Kitarat: kitarakamat ›

Kyllä mä voisin soittaa hiilikuitukitaralla, siihen kun lyö EMG:n mikit ni kuuluu vaan että hyrskyn hyrskyn.

Tuo digitaalipianojen suosiminen keikkasoittimina yms. johtunee varmaan siitä että pystypiano on perin vittumainen roudattava, joten pianistit tekee kompromissin soundissa ja tatsissa... Kitara ei digitaalisena muuttuisi yhtään sen pienemmäksi ja helpommin roudattavaksi.
 
Kyllä mä voisin kuvitella soittavani jollain flaxwoodilla tai vastaavalla uudemmista materiaaleista tehdyllä kitaralla. En ole koskaan testannut niin paha mennä sanomaan mimmosia ne on, mutta kiinnostavat kyllä.

Mitenkä olis teräskitara? Ihan mielenkiinnosta tekisi mieli testata jotakin tuollaista, vertailla puun ja metallin akustista sointia. http://www.youtube.com/watch?v=1vkv-ErtCQ8

Snapo: Mitenkä olis teräskitara? Ihan mielenkiinnosta tekisi mieli testata jotakin tuollaista, vertailla puun ja metallin akustista sointia. http://www.youtube.com/watch?v=1vkv-ErtCQ8
 
Kova ja kirkas on resonaattorikitaran soundi.. ;) Ei sinällään mitään uutta tuossa(kaan), kyllähän kaikenlaista on soitinrintamalla ehditty kokeilemaan, keraamisista, lasisista ja teräslootista aina ontoksi koneistettuihin duralirunkoihin (Veleno Guitars)..
Todennäköisimmin kuitenkin perinteinen puu on ominaisuuksiltaan joka-ainutta osatekijää valmistuksesta loppukäyttäjään tyydyttävää. Joten kaikki nuo ehkä oivallisetkin materiaalivalinnat ainakin toistaiseksi ovat enemmän sellasia "erikoisuuksia" vailla suurempia markkinaosuuksia/mahdollisuuksia.

Snapo: Mitenkä olis teräskitara? Ihan mielenkiinnosta tekisi mieli testata jotakin tuollaista, vertailla puun ja metallin akustista sointia. http://www.youtube.com/watch?v=1vkv-ErtCQ8
 
Ei aivan terästä, mutta kuitenkin metallia, ovat talbot (ainakin rungoltaan), nuo Tokain lahjat maailmalle.
 
http://images.google.fi/images?q=to … le&resnum=1&ved=0CBgQsAQwAA
 
Matti

mattim: Ei aivan terästä, mutta kuitenkin metallia, ovat talbot (ainakin rungoltaan), nuo Tokain lahjat maailmalle.
 
Matti
 
Tokai ALuminium BOdy, toki!

mattim: Nämä Flaxwoodit on kiinnostaneet jo pitkään. Nyt yksi käytetty olisi kiikarissa. Mahtuvatko joihinkin standardi koteiloihin ?
 
Matti
 
Ihan hyvin ainakin minulla on mahtunut. Nuohan ovat melko pienikokoisia kitaroita.

Jonkin aikaa olen tässä soitellut nyt tuollaisella muovikitaralla, Brian Mooren MC/1:llä. Ilmeisesti sisuskaluissa on on myös mahonkia, mutta bodyn uloimmat kerrokset ja kaula ovat jonkinlaista grafiitti(=hiilikuitu?)-komposiittia.
 
Suurin ero täyspuukitaroihin tuntuisi olevan pinnan kulutuskestävyys, omani on vuodelta 96 mutta pinnassa ei näy vielä pienintäkään plektranjälkeä tai muuta iskemää. Jokin aika sitten pamautin lavan voimalla seinään sillä seurauksella että seinästä murtui pala mutta kitaraan ei tullut naarmuakaan. Rock-uskottavuuden kehittyminen siis kestää huomattavasti kauemmin kuin puukitaroilla.
 
Body ja kaula ovat siis yhtä kappaletta ja koko paketti tuntuu varsin jämäkältä. Painoltaan tuo on samassa luokassa vastaavankokoisten puukitaroiden kanssa. Akustisesti tuo soi ihan normaalisti, kansi resonoi siinä missä puukin. Runkomateriaalin vaikutusta soundiin yleisesti en kyllä osaa arvioida, tämä lienee sitten enemmän näitä samoja henkimaailman juttuja kuin eri puulaatujen vertailu.
 
