkuvailematon, aivan kuin joku aikakausi tms. olisi loppumassa. Niin haikea, mutta samalla iloinen, aivan kuin haikaillen muistellaan vanhoja hyviä aikoja, samalla valmiina ottamaan vastaan tulevaisuus iloisin mielin. Mutta ei ihan kuitenkaan niin, ei sitä voi selittää. Mielestäni lopetusraidan loppu kiteyttää kohtuu hyvin sen mitä yritän sanoa. Tietyllä tapaa surullinen, tietyllä iloinen.
Noin 20 täydellä pyöräytyksellä tästä on tulossa kovaa vauhtia paras lätty ikinä. Koko maailmassa. Nyt täytyy vain varoa pilaamasta tätä kuluttamalla ihan loppuun.
Menes nyt siitä ryyppäämään, ennen kuin masennut niin pahasti, ettei edes viinakaan enää auta. |
|
Stam1nan sama meininki vaan jatkuu. Mun mielestä levyt on ihan järjestään menny aina huonommiksi. Rajaan en jaksanut enää edes syvällisemmin perehtyä ja tämäkin taisi nyt olla tällä x:stä kuuntelulla tässä. Ei vaan uppoa enää. Debyytti oli kova ja pyörii nykyäänkin aika ajoin soimassa.
Päiväduuni on vain harrastus jolla kustannetaan se oikea työ. |
|
Kovan levyt tekivät, tykkään. Pari heikompaa vetoa, mutta mainio kokonaisuus.
Tsunamista tulee jostain syystä vahvasti mieleen ensimmäisen Crash Bandicootin Hog Wild -kenttä, hieman syö fiilistä ihmiskunnan viime hetkien kuvauksesta. |
 Herrah
17.02.2010 00:39:32 (muokattu 17.02.2010 00:40:03) | |
|
Tsunamista tulee jostain syystä vahvasti mieleen ensimmäisen Crash Bandicootin Hog Wild -kenttä, hieman syö fiilistä ihmiskunnan viime hetkien kuvauksesta.
Vähän asian vierestä mutta meikälle tulee todella vahvoja assosiaatiota silloin tällöin biiseistä just noihin vanhoihin ps1-peleihin. Ensimmäinen Rayman, Crashit ja Spyrot (joka sinällään ei ole edes vanha) tulevat mieleen välillä mitä oudoimmista biiseistä.
Toimiipa se toisinpäinkin. Ekan Spyron kenttä Misty Bog tjsp. tuo mieleen Geri Halliwellin Bag It Up-veisun. Notta repikääpä siitä huumoria.
Ja mitä tulee Stam1naan, niin kyseessä on todella hyvä levy josta Eloonjääneen ohella vähän yllättäenkin suosikikseni on noussut videobiisi.
Joo ja olen vissiin ainut jonka mielestä UKK on Stam1nan heikoin julkaisu. Ei huono missään nimessä mutta ei vaan pärjää muille ja biisit kuten Vapaa Maa tai Paperinukke eivät vaan nappaa.
|
|
Elämän Tarkoitus. Merkkasin Omiin Kirjoituksiin, ei mulla muuta.
"PS. Kirk on ihan hyvä kitaristi!" -EVH |
 Mimi
17.02.2010 12:27:56 | |
|
Vieläkään en ole uutta levyä ostanut, mutta aina silloin tällöin täytyy tuolta äxän sivuilta kuulostella. Jokaisella kuuntelukerralla on kuulostanut paremmalta. Ensimmäisillä kerroilla kyllä tuntui vähän siltä, että niinköhän tästä nyt sai mitään irti, mutta selkeästi koko ajan löytyy enemmän ja enemmän kivoja juttuja.
Pikkuhiljaa alan kallistua sille kannalle, että joudun tuon käymään poistamassa. Ehkäpä vinyylinä, nyt kun taasen toi masiina toimii.
on pimeää ja olen pieni tuittuinen ja heikko... |
|
Herrah: Joo ja olen vissiin ainut jonka mielestä UKK on Stam1nan heikoin julkaisu.
