Rock, pop, alternative ›

Mika Kangas: Damned man :).Mulle 1991 oli SE levy joka sai innostumaan Lynyrdsistä lopullisesti.Varsinkin Keeping My Faith ja Backstreet Crawler.Jälkimmäisessä on komein basarisoundi ikinä.Tää tribuuttilive oli siihen mennessä ainoa jonka omistin ja olin kuullut.
 
Juu.Näin ne mielipiteet vaihtelee :-) Tykkään kyllä itsekin ko.levyllä juuri mainitsemistasi biiseistä eli ei silti.Tosin ns.nyky-Skynyrdin parhaat vedot ovat minusta: Last Rebel ja Workin'. Tykkään "jylhistä" etelän lauluista.

MaxDamage: Kerro lisää. Oliko karmeaa juntti-hehkutusta jne..?
 
Hyvin samantyylistä linjaa suoremmin mitä noista lyriikoistakin voi päätellä. Obaman ja demokraattien vastustusta. "We want America like it used to be years ago. I think things are getting out of hand now with the morals and everything".
 
Aseihannointia, jota tosin perusteltiin osittain jollain kotia uhkaavien käärmeiden ampumisella. Seuraavassa kappaleessa oltiinkin tosin jo "if somebody comes in my house and trespasses I'm gonna take care of business" -osastolla.
 
Olihan siellä vielä kommenttia siitä, että kaikkien amerikkalaisten pitäisi käydä euroopassa jotta näkisivät kuinka hieno maa Usa onkaan. Jottei nyt vain huonoja paloja jutusta valittaisi niin sanottiin siinä tosin että eurooppa oli ihan ok :-)
 
Kuuntelin Vicious Cycleakin tuossa viikonlopun aikana. Lucky Man on kyllä hieno balladi. Erityisesti pidän noiden levyjen soundeista jostain Twentystä eteenpäin.

Saturday Night Specialin lyriikat lienee tutut:
 
"Handguns were made for killing, they aint no good for nothing else, and if you like to to drink whiskey you might even shoot yourself .So why dont we dump them people to to bottom of a sea, before someone fool comes around here and wanna shoot either you or me!"
 
Eli sellaista lyriikkaa Ronnie tuotti v.1974.Eli aika kriittinen näkökanta silloin,vaikka toisaalta niitä aseiden kanssa poseerauskuvia oli.

Ehkä heput eivät ole vielä huomanneet että ovat kotoisin Floridasta eikä suinkaan Alabamasta mutta sattuuhan sitä, kumpikin alue kuuluu kulttuurisesti ja historiallisesti eteläisiin osavaltioihin:
 
Pahimmillaan etelän ja keskilännen in-the-middle-of-nowhere -kylät ovat todellista takapajulaa. Täydellinen välinpitämättömyys ulkomaailmaa kohtaan, totaalinen tietämättömyys elämästä muualla ja yltiöamerikkalainen oman ylivertaisuuden korostaminen eivät ole ihan harvinaisia ilmiöitä.

Juu tuossa Blues-Finland sivuston SKynyrdin uuden levyn arviossa (teilauksessa) puhuttiin että "Alabaman omat pojat" tai jotain, vaikka Jacksonvillestä Floridasta he lienevät kotoisin.

oulukyllosa: Juu tuossa Blues-Finland sivuston SKynyrdin uuden levyn arviossa (teilauksessa) puhuttiin että "Alabaman omat pojat" tai jotain, vaikka Jacksonvillestä Floridasta he lienevät kotoisin.
 
Mulla on semmoinen kuva, että tuo etelä-imago on levy-yhtiön keksimää tai jotain. Jostain muistuu mieleen, että bändin jätkät eivät pitäneet itseään mitenkään erityisen punaniskoina ja olivat jopa hieman kiusaantuneita moisesta imagosta.
 
