Keskustelua raskaammasta musiikista ›

tuomittu: Joo, saman huomion tein pari sivua sitten. Repsähdin kyllä aika hyvin kun mielleyhtymä päähän tuli.
 
Jees, pelkästään lause "salatkaa oma sijaintinne" on täysin Toukoa, vielä kun äänikin on sama.

Boltsa:
Tuosta sanoituksista niin ihan samaa mieltä. Vaikka mulle loppujenlopuksi on ihan sama mistä lauletaan, mutta positiivista että joku Suomessakin tekee näistä aiheista. Gojirahan on jo lontoon murteella samaa harrastanut.
 
Itse jätin omasta viestistäni kertomatta, että poistin samalla kertaa kaupasta toisenkin vähän samaa aihetta käsittelevän levyn, eli Gojiran From Mars To Siriuksen. Voitko kuvitella mikä paskamyrsky siitä olisi noussut jos olisin tässä ketjussa mennyt kertomaan, että ranskalaiset hoitavat homman kotiin paremmin!

Ei tämä ainakaan ensikuulemalla iske samoin kuin Raja. Vaan se nyt ei vielä meinaa yhtään mitään. Kaveri teki hyvän havainnon; ekan biisin puhe kuulostaa aika paljon Nuuskamuikkuselta.
 
EDIT: Semmoinen valituksen sana on pakko sanoa, että onpa harvinaisen vittumaisesti tuo levy tuossa sarjisversiossa.

bastardo: Gojiran From Mars To Siriuksen. Voitko kuvitella mikä paskamyrsky siitä olisi noussut jos olisin tässä ketjussa mennyt kertomaan, että ranskalaiset hoitavat homman kotiin paremmin!
 
Tuohan nyt on 2000-luvun parhaita hevilevyjä niin ei ihmekään jos hoitavat.
 
Repeilin kyllä Touko-Pouko-vertailuille.

No ei kyllä uppoa. Monia hyviä riffejä on ja muutenkin reipasta menoa, mutta...
-puheosuudet
-kosketinsoittimet
-rääkymis-huuto"laulu", nämä seikat kusee.
Eli ei minulle tehty levy. Esikoislevy on paras, huonompaan menee koko ajan...

Tuntuu, että oon melkein ainoa joka pitää Rajaa noista kolmesta aiemmasta kovimpana levynä, heh. No ei siinä.
 
Meikä on samaa mieltä.
 
Mitä tulee toistaiseksi Viimeiseen Atlantikseen, niin parilla kuuntelukerralla loppukolmikko + Jäteputkiaivot jäi parhaiten päähän.
Eloonjäänyt on siitä jännä biisi että se onnistuu kuulostamaan vajaa kuuden minuutin kestonsa aikana helvetin ilkeälle ja ihanan hempeilevälle. Tällä hetkellä levyn tähtihetki.

En edes tiedä monennen kerran tää levy on nyt mennyt läpi, mutta kyllä tämä on parasta mitä korville on pitkään aikaan kantautunut. Raja oli mulle lievä pettymys mutta tämä on ehdottomasti ehyt kokonaisuus, jossa mikään biisi ei nouse hitiksi vaan levy on vain kuunneltava alusta loppuun ymmärtääkseen sen suuruuden. 5/5

Viimeinen Atlantis vaatii kyllä kuuntelukertoja ennenku rupeaa täysin tajuamaan levyä. Kangasmäki yllätti ihan kympillä tolla Jäteputkiaivot punk louhinnalla :D! Pakkolasku, Jäteputkiaivot ja Rikkipää on tällä hetkellä vahva top-3. Myös kiipparit yllättivät positiivisesti, ei kuullostanut oudolta korvaan ja sopi biiseihin todella hyvin :) Hyvä Emil! ++
 
S.O.S:stä ei ole mitään sen kummempaa sanottavaa, se on introbiisi. Viimeinen atlantis - kappale toimii kokonaisuuden lopetusbiisinä mainiosti mutta "irrallaan" ei ole kuitenkaan parhaimmistoa. Kappaleet muodostavat hienon kokonaisuuden. Sanoitukset ovat ajankohtaiset ja täyttä totta... Nyt odotellaan miten hyvin biisit toimii livenä. 8-9 kuuntelukerran jälkeen voin sanoa että hypetys ei ollut todellakaan turhaa, kaikenkaikkiaan loistava albumi. 5/5
Hyvä Stam1na!

