Rock, pop, alternative ›

Lesko: Venus Doom on ekan levyn jälkeen parasta Himiä
 
Tähän on kyllä pakko yhtyä. Mielenkiinnolla kyllä odotan tätä uutta levyä. Pitääkin käyde se hakemassa jahka ehtii.

Kaikki edelliset levyt on ostettu ja livenä bändi nähty moneen kertaan. Vähän pettymys jäi tästä levystä. Voihan se muuttua kun kuuntelee useita kertoja...
 
Aika mitäänsanomattoman kuuloista tavaraa mun makuun. Ihan hyvät soundit ja kaikki ne tarvittavat HIM-elementit on olemassa, eli falsetit ja se "hikkaääni" löytyy...Ne vaan on alkaneet kuulostaa meikän korvaan aika vastenmielisiltä.
 
Iloista musiikkia tämä, mutta ei oikein saa otetta mistään. Like St. Valentine oli ihan kiva ralli tosin. Noh, ehkä on aika ajanut ohi mun kohdalla, mutta tällä varmasti uusia faneja tulee.
 
Hearrtkillerrrrrr.

Aika tylsä single ainakin, ei herätä mielenkiintoa sen enempää kuin aiemmatkaan

Ihan toimivaa kamaa tämä uusin levy. Peräti rokkaavampaakin kuin Venus Doom. Ainakin temmot enimmäkseen reippaampia;)... Ostin limited editonin (otaksun) jossa Valo vetää akustisesti kitaran kera em. levyn kokonaan. Melodiatkin pääsee paremmin esille näin "riisuttuina" versioina.

Regalis Apertura: Ihan toimivaa kamaa tämä uusin levy. Peräti rokkaavampaakin kuin Venus Doom. Ainakin temmot enimmäkseen reippaampia;)... Ostin limited editonin (otaksun) jossa Valo vetää akustisesti kitaran kera em. levyn kokonaan. Melodiatkin pääsee paremmin esille näin "riisuttuina" versioina.
 
hitto pitääkin kuulla nuo akkarit! ...taitaa olla muuten myös spotifysta löytyvässä lätyssä. Itse olen aina pitänyt niistä ville ja kitara vedoista mitä oon kuullut, mutta Himin "perussoundi" on aavistuksen tylsä.

Hyvältä kuulostaa.

Tykkään häpeilemättä tästä saundista. Jotenkin ihan loistava sekoitus uptempo-kamaa, jenkkisoundia ja tärkeimpänä HIM-elementtejä.
 
Kaikista parasta on ehkä kuitenkin se, että jokainen biisi toimii omana kokonaisuuteenaan: melodioita ja koukkuja ei ole säästelty. Valon laulusuorituksetkin kuulostavat yllättävän freesiltä.

Kuuntelin tässä juutuubista biisit levyä odotellessa ja on kyllä melko hittimatskua koko levy ja melkein kaikki biisit voisivat olla radiosinglejä. Avausraita on esim. ihan täydellinen viisu. Ja ne kasaripimputukset taustalla on ihan parhautta. No, ehkä kakkosbiisissä ja viimeistään "to fall in love"-kohdassa meinataan horjahtaa jo vähän liiankin hattaramaisiin poikabänditunnelmiin.
 
Mukava oli kuulla myös toimivia kitarariffejä siellä täällä, ne kun ovat olleet bändin heikoin lenkki minusta tähän asti. Ode to Solituden riffi esim. toimii mainiosti.

Ärsyttää sanoa, mutta taisikin sitten vuoden pahin pettymys ilmestyä heti alkuvuoteen. Screamworksin kuuntelu aiheutti lähinnä painokelvottomia ajatuksia ja pahaa mieltä. Jäähyn uhalla tarjoan rakentavaksi loppukaneetiksi: vittu mitä paskaa!

jannu: Ärsyttää sanoa, mutta taisikin sitten vuoden pahin pettymys ilmestyä heti alkuvuoteen. Screamworksin kuuntelu aiheutti lähinnä painokelvottomia ajatuksia ja pahaa mieltä. Jäähyn uhalla tarjoan rakentavaksi loppukaneetiksi: vittu mitä paskaa!
 
Joo sama täällä. Yritin uudemman kerran kuuntelua ja lainaan aiempaa kommenttiani toisessa him-ketjussa: kuulostaa ihan löysältä munalta, jonka päälle on tursautettu synteettistä kermavaahtoa suoraan purkista. Toisaalta biiseistä tulee jollain söpöllä tavalla mieleen semmonen ponteva pikku naski...
 
