Rock, pop, alternative ›

Amon Düül II:n vuonna 2006 kuollut Peter Leopold oli varmasti yksi maailman parhaista rockrumpaleista. Muutenkin pändi on tosi hyvä.

velipesonen: Amon Düül II:n vuonna 2006 kuollut Peter Leopold oli varmasti yksi maailman parhaista rockrumpaleista. Muutenkin pändi on tosi hyvä.
 
Omaperäinen bändi ainakin...Yhtyeen käsityksellä progesta oli aika vähän tekemistä Yesin,Genesiksen tai King Crimsonin kanssa...Samaa voisi sanoa Magmasta......

Jokapaikanapina: Vaikka sekä Rollareiden, että erityisesti suuri Beatlesin fani olen, niin en koskaan oo ymmärtäny näiden, varsinkaan Wattsin älytöntä hehkutusta. Siis onhan Watts perusvarma rumpali ja Starr kuuluu samaan kastiin, mutta kyllä tollasia perusvarmoja rumpaleita on moniakin. Kai se vaan on se, että kuuluu just Rollareihin ja Beatlesiin.(...)
 
Koska Charlien ja Ringon arvostus tuntuu yhä tänäkin päivänä vain osoittavan alavireisyyttä, tässä lyhyt tiivistetty luento:
 
CHARLIE WATTS
 
Rumpalin hommassa on tärkeää saada musiikkiin sellainen ajo ja hölkkä, että se on pienessäkin mittakaavassa mielenkiintoista kuunneltavaa. Yhteistyö muiden soittajien kanssa on luonnollisesti tärkeää. Charlien erinomaisuus piilee siinä, että hän pystyy puolen tahdin (2/4) mittakaavassa jojottamaan rytmiä siten että se yhtäaikaisesti tuntuu kiihtyvän ja laahaavan. Tämä selittää sen miksi virveli-iskun kanssa yht'aikaa ei tule yleensä haikkaiskua. Koska haikka kiilaa ja virveli laahaa niin lopputuloksena rytmipohja ikään kuin syvenee ja ennen kaikkea kerää lisää energiaa. Keef soittaa kitarakomppinsa Charlien rytmiin niin että se välillä irtoaa Charlien timesta ja "puhaltaa" taimiavaruuteen lisää tilavuutta. Basisti, Wyman tai Jones, taidokkaasti surffailee jossain siinä keskellä. Tässä kuviossa bassollekin jää paljon tilaa. Hyviä esimerkkejä näistä asioista voi bongata esim. '94-kiertueella äänitetyltä Strippediltä.
 
RINGO STARR
 
Ei jazzari, ei viihderumpali, vaan rokkari klassiselta kalskahtavine vivahteineen. Ringon vasen- tai molempikätisyys (ambidexterity) loi tyylin, jossa groove on melko neutraali, mikä edellyttää rummuilta taasen soundillisesti enemmän. Ringon soundi oli useimiten tukeva, lämmin ja ilmaisukykyinen. Koska groove oli neutraali, Lennonin komppikitara saattoi olla hyvin paksu ja raskassoundinen. Ringon musikaalisuus on enemmän kuin ilmiselvää ilmeten hänen tavassaan soittaa aina vain uudenlaisia hyvin intonoituja ja artikuloituja fillejä, minkä kuulee jo Please Please Me -LP:llä. Single stroke roll tomeihin oli hänen bravuurinsa soittoteknisessä mielessä, kuunnelkaa vaikka Wait-biisin kertosäkeeseen lähtö; jäisi monelta ammattirumpalilta soittamatta. Ennen kaikkea kun em. neutraalissa groovessa liikutaan, rummuilta vaaditaan paljon väritystä ja dynamiikkaa, missä Ringo oli erinomainen pystyen täyttämään Lennonin ja McCartneyn loistokkaiden ja eloisien kappaleiden vaatimukset. Ringo on ehdottomasti yksi kaikkein parhaista rumpaleista, todellinen rummunsoiton Uudistaja isolla U:lla.

Hyvä Veli, loistava analyysi. Allekirjoitan.
 
Ralph Molinan soitto on myös hienoa. Sellaista kunhan komppailen-osastoa ilman vähäisintäkään pätemistä, biisejä ja muuta orkesteria tukevaa lunkia meininkiä.
 
The Bandin Levon Helm on myös biisien ja laulun seurailemisessa aivan omaa luokkaansa. Solistia seuraavista rumpaleista nostan vielä esiin TCB-orkesterin Ronnie Tutt - soitto on musikaalisen lisäksi taitavaa.

Gavin Harrison (Porcupine Tree)
Danny Carey (Tool)
Jojo Mayer (Screaming Headless Torsos)
Benny Greb (Jerobeam)
Chris Layton (SRV)
Vinnie Paul (Pantera)
 
Noilta äijiltä olen varmasti eniten vaikutteita ottanut vuosien varrella. Aivan loistavia rumpaleita kaikki.

varakeef: Ralph Molinan soitto on myös hienoa. Sellaista kunhan komppailen-osastoa ilman vähäisintäkään pätemistä, biisejä ja muuta orkesteria tukevaa lunkia meininkiä. (...)
 
Parin viime vuosikymmenen kuluessa on esim. Rocking in the Free World kypsynyt Crazy Horsen käsittelyssä sellaiseen kuosiin ettei raskaampaa ole. Hevimuusikot herätys! Se kuulostaa melko hitaalta, mutta kuka osaa sanoa kuinka hidas se oikeastaan on? Siinä on taas rumpujen ja komppikitaran yhteistyö loistavimmillaan.

