Rock, pop, alternative ›

Hassisen kone on paras suomalainen bändi kautta aikojen. Puhkisoitetulla Rappiolla - biisilläkin soitto jytisee, niin että ei paremmasta väliä. Rytmiryhmänä Kinnusen veljekset, joilla oli ilmeisesti telapaattinen yhteys toisiinsa. Kitaristikin on aivan huippu. Eikä pidä väheksyä Ismonkaan panosta ;)
En osaa päättää, kumpi levy on parempi, eka vai toka. Aivan parhaasta päästä Suomirokin historiaa kuitenkin. Kolmaskin oli jees, mutta esim. virvelisaundi on minuva ärsyttänyt kaikki nämä vuodet..
Suosittelen alkajaisiksi kaikille uutta cd-boksia, sitten voikin hypätä suoraan vinyylimaailmaan..
Mikä on siis paras levy Hassisen koneelta?

Kyl eka on kaikkein kovin, tokal on must joitain vähän turhempia biisejä, kun taas eka potkii täysil melkeinpä alusta loppuun. Kolmaskin hyvä

Minulle Hassisen Kone on HARSOINEN TERÄS. Ne kaksi ekaa on ihan kivoja levjä mutta niitä ihan kivoja levyjä on maailma täynnä.
 
Kyynel tipahtaa rinnuksille aina kun Teräs soi, se oli meidän jengin taustamusiikkia festarireissuilla siinä joskus 80-luvun alkupuolella.
 
Tästä ei kokoonpano parane tai biisit synkkene:
 
Pelimannit
 
Ismo Alanko - laulu, lyömäsoittimet
Jukka Orma - kitara, lyömäsoittimet
Jussi Kinnunen - basso, taustalaulu, lyömäsoittimet
Harri Kinnunen - rummut, lyömäsoittimet
Eero Safka Pekkonen - kosketinsoittimet, taustalaulu, lyömäsoittimet
Antti Seppo - saksofoni, lyömäsoittimet
Hannu Porkka - lyömäsoittimet
 
Biisilista

1. "Harsoinen teräs" - 4:40
2. "Kupla kimaltaa" - 3:30
3. "Levottomat jalat" - 3:04
4. "Totuus" - 5:35
5. "Eksyneet lampaat" - 2:37
6. "Julkinen eläin" - 3:50
7. "Kuollut eläköön" - 4:44
8. "Olen toki, vain sen tiedän" - 4:15
9. "Pelko" - 6:21

Rytmiryhmänä Kinnusen veljekset, joilla oli ilmeisesti telapaattinen yhteys toisiinsa.
Telapaattinen..aika paha..piti olla telepaattinen...

Tässähän tulee hajontaa... :)
 
Rumat Sävelet on mun suosikki. Kokonaisvaltaisesti mestariteos. Biisit, soitto ja tuotanto, kaikki parhautta.
 
Rumat sävelet on mulle se HK:n henkilökohtaisin levy. Tähän liittyy tietysti oma "herkkä nuoruus" 80-luvun alussa, Saimaa ilmiö-elokuva sun muut jutut...

Terve
 
Hassisen Kone. Hieno bändi! Jonkinlaista uutta HK:ta ootellut tässä jo kohta 20 vuotta. Tiedän, tyhmäähän se on mutta silti... :(

Loistava bändi.Levyt on olleet hankintalistalla jo pidemmän aikaa.Punk-taustasta huolimatta(?) mielestäni myös soitannollisesti tiukka orkesteri.

PsychedelicWarlord: soitannollisesti tiukka orkesteri.
 
"Tuomiopäivä" biisin taustat... aika hyvältä kuulostaa esim siinä soolon alkaessa
 
Sen verran kun olen suomalaista populaari-musiikkia jaksanu kuunnella, niin RS ja erään toisen bändin L'Amourha taitaa olla parhaat levyt

Mainitaan nyt vielä High Tension Wire koska kukaan muu ei ole sitä tehnyt, sehän kuuluu sarjaan: Poko julkaisee englanninkielisiä promolevyjä joita kukaan ei kuuntele, ainakaan selvinpäin.

