Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Levyä tullu nyt kuunneltua koko päivä nonstoppina. Onhan tää tässä vähän aukeillut ja sanon että erittäin hyvä levy imo.

Potkii.Ei tällä kertaa kiveksille niinkuin aiemmin, vaan tajuntaan.Ehkä helpompi ja popimpi levy kuin aikaisemmat.Minä tykkään.
Korjaan: kitarasoolot on samaa kakkaa kuin ennenkin.Ei muuta kitinän aihetta.

Kyllä tämä vaan kolahtaa hienosti nyt muutaman kierroksen jälkeen, erityisesti juuri Pakkolasku että Viimeinen Atlantis. Stam1na on kehittynyt aikaisempaa koukeroisempaan suuntaan ja levy tulee varmasti jakamaan fanikuntaa, livenä varmasti kuullaan silti kaikkia neljää levyä että kaikki viihtyy (enpä ole kyllä vielä paskalla Stam1nan keikalla ollutkaan).
 
Mun mielestä ympäristöasioiden esille tuominen on pelkästään hieno asia, verraten vaikkapa Mokomaan joka nyt on jauhanut siitä rakkaudesta ja menettämisestä pari levyä putkeen tai saati sitten miljoonaan muuhun bändiin, jonka lyriikat käsittelevät sarjamurhaajien mielentiloja jne. Olen vastikään itekkin käyny koulun myötä (AMK, energiatekniikka) pohtimaan tällasia ympäristöjuttuja ja eipä niiden tärkeyttä voi juuri kiistääkkään. Vanhan liiton miesten levy tämä ei kyllä ole.

Levy toimii todella hyvin!
Ekan biisin aikana kuulosti oudolta, mutta kun toinen lähti niin huhhuh mitä settiä! Pakkolasku ja Jäteputkiaivo tällä hetkellä levyn kovimmat rallit. Katsotaan miten ajan kuluessa muuttuu. Tähän asti kun Stam1nan levyt ovat ajan myötä vain parantuneet.
Soundipolitiikka on levyllä kunnossa ja soitto sitä tiukkaa ja taitavaa mitä tähänkin asti tottunut kuulemaan.

Erittäin kovalta vaikuttaa. Kirjaversio tuli täälläkin hankittua.
 
Biisimateriaali on paljon menevämpää ja tiukempaa kun edellisellä levyllä. Rajasta jäi itselle käteen turhan varma ja siloiteltu fiilis, tässä on uskallettu ottaa riskejä. Tekstit ei varmasti miellytä kaikkia ja luomumpi riffittely ja hittikertsien puute jakaa kyllä mielipiteet. Niille joille iskee, on tämä kyllä ehdottomasti kova Stam1nan levy. Raja aiheutti itselle pettymyksen mutta Viimeinen Atlantis kyllä palautti uskon bändiin. Tämä jää soittimeen pitkäks aikaa.
 
Viihdyttävää paskaa!

pari kertaa nyt kuunneltu niin ei kyl mikään biisi noussu pintaan..noh annetaan viel mahdollisuus, mutta nyt tuntuu et lehtien hehkutus vähän liijoteltua..

allupatukka:
 
Pitää kai vielä mainita, että tämä on kärjistetty mielipide, ei provo tms.
 
Musta tarina on hieno ja todellakin uuden tyylinen. Erittäin piristäviä sanotuksia ja ennenkaikkea ajankohtaisia. Ehkä kyseessä jopa uraa uurtava levy hevimusan sanoituksille. Onko hyyrynen suomimetallin Dylan ? Nojoo. Ymmärrän myös heitä ketä tämä linja ei innosta, tosin huonosti.

HTMono: Erittäin kovalta vaikuttaa. Kirjaversio tuli täälläkin hankittua.

 
Mitäs toi kirjaversio pitää sitten sisällään ? itte hankin ihan peruslevyn.

Ääh mitä ekohippien paasausta...Tämän levyn innoittamana taidan ostaa citymaasturin ja rupean anti-ilmastomuutosaktivistiksi. Harmittaa myös se, että Rajan mainioista soundeista on tultu alaspäin. Kitaroiden alapää on aavistuksen liian puuroinen :( Saisko tätä instrumentaaliversiona?

Shredator: Kitaroiden alapää on aavistuksen liian puuroinen :
 
Wtf?? :D Hankit paremmat reteot.

Shredator:Saisko tätä instrumentaaliversiona?
 
