| Aihe: groove, bassokitaran ja rumpujen yhteensovitus, ajoitus ? | 1 |
|---|
|
Paljon näkyy olevan kirjoituksia hakusanalla groove, muutaman soittajan kanssa keskustellessani, he mainitsivat, että kuulostaa paremmalta jos basso tulee hieman jäljessä rumpuihin nähden, ero on tietysti hieuksenhieno, ja onko näin.
Voiko sitä edes harjoitella, vai pitäisikö tuntuman tulla vain soittajalta luonnostaan ? Siitä groovesta parhaimmillaan kai se hyvä tuntuma soitosta tulee verrattuna konemusiikkiin, missä time on aivan kohdallaan.
Tästä kommenttia, voiko timea tai groovea miten paljon harjoitella vai tuleeko se itsestään jos rumpalin ja basistin välillä yhteispeli toimii ? |  JussiKoo
07.02.2010 17:54:23 (muokattu 07.02.2010 17:54:38) | |
|
Monen eri rumpalin kanssa livenä soittaneena voin sanoa, että joskus iskut eivät vaan mene kohdilleen sillai, kuin haluaisi. Vastaavasti jonkun toisen kanssa homma toimii unelmasti heti ensi kerrasta. Useasti olen ruoskinut itseäni siitä, että lopputulos ei ole synkassa, mutta se ilmeisesti johtuu jostain henkisestä synkasta rumpalin ja basisistin välillä.
Onko se sitten sitä groovea :)
"Who's Zed?" - "Zed's dead, baby, Zed's dead." | |
Joillakin basisti-rumpali yhdistelmillä menee groove in a pocket, ja toisilla ei. Se ainakin auttaa, että basisti ja rumpali pystyy ikään kuin lukemaan toistensa ajatuksia siitä, minnepäin lähdetään biisiä viemään. Eli sitä helpompaa grooven löytäminen, mitä enemmän basisti ja rumpali jammailee keskenään.
Do fries go with that shake? | |
Mun mielestä erilaisen musan soittaminen, ahkera harjoittelu ja bändisoittaminen auttaa tohon grooveen ja taimissa soittamiseen rutkasti. Kannattaa myös keskittyä bändisoitossa yhteensoittoon rumpalin kanssa.
Groove on venyvä käsite, eikä sitä voida suoraan rinnastaa vähän iskujen taakse soittamiseen. Sting soittaa monessa biisissä kevyesti "etukenossa", mutta kummasti se musa silti groovaa.
Mitään tarkkaa grooveharjoitusta en ainakaan itse osaa keksiä, mutta kannattaa kuunnella mahdollisimman paljon groovaavaa musiikkia ja opetella vaikka itse perässä. Perinteinen lievä "takakeno" on oikeastaan sellainen mielentila, joka on omaksuttava. Toki sitä voi aina yrittää keskittyä grooveen, mutta paras groove tulee rennosta ja kiireettömästä soittamisesta.
"Kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia." | |
Treenii vaan, just train. | |
Ite käytän asteikko-ja arpeggio-sun muissa ton tyyppisissä harjoituksissa aina
metronomia. Sitä muuten kuvittelee soittavansa taimissa, mutta todellisuus on muuta. Metronomin kanssa treenatessa taimi kehittyy varmasti.
Komppilevyt
(nuottikirja jossa cd mukana) on mielestäni erittäin hyvä keino treenata kotioloissa
"bändin kanssa soittoa". Siinä voi rauhassa hakea rytmiin sopivaa bassokomppia,kokeilla, mikä toimii ja mikä ei. Samalla kehittyy lapunlukutaito. | |
Eikös taimia ole osata soittaa oikeaan aikaan ja groovea tietää, koska soittaa? Ilman toista toinen kusee aina, ellei sitten halua soittaa kuin kone.
Itse pyrin opettelemaan biisit tasan, eikä melkein, mutta soittamalla sekunnin sadasosalleen oikein (johon en siis todellakaan pysty, mutta näin teoriassa ajatellen) ja miettimällä rytmiä yms. liikaa tulee vain paskaa ja väkinäistä kamaa. Joskus taas löytyy se sisäinen ja yhteinen biitti ja homma rullaa ihan omalla painollaan. Jonkinnäköinen flow-tila syntyy ja uppoaa musiikkiin ja kaikki ympärillä katoaa.
Kai se on sitten sitä groovea. Jos ei, niin ainakin hyvä syy jättää kamat myymättä ja jatkaa soittamista vitutuksesta huolimatta vuodesta toiseen.
Wooten sen sanoi: Soita musiikkia, älä nuotteja.
Kännissä on kiva kirjoitella.
Täydellisimmässäkin naisessa on 150g paskaa. | |
oldbass: Paljon näkyy olevan kirjoituksia hakusanalla groove, muutaman soittajan kanssa keskustellessani, he mainitsivat, että kuulostaa paremmalta jos basso tulee hieman jäljessä rumpuihin nähden, ero on tietysti hieuksenhieno, ja onko näin.
