Musiikkibisnes ›

mä jaottelen demot ja julkaisut aika kylmästi:
 
Demo voi olla äänenlaadullisesti silkkaa Dire Straitsin viimeisintä, mutta se on julkaistu "vain" CDr-formaatissa, vaikka olisikin sitten tehtaassa pukattu.
 
Julkaisu on sitten ihan aikuisten oikeasti painettu CD-levy (tai vinyyli).
 
aika usein divaritasolla pyristelevät bändit tykkäävät kutsua tekeleitään omakustanteiksi jos ovat raaskineet painaa levynsä ihan kunnolla, ja sit taas jos finanssipoliittisista syistä on turvauduttu halvempaan CDr-ratkaisuun niin enpä ole vielä kuullut kenenkään moisia omakustanteiksi kutsuvan.
 
Tai sitten en vain liiku oikeissa piireissä :)

Silloin ennen cd-aikaa tää oli tosi helppo kysymys. Demo oli kasetilla ja levy oli levyllä ja thats it. Nykyään noita jaotteluita on vaikka kuinka paljon. Samalla toi demo on mun mielestä kärsinyt massiivisen arvonalennuksen. Kyllä mä oli tosi ylpeä aikoinaan niistä kaseteistakin, ja niitä sanottiin demoiksi rohkeasti. Sama koski mun mielestä tuttujenkin bändejä. Nykyään sitä tunnutaan pitävän jotenkin tosi vähättelevänä ilmaisuna.
 
Toi ero on kaventunut tosi rajusti. Cdr ja virallinen cd on äkkiä vilkastuna tosi samannäköisiä, eikä niissä käytännön eroja juuri olekaan, paitsi kestävyydessä kai. Ulkonäössä ei välttämättä ollenkaan jos cdr on tehdastyötä. Kasetin ja vinyylin erottamiseen ei aikoinaan aivotiedemiestä tarvittu.
 
Ja sit on se, että me ollaan jokatapauksessa hävitty tää peli. Jengi kutsuu himassa poltettuja cdriään levyiksi ja omakustanteiksi ja sille ei kukaan voi mitään. Se nimitys on jo levinnyt ja minkäs teet. Kyllä mullakin on ollut jännä fiilis kun demobändi kertoo tekevänsä neljättä levyään, mutta toisaalta kyllähän se cdr on myös levy. Semmonen littana.

ganesha: mä jaottelen demot ja julkaisut aika kylmästi:
 
Jaottele vaan, mutta miksi tehdä helposta monimutkaista ja mihin hävinnyt se jo julkaisujen nimissä oleva ero: demo on demonstraatio tarkoituksena esitellä tuotantoa pääasiallisena tarkoituksena päästä julkaisemaan jotain ja julkaisu on sitten kaikelle kansalla tarkoitettu julkaisu? Miksi sekoittaa kaiken maailman kasetteja tähän?
 
Vai onko maailma muuttunut niin paljon ettei tää menekään näin? Tavallaan tietysti onkin: onhan lehtien (vai oliko se median) mukaan jokaisen immeisen kaiken aikaa oltava esittelemässä itseänsä. Oisko äänityksen ja "julkaisun" demokratisointi myös vienyt pohjan noinkin itsestäänselvältä asialta?

Teijo K.: Sori jos mun pohdinnat tuon tilanteen muuttumisesta ajan myötä sai sut sekaisin.
 
Eksä vois kirjoittaa sitä pohdintaa tänne? Vaikee nimittäin ottaa näkemättä kantaa.

sormunen: Eksä vois kirjoittaa sitä pohdintaa tänne? Vaikee nimittäin ottaa näkemättä kantaa.
 
Tossahan se on yläpuolella, mä luulin että sä viittasit siihen tolla kasettikommentilla.

Kyllä levyllä mun mielestä pitäis olla edes jakelusopimus. Ei se nyt oikeen oo levy, jos se löytyy vaan paikallisesta divarista sinne ite vietynä. Ja jakelusopimuksessa on varmaan jotain laatukriteereitäkin?

Lennu: Kyllä levyllä mun mielestä pitäis olla edes jakelusopimus. Ei se nyt oikeen oo levy, jos se löytyy vaan paikallisesta divarista sinne ite vietynä. Ja jakelusopimuksessa on varmaan jotain laatukriteereitäkin?
 
Ne jakelusopimusten laatukriteerithän voi helposti todeta kuuntelemalla niitä jakelusopimuksen saaneita levyjä. Jokainen voi sitten tahoillaan miettiä mitä laatukriteereitä esimerkiksi Matti Nykäsen, INDX ja vastaavien levyt täyttävät.
 
Mutta toi jakelusopimus voisi ihan hyvin olla vedenjakajana, jos jätetään noi laatukriteerit pois siitä tarinasta.

Mutta toi jakelusopimus voisi ihan hyvin olla vedenjakajana, jos jätetään noi laatukriteerit pois siitä tarinasta.
 
