Lyriikka ›

Tämä kappale kertoo erittäin vakavasti minusta, elämästä ja ameebana olemisen riemuista, sekä maailmasta, ja simpukoista. Olen siis ihan vakavissani rustannut tämän sieluntuottamuksellisen oodin rakastamalleni nykyajalle ja korostan, että huumori on yliarvostetua, eikä sitä siksi tarvitse siis edes yrittää ymmärtää.
 
Maailma on helppo, se on simpukka,
sulje siis sen kuoret ja astu sen päälle, voit olla oikeastaan helpottunut, ettet asettanut itseäsi liian ylhäälle, koska elämämme muodostuu vain pienistä hiukkasista, joista ameebanakin olo on tehty.
 
Onnellisuus kumpuaa kanjonista, jonka kaivoin tänään lumilapiolla hiekkalaatikkoon. Jäätä en saanut rikki, mutta naapurin poika oli syvästi kateellinen, kun upposin hankeen enemmän kuin hän. Ymmärsin siis mitä on kilpailu ja kateellisuus katkaisi ameeban pään, jos sillä nyt sellaista voidaan sanoa olevankaan.
 
olenko kyllästynyt vai rakastunut tähän vakavaan maailmaan, ei sitä osaa kukaan kuitenkaan selittää niin, että se kannattaisi. Ehkä tänään saan sielunhoitoa televisionluvan tarkastajalta, joka on ainoa, joka uskaltaa tulla meille, sillä ovessani ei ole kahvaa.
 
Kasvoin rusakon poikasena, ja siksi minusta tuli iloton. Porkkanani on syöty molemmista päistä, mutta minun päissäni, kummassakaan, ei ole porkkanoita.
 
nytpä vaan, nytpä vaan- trallallallallei-
 
On siis riemukasta olla ameeba, jos pääsee sen tasolle. Onhan riemullista se, mutta ilotonta, kun sitä ei silloin ymmärrä. Porkkanat joka tapauksessa on syöty.