Aika yllättävää miten täällä ihmiset pystyvät jo näin pian levyn julkistamisen sanomaan tästä vahvoja kokonaisjohtopäätöksiä. Itse en nimittäin pysty, pitää varmaan kuukauden verran varmaan koeponnistaa ennenkuin uskallan oikein sanoa mitään, kokonaisuudesta.
 
Jotain sentään voi huudella puskista het alkuunsa. Nimittäin hienosti on saatu kitarasoundeista hierottua se ylämiddle-treble -hammaslääkäripora pois kuitenkin säilyttäen Sm3tanalle ominainen soundi. Nyt on selkeä soundi ilman riipivää yläpiikkiä - ja säröä mukavan vähän.
 
Joku tuolla kysyi, että eikö Olkkosen soolot ole kuultu jo. Mun mielestä toi sweep-sweep-täp-täp-tilulei kuultiin loppuun jo 80- ja 90-luvuilla. Eipä noista tule oikein mitään lisäarvoa piiseihin, mutta ei kai niihin kuolekaan. Vähän jo jotain vibrantynkää tullut noihin soivempiiin nuotteihin, seo blyssää. Mutta eipä tässä genressä (?) nyt mitään raastavia sinisiä nuotteja kitaristeilta odotetakaan. Nyt vajaa vuorokausi levyn saamisen jälkeen tuntuukin että Olkkonen ansioituu tällä levllä kyllä piisinteossa sen verran vahvasti, että ihan sama mitä soittelee sooloissa.
"I only use sweep to garage floor" sanoi Steve Morse jossain haastattelussa. Mua ei haittais vaikka tuota ohjetta noudattais kaikki kitaristit.
 
Jos jaksaisin palaisin varmaan levyn analysointiin myöhemmin tarkemmin, mutta erikseen voisi ehkä vielä mainita levyn jälkipuoliskon mukavan monipuolisen sävykkyyden, Tsunami kuulostaa välillä jo Don Huonojen Verta, Pornoa ja Propagandaa -ajan pastissilta, mikä ei ole ollenkaan huono juttu! Ja viimoinen piisi on hieno lopetus levylle.
 
Jatkan kuuntelua.

Vesihiisi: Nyt kun olen pari päivää levyä veivannut, olen täysin varma että Touko-Pouko laulaa S.O.S. kappaleen.
 
Minä taas olen sitä mieltä, että se on Nuuska-Muikkunen joka siinä puheloo.

Juzzu: Aika yllättävää miten täällä ihmiset pystyvät jo näin pian levyn julkistamisen sanomaan tästä vahvoja kokonaisjohtopäätöksiä. Itse en nimittäin pysty, pitää varmaan kuukauden verran varmaan koeponnistaa ennenkuin uskallan oikein sanoa mitään, kokonaisuudesta.
 
Mielestäni nämä näennäisen vaikeasti avautuvat levytykset eivät loppujen lopuksi edes kestä kuuntelua niin paljon. Itselleni sillisalaatti ja äkkivääryys eivät ole synonyymeejä vaikeasti avautuvalle. Kyse on ehkä enemmänkin musiikin formaatista, eikä Stam1nasta voida puhua samassa yhteydessä esim. massiivisten sinfonioiden yhteydessä, jotka saattavat olla oikeastikin vaikeasti avautuvaa musiikkia. Rokkiahan tämä on, omassa formaatissaan toteutettuna. Parin kuuntelukerran jälkeen olen saanut aika hyvän yleisvaikutelman Atlantiksesta ja arvosana tulisi tuskin muuttumaan siitä kuukauden tai vuodenkaan päästä kuin korkeintaan puolella numerolla.

Ihmettelen tätä nillitystä noista sooloista. Kun eivät muka nyt ole mitään uutta auringon alla tai vastaavaa. Onko oikeasti nykyään vielä sellaisia kitaristeja, jotka toisivat oikeasti jotain uutta kitaran vingutukseen. Kyllä sillä saralla on varmasti jo ihan kaikki nähty, eipä varmasti enää pystytä mitään uutta sillä rintamalla tarjoamaan.

bastardo: Itse jätin omasta viestistäni kertomatta, että poistin samalla kertaa kaupasta toisenkin vähän samaa aihetta käsittelevän levyn, eli Gojiran From Mars To Siriuksen. Voitko kuvitella mikä paskamyrsky siitä olisi noussut jos olisin tässä ketjussa mennyt kertomaan, että ranskalaiset hoitavat homman kotiin paremmin!
 