Hyvä ksysymys. Diggaan kyllä biiseistä mutta kyllähän nuo maailmanparantamiset ja vokaalit muutoinkin nakertavat kokonaisuutta. Eka biisi repeilytti kyllä pahemman kerran. Harvemmin sitä alkaa ääneen hekottelemaan kuunnellessaan heevimedalia. Se oli jotenkin spinal tap meininkiä.

Pikkuhiljaa alkaa aueta enemmän ja enemmän. Ensikuuntelu ei puhutellut koviin odotuksiin nähden juurikaan, tosin mulla meni UKK:nkin kanssa 3 vuotta ennen kuin se aukeni. Jotenkin vain tuntuu että tällä olisi liikaa samoja elementtejä jotka kuultiin jo Rajalla, mutta ehkä se tästä! Aloitusbiisi saa kyllä kylmiä väreitä aikaan.

Shredator: Kitaroiden alapää on aavistuksen liian puuroinen :(
 
Just soundeissahan on tultu Rajan ärsyttävän kompressoidusta tunkkaisestakin mössösaundista parempaan, orgaanisempaan ja elävämpään suuntaan. Juuri se minua tässä miellyttää, soundien eläväisyys ja se meininki, ei turhan tarkka saundirunkkaus. Rispectiä tästä levystä kyllä.

skeba: Ihan piristävää vaan että sanoituksissa käsitellään joskus muutakin kuin ihmisten silpomista ja ikuista helvettiä..
 
Ei ehkä ihan Rajan veroinen kuitenkaan.
 
Tuntuu, että oon melkein ainoa joka pitää Rajaa noista kolmesta aiemmasta kovimpana levynä, heh. No ei siinä.
Tuosta sanoituksista niin ihan samaa mieltä. Vaikka mulle loppujenlopuksi on ihan sama mistä lauletaan, mutta positiivista että joku Suomessakin tekee näistä aiheista. Gojirahan on jo lontoon murteella samaa harrastanut.

Boltsa: Vaikka mulle loppujenlopuksi on ihan sama mistä lauletaan, mutta positiivista että joku Suomessakin tekee näistä aiheista. Gojirahan on jo lontoon murteella samaa harrastanut.
 
Jännää, että mulle tuli ensimmäisellä kuuntelukerralla joistain riffeistäkin vähän Gojira mieleen. Sanoitukset ei oo oikein vielä osoittanut nerouttaan mulle täydellisesti, mutta kaikki muu tässä kyllä toimii.

Nyt kun olen pari päivää levyä veivannut, olen täysin varma että Touko-Pouko laulaa S.O.S. kappaleen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=AI-_gBDiaQU
http://www.levykauppax.fi/artist/stam1na/viimeinen_atlantis/
 
Tämä ei voi olla sattumaa. Iso kiitos Toukolle.

Vinyylinä hankin kyseisen levyn.
Ekalla kuuntelulla jäi vähän hajainen kuva ja esiin nousi vain yksittäisiä juttuja (samanlailla kävi UKK:llakin, joka on omasta mielestäni paras Stam1nan levy), tokalla kuuntelulla tarttui jo ihan helvetisti enemmän tavaraa. Omasta mielestäni tälläinen asteittainen avautuminen on aina hyvän levyn merkki. Ei vielä uskalla sanoa nouseeko tämä suosikkilevykseni Stamppojen tuotannosta.

Eka kuuntelukerta takana, ja vaikka varmasti avattavaa on vielä paljon, kytee mielessä jo nyt ajatus, että kyllä tämä Rajan voittaa. Tosin en sitä kovin korkealle arvostakaan, mielestäni aika tylsä ja epätasainen levy. Tästä jäi paljon hyviä juttuja mieleen heti ensikuuntelulla, toistaiseksi vahvimpana Eloonjäänyt, hemmetin kaunis kipale. Erittäin tyytyväinen olen myös siihen, että Miitri Aaltonen on tehnyt paluun tuottajan pallille, hemmetin paljon enemmän tämän levyn äänimaailmasta tykkään, kuin Rajasta.

Vesihiisi: Nyt kun olen pari päivää levyä veivannut, olen täysin varma että Touko-Pouko laulaa S.O.S. kappaleen.
 
Joo, saman huomion tein pari sivua sitten. Repsähdin kyllä aika hyvin kun mielleyhtymä päähän tuli.