Bassot ›

sukeltaja-ankka: Juu aika alussa tää soittohomma kyl on, ainaki ku monee muuhun vertaa.
Kylhän tää homma alkaa olla niin, että Fenkku vie voittoa vahvasti, varsinkin tuo säädettävyys ja korjaus on kiihkeälle kotinäpertäjälle aikamoista nannaa. Ja onhan se ulkonäkö tyylikäs myös tuossa koneessa.
?
Jos tykkäät näpertää ja säätää ja modata niin sitten Presari. Ja "same ol`song" : Osta käytetty Presari Torilta. Läytyy modernia ja "vintagee" jne...

Okei. Täytyy mennä varmaa paikalliseen musaliikkeeseen kokeilemaan sitten hieman tota presaria.
 
Ja joo USA/Japan-malli olikin tarkotuksena hankkia, ei mitään korealeluja sun muita.
 
Kiitän teitä kaikkia vastauksista.

Eipä tähän voi muuta lisätä kuin että kummallakaan ei voi mennä pieleen. Ite tykkään kummastakin, mut pitäis yks ottaa niin jazzari olis mun valinta.
 
Äläkä nyt turhaan hikoile tosta valmistusmaasta. Suomessa on jostain syystä hemmetin paljon porukkaa jotka hokee vaan tota jenkkimantraa, vaikka nipponin tuotteetkin ovat oikeutetusti alkaneet saamaan huomiota. Mutta sikäli kun sä olet aloittamassa etkä vielä edes varsinaisesti tiedä mihin suuntaan maku kehittyy, niin ei ole musta ihan välttämätöntä ostaa sitä parasta. Ja ainakin kannattaa ehdottomasti ottaa käytetty, saat paremman pelin halvemmalla etkä häviä mitään jos myöhemmin joku toinen basso rupeaa kiinnostamaan. Esim. ite vasta 5 vuotta soittaneena ostin warwickin ja oikeasti tykkäsinkin siitä hetken kunnes mulle valkeni, että mähän en pidä siitä lainkaan. Mutta tosiaan, nykyään ympäri aasiaa tehtaillaan oikeesti hyviä soittimia jatkuvasti. Laadunvalvonta ei ole sitä parasta, mutta jos jaksaa vähän shoppailla niin sieltä löytyy kyllä taatusti riittävän hyvä soitin.
 
Esimerkiksi squier classic vibe 60's presari on oikeesti hyvä peli. Joo, ei se ole yhtä laadukas kuin jenkki tai japsi, mutta kuullostaa ihan aikuisten oikeesti hyvältä ja mun mielestä pitäis olla elantonsa instrumenttien myynnistä hankkiva ihminen, jotta voisi vakavalla naamalla edes yrittää väittää etteikö sellaisella pärjäisi kokenutkin basisti esim. punkkibändissä. Etenkin köyhänä opiskelijana on musta ihan hemmetin turha kaataa tonni soittimeen heti kättelyssä. Esim. ite kun olin presaria hommaamassa vertailin tuota squieria aika paljon meksiko ja jenkkifendereihin. Meksikaanin squier pieksi kirkkaasti. Jenkki oli selvästi parempi, mutta ei todellakaan hintaeron verran. Hämmennyin itse tästä niin pahasti etten kehdannut ostaa kumpaakaan. Päädyin sitten japsiin joka oli musta ihan yhtä hyvä kuin jenkki, mutta halvempi. Mutta rehellisesti sanottuna, siinä sitä rahaa tais käyttää enempi mun ego, koska väitän, että olisin ollut ihan tyytyväinen siihen squieriinkin. Jossain talkbassissa on useita tyyppejä jotka on ostanut squierin jenkin sijasta, koska ovat tykänneet soundista enemmän. Eli älä turhaa lähde mihinkään valmistusmaa-elitismiin, se on väsyneiden runkkareiden hommaa (niinkuin mun tässä tapauksessa.)
 
MUTTA ENNENKAIKKEA:
Jos sulla ei oo mitään kamoja, niin ite sijoittaisin mieluummin edulliseen mutta hyvään bassoon ja löisin kaiken lopun kiinni niin hyvään vahvariin ja kaappiin kuin mahdollista. Hyväkin basso kuullostaa ihan paskalta huonon vahvarin läpi, mutta keskiverto soitinkin voi kuullostaa todella hyvältä hyvästä vahvistimesta. Ja tarviit kuitenkin tehoa, että pärjäät sen kiljupäissään kannuja takovan rumpalin rinnalla.

käyhis: Eipä tähän voi muuta lisätä kuin että kummallakaan ei voi mennä pieleen. Ite tykkään kummastakin, mut pitäis yks ottaa niin jazzari olis mun valinta.
 