Paras levy.
 
Mitä Atlantikseen tulee... Tykkään kyllä, veikkaan että tulee avautumaan enemmän ja enemmän jahka kuunneltua saa kunnolla. Soundit on kyllä erinomaiset.

Olkkosen soolot menee kyllä itellä ihan suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Enemmän kiinnostaa ne elementit, mitä niiden soolojen taustalla on.

inkognito: Mielestäni nämä näennäisen vaikeasti avautuvat levytykset eivät loppujen lopuksi edes kestä kuuntelua niin paljon. Itselleni sillisalaatti ja äkkivääryys eivät ole synonyymeejä vaikeasti avautuvalle.
 
En tiedä viittaatko minun kirjoitukseen, mutta jos luet sen uudelleen huomaat etten ole väittänyt levyä vaikeasti avautuvaksi tai äkkivääräksi.

Juzzu: En tiedä viittaatko minun kirjoitukseen, mutta jos luet sen uudelleen huomaat etten ole väittänyt levyä vaikeasti avautuvaksi tai äkkivääräksi.
 
Aha, my bad. Oletin, että tarkoitit levyä vaikeasti avautuvaksi, koska kerroit kykeneväsi muodostamaan siitä selkeän kokonaiskuvan vasta kuukauden päästä. Noh, yleisesti ottaenhan Stam1naa pidetään jotenkin vaikeasti avautuvana musiikkina, joka on mielestäni vähän outoa.

Otanpa osaa parilla sanalla taas tähän keskusteluun, levy kun on nyt vähän enemmän levittänyt reisiään.
 
Ensinnäkin nuihin Olkkosen sooloihin. Rehellisesti, kuka odotti että nyt sieltä tulee jotain nerokasta ja uraauurtavaa, kun kolmella aikaisemmalla levyllä ne on olleet sitä kaikista tasapaksuinta ja mitäänsanomattominta osa-aluetta Stam1nassa? Alkavat olla jo hieman trademark-tyyppinen juttu, ja kuten Julmettu tuossa äsken mielestäni hyvin sanoi niin ne soolojen taustalla pyörivät jutut on kyllä sen soolon kestämisen arvoista.
 
Toiseksi, joku kehtasi mennä täällä väittämään että kyllähän tämä on jo nähty, Rajan uudelleenlämmitys. This is wrong! Erityiseksi neronleimaukseksi on nousemassa Elämän Tarkoitus, josta jotenki kierosti tulee mieleen Mokoman Kolmannen Asteen Kuulustelu. Tosin Stam1na hoitaa homman paljon paremmin. "Iloista" pop-metallia räjähtävän hyvällä kertsillä, toimii niinku hapanimelä. Tottakai levyllä on samanoloisiakin biisejä, mutta kokonaisuutena käteen jää kyllä ihan eri levy kuin Raja.
 
Kolmanneksi, kyllä se Eloonjäänyt on levyn paras biisi. Jo Rajalla tykkäsin Stam1nan SYL-tyylisistä biiseistä blastbeatteineen, ja minulla on kova fetissi Stam1nan puhdasosuuksisiin biiseihin (Kaksi Reittiä Yksi Suunta, Muuri). Myöskin sanoitukset on tässä biisissä ihan puhdasta platinaa.
 
Yksi mielenkiintoinen seikka pitää myös mainita. Tuntuu että Hyrden laulusuoritukset on tällä levyllä menny enemmän kohti niitä ihan ensimmäisiä taltiointeja (esimerkkinä Joutsen-demo). Ei välttämättä huono juttu, mutta huomionarvoinen seikka silti.
 
Ja vielä lopuksi kaksi sanaa: synat toimii.

Disposable: Kolmanneksi, kyllä se Eloonjäänyt on levyn paras biisi.
 
Paras tai ei, niin jousista tulee kylmät väreet jokaisella kuuntelukerralla. Mahtavaa!
 
Ja vielä lopuksi kaksi sanaa: synat toimii.
 
Aamen!

Olkkosen sooloista sen verran, että hauskasti Pexi sankareitaan ainakin kierrättää, Rajalta tuli bongattua ainakin Satriani- ja Vai-lainat. Hymyilytti.