Kaiken kaikkiaan sanoisin itse, että tuollainen komposiittimateriaali on ihan toimiva kitaran rakennusmateriaali siinä missä puukin. Uskoisin niiden kuitenkin pysyvän jatkossakin lähinnä pienvalmistajien marginaalituotteissa, koska sään- ja kulutuskestävyyden lisäksi on vaikea nähdä tuossa mitään varsinaista etua. Useimmillehan kitaran kuluminen on jopa toivottavaa. Miinuspuolena taas on, että tuollaiseen materiaaliin liitttyy paljon negatiivisia mielikuvia. Muovista valmistetusta kitarasta tulee mieleen lähinnä tavaratalon leluosastolla myytävät tekeleet. Ei myöskään ole itsestään selvää että kitaran tekeminen muovista olisi automaattisesti halvempaa, käsittääkseni ainakin tuollaiset hiilikuitukomposiitit ovat materiaaleina kalliita valmistaa ja työstää (mikäli polkupyöräosien valmistajia on uskominen).
 
Toivottavasti jatkossakin löytyy kuitenkin valmistajia, jotka ovat uskaltavat ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia materiaaleja. Samaa voin suositella myös soittajille!

onhan jo joskus 50 luvulla muistaakseni koitettu jotain muovikitaroita tehä... ja 60 luvun lopussa nämä ampeg dan armstrongit oli melkosen onnistunut yritys muoviskittaan, itellä puolisen vuotta ollu reissue malli ja ei voi muuta sanoa ku näyttää, tuntuu ja soundaa hyvältä. mutta kyllähän noita riittää... ovationin hiilikuituakustiset, parker taitaa tehä jotain mallia semmosella bodyllä joka on puolet puuta puolet hiilikuitua tms. ja airline teki aikoinaan lasikuitusia "resoglass" kitaroita... the list goes on and on

Puuhan on mahalottoman kiva materiaali, sitä löytyy monenlaisilla ominaisuuksilla ja ulkonäöillä. Sitä on myös verraten helppo työstää. Eikä vähiten tärkeää ole se, että puu yksinkertaisesti tuntuu kivalle ja lämpöiselle, ja resonoi mukavasti.

Numb: Puuhan on mahalottoman kiva materiaali, sitä löytyy monenlaisilla ominaisuuksilla ja ulkonäöillä. Sitä on myös verraten helppo työstää. Eikä vähiten tärkeää ole se, että puu yksinkertaisesti tuntuu kivalle ja lämpöiselle, ja resonoi mukavasti.
 
No tämä. Joka-ainoa joka on joskus 80-luvulla soittanu tosi kylmällä seurojentalolla tai muussa vastaavassa paikassa alumiinikaula-Kramerilla (tai sen puoleen Travis Beanilla, vaikka jälkimmäisiä ei kyllä kovin monia tietääkseni Suomessa ole) tietää kuinka mukavalta se metallikaula kätöseen tuntuu. Vaikka molemmissa sitä tuntumaa on koitettu "lämmittää". Kramerissa kun on ne puu-insertit ja T-Beanissa koko kaula on päällystetty sillä Du Pontin Emron-muovilla, mitä se sitte oikein aineekseen onkaan. =)

Puuta on käytetty niin kauan, ja kitaristeista suurin osa on kumminkin melko nihkeitä uusia menetelmiä omaksumaan, jos efektejen käyttöä ei lasketa. Puu on helppo, verrattain halpa, hyvin soiva, pitkään säilyvä ja loppujen lopuksi melko kompakti materiaali. Sitä on helppo työstää ja viimeistellä, joten miksi korjaamaan jotain mikä ei ole rikki?
 
Hiilikuitukitarassa ymmärrän toki käytettävyyden, mutta onhan se puun sointi lämpimämpi ja "luonnollisempi". Varmaan kuka tahansa joka on soittanut Ovationia ja jotain hyvää akustista tietää sen eron. Ei sillä, että Ovationin sointi olis huonompi, mutta hyvästä puusta voi saada akustisesti erinomaisia soittimia. :)

No mutta puuhan on ihanata! Ja sitä on paljon mukavampi halia kuin muovia, vaahtopatjaa tai TNT:tä... Puu on hienoa: syykuviot ja loimut ja linnunsilmät antaa instrumentille osan sen persoonasta. Puu haisee hyvälle kun sitä työstää ja tulee jotenkin kotoisa olo kun tietää, että kitara on puuta eikä mitään teollista muhjua.
 
Flaxwoodit on varmasti erinomaisia soittimia, mutta se ulkonäkö... Hyi...