PsychedelicWarlord: Loistava bändi.Levyt on olleet hankintalistalla jo pidemmän aikaa.Punk-taustasta huolimatta(?) mielestäni myös soitannollisesti tiukka orkesteri.
 
Jos ihan tarkkoja ollaan niin Hassisen Koneen punk-tausta tarkoittaa käytännössä sitä että Ismo yhtyeineen kiinnittyi ensin kuulapään levymerkille josta siirtyi sittemmin ja melko nopeasti tiettyjen vaihtokauppojen kautta Epen hoiviin.
Soitannollisesti Hassisen Kone oli yhtä punk kun Katri Helena tai Armi ja Danny.

Atomic Cafe: Soitannollisesti Hassisen Kone oli yhtä punk kun Katri Helena tai Armi ja Danny.
 
ai jaa, luulis että tuosta ekalta levyltä monikin biisi olis tuntenut itsensä kotoisaksi jollain suomi-punk-albumilla

sub zero: ai jaa, luulis että tuosta ekalta levyltä monikin biisi olis tuntenut itsensä kotoisaksi jollain suomi-punk-albumilla
 
Se oli aika suoraviivaista paahtoa ja mikäli en aivan väärin muista niin se oli alunperin tarkoitus julkaista Hilse-merkillä mutta sellaista koko kansan (perus)rokkia se pohjimmiltaan oli. Rappiolla biisiä hyräili Pihtiputaan mummokin kun polki potkukelkalla kylille.
 
Ismo Alangon sanoitukset oli kyllä jo tuohon aikaan ihan omaa luokkaansa:
 
Jos etsit sopivaa soittoniekkaa,
ripeäsormista raikulipoikaa,
taikka laulun taitajaa,
etsiä saat, sanonpahan vaan

Lonesome: Tässähän tulee hajontaa... :)
 
Rumat Sävelet on mun suosikki. Kokonaisvaltaisesti mestariteos. Biisit, soitto ja tuotanto, kaikki parhautta.
 
Tykkään toki kauttaaltaan bändin tuotannosta, mutta tuo Rumat Sävelet on soitannollisesti todella upeaa kuunneltavaa. Ne Heiskasen kitarajutut ja sitten Kinnusten veljesten yhteissoitto toimii vaan niin maukkaasti.

Itselleni Rumat Sävelet on HK:n paras levy, koska biiseissä tietty vakavuus mukana ja etenkin Reijo Heiskanen on sooloissaan liekeissä. "Rajat" on omasta mielestäni levyn paras biisi ja "Hyvä olla" -biisin intro särisyttää aina niskakarvoja.

Atomic Cafe: Mainitaan nyt vielä High Tension Wire
 
Kärppele vieköön, tossahan tuo on. LP.
Sattuneesta syystä myyn tämän ja muutaman muunkin levyn heti, kun niistä tarpeeksi rahaa saan.
 
nimim. "maailma kutsuu..."

Rumat Sävelet se itellekin rakkain levy. Penskana sisko kuunteli hittibiisejä, mutta myöhemmin koko levyn hankittuani vasta löysin sellaiset helmet kuin vaikkapa Hyvä olla. Tuohan on jo melkein progebiisi, lopussa itse asiassa tulee muutaman sekunnin osio, joka on silkkaa Rushia. Ja ne bassokuviot.

Hassisen Kone... yhtye, joka nousi suosioon sinä vuonna, kun minä synnyin. Eli siis vuonna 1980... voidaan kai todeta, että elin hurjan nuoruuteni silloin, kun tämä bändi oli pinnalla.
 