Voiko sitä edes harjoitella, vai pitäisikö tuntuman tulla vain soittajalta luonnostaan ? Siitä groovesta parhaimmillaan kai se hyvä tuntuma soitosta tulee verrattuna konemusiikkiin, missä time on aivan kohdallaan.
Tästä kommenttia, voiko timea tai groovea miten paljon harjoitella vai tuleeko se itsestään jos rumpalin ja basistin välillä yhteispeli toimii ?
Iso osa groovea on myös dynamiikan haltsaus. Suoran kahdeksasosakompin saa groovaamaan säätelemällä nuottien voimakkuuksia ja äänensävyä.
bassolla hanuriin | |
Groove... Hankalahan tuota on niin kuin virallisesti määritellä, mitä se sanakirjamaisen tarkasti tarkoittaa. Kyllä sen vaan silti tajuaa mitä se on. Rullaavuutta, sulavuutta, kulkevuutta, yhteispelin toimivuutta jne... Tuollaisia termejä tulee mieleen ensimmäisenä, jos pitää tarkemmin määritellä.
Juuri tuossa viime ke-la äänitettiin pitkäsoitolle 12 biisiä rumpu-basso -pohjia. Ekaa kertaa elämässäni vedettiin rumpalin kanssa ihan kunnon livemeiningillä purkkiin niin, ettei edes luurejakaan tarvinnnut käyttää kuin 2 biisissä joissa tarvittiin klikkiä. Soitin samassa tilassa rumpujen kanssa ja bassovermeet oli tarkkaamon puolella tilaa. Nuo puolet eivät olleet läheskään täysin eristettyjä toisistaan. Vain sermejä ja sellaista oviaukkokohdassa. Olin rumputilassa siinä lähellä aukkokohtaa, josta kuulin vallan mainiosti myös bassovahvarit. Vuotihan se basso toki rumpujen ambienssimikkeihin sitten, mutta kumminkin niin vähän ettei haittannut yhtään.
Ihan treenikämppä-/livemeininki oli siis, eikä mitään kuulokebasson tympeää pörinää tarvinnut kuunnella. Olihan tuolla tavalla todella mahtava vetää, kun sai kunnolla fiilistä soittoon. Ja kuulihan sen sitten lopputuloksessakin, että hommassa oli fiilistä, groovea ja sopivasti luonnollista eloa. Ja yli puoleen biiseistä saatiin samalla kertaa ehjän rumpuoton kaveriksi myös niin ehjä bassoveto, ettei nuottiakaan tarvinnut soittaa uudelleen tai edes editoida. Tokihan joihinkin biiseihin oli tarpeen tehdä jokunen pieni editointi ja toki pariin kipaleeseen soitettiin joitain pikku pätkiä uusiksikin. Mutta hyvin eheää meininkiä kaiken kaikkiaan. Ehdottomasti parasta lopputulosta mitä olen saanut aikaiseksi missään nauhoituksissa. Edellisestä parin biisin promosinkkusessiosta on toki jo lähes vuosi, että sikälikin on ymmärrettävää että komppiryhmän yhteensoitto on edelleen hioutunut tiukemmaksi. Mutta kyllä suurin tekijä hyvässä lopputuloksessa oli ehdottomasti tämä yhtä aikaa livemeiningillä nauhoittaminen. Ja nimenomaan omaan soittoon tärkein tekijä oli se, että sai kuunnella omaa makeaa vahvistinsaundia, eikä mitään kolkkoa, steriiliä luuripörinää.
Hyvä fiilis, ahkera treeni, ajatusten synkkaminen, flow... Tuossa kai reseptejä grooveen. Ja sitähän voi olla sekä etu- että takakenoista, ihan tilanteen mukaan.
http://www.myspace.com/thegeorgedoubleuse
http://www.thegeorgedoubleuse.com |  don_D.o.e.
13.02.2010 18:41:09 (muokattu 13.02.2010 18:41:53) | |
|
taisi joku jo puhuakin vähän tähän suuntaan, mutta oma käsityksestäni on että groove ja taimi ei ole samoja asioita. mm täältä jostain keskustelusta luin valssin "groovesta" jonka ammattilaiset osaa soittaa sopivasti ei-taimiin. Samoin jos haluaa soittaa raskaasti niin pitää nojata taaksepäin. Jos haluaa keveämpää ja ketterämpää poljentoa niin pitäisi pystyä nojaamaan sopivasti eteen. Bluesia käsittääkseni soitetaan usein juuri sopivasti takanojassa.
Hevimuusikissa mielestäni sellanen liian tiukka yksi-yhteen-soitto usein tappaa grooven.
Tossa kun nauhoteltiin myös muutama kappale viikko sitten, niin yhen piisin kertsi jäi vaivaamaan. vedettiin se tosi tiukasti taimissa konetaustojen kanssa mutta sieltä jäi puuttumaan joitain "haamu" nuotteja joiden takia se groove jäi vähän falskiksi. Mulle tuli mieleen termi "nuanssi" mutta se taitaa tarkottaa jotain muuta. Ghosteiksi oon kuullu niitä nimitettävän Lontooksi. Yrittäkääpä saada esim Nirvanan Smells like teen spiritin alku groovaamaan jättämällä ne tabeihin merkatut "X":t pois.