Mutta mutta. En ole aiemmin kokoonpanoa livenä nähnyt, mutta Tampereen keikalle 22.2. on liput. Valitettavasti moni on joukosta poissa. Leon Wilkesonin olisin erityisesti halunnut livenä nähdä hattutemppujen ja persoonallisen soittotyylin takia, muista hiljattain edesmenneistä puhumattakaan.

Ainakin Freebird-dokkarissa sanovat ettei heidän musallaan ole mitään tekemistä southern rockin kanssa, että se on vain lehdistön keksimä termi.

Itse koen ehkä tässä sellaisen pienen eron tuon vanhan Skynyrdin ja uuden välillä. Vanha ei ehkä ollut niin punaniskameininkiä, mutta tuntuu että tuossa on haettu enemmän linjaa sieltä suunnalta ja heput ovat itsekin enemmän sen henkisiä (melkein kaikkihan siinä kuitenkin on vaihtunut).

Rock-Ola: Mulla on semmoinen kuva, että tuo etelä-imago on levy-yhtiön keksimää tai jotain. Jostain muistuu mieleen, että bändin jätkät eivät pitäneet itseään mitenkään erityisen punaniskoina ja olivat jopa hieman kiusaantuneita moisesta imagosta.
 
Itse en ainakaan ole koskaan kuunnellut lynnareitä mitenkään `southern-rockina`. Miksi kunnon punaniska edes haluaisi olla tekemisissä musiikinlajin kanssa, joka sai syntynsä puuvillapelloilla.

Izer: Itse koen ehkä tässä sellaisen pienen eron tuon vanhan Skynyrdin ja uuden välillä. Vanha ei ehkä ollut niin punaniskameininkiä, mutta tuntuu että tuossa on haettu enemmän linjaa sieltä suunnalta ja heput ovat itsekin enemmän sen henkisiä (melkein kaikkihan siinä kuitenkin on vaihtunut).
 
Ajat muuttuvat. 70-luvun alussa pitkätukkarokkibändi oli epäilyttävä paketti. Kapinaa siis suhteessa kunnollisiin "Etelän Punaniskoihin". LS:n musan pohja oli osin suoraan mustaa, osin brittien kautta kierrätettyä tavaraa, joka ei suurta valkoista yleisöä tavoittanut. Oman käsitykseni mukaan pitkälle 80-luvulle ei moni Euroopassa suosittu musta artisti ollut valkoisen miehen makuun Jenkkilässä.
 
Nykyisin esim. The Whon "Won't Get Fooled Again" on jonkin sortin konservatiivien tunnari. Tuskin v. -73 The Who & Lynnarit -kiertueella paikalliset puoluepamput tulivat hengailemaan...

oulukyllosa: Saturday Night Specialin lyriikat lienee tutut:
 
"Handguns were made for killing, they aint no good for nothing else, and if you like to to drink whiskey you might even shoot yourself .So why dont we dump them people to to bottom of a sea, before someone fool comes around here and wanna shoot either you or me!"
 
Eli sellaista lyriikkaa Ronnie tuotti v.1974.Eli aika kriittinen näkökanta silloin,vaikka toisaalta niitä aseiden kanssa poseerauskuvia oli.
 
Kieltämättä nykyinen Skynyrd-nimikkeen alla kiertävä ja levyttävä yhtye on jokseenkin etäällä tuosta RVZ'n henkisestä perinnöstä, mutta riittää kun muistuttaa itseään ettei kyseessä todellakaan ole sama yhtye, muuta väittävät elävät suurten harhojen ja itsepetoksen keskellä. Lähtenevät kai seuraavaksi katsomaan jotain The Plattersin viidestäkymmenestä maailmaa kiertävästä lisensioidusta-kokoonpanosta...

dts9624: Kieltämättä nykyinen Skynyrd-nimikkeen alla kiertävä ja levyttävä yhtye on jokseenkin etäällä tuosta RVZ'n henkisestä perinnöstä, mutta riittää kun muistuttaa itseään ettei kyseessä todellakaan ole sama yhtye, muuta väittävät elävät suurten harhojen ja itsepetoksen keskellä. Lähtenevät kai seuraavaksi katsomaan jotain The Plattersin viidestäkymmenestä maailmaa kiertävästä lisensioidusta-kokoonpanosta...
 