Äläkä nyt turhaan hikoile tosta valmistusmaasta. Suomessa on jostain syystä hemmetin paljon porukkaa jotka hokee vaan tota jenkkimantraa, vaikka nipponin tuotteetkin ovat oikeutetusti alkaneet saamaan huomiota. Mutta sikäli kun sä olet aloittamassa etkä vielä edes varsinaisesti tiedä mihin suuntaan maku kehittyy, niin ei ole musta ihan välttämätöntä ostaa sitä parasta. Ja ainakin kannattaa ehdottomasti ottaa käytetty, saat paremman pelin halvemmalla etkä häviä mitään jos myöhemmin joku toinen basso rupeaa kiinnostamaan. Esim. ite vasta 5 vuotta soittaneena ostin warwickin ja oikeasti tykkäsinkin siitä hetken kunnes mulle valkeni, että mähän en pidä siitä lainkaan. Mutta tosiaan, nykyään ympäri aasiaa tehtaillaan oikeesti hyviä soittimia jatkuvasti. Laadunvalvonta ei ole sitä parasta, mutta jos jaksaa vähän shoppailla niin sieltä löytyy kyllä taatusti riittävän hyvä soitin.
 
Esimerkiksi squier classic vibe 60's presari on oikeesti hyvä peli. Joo, ei se ole yhtä laadukas kuin jenkki tai japsi, mutta kuullostaa ihan aikuisten oikeesti hyvältä ja mun mielestä pitäis olla elantonsa instrumenttien myynnistä hankkiva ihminen, jotta voisi vakavalla naamalla edes yrittää väittää etteikö sellaisella pärjäisi kokenutkin basisti esim. punkkibändissä. Etenkin köyhänä opiskelijana on musta ihan hemmetin turha kaataa tonni soittimeen heti kättelyssä. Esim. ite kun olin presaria hommaamassa vertailin tuota squieria aika paljon meksiko ja jenkkifendereihin. Meksikaanin squier pieksi kirkkaasti. Jenkki oli selvästi parempi, mutta ei todellakaan hintaeron verran. Hämmennyin itse tästä niin pahasti etten kehdannut ostaa kumpaakaan. Päädyin sitten japsiin joka oli musta ihan yhtä hyvä kuin jenkki, mutta halvempi. Mutta rehellisesti sanottuna, siinä sitä rahaa tais käyttää enempi mun ego, koska väitän, että olisin ollut ihan tyytyväinen siihen squieriinkin. Jossain talkbassissa on useita tyyppejä jotka on ostanut squierin jenkin sijasta, koska ovat tykänneet soundista enemmän. Eli älä turhaa lähde mihinkään valmistusmaa-elitismiin, se on väsyneiden runkkareiden hommaa (niinkuin mun tässä tapauksessa.)
 
MUTTA ENNENKAIKKEA:
Jos sulla ei oo mitään kamoja, niin ite sijoittaisin mieluummin edulliseen mutta hyvään bassoon ja löisin kaiken lopun kiinni niin hyvään vahvariin ja kaappiin kuin mahdollista. Hyväkin basso kuullostaa ihan paskalta huonon vahvarin läpi, mutta keskiverto soitinkin voi kuullostaa todella hyvältä hyvästä vahvistimesta. Ja tarviit kuitenkin tehoa, että pärjäät sen kiljupäissään kannuja takovan rumpalin rinnalla.
 
Asiallista tekstiä.
 
Kalliissa soittimissa kannattaa muistaa myös se, että etenkin käytetyt soittimet ovat sijoituksia, joista saa omansa pois suhteellisen helposti. Tämän takia myöskään niitä kalliimpia soittimia ei kannata liian kärkkäästi karttaa. Jos ei diggaa niin kiertoon vaan. Etenkin fenderit ja niiden malliset pelit menee hyvin kaupaksi, koska ne ovat ikivihreitä luottopelejä.
 
On totta, että "Kiinanpaska" on tullut laadussa eteenpäin. Silti itse suosittelen satsaamaan soittimeen (etenkin ensimmäiseen). Käytetyissä on hinta/laatu-suhde kohdallaan. Kannattaa myös kysäistä jotakuta tietävää mukaan hankintareissulle tai pyytää maksuaikaa, että ehtii soittimen testata kunnolla. Aloittelijana en ainakaan itse osannut arvioida miten hyvin peli resonoi tai onko nauhat ja säädöt kunnossa jne.