Mutta asiaan... löysin bändin joskus 1996 tai jotain. Tällöin soitimme koulun bändikerhossa kappaletta "Oikeus on voittanut taas". Tähän liittyen lainasin kaveriltani Historia-kokoelman. Ja hiljalleen sytyin musiikkiin. Sittemmin olen laajentanut Ismo-tajuntaani Sielun Veljillä ja Alangon soolouralla sekä Säätiöllä. Silti Hassisen Kone on minulle se ykkösjuttu, vaikka nuo muutkin huippuja ovat.
 
Täältä tullaan Venäjä ei ole mikään musiikin riemuvoitto, vaan enemmänkin sellaisia tiukkoja, mutta aika lailla tyhjänpäiväisiä rallatuksia - poislukien jazzahtava "Syöksylaskijoita kaikki tyynni". Mutta sitten ne kaksi seuraavaa levyä... aivan mahtavaa. Rumat sävelet on minusta edelleen se Suomen kaikkien aikojen kovin lätty.
 
Suosikkikappaleitani ovat melkeinpä Tällä tiellä, Uhrisavua, Kupla kimaltaa, Kuollut eläköön, Muoviruusuja omenapuissa (3. versio) sekä Kolumbia orkesteri (miksi tuo muuten kirjoitetaan kieliopillisesti väärin?).
 
Kovaa settiä.

Sistis: Mutta asiaan... löysin bändin joskus 1996 tai jotain. Tällöin soitimme koulun bändikerhossa kappaletta "Oikeus on voittanut taas". Tähän liittyen lainasin kaveriltani Historia-kokoelman. Ja hiljalleen sytyin musiikkiin. Sittemmin olen laajentanut Ismo-tajuntaani Sielun Veljillä ja Alangon soolouralla sekä Säätiöllä. Silti Hassisen Kone on minulle se ykkösjuttu, vaikka nuo muutkin huippuja ovat.
 
Erittäin mielenkiintoinen kommentti sillä vanhalle kaartille Sielun Veljet on yleensä se ykkösjuttu.
 
Ehkä Hassisen Kone on kestänyt paremmin aikaa ja Siekkarit olivat kaikessa vallankumouksellisuudessaan sitttenkin enemmän aikansa ilmiö. Toisaalta on myös niin että Kone oli enemmän levybändi ja Siekkarit livebändi. Jos ei ole nähnyt Hassisen Konetta lavalla niin siinä ei ole menettänyt mitään korvaamatonta mutta siekkareiden levytykset tuskin aukeavat täydellä teholla jos ei ole nähnyt kukkakeppejä tositoimessa.
 
Tarjolla tänään Hassisen Kone:
http://www.youtube.com/watch?v=53FjG2vRkLU&feature=related
 
Tarjolla tänään Sielun Veljet:
http://www.youtube.com/watch?v=FRTJ2ieYVr8
 
Sekään ei tule yllätyksenä että Rumat Sävelet on tässäkin ketjussa noussut päällimmäiseksi ja tärkeimmäksi levyksi.
Minua on aina kiehtonut huomattavasti enemmän Harsoinen Teräs mutta ehkä sekin on sidottu enemmän aikaan ja paikkaan kun ne kaksi muuta.
 
Harsoinen Teräs-20 vuotta myöhemmin
http://www.youtube.com/watch?v=I8yTJlT9ipU&feature=related

Atomic Cafe: Ehkä Hassisen Kone on kestänyt paremmin aikaa ja Siekkarit olivat kaikessa vallankumouksellisuudessaan sitttenkin enemmän aikansa ilmiö
 
Äh, Siekkarit oli erikoinen silloin ja on yhä. Tutustuin molempiin vasta toissavuonna. En nyt jaksa päättää kumpi on parempi bändi, mutta Siekkareiden erikoisuus on kyllä valttikortti edelleen. Hasakoneessa taas on ennemminkin lievänä miinuksena mulle toi suomirockmaisuus, tosin aika omaperäinen bändihän sekin lopulta on.