Eiköhän tämä mene jo liian pitkälle.Mukana on kuitenkin Johnny,Gary ja Rickey Medlocke jotka nyky-yhtyeen ydin ovatkin.Ja Rickeyhän oli mukana bändin alkuaikoina ja taitaa mies soitella vielä Street Survivorsillakin.Faktat haltuun.Toisaalta lähimpänä alkuperäismiehistöä soitetulla 1991 levyllä materiaalissa on liikaa tylsähköä boogierockia eikä levy laadullisesti yllä esim.Twentyn tasolle.
 
Mitä tuohon "punaniskaisuuteen" tulee niin onkohan Saturday Night Specialin yksi säkeistö loppujen lopuksi kovin hyvä peruste millekään? Tosin eihän Skynyrdillä tuohon aikaan ollut mitään kovin isänmaallisia hehkutuksia ,mutta toisaalta ajatkin olivat toiset.Sama juttuhan kävi Elvikselle: "mustasta rotumusiikista" American Trilogyyn.
 
Skynyrdin tekstit 70-luvulla kertoivat enimmäkseen heille itselleen tai ystävillee/tutuilleen sattuneista asioista.Lienevätkö ne sitten faktaa vai eivät ,mutta tällaisen kuvan ne tuntuvat välittävän.Nykyään on tosiaan teksteihin sitten tullut tuota isänmaallista paatosta.

dts9624: Kieltämättä nykyinen Skynyrd-nimikkeen alla kiertävä ja levyttävä yhtye on jokseenkin etäällä tuosta RVZ'n henkisestä perinnöstä
 
Mikähän tämä perintö mahtaa olla?

En tiedä perinnöstä mutta pakko sen verran kommentoida, että hyvin kaukainen on minunkin mielestäni nykyskynyrd verrattuna 70-luvun bändiin.
 
Saundit, biisit ja tekstit ovat jatkuvasti vaan menneet kohti punaniskaosastoa.
Uudenkin levyn tuotetut machosaundit ja vielä machommat lyriikat lähinnä ällöttävät vanhaa fania. Muutenkin meininki kuulostaa väsyneeltä "kunhan nyt jotain renkutetaan, kyllä ne ostaa" -toiminnalta.
 
Vanhan skynyrdin aikaan musassa oli nyansseja ja tekemisen meininkiä sekä lyriikoissa jujua ja leikkisyyttä. Gimme three steps, I ain't the one jne. Myöskin mustasta bluesmiehestä kertova The Ballad of Curtis Loew on varmaan jotain mitä ei nykyään keikoilla kuulla? No sir...

Socialite: Myöskin mustasta bluesmiehestä kertova The Ballad of Curtis Loew on varmaan jotain mitä ei nykyään keikoilla kuulla? No sir...
 
Oli se mukana ainakin The Vicious Circle-turnelta taltioidulla Lyve-dvd:llä. Suomen osaltahan tuo v. 2003 kiertue peruuntui. Rick Medlocken mukaan kyseinen biisi kertoo tosin Shorty Medlockesta. Siinä ehkä syytä biisin esillä oloon...

PsychedelicWarlord: Eiköhän tämä mene jo liian pitkälle.Mukana on kuitenkin Johnny,Gary ja Rickey Medlocke jotka nyky-yhtyeen ydin ovatkin.Ja Rickeyhän oli mukana bändin alkuaikoina ja taitaa mies soitella vielä Street Survivorsillakin.Faktat haltuun.
 
