Tää on sitten tosi vanhaa kauraa - näitä kyselyitä on ollut iin paljon etä voi sentään. Ehkä siksi kysyn teiltä, mitkä on taiteellisesti ja stilistisesti mielestänne parhaimpia kitaristeja? Voi olla missä järjestyksessä tahansa jne. mutta tässä on mun summittainen listani, (joiden soittoa kannattaa kuunnella) Brian May, Steve Lukather, Steve Vai, Slash, Eddie Van Halen, Al Di Meola, Dave Gilmour. Tässä voisi myös kysyä, luovatko nää muusikot musaa kitaransoitolleen, vai sävyttävätkö he musaa kitarallaan? Vaikea kysymys. Ainakin Vai luo musaa kitaransoitolleen. Lista ei tietenkään ole yllätyksellinen, mutta mielestäni se kyllä vinkkaa siihen suuntaan, että ko. jannuilla on oma tyyli hallussa ja ennenkaikkea myös pääsääntöisesti kykyä sopeutua ympäröivään musaan - pettämätön merkki. Vai on taas mielestäni esimerkki äärimmäisen luovasta ja taitavasta kitaristista, joka luo leimaa kokonaiseen kitaristien sukupolveen. Hän uudistaa tekniikkaa ja tyyliä, ja se merkitsee poikkeuksellisen vahvaa luovuutta. Siitä syystä ei voida vaatia, että hän olisi "osa bändiä" vaan sen kärjessä. Tosin vanhemmiten Vai on antanut tilaa toisille enemmän. Slash oli mielestäni koko GNR`n sielu. Ne soolot ja kitarointi on aivan uskomattomia. Muistuttaa oopperaa. Brian May; Hienoista sävellyksistään tunnettu kitaristi on harvinaisen tyylitaitoinen mies. Mercury lieni yksi maailman parhaista rock-laulajista, sävy ja skaala oli ihan uskomatonta sorttia, mutta eipä jäänyt toiseksi Mayn kitarointikaan. May on osoittanut poikkeuksellista makua kappale kappaleelta sopeutuessaan ja revitellessään sävellysten sisällä. Erikoisena pointtina on se, että usein Mayn soolot tuntuu jossain vaiheessa siltä, että nyt Se lähtee hanskasta, mutta silti se palaa takaisin - aina yhtä maukkaana ja raikkaana ja kekseliäänä. Lukather; Varmaan yksi tuotteiampia ja ahkerimpia studiokitaristeja. Luultavasti myös parhaimpia. Saundi on vähän yksipuolinen, mutta tyylitaju ja keksiliäisyys ihan omaa luokkaa. Massa pitää Lukea hieman "kuivana" kitaristina tyyliltään, mutta kyllä ammattilainen kuulee... Di Meola: Akustisen soiton ehdoton pioneeri. Häikäisevä tyyli ja tekniikka, tunteeltaan ihan ylivertainen. Hakkaa kai akustisella soitollaan ihan kenet tahansa muut. Gilmour; Teknisesti äärettömän helppo soittaa jäljespäin, mutta sitten tulee se, että; "Voihan vee, miksi mä en tajunnut tätä riffiä aikaisemmin?" Erikoinen saundi, esimerkki siitä, miten äärettömän helpolla tekniikalla voi saada uskomattoman hienoja riffejä jne. aikaiseksi. EVH; Tunnettu pioneeri. Tullut rouheammaksi vanhemmiten. Soitti loistavasti aiemmin, vielä paremmin jälkeenpäin. Sopeutuva tyyppi, on makua ja tekniikkaa. Tuntee heti kun kuulee. Kuten kaikki muutkin. Te paremmat, jatkakaa, ehkä löydämme vielä uusia, tuntemattomampia huippuja, jotka ei ole niin tunnettuja. EDIT; virheet. "Rautalankasoittajat soittaa Fenderillä, rautakankimiehet Marshallilla!" |
mielestäni omissa jutuissaan tyylikäs, vaikkakin varsin hendrixmäinen: robin trower sitten toinen joka omaperäisestä tyylistä johtuen on pakko mainita: u2:n edge sanotaan sitten vielä yksi..ainakin jotain tyylikkäitä juttuja: jean paul bourelly aijoo, sitten vaikka duke robillard. ainiin, jäsen jucciz melkein unohtui, ilmeisen tyylikäs. no, lisäilen tähän nimiä myöhemmin kun tulee mieleen: -robben ford -hendrix, mielestäni aivan loistavia ideoita. tyylikkään hendrix-tyylin edustajia nykyisin (randy hansen, gugun) -mitä sweet home alabamaan tulee niin ed king |