Aphrodite's Childin Loukas Sideras on tai oli aika kova jätkä.

Ringo on itse jäätävä tyylikkyys: http://www.youtube.com/watch?v=RBLnCo_NbaE
 
Kelpaa taitavammankin ottaa mallia. Sheila E myös erinomainen. Kumpikohan on jäätävämmin tyyikäs, Ringo vai Charlie? Ainakin Ringolla on maailman makein Def Leppard -paita, joten se voittaa.

Dirk Verbeuren (Scarve, Soilwork)
Tomas Haake (Meshuggah)
Abe Cunninghma (Deftones)
Mike Bordin (Faith No More)
Duris Maxwell
Brad Wilk (RATM/Audioslave)
Mihail Kozlov (Voodoo Band)
Dan Foord (ex-Sikth, Sol Invicto)

velipesonen: Ringo on itse jäätävä tyylikkyys: http://www.youtube.com/watch?v=RBLnCo_NbaE
 
Kelpaa taitavammankin ottaa mallia. Sheila E myös erinomainen. Kumpikohan on jäätävämmin tyyikäs, Ringo vai Charlie? Ainakin Ringolla on maailman makein Def Leppard -paita, joten se voittaa.
 
4:37 kohdassa hyvin tunnistettava hyväksyvä hörähdys =D

Ian Haugland (Europe)
 
Parhaiten tuotetut rummut mitä tiedän, ja soitto ensiluokkaista, jämerää ja kappaleeseen sopivaa. Ja kun tulee fillin aika, se mykistää. Tsekatkaa vaikka The Final Countdown uusiksi kun ette ole sitä varmasti kuunnelleet kymmeen vuoteen. Myös live-rumpusoolot ovat mielenkiintoisia ja innovatiivisia.
 
Alex Van Halen
 
Tällä jätkällä on groove ja perusbiitti hallussa. Symbaalit myös täsmällisen oikeissa kohdissa, ja Van Halenin musassa niitä on monta. Tuplaswingi Hot for Teacherissä ja I'm the Onessa on ensiluokkaista. Hyvä haikan kontrolli Somebody Get Me A Doctorissa. Livenä käyttää levyjä enemmän tuplia ja sähkörumpuja kuin levyillä, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Kaiken lisäksi soittaa setillä jossa on 4(!) bassorumpua.
 
Ian Paice
Oikeastaan kaiken oleellisen suoraviivaisen rock-rummutuksen mestari ja isä.
 
Dave Grohl
Tätä rummutuksen pitäisi olla aivan joka bändissä.
 
Onni Ruoskanen.
Ei kuuntele ohjeita ja soittaa omissa maailmoissaan, mutta mikään ei ole tälle jätkälle mahdotonta.
 
Markus Vikainen.
Maagiset jalat. Tää on meidän Make. Tuleville sukupolville legendaarinen ja jäljiteltävä rumpali. Affinity tulee vielä, odottakaa!
 
Ja sit se rumpali joka soitti Whitesnaken 1987- Here I Go Againin. En muista kuka, miehistönvaihdoksista johtuen. Siin rumpuraidas on poweria.

 
RINGO STARR
. Ringon musikaalisuus on enemmän kuin ilmiselvää ilmeten hänen tavassaan soittaa aina vain uudenlaisia hyvin intonoituja ja artikuloituja fillejä .
 
Hyvä Veli! Kirjoitat pelkkää asiaa, tää kumartaa syvään!
 
Mun yks "Ringo-suosikkeja" on Lennonin God-biisi ja nimenomaan Ringon fillit siinä.

Gritsen:
 
Ja sit se rumpali joka soitti Whitesnaken 1987- Here I Go Againin. En muista kuka, miehistönvaihdoksista johtuen. Siin rumpuraidas on poweria.
 
Olikos se Aunsley Dunbar?

ColdRush01: Olikos se Aunsley Dunbar?
 
Juu, oli. Taisi soittaa koko 87-levyn. Here I Go Again videolla taas pallilla kumauttelee Tommy Aldrigde.

Monkey Man: Hyvä Veli! Kirjoitat pelkkää asiaa, tää kumartaa syvään!
 
Mun yks "Ringo-suosikkeja" on Lennonin God-biisi ja nimenomaan Ringon fillit siinä.
 
Muistan kun kuulin Godin ekaa kertaa. Ajattelin että "HITTO mikä rumpali, ihan niinku Ringo!". Järkeilin kuitenki ettei Ringo Beatlesin hajoomisen jälkee viittis Lennonin kaa soitella. Onneks olin väärässä : )

Vanha ketju mutta nostetaan ylös. Itse en ole rumpali , mutta näiden herrojen soittoa arvostan sillä perusteella että heillä on tunnistettava tyyli ja hyvä meininki soitossaan. Kaikki eivät ole mitään tekniikkataitureita, mutta ei tarvitse ollakaan.
- Bill Ward
- Artimus Pyle
- Phil Rudd
- Ian Paice
- Stewart Copeland
- Charlie Watts
- John Bonham
- Philthy Animal Taylor
- Twist Twist Erkinharju

Matti A. Takala!

Tony Thompson
John Coghlan
Sly Dunbar
Phil Rudd

Kenny Aronoff. http://www.esquire.com/entertainmen … -famous-drummer-you-never-heard-of/