Et ole. Jokin siinä levyssä ei vain toimi. Edessäni ja Lapsus/Paperinukke ovat naurettavan hyviä, mutta siihen se sitten jääkin oikeastaan.
"Lombardon parhaimmuus ei ole mielipidekysymys, vaan fakta" -Ben_D |
 Burn
17.02.2010 13:42:07 (muokattu 17.02.2010 13:53:51) | |
|
Mulla on kyllä toi levyn kokonaisuuden hahmottaminen niin hakusessa että oksat pois. Biisit kuulostaa tällä hetkellä niin irrallisilta toisistaan. Muutenkaan ei vaan kiinnosta kuunnella biisejä puolta väliä pidemmälle. Aika näyttää...
EDIT niin ja tällä levyllä, muista levyistä poiketen, tuo duurijollotus pistää ärsyttämään.
"Kristinuskon vastaisuuden lisäksi Benton on kiinnostunut moottoripyöristä." |
|
Tohtori Tonus: Et ole. Jokin siinä levyssä ei vain toimi. Edessäni ja Lapsus/Paperinukke ovat naurettavan hyviä, mutta siihen se sitten jääkin oikeastaan.
On ne jänniä nuo mielipiteet, mun mielestä taas Lapsus ja Paperinukke on ehdottomasti levyn heikoimmasta päästä. S/T:llä ja UKK:lla on molemmilla hemmetin tiukkoja biisejä, mutta levyjä vaivaa epätasaisuus. Rajalla ja Atlantiksella on onnistuttu hiomaan tasaisempi kokonaispaketti.
42.
www.myspace.com/sirpenth
http://maihinnousu.net/a/1133 |
|
Tohtori Tonus: Et ole. Jokin siinä levyssä ei vain toimi. Edessäni ja Lapsus/Paperinukke ovat naurettavan hyviä, mutta siihen se sitten jääkin oikeastaan.
Lapsus on myös mun mielestäni aivan uskomattoman tiukka, mutta Paperinukke taasen melkoinen let-down siihen perään. 2 ekaa biisiä ovat kyllä kelpo ralleja. |
|
Herrah: Lapsus on myös mun mielestäni aivan uskomattoman tiukka, mutta Paperinukke taasen melkoinen let-down siihen perään. 2 ekaa biisiä ovat kyllä kelpo ralleja.
Oon ite tullu UKK:n kanssa siihen lopputulokseen, että levyllä ei ole yhtään hyvää kappaletta; kaikki kappaleet on täydellisiä.
"Ananas on 'no' sanana." -Sikisijä |
|
En vaan tykkää Rajasta enkä Atlåntiksesta. Saundit on niin kamalaa stone-osastoa ettei kolise. Kaikki kertsit on ärsyttävää purkkapoppilallatusta että ei ei ei.
S/T ja UKK on edelleen kovia levyjä ja niitä jaksaa vieläkin kuunnella. Aaltosen loihtimat murinakitarat toimii niin perkeleen hyvin. Petyin perkeleesti kun niitä ei sitten tässä uusimmassa ollutkaan.
Sanoitukset on Staminalla ollut aina ihan typeriä ekan levyn jälkeen, mutta tää uusin menee jo noloksi.
Se siitä, seuraavaa levyä en perkele osta.
Roses are red, violets are blue. All by base are belong to you |
|
nahkalipsi:Se siitä, seuraavaa levyä en perkele osta.
Teit ehkä elämäsi huonoimman päätöksen. |
 Thet
17.02.2010 16:50:15 | |
|
Kuuntelinpas tätäkin ku bändikaverit hehkutti. Aika ristiriitaiset tuntemukset ku välillä kuulostaa hyvältä ja välillä alkaa ottaa päähän. Pakkolasku taitaa olla ainoa biisi jota jaksan enemmänkin varmaan kuunnella. Maj Karma tulee vähän mieleen tyylistä, vaikka tää onkin vähän mätömpää.
En nyt lähtis ainakaan vielä levykauppaan ostamaan muutakaan tuotantoa.
"After the break i'm going to soak my hand in kerosene, light it up, and fistfuck a goat!" - Jon Lajoie |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
