| Aihe: Soittaminen & Laulaminen - yhtä aikaa. | |
|---|
|
Tämä osa-alue on minulle niin täysi mysteeri.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miten se onnistuu.
Joko sekoaa soinnuissa tai sitten ei saa ääntä ulos.
Miten se onnistuu?
Onko aiheeseen vinkkejä/treeniohjeita?
"How in the glorious name of Satan did you manage to do that?" - Professor Hubert Farnsworth |
|
Titan:
Miten se onnistuu?
Voi kuulostaa tylyltä, mutta se onnistuu iha sillee että soittaa ja laulaa yhtä aikaa.
Onko aiheeseen vinkkejä/treeniohjeita?
treeniohje on lähes yhtä tyly ja äärimmäisen yksinkertainen. Soita ja laula yhtäaikaa. Sitä ei opi millään vippaskonsteilla. Aloita helposta ja etene vaikeampaan. Alkuun kannattaa opetella ne osat erikseen ja sitten alkaa yhdistämään. Opettelet vaikka kitaraosan niin hyvin, että siihen ei tarvitse keskittyä. Sitten lisäät laulun.
Päiväduuni on vain harrastus jolla kustannetaan se oikea työ. |
|
Ripari- ja leirinuotiobiiseillä (lue: tutuimmat suomirock-kappaleet) pääsee hyvin alkuun, kun sointuja on yleensä vähän, komppi tasaista ja yleensä sanoituksetkin tuttuja, jolloin ei tarvitse käyttää silmiä ja lukutaitoa homman alkuun saattamiseen - riittää, kun osaa sointuotteet ja muistaa sanat. |
 ekikoo
01.02.2010 11:25:48 (muokattu 01.02.2010 11:31:12) | |
|
Vaikken oikein osaakkaan laulaa, silti olen tätä taitoa pyrkinyt harjoittelemaan.
Voithan aloittaa noista riparibiiseistä (tai joku itselle mieluisampi) ja soittaa vaikka ensin pelkille nelososille ne soinnut kokonaisuudessaan, sitten vaikka bassot iskuille ja takapotkuille (?) treblepuoli. Kuulostaa ehkä humpalta kai mutta kyllähän tuosta harjaantuu että sopiva komppi löytyy... Laulunhan toki pitäisi hoitua samalla kun poljet itse tahtia.
Edellisen tahdin lopussa alkavaa laulumelodiaa kuulee ajoittain (tämä ei siis oikeassa elämässä, vaan tuubissa) pakotettavan tahdin ykköselle, kiinnittäisin huomiota alkuperäiseen suoritukseen, ellei sitten halua tulkita ihan omiaan.
Sitten kun on vähän vaikeampia, joissa laulunuotit on komppinuottien väleissä, vaikka 8- tai 16-osanuotin tarkkuudella (kuten Shook me all night long, Scar tissue) oon lähteny liikkeelle ihan niinkin hitaasti että polkee tahtia molemmilla jaloilla jolloin oikealle tulee ne vahvemmat iskut ja hahmottaa helpommin sinne väleihin tulevat nuotit, osuu yleensä vasemmalle jalalle.
Saakohan tosta mitään selkoa. Mutta mielestäni arvokas taito.
All these pianists striving for perfection. Fools! Don't they know: PERFECT AIN'T GOOD ENOUGH! |
|
Jos muiden kappaleita haluaa treenata, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan Bob Dylanin biisejä herran 60-luvun tuotannosta.
Toinen ainakin itselleni hyvä konsti, vaikken paljoa laulakaan muuta kuin omaksi ilokseni, oli omien kappaleiden tekeminen. Tekee sen verran helpot soinnut, säestyskuvion ja laulumelodian, että pystyy itse vetämään. Sitten siitä vain vaikeuttamaan. Tulee samalla harjoiteltua myös kappaleiden säveltämistä.
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Caslas |
|
Tämä on vain miesten ongelma (enimmäkseen)koska miehen on vaikea käyttää
molempia aivopuoliskoja samaan aikaan.Pieni jakomielisyys on eduksi.
Aluksi kannattaa "unohtaa" sanat ja hyräillä melodiaa.
Tietysti molempia on myös harjoiteltava mahdollisimman hyvin erikseen.
Kaikista ei voi tulla esim. urkuria kädet ja jalat pitää toimia erikseen ja tuohon vielä
laulu.Kanttorit on kaikista jakomielitautisimpia.
Hendrix oli kanssa kova jauhoi purkkaa,paineli wahia,lauloi,sooloili ja vielä akrobatiat
päälle. |
|
Muistanko väärin, vai eikö jokin kuuluisampi (mies)muusikko sanonut että opettele biisistä joko laulu- tai soitto-osa niin hyvin, ettei siihen pidä keskittyä. Näin siis jos kyseessä hankalampi komppi jne. |
|
hemuu: Muistanko väärin, vai eikö jokin kuuluisampi (mies)muusikko sanonut että opettele biisistä joko laulu- tai soitto-osa niin hyvin, ettei siihen pidä keskittyä. Näin siis jos kyseessä hankalampi komppi jne.
