Aloittelijat ›

*Tazka*: Terve.
 
Tässä muutamia pohdintoja jotka on pyöriny mielessä:
 
Olen jo jonku tovin kitaraa soitellu ja miettyny aina että mihin nämä sävelten epätasaset välit perustuu? Ko jos sitä fysiikan kannalta kattelee niin eikö se kävis järkeen, että sävelien välillä olis aina se sama väli, eli se kaks kitaran nauhaa? Joten miks H ja C sekä E ja F välillä on vain yks, liittykö tämä jotenki äänten taajuksien poikkeuksiin vai kuun asentoon vai mihin?
 
Yritän selittää yksinkertaisesti (hyvin monimutkaisen asian, jos ihan fysikaalisista perusteista lähdettäisiin):
Tässä meidän länsimaisessa säveljärjestelmässä on siis 12 säveltä (oktaavissa). Ne on 7 valkosta ja 5 mustaa kosketinta pianossa. Mustat koskettimet (eli ne sävelet) eivät ole yhtään sen merkityksettömiä kuin valkoisetkaan vaan ihan samalla tavalla säveliä kuin kaikki muutkin! Niiden nimet nyt vaan historiallisista syistä sattuu olemaan Gis tai As jne. (riippuen siitä, missä sävellajissa mennään).
 
Okei, nyt alkaa mennä jo monimutkasemmaks, heh... yritän pysyä raiteilla. No, näistä 12 sävelestä 7 eri säveltä muodostaa skaalan/sävellajin. C-duurin tapauksessa ne sattuvat olemaan just ne kaikki valkoiset koskettimet ja mustien yli hypätään. Ja juuri niiden sävelien nimissä ei ole sitä ylennys- tai alennusmerkkiä (# tai b). Tuossa C-duuriskaalassa ei jää yhtään säveltä (näistä 12 käytettävissä olevasta) skaalan 3. ja 4. eikä 7. ja 8. sävelen väliin. Sen takia kitarassakin E:n jälkeen tulee F ja H:n jälkeen C.
 
Se on siis ihan nimityskysymys vain. Kaikki sävelet ovat ihan samanlaisia ja niiden väli on se puoli sävelaskelta. Sä voisit aivan hyvin itse kutsua niitä vaikka numeroina 1,2,3,4,5,6,7,8,9,10,11,12 ja C-duuri olis 1,3,5,6,8,10,12.
 
EDIT: Vielä pitää lisätä se, että oon sun kanssa samaa mieltä siitä, että ylennykset ja alennukset F#, Ab, C# jne. vain hämäävät ilman nuotteja itseoppivaa rock-kitaristia. Mä en oo löytänyt niille mitään muuta syytä kuin, että ne tuntuvat noudattavan pianon koskettimia kohtuu järkevästi ja niiden avulla pärjää kätevästi vain 5-viivaisella nuotistolla, jossa nuotit on kätevän lähekkäin ja muutamalla merkillä nuotiston edessä saa vaihdettua sävellajin.
 
Niillä ei ole mitään tekemistä kitaran kaulan ja siinä olevien nuottien sijaintien kanssa.
 
Itse pähkäilin nuorena saman asian kanssa. Musiikin opetuksessa liian usein tuodaan jokin asia itsestäänselvyytenä oppilaan eteen eikä kerrota, mihin asiaan mikäkin alunperin perustuu ja että asia voitaisiin näyttää ja merkitä toisellakin tavalla. Näin oppilas ymmärtäisi nopeammin musiikin teorian oikean luonteen ja mihin se perustuu. Se ei perustu nimiin vaan niihin säveliin.
 
Toinen kysymys liittyy laulamiseen. Oma äänihän kuulostaa pään sisälle eriltä ko miten muut sen kuulee. Siksihän mikkiin laulaminen tuntuu ekaa kertaa yleensä ouvolta, ainaki niin sanottaan ja ittekki olen sen niin kokenu. Joten miten laulajat silti saa sen oman äänensä, jonka kuulevat siis erilälailla ko ympärilla olijat samaan säveleen esim. pianon kans, koska sen äänen kaikki taas kuulee samallalailla? Toivottavasti joku ymmärtää tämä ajatuksen.
 
Aluksi tosiaan oma ääni kuulostaa oudolta kun sen kuulee nauhalta tai kaiuttimesta. Siihen vaan tottuu ja sitä kautta oppiikin käyttämään ääntään paremmin ja niin, että se kuulostaa muille paremmalta.
 
Sitten viimisenä semmonen pieni kysymys, että koska kannattaa käyttää kaulamikkiä ja koska tallamikkiä? Kaulamikki kuulemma on hevikäytössä hyödytön, mutta silti joillaki videoilla esim. soolot veetään kaulamikillä, ja itsestäkin kaulamikki toimii niissä kohdissa paremmin.
 
No, sähän tunnut jo ymmärtävän kaiken olennaisen tästä. :) Kaulamikin kohdalla kielten värähtely on hieman erilaista ja soundi on erilainen. Rytmisessä soitossa se on hieman turhan puuromaista yleensä.