Nimenmaan faktat haltuun; Rickey soittaa "First and Last" levyllä rumpuja ja laulaa pari biisiä.Muuten EI ollut mukana lento-onnettomuutta edeltävässä bändissä.Jostain syystä bändi laskee hänet nykyään "alkuperäisjäseneksi",kun on loppunut nuo oikeat alkup. jäsenet. Tosin alkuperäisjäsenten laskenta on mahdotonta kun ei tiedä mistä alkaa laskea.Ronnie,Allen,Gary,Bob ja bassossa Larry Junstrom lienee se lähin,eli EI siis esim. Leon Wilkeson.Tosin alkuperäisiksi tai "oikeiksi" lasketaan ne 73-77 kokoonpanot yleisesti.
 
Skynyrd ottaa nykytyylillä uutta fanipolvea mukaan, minkä tälläkin palstalla voi lukea,ts. me vanhan haikailijat ei pidetä rahantekokonetta eli Skynyrd brändiä pystysssä.
 
Mulle yhtä tärkeä osa sitä vanhaa perintöä,kuin Ronnien lyriikat ja tyyli,oli myös kitaristiduon Collins/Rossington yhteispeli ja sävellykset.Plus Ed joka toi monesti ne skynyrd-koukut.

oulukyllosa:Jostain syystä bändi laskee hänet nykyään "alkuperäisjäseneksi",kun on loppunut nuo oikeat alkup. jäsenet.
 
Mihinköhän tämä perustuu? Saisiko ihan lähdettä jossa bändi omin sanoin kertoo tämän?
 
Vai onko (taas kerran) mutua pelissä?

Socialite:Myöskin mustasta bluesmiehestä kertova The Ballad of Curtis Loew on varmaan jotain mitä ei nykyään keikoilla kuulla? No sir...
 
Curtis Loew'n esikuvana oli todellakin Shorty Medlocke eli nykyisen kitarisin Rickey Medlocken isä.Medlocke on muuten ainakin osittain intiaani ja käsittääkseni tänäänkin erittäin ylpeä juuristaan.
 
Jotenkin tuntuu siltä ,että eniten täällä meuhkaa tästä "punaniskaisuudesta" sellaiset hemmot jotka ei edes tunne koko bändin historiaa.Junioriosasto joka yrittää tehdä itsestään "oikeaa" Skynyrd-fania.
 
Tässäpä Medlocken kommenttia koskien noita lyriikoita (myspace-sivuilta):
 
"The band knows the song, and others like "That Ain't My America," will have their critics, but Medlocke says listeners should get beyond the title.
 
"It's not just the words God and guns.' you gotta look past that and look at what this country was founded on: freedom," Medlocke says. "Everybody should be able to make their own decisions and not be led around by a nose ring and told what to do and when to do it."
 
And if some critics don't like it, "that's called freedom of choice," says Medlocke, who carries his Native American heritage with pride. "I'm sure some critics will look at it, God & Guns, the rednecks are back.' Well, the guys in this band aren't rednecks, Rickey Medlocke's the only damn redneck in this band cause I got red skin."

PsychedelicWarlord: Mihinköhän tämä perustuu? Saisiko ihan lähdettä jossa bändi omin sanoin kertoo tämän?
 
Vai onko (taas kerran) mutua pelissä?
 
No mutuahan tässä on koko ajan vahvasti pelissä,mutta tuo yllä oleva juttu on kyllä kuultu bändiläisten suusta,mahdoton lähteä etsimään lähdettä,kun tullu porkattua Skynyrd-latua siellätäällä.
 
Ja Gene Odomin freebird-kirjassa tuosta Curtis Loew-biisin esikuvasta on vissiin ainakin kolme teoriaa, joista yhtenä tuo Shorty Medlocke,jota nuorempi Medlocke julistaa nyt varmana.Jossain määrin vituttaa kun Medlocke on ottanu tuon virallisen puhemiehen roolin,niin mukava mies ku hän olikin kun tavattiin.