Marco Hietala on muistaakseni sanonut näin, kun kysyttiin että miten harjoittelet bassoa ja laulua. Nimenomaan sanoi, että kummassa tapahtuu vaikeampia juttuja, niin siihen keskitytään ja se toinen juttu vähän enemmän automaattisesti. Ja miksei miestä uskoisi, yksi kovimpia metallipuolen laulajia ja varsin mainio basistikin :)
Kyllä se siitä. |
|
hemuu: Muistanko väärin, vai eikö jokin kuuluisampi (mies)muusikko sanonut että opettele biisistä joko laulu- tai soitto-osa niin hyvin, ettei siihen pidä keskittyä. Näin siis jos kyseessä hankalampi komppi jne.
Mielellään tietty molemmat osa-alueet niin hyvin haltuun, ettei tartte liikoja miettiä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että teksti kannattaa opetella ulkoa helvetin hyvin. Jouduin tossa vähän aikaa sitten enemmän tai vähemmän kylmiltään laulavan kitaristin rooliin, kun bändissä ei sillä kertaa ollu yhtään oikeesti laulutaitoista. Tutut biisit, joiden tekstin muisti about ulkoa pysty vetämään ihan ok, mutta jos sen tekstin joutu samalla lukemaan, niin ei tullu mitään.
Tarttis varmaan treenata edes kymmenen biisin lauluohjelmisto vastaisuuden varalta. Paino sanalla treenata... |
|
Titan: Tämä osa-alue on minulle niin täysi mysteeri.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miten se onnistuu.
Joko sekoaa soinnuissa tai sitten ei saa ääntä ulos.
Miten se onnistuu?
Onko aiheeseen vinkkejä/treeniohjeita?
Mulla meni niin, että pitkän aikaa vain sitkeästi treenasin molempia yhdessä, vaikka siitä ei hetkeksikään tuntunut tulevan yhtään mitään...kunnes yhtäkkiä asian laita muuttui täysin päinvastaiseksi. :D Eli treenasin pitkään ilman minkäänlaisia merkkejä kehityksestä, kunnes yhtäkkiä tuntui siltä, että nythän mä tän osaankin. Laulussa ja soitossa on tietenkin vielä parantamisen varaa, mutta tuo oli semmoinen olennainen merkkipaalu, välietappi, josta sitten voi lähteä osaamistaan laajentamaan. Kaverini sanoi yhtä aikaa laulamisen ja soittamisen opettelusta aivan samaa, yhtäkkiä homma vain alkoi toimia. Harppaus oli hetkellisesti todella jyrkkä, 15 minuuttia ennen sitä tunsin olevani samalla tasolla kuin kaiken muunkin ajan sitä ennen.
Eli treeniohje: laula ja soita paljon yhtä aikaa, älä lannistu, vaikka mitään kehitystä ei näyttäisi tapahtuvan. |
|
Harjoitteluhan tässäkin lajissa tekee mestarin.
Helpottaakseen oppimista kuitenkin kannattaa ensin opetella jonkun yksinkertaisen sointukierron, vaikkapa edellä mainutun Bob Dylanin kappaleita, ja harjotella se niin hyvin ettei enää tarvitse ajatella edes sitä kun soittaa. Siis niin hyvin, että soitat sen vaikka silmät kiinni.
Kun sointukierrot onnistuu niin hyräilet siihen päälle ja koitat pitää rytmin kunnossa, ja pikkuhiljaa siirryt vaikka laulamiseen. Myös ihan normaali puhuminen kesken soittoa kelpaa harjoitukseksi.
...
Ja kun laulaminen onnistuu soittamisen kanssa, ostat huuliharpputelineen ja huuliharpun ja soitat sitäkin siihen päälle. |
 laakeri
03.02.2010 18:31:26 (muokattu 03.02.2010 18:33:05) | |
|
Tämä saattaa olla itsestäänselvyys, mutta treenaaminen kannattanee myös ottaa hitaammalla tempolla, jos ei muuten tunnu onnistuvan. Sama pätee kaikkeen muuhunkin treeniin, miksei myös tähän. |
|
hemuu: Muistanko väärin, vai eikö jokin kuuluisampi (mies)muusikko sanonut että opettele biisistä joko laulu- tai soitto-osa niin hyvin, ettei siihen pidä keskittyä. Näin siis jos kyseessä hankalampi komppi jne.