Flamencohan on täynnä noita ghost iskuja. Ja groovaa niin maan perkeleesti vaikkei siitä aina meinaa ees oikein saada kiinni. Siltä puolen tuli mieleeni myös käsite: Duende, joka mielestäni on jollain tavalla läheistä sukua groovelle. Sen kyllä tuntee milloin soitto groovaa ja sen saavuttamiseen on saatavilla viittellisiä ohjeita mutta mitään tiukkoja nyrkki sääntöjä en ainakaan itse keksi jota noudattamalla groove (tai duende) on taattu.
Lisäksi vastaani on tullut kappaleita jotka ei soittaessa groovaa juurikaan mutta jälkikäteen kuultunu kyllä. Ja sama homma myös toisinpäin. vaikka soittaessa kuinka groovaa niin se ei jostain syystä välity kuulijalle. onko kellekään tuttua tällanen ilmiö vai johtuuko vaan harjoittelun puutteesta ... vai puutteesta ylipäänsä? | |
itse näin ei-ammattilaisena toteaisin mielialan olevan olennainen osa.
joskus, kun ei kulje, niin ei siinä mikään auta. onneksi näitä kertoja ei ole montaa vuodessa.
Bassoneuvos | |
jpkupi:
Ghosteiksi oon kuullu niitä nimitettävän Lontooksi. Yrittäkääpä saada esim Nirvanan Smells like teen spiritin alku groovaamaan jättämällä ne tabeihin merkatut "X":t pois.
Jep, kyl mää lähtisin siitä, että ghost notet ja dynaaminen vaihtelu on se, jolla sellasen oikean poljennon saa soittoon, nimitettäköön sitä sitten grooveksi. Basso on rytmisoitin, tai kuten ystäväni Jani asian ilmaisee, lyömäsoitin.
Sataa sataa ropisee, pili pili pom! | |
Poikain kanssa treenasimma keväällä tulevaa tapahtumaa varten Panteran ralleja tuossa sunnuntaina. Huomasin siellä, että kannattaa kaikki ylimääräinen sohlaus jättää niistä biiseistä pois, muuten kuullostaa todella aneemiselta.
Mun mielestä groove ja taimi toimii päällekäin, että vaikka soittais takakenossa niin soittaa taimissa. Sit jos soittaa niin takakenossa, että jo rupeaa jätättämään tai kuulostaa ripulilta, sit on taimi hukassa. Mutta mä en väitä että tämä olisi the totuus, mut noin mä olen sen käsittänyt.
"Kiireessä ei tule kuin kusipäisiä lapsia." | |
En ole ikinä hiffannut eteen-taakse soittamisen juonta. Aina kohdilleen yritetään, vaihtelevalla menestyksellä.
Basso murisee kuin voissa paistettu pantteri. | |
oldbass:
Tästä kommenttia, voiko timea tai groovea miten paljon harjoitella vai tuleeko se itsestään jos rumpalin ja basistin välillä yhteispeli toimii ?
Kyllä harjoittelu on aina kotiinpäin. Yhdessä ja erikseen. Joskus se "pikkuinen kemia" vaan tekee sen grooven. Fiilis juttuja.
Jos intternetissä ei olisi pornoa, siinä olisi vain yksi sivu.
-joku laini telkkusarjassa- | |
oldbass: Paljon näkyy olevan kirjoituksia hakusanalla groove, muutaman soittajan kanssa keskustellessani, he mainitsivat, että kuulostaa paremmalta jos basso tulee hieman jäljessä rumpuihin nähden, ero on tietysti hieuksenhieno, ja onko näin.
Voiko sitä edes harjoitella, vai pitäisikö tuntuman tulla vain soittajalta luonnostaan ? Siitä groovesta parhaimmillaan kai se hyvä tuntuma soitosta tulee verrattuna konemusiikkiin, missä time on aivan kohdallaan.
Tästä kommenttia, voiko timea tai groovea miten paljon harjoitella vai tuleeko se itsestään jos rumpalin ja basistin välillä yhteispeli toimii ?
Juu, kyll sitä pystyy harjoittelemaan ja kannattaakin.
Se, että tuleeko basso beatin eteen, jälkeen vai on-the-beat, riippuu täysin biisistä.
Esim. R&B-musassa usein soitetaan vahvalla "laid-back"-fiiliksellä. Vertailukohteena rock n'roll, jossa usein pusketaan eteenpäin. Sen paikan kyllä löytää kuuntelemalla erityylisiä biisejä.
Itseasiassa nyt kun luen tuon kysymyksesi kunnolla, niin näkisin kyllä, että kannattaa aina pyrkiä soittamaan yksiin rumpalin kanssa.
Jos biisin fiilis on laid-back, niin kaikkien soittajien pitäisi huomioida se soitossaan.
Joskus kyllä kuulee grooveja, joissa soittajat "kiskovat" fiilistä kukin omaan suuntaansa, mutta sellanen vaatii kunnon treenausta, ettei kuulosta epämukavalta.
Humor belongs in music. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