Eli pienlevy-yhtiöiden julkaisut ei sitten välttämättä olisi oikeita levyjä, vaan demoja, vaikka ne olisivatkin esim. vinyylejä ja jonkun muun kuin bändin itse maksamia? Joillakin se jakelu hoidetaan niin, että itse kuskataan pakettiautolla levyjä kauppoihin.

konehes: Eli pienlevy-yhtiöiden julkaisut ei sitten välttämättä olisi oikeita levyjä, vaan demoja, vaikka ne olisivatkin esim. vinyylejä ja jonkun muun kuin bändin itse maksamia? Joillakin se jakelu hoidetaan niin, että itse kuskataan pakettiautolla levyjä kauppoihin.
 
Jos levy-yhtiö vie itse levyjä pakulla kauppaan, niin silloinhan se on myös jakelija. Jos ne pistää artistin viemään ne levyt kauppaan, niin silloinkin niillä on kuitenkin sopimus siitä, että se kauppa ottaa ne levyt vastaan. En mä näkis tossa ongelmaa.
 
Mua kyllä kiinnostaisi tietää onko sellainen pienlevy-yhtiö oikeasti olemassa, missä ne pistää bändin itte suhaamaan pakulla niitä levyjä kauppoihin. Siinä se jakelu rajoittuu väkisinkin aika pienelle alueelle, eli on niinku lähimusaa sit.

Jokainen voi sitten tahoillaan miettiä mitä laatukriteereitä esimerkiksi Matti Nykäsen, INDX ja vastaavien levyt täyttävät.
 
No joo :D
Tarkoitin kriteereillä ehkä mielummin sellaista, että joku on valmis ottamaan taloudellista riskiä masteroida se lätty radiokelpoiseksi. Ja sitten sen lisäksi jakelusopimus. Olisko nyt?

Lennu: No joo :D
Tarkoitin kriteereillä ehkä mielummin sellaista, että joku on valmis ottamaan taloudellista riskiä masteroida se lätty radiokelpoiseksi. Ja sitten sen lisäksi jakelusopimus. Olisko nyt?
 
Eiks masterointi oo aika peruskauraa ihan demoillekin nykyään? Eihän se ole edes mitenkään kallista jos nyt vertaa johonkin studionvuokriin.

Teijo K.: Mua kyllä kiinnostaisi tietää onko sellainen pienlevy-yhtiö oikeasti olemassa, missä ne pistää bändin itte suhaamaan pakulla niitä levyjä kauppoihin. Siinä se jakelu rajoittuu väkisinkin aika pienelle alueelle, eli on niinku lähimusaa sit.
 
Mä tiedän parikin levy-yhtiötä, jotka toimii tällä mallilla - oman nettikauppansa lisäksi, ja veikkaan että noita piisaa kyllä enemmänkin. Ja sellaisiakin hybridejä on nähty, että vain osa levyistä menee kunnolla jakeluun ja osaa myydään vaan nettikaupan kautta.

Koivulahti: Mä tiedän parikin levy-yhtiötä, jotka toimii tällä mallilla - oman nettikauppansa lisäksi, ja veikkaan että noita piisaa kyllä enemmänkin. Ja sellaisiakin hybridejä on nähty, että vain osa levyistä menee kunnolla jakeluun ja osaa myydään vaan nettikaupan kautta.
 
Tuolloinkin niillä lienee tosiaan se sopimus siitä, että ne levyt otetaan vastaan. Mitkä yhtiöt noi on?

Teijo K.: Tuolloinkin niillä lienee tosiaan se sopimus siitä, että ne levyt otetaan vastaan.
 
Jep. Tai sitten sovitaan tapauskohtaisesti - kumpikin tapa on mahdollinen, vaikka ensimmäisessä on enemmän järkeä.

Koivulahti: Jep. Tai sitten sovitaan tapauskohtaisesti - kumpikin tapa on mahdollinen, vaikka ensimmäisessä on enemmän järkeä.
 
Se tapauskohtaisuuskaan ei muuta sitä, että ne Äxään tai vaikka basistin anopin kukkakauppaan viedyt levyt ovat ikään kuin jakelun piirissä.

Niin tultiinko tässä nyt johonkin lopputulemaan, kun mä menin taas ihan sekasin? Eli riittääkö se kukkakauppa?

jannu: Se tapauskohtaisuuskaan ei muuta sitä, että ne Äxään tai vaikka basistin anopin kukkakauppaan viedyt levyt ovat ikään kuin jakelun piirissä.
 
"Tapauskohtaisesti" voi tarkoittaa myös sitä, että käytetään jakelijoita jotka ovat alihankkijoita, mutta niitä ei automaattisesti laiteta jakelemaan joka ikistä lättyä.

Koivulahti: "Tapauskohtaisesti" voi tarkoittaa myös sitä, että käytetään jakelijoita jotka ovat alihankkijoita, mutta niitä ei automaattisesti laiteta jakelemaan joka ikistä lättyä.
 
Hyvä tarkennus, mutta itse pointtiin ei vaikuta sinänsä mitenkään. Edelleen olisin kiinnostunut näitten yhtiöitten nimistä.

Teijo K.: Edelleen olisin kiinnostunut näitten yhtiöitten nimistä.
Ihan kaikkea ei ole mullakaan lupaa kertoa - varsinkaan julkisesti.