Mielestäni helvetin hyvä neuvo.
ihku |
 Karipiirto
04.02.2010 01:07:05 (muokattu 04.02.2010 01:14:25) | |
|
Hectoria tulee aina vedettyä välillä. Yllättäen helpompaa kuin mitä luulis. Oon aina jotenkin kuvitellut että se vaatii vuosien harjoittelun että edes kykenee leiribiisejä vetään mutta kyllähän se meneekin kun vain muistaa mitä soittaa ja laulaa. :)
Muistanko väärin, vai eikö jokin kuuluisampi (mies)muusikko sanonut että opettele biisistä joko laulu- tai soitto-osa niin hyvin, ettei siihen pidä keskittyä. Näin siis jos kyseessä hankalampi komppi jne.
Tämä just on se niksi, millä pitäis lähtee. Jos molempiin pitää keskittyä niin molemmat kärsii. Laulu ei lähe kunnolla, soinnut myöhässä ect.
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |
|
Treeniä treeniä. Alkaapi ketju toistaa itteensä.
Tosiaan itekki soitan kitaraa ja laulan taustoja bändissä. Menihän siihen aikaa totutella hoitamaan kahta tonttia yhtäaikaa, mut alko se ajan kanssa sujumaan
Why have only six when you can have seven instead |
|
Jucciz: Ripari- ja leirinuotiobiiseillä (lue: tutuimmat suomirock-kappaleet) pääsee hyvin alkuun, kun sointuja on yleensä vähän, komppi tasaista ja yleensä sanoituksetkin tuttuja, jolloin ei tarvitse käyttää silmiä ja lukutaitoa homman alkuun saattamiseen - riittää, kun osaa sointuotteet ja muistaa sanat.
Tästä FAQ. Tästä se lähtee. Leevi on hyvä kaveri alkuun. |
|
En ole mielestäni kitaristina tahi laulajana itse kummoinen, mutta omassa bändissäni hoidan molempia tontteja. Vääntämämme tavara on välillä melko kimuranttia, mutta käsi-suu-koordinaatio toimii nykyään ihan hyvin. Olen treenannut siten, että kun sanoitukset, laulumelodiat ja rytmit on kaikki tehty, katson äärimmäisen hitaalla tempolla mille nuotille mikäkin tavu tulee, isku iskulta. Taputan jalalla tahtia niin kovaäänisesti, että naapurikin kuulee ja siinä sitten pikkkuhiljaa opin sen vaikean kohdan. Jossain kahdeksasosa-trioli-rytmivaihdoksissa (kaiken lisäksi vielä nopeita) tulee välillä ohraleipää, jos joutuu laulamaan soittamastaan rytmistä täysin irrallisia laulumelodioita. Vaikeimpiin tahteihin saattaa helposti mennä puolikin tuntia opetellessa niitä neljää iskua.
Eli: hitaasti tahtia lyöden kohta kohdalta eteenpäin. Nykyään itselläni kitara menee automaationa siinä alla, mutta lauluun ja fraseeraukseen täytyy keskittyä. Vibratoa ei ole helppo vetää vieläkään nätisti.
~Volyymi korvaa puuttuvan taidon~
http://www.youtube.com/vonpalmhoff |
|
Mikael Åkerfeldtia lainaten: En voi kuin kunnioittaa (James) Hetfieldiä aivan saatanasti, rytmikitaran soitto- ja laulutaito on kehitetty tasolle joka vaatii tuhansien tuntien harjoittelun.
Luen välistä, että harjoittelemalla tulee hyväksi. |
 latuska90
09.02.2010 20:17:38 (muokattu 09.02.2010 20:18:48) | |
|
Titan: Tämä osa-alue on minulle niin täysi mysteeri.
En kertakaikkiaan ymmärrä, miten se onnistuu.
Joko sekoaa soinnuissa tai sitten ei saa ääntä ulos.
Miten se onnistuu?
Onko aiheeseen vinkkejä/treeniohjeita?
Oon ite kans miettinyt tätä samaa probleemaa. Ihan j-ä-r-j-e-t-t-ö-m-ä-n vaikeeta soittaa ja laulaa samaan aikaan. Jopa ihan tällasen perusrallatuksenkin kuin Hurriganesin I Will Stayn soittaminen näin tuntuu miltei mahdottomalta.
"Valkoinen mies on viisas sen sähkön kanssa, mutta mitäs sitten tehdään kun sähkö loppuu?" - Albert Järvinen |
|
latuska90: Oon ite kans miettinyt tätä samaa probleemaa. Ihan j-ä-r-j-e-t-t-ö-m-ä-n vaikeeta soittaa ja laulaa samaan aikaan. Jopa ihan tällasen perusrallatuksenkin kuin Hurriganesin I Will Stayn soittaminen näin tuntuu miltei mahdottomalta.
Kyllä ne aivot sen oppii kun tarpeeks harjotteleepi :-) |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
