Kitarat: kitarakamat ›

Profiilissa näkyvä hurjasti modattu Fender Telecaster on kyllä ikuinen. Siitä ei luovuta.

tracyjacks: Profiilissa näkyvä hurjasti modattu Fender Telecaster on kyllä ikuinen. Siitä ei luovuta.
 
Minulla on modattu Squier strato, josta en luovu, koska kukaan ei ostaisi sitä.

Minulla on kaksi Radix-merkkistä kitaraa, ok todelliselta laadultaan, nettimaine negatiivinen. Ei kannata myydä ; - )
 
Matti

Tuskinpa luovun kitaroistani. Nyt on hyvät, vittujakos sitä arpomaan. Ei se soitto kitaraa vaihtamalla parane.
 
E: Paitsi että paranee jos kitara on huono. Erityisesti vireisyysongelmat, etenkin semmoiset mitkä johtuu nauhojen epätäsmällisyydestä, pilaa fiilikset kyllä täysin. Jos kaula on hyvä käteen, vire täsmää niin kitara on jo aika vitun hyvä. Soundiin vaikuttaa kuitenkin niin paljon vahvistin(säädöt) ja mikkejäkin voi aina vaihdella. Tiettyyn hintaluokkaan kun noustaan ja valitsee soittimen maltilla/huolella, niin eipä pitäisi olla mitään syytä vaihtaa sitä.
 
Myöskin jos ostaa suht ajattoman näköisiä kitaroita, joissa ei ole mitään pääkallomaalauksia ja miljoonia sakaroita tms. niin luultavasti niihin ei kyllästy niin nopeasti. Sitten kun puhutaan jo kalliista kitaroista ja edelleen "kyllästyy" niihin, usein vika on siinä ettei jaksa treenata ja on kyllästynyt oman soittonsa paikallaan junnaamiseen, syntipukki haetaan vaan kamoista.

Minut tuntien tämä on melkein jo vitsi, jos sanoisin jonkin kitaran olevan sellainen, josta en ikuna luopuisi. Squju on edelleen se peli, joka pitää pintansa, ihan tunnesyistä. Ibanezinkin paikka on alkanut vakiintumaan siinä määrin, että sitä on jo hiukan uskallettu modaillakin mikkiosaston verran. Eiköhän se ainakin hetkosen pysy, katsellaan mikä on tilanne huhtikuun reissun jälkeen. Jos sieltä uusi luottopeli tulisi löydettyä.

viininpunanen LC80 japskiTokai lespo. Kulkenut meesissä niin pitkään ja on alunperin vanhan ystävän skeba, ja hyvä yksilö kaikinpuolin. Tuskinpa raaskiisin siit luopua.
 
Noi skebat on vähän sellanen juttu.. ei miula ees oo ko pari ja oon viä melko tarkka siitä et ko jotain hommaan niin yleensä se pysyy kans. Vahvistimet sitten on ihan kierrätyskamaa, munsta. Kitaraa en ihan kevytmielisesti edes hanki. Seuraavan ko vaivaudun niin se on sitten joku tyyriimpi ja myös sellanen ettei tarvi miettiä diggaako siitä vai ei. Sellanen joka kestää käyttöä mielellään monta vuosikymmentä ja on kans sitte HYVÄ :)

Fender Stratocaster vuodelta 1967. Ostin kyseisen kitaran vuonna 1992 ja kyseessä on todella hieno yksilö. Kitara on 17 vuoden aikana "relicoitunut" tyylikkäästi ja soundi on hunajaa.

Hagström Jimmy D´Aquisto F-hole 1969 tobacco sunburst, se eka tuotantoerä, ostin 1997, olen kolmas omistaja ja perikunta korjaa talteen seuraavana.

On ollut Jacksonia, Epiphonea, Charvelia, Gibsonia ja nyt viimeisin hankinta... on PRS CE-24 vuodelta -92. Aivan mahtava peli! Sain sen vaihdossa kun annoin pois Gibsonin Classic Custom 2-P90... joka oli myös hyvä, mutta P-90 ei ollut mun juttu.
 
PRS:ään vaihdatin Dunlopin isoimmat nauhat mitä niiltä löyty, Työn suoritti Harri Kauppila kitarafaktori... se työ minkä Kauppila teki... se jälki, laatu, soitetavuus, viimeistely ja kaikki olivat aivan huippuluokkaa... pyysin, että saisin nauhat sillain, että ne olis viimeistelty sillain "flatiksi" tasaisiksi.. Toimii!
 
...niin ja todellakin 2 kuukauden jälkeen olen sitä mieltä, että tämä kitara on jäädäkseen! mutta niin olen sanonut aikaisemmistakin kitaroista ja kamoista... mutta soittoni on jälleen lisääntynyt huomattavasti PRS:än tulon myötä.
 
ei mulla muuta... niin ja on mulla toi Epin Zakk Wylde mallikin vielä... :D ei sekään mihinkään ole lähdössä...

Fender Stratocaster -89. Erittäin asiallinen soitin, jos kohta ei mikään helmi omassa kategoriassaan. Mutta kun sen vuonna -91 osti kaikki rahat ja omaisuuden peliin laittaen, ei sitä sovi pois vaihtaa.
 
Voisin periaatteessa luopua Epin Les Paulistani jos hommaisin paremman (Gibsonin), mutta jos siitä sais sen max 300 e niin enpä taida luopua siitäkään.

Omissa kuvissa olevista jaappanin kasari stratoista en luovu...vaikka mörökölli minut veisi !! en en en .

high_society: Omissa kuvissa olevista jaappanin kasari stratoista en luovu...vaikka mörökölli minut veisi !! en en en .
 
Punainen yksilö aiheuttaa pientä hallitsematonta G.A.S:ia.

ensimmäisestä sähkiksestä ei ole mahdollista luopua. vaikka se onkin ltd f 10

keltaiseksi petsattu squier , ostin sen 84-85(silloin se oli musta, tylsää). ainoa kitara mitä oikeastaan käytän.
ja varmuuden vuoksi tein siitä yksi yhteen kopion joka on ollut kymmenen vuotta lainassa pohjalta "soita tätä kunnes mun kitaralle tapahtuu jotain, sit tulen hakemaan tän pois"
näkyy kuvassa ja profiilissa

Kolmisen viikkoa sitten taloon saapunut Jazzmaster on kyllä paras kitara mitä oon ikinä kokeillu. Istuu täydellisesti käteen ja tuntuma aivan omaa luokkaansa.

aristoteles666: keltaiseksi petsattu squier , ostin sen 84-85(silloin se oli musta, tylsää). ainoa kitara mitä oikeastaan käytän.
 
Tilanne ei siis dramaattisesti ole muuttunut? :)

esp/ltd mmv07 se on jäänyt tänne ja tulee ikuisesti jäämään!

nannne: Tilanne ei siis dramaattisesti ole muuttunut? :)
 
on, nyt on kuva

ESP-LTD EC-1000 STBC-värityksellä aijai. Kyllä vaan maistuu vieläkin.