Muox: anteeksi.

No perhana, pitikin mennä kuuntelemaan juutuubissa noita edellisen levyn biisejä... Noihan kuulostaa melkein doomilta ja progelta tähän uuteen verrattuna. No, ostan senkin. Kuuntelee sitten vaikka uusinta päivisin jätskiä syödessä ja edellistä levyä yöllä kaljaa juodessa.
 
Täytyy hattua nostaa kyllä, että ensin maailmanvalloituksen ollessa käynnissä lykätään hieman vähemmän hittihakuinen möyrintälevy ja sen saadessa kehuja heitetään sitten kasaripoppilevy seuraavaksi ilmoille.

Minusta taas on hupaisaa, että oikeastaan aloin kuunnella tylsänä pitämääni Himiä vasta Venus Doomin takia, en yleensä liputa popimmalle otteellle enkä varsinkaan pidä 80-luvun synapimputtelusta yhtään ja silti Screamworks on mielestäni loistava. Täysin häpeilemätön ja koukuttava, hienoja melodioita ja ilmavaa menoa.

Venus Doomista tykkäsin jossain määrin, vaikka olen joidenkin täkäläistenkin kanssa samaa mieltä kitarariffien suht heikosta tasosta. Tän uuden levyn hittihakuisuus jossain määrin hämmentää. Biisien pituudet seilaavat 3:14 - 4:02. Edellisellä levyllä oli kuitenkin yksi yli 10min ralli ja muutenkin monipuolisempaa tavaraa. Mut eihän siinä. Ei ne pitkät biisit oo mikä itseisarvo. ;) Enkä väitä etteikö popimpi kama ois sinänsä yhtää sen huonompaa tai vähemmän nautittavaa.
 
Repesin muuten ku ekan kerran aloin kuuntelemaan "lets fool apaart togettöör nau"
 
edit. niin ja oishan täs nyt potentiaalia taas vähän suurempaan menestykseen.

Kuulenko ihan omiani vai kuuluuko Ode to Solitude -biisissä muidenkin mielestä sellainen matala mainosäänimäinen "VIELÄH" kohdassa 3:16?

vpjarvi: Kuulenko ihan omiani vai kuuluuko Ode to Solitude -biisissä muidenkin mielestä sellainen matala mainosäänimäinen "VIELÄH" kohdassa 3:16?
 
Kylläpä sieltä kuuluu :)

Jos haluan kuunnella Rasmusta, ostan Rasmusta, mutta kun en halua. Vittu mitä paskaa.

Tykkään tarttuvista, hyvin tehdyistä ja mainiosti tuotetuista popbiiseistä, niitähän tämä uutukainen äkkikuulemalta vaikuttaisi pitävän sisällään. Taitaapa mennä levy hankitaan, edellinen ostamani Himpula-lätty olikin Razorblade Romance juuri sen ilmestyttyä.

Aloittelijatar: Jos haluan kuunnella Rasmusta, ostan Rasmusta, mutta kun en halua. Vittu mitä paskaa.
 
Jos haluan kuunnella Rasmusta, tapan itteni.

Heartikiller jo osoitti että tää bändi tekee mitä v**** ikinä huvittaa. Ja sama meininki näyttäää jatkuvan haastiksisssa. Muiden reaktiosta piittaamatta doom/gootti yhtye lisää biisien tempoja ja duurisointuja, ja latelee latteuksia kuten: "Jos oltais tarpeeksi rikastuttu, niin oltais lopetettu rokkihommat".
That´s Rock N´Roll!
Onhan Screamworksilla monenlaista raitaa, jokaiselle vähän jotain mikä kertoo vain tyyppien laajasta musiikkimausta. Eri persoonallisuuksien kohtaamisesta, levyn tuotanto vaiheessa. Hyvästä huumorista ja kokeilun halusta.
Disarm me- biisi kuulostaa niin Razorblade romancen aikaiselta ja jopa vähän alisuoritukselta, joten musiikilliset kokeilut ja tuotannon maksimointi on ERITTÄIN HIENO ASIA HIMin kohdalla. Love metal- levyn aikaisia parhaita puolia on myös tarttunut, levyn tunnelmaan... Omasta mielestäni Venus doom on debyytin ohella just parhainta Himiä, mutta ymmärrän erittäin hyvin miksi uudella levyllä ei flirttailla Doom metallilla. Näinhän Led Zeppelinkin uudistui levy levyltä aina vähän.
Pinnalta herkkä ja sentimentaalinen mutta sisältä paha